Hautajaiset

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3460
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Hautajaiset

Postby Nefastos » Thu Jul 23, 2015 10:50 am

HS: Kuolemanpelko muuttaa hautausperinteitä

Hesarin artikkelin mukaan hautajaisia pidetään yhä enemmän ilman omaisia, näiden omasta toivomuksesta. Toisaalta hautajaisia myös tuunataan enemmän vainajan (tunnettujen tai oletettujen) toivomusten suuntaan, sen sijaan että ne tehtailtaisiin aina vanhaan malliin samannäköisiksi.

Millaisia hautajaisia itse ajastaan toivoisitte, joko itselle tai läheisille?
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Abhavani
Frater
Posts: 298
Joined: Thu Feb 12, 2015 2:11 pm

Re: Hautajaiset

Postby Abhavani » Thu Jul 23, 2015 1:04 pm

Nefastos wrote:HS: Kuolemanpelko muuttaa hautausperinteitä

Hesarin artikkelin mukaan hautajaisia pidetään yhä enemmän ilman omaisia, näiden omasta toivomuksesta. Toisaalta hautajaisia myös tuunataan enemmän vainajan (tunnettujen tai oletettujen) toivomusten suuntaan, sen sijaan että ne tehtailtaisiin aina vanhaan malliin samannäköisiksi.

Millaisia hautajaisia itse ajastaan toivoisitte, joko itselle tai läheisille?
Yksi pointti mihin on aina yhtä helppo tarttua on se, että mieluummin sellaiset hautajaiset, joissa pääasiallisesti muistellaan & juhlitaan sitä elämää jonka vainaja eli, sen sijaan että pääpaino olisi vainajan kuoleman & läheisten menetyksen tuomalla surulla.
User avatar
Invitus
Posts: 186
Joined: Tue Jul 22, 2014 10:48 pm
Location: Oulu

Re: Hautajaiset

Postby Invitus » Thu Jul 23, 2015 1:44 pm

Juuri tuota oman tyylin noudattamista suosisin kaikille, se että hautajaistilaisuus on vainajan näköinen auttaa mielestäni myös omaisia muistelemaan ja saamaan asialle päätöksen. Surulle tulee antaa sijansa, mutta pitäisi tuoda esiin myös se karu kauneus ja katkera ilo mikä loppuun/alkuun liittyy.
Itselleni toivoisin tilaisuuden jossa omaiset saisivat ensin purkaa tunteensa, ja sitten juhlistaa. Seremoniallinen avopolttohautaus ehkäpä, toisena ääripäänä taas muumiointi, jättämään muistutuksensa ruumiin kuoleman välttämättömyydestä.

Asia tuntuu vielä melko kaukaiselta.
"Ars est celare artem"
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3460
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Hautajaiset

Postby Nefastos » Thu Jul 23, 2015 2:44 pm

Abhavani wrote:min sellaiset hautajaiset, joissa pääasiallisesti muistellaan & juhlitaan sitä elämää jonka vainaja eli, sen sijaan että pääpaino olisi vainajan kuoleman & läheisten menetyksen tuomalla surulla.


Ehkä kuoleman jälkeisen olemassaolon pohdiskelu on niin esoteerinen asia, että se ei oikein sovi nykyhautajaisiin, kun ihmiset eivät asiaa kuitenkaan voisi sydämestään uskoa. Siten kuolema pääsääntöisesti elämän saavutusten juhlistuksena kuulostaa hyvältä & kauniilta.

Asakku wrote:Seremoniallinen avopolttohautaus ehkäpä, toisena ääripäänä taas muumiointi, jättämään muistutuksensa ruumiin kuoleman välttämättömyydestä.


Laki taitaa olla Hunter's funeralia (tunnetaan myös Darth Vader -hautauksena) kohtaan aika penseä? Mutta samaa mieltä, että se olisi kyllä oikein toteutettuna hienoin.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Heith
Sodalis
Posts: 2500
Joined: Fri May 31, 2013 12:54 pm

Re: Hautajaiset

Postby Heith » Wed Jul 29, 2015 5:46 pm

Tahtoisin kadota luontoon joten tässä mielessä en haluaisi hautajaisia ollenkaan; näin kuolemassani en symbolisesti kuolisi vaan vaihtaisin vain olotilaani. En pelkää kuolemaa (itse asiassa odotan sitä) joten tämä toive ei ole kuolemapakoisuudesta sikiävä.

Mielessäni on myös kaunis ajatus että ruumiini saisivat syödä metsän eläimet ihanilla pikku hampaillaan ja nokillaan. Tunnen ainakin suomalaiset hautausmaat aika kaukaisiksi siinä mielessä että kaikki haudat ovat samanlaisia, kaikki kivet suorakaiteen muotoisia. Minusta taivashautajaiset olisi kaunis tapahtuma, tai se että kiviä voisi kasata ruumiin päälle ja jättää sen sitten jonnekin kauas ja paikan voisi unohtaa. Eräs rakkaani onkin luvannut kasata suuren kivikasan muistoksi sitten kun kuolen. Tämä ilahduttaa minua, enemmän eleen kuin monumentaalisuuden takia.

En kaipaa hautaa missä on nimi tai vuosiluvut. Tämäntyyppiset muistuttavat vain hautausmaista, kuolleiden ahtaista lähiöistä ja ovat mielestäni negatiivinen ja aika rajaava malli. Jos hautaa ei ole, on kuollut joka paikassa ja tämä on mielestäni ykseysajattelun kannalta paljon rakentavampi lähtökohta.

Jos minulla kuitenkin olisi hauta, voisi se olla koirani kanssa yhteinen. Ei tietenkään niin että koira tapettaisiin jos ennen häntä kuolen. Olin aiemmin hieman polttohautauksen kannalla mutta minua kiehtoo mätänemisen ja lahoamisen ajatukset ja hitaampi ruumiin muodonmuutos tällä hetkellä enemmän. Tulen elementtiin eli polttohautaukseen liittyy myös taivas ja ylöspäin kohoamisen teema mikä ei tällä hetkellä kiinnosta niin paljon kuin vajoaminen ja mustuus, elementti maa.

Mietin kuitenkin tavallisempia hautajaisia usein sillä yksi harrastuksistani on mielikuvaleikkiä kaikkien tuttavieni hautajaisia. Mitä enemmän henkilöstä pidän, sen tarkemmin mietin hänen hautajaisiaan kaikkine yksityiskohtineen. Viimeksi taisin haudata veli Nefastosta. En koskaan kuvittele sellaisten ihmisten hautajaisia tai kuolemista ketkä eivät ole minulle läheisiä. Tämä harrastus alkoi kenties 7 tai 8 vuoden ikäisenä.

EDIT: typo
User avatar
Invitus
Posts: 186
Joined: Tue Jul 22, 2014 10:48 pm
Location: Oulu

Re: Hautajaiset

Postby Invitus » Wed Jul 29, 2015 10:07 pm

Menee ehkä hieman ketjun aiheen sivusta, mutta tuosta hautajais-ajatusleikistä tuli mieleen jotain mitä itse joskus teen. Välillä löydän itseni miettimästä sukulaisilleni ja ystävilleni muistopuheita joissa käyn läpi heidän elämäänsä yleisölle heidän hautajaisissaan. Useimmiten karistan nämä ajatukset mielestä pois, mutta olisiko tämä ajattelu kuitenkin hyvä käydä loppuun asti?

(en ota lainauksia koska mobiililaitteellani lähes mahdotonta nyt)

Edit: typo
"Ars est celare artem"
User avatar
Einheri
Frater
Posts: 365
Joined: Sun Jun 06, 2010 12:23 am
Location: Etelä-Savo

Re: Hautajaiset

Postby Einheri » Thu Jul 30, 2015 12:11 am

Täytyy lainata ja kompata hieman muutamia Heithin kokemuksia, sillä ne ovat samankaltaisia, joita olen itse ajatellut vuosien aikana.
Heith wrote: En pelkää kuolemaa (itse asiassa odotan sitä) joten tämä toive ei ole kuolemapakoisuudesta sikiävä.
Vuosia takaperin tunsin itseni hieman omituiseksi ´kuoleman odottamisen´ takia.
En usko olevani sen synkistelevämpi, tai sen masentuneempi, kuin keskivertoihminenkään, mutta jokseenkin luonnollisen asian edessä en tunne, että minulla pitäisi olla pelkäämiselle aihetta, sillä luonnollinen siirtymä aikaansaa oman muutoksensa sitten, kun tiima alkaa olemaan tyhjä.
Pohtiessani näkökantaani itsemurhaan, se vaihtoehto tuntuu itselleni liian helpolta ja yksioikoiselta tavalta kohdata ja päättää itsekkäästi kaikki se, mitä olen tuntenut ja kokenut elämäni eri vaiheissa.
Tuntuu järkevämmältä odottaa lähtöä, ilman oma-aloitteista varaslähtöä.
Heith wrote: Olin aiemmin hieman polttohautauksen kannalla mutta minua kiehtoo mätänemisen ja lahoamisen ajatukset ja hitaampi ruumiin muodonmuutos tällä hetkellä enemmän. Tulen elementtiin eli polttohautaukseen liittyy myös taivas ja ylöspäin kohoamisen teema mikä ei tällä hetkellä kiinnosta niin paljon kuin vajoaminen ja mustuus, elementti maa.
Pidin itse polttohautausta ekologisempana ja kompaktimpana toimenpiteenä aikaisemmin, mutta pitemmän aikaa olen kokenut, että mätäneminen ja hajoaminen olisi minulle itselleni se koruttomampi, mutta esteettisen kaunis tila, jossa voin muuttua osaksi maata, osaksi sen tomua.
Heith wrote: Mietin kuitenkin tavallisempia hautajaisia usein sillä yksi harrastuksistani on mielikuvaleikkiä kaikkien tuttavieni hautajaisia. Mitä enemmän henkilöstä pidän, sen tarkemmin mietin hänen hautajaisiaan kaikkine yksityiskohtineen.
Olen itsekin työstänyt samanlaisia mielikuvia, osin siksi että muutama ystäväni on ehtinyt kohtaamaan kuolemansa hyvin yllättäen.
Vaikka kuolema luonnollista onkin, olen ollut usein surullinen asioista jotka ovat jääneet kesken, tai vaikkapa asioista joita olen heissä jäänyt kaipaamaan. Yllättävät lähdöt tuntuvat surullisimmilta yllättävän poismenon tähden. -Ei niinkään itse kuoleman tähden.

Minulla on myös aika perinteinen tapa vainajien kunnioittamiseen.
Esimerkiksi hautajaissaattueen havaitessani pysähdyn kadulle, käännyn saattueeseen päin, otan hatun päästäni, jos sellaista satun kantamaan päässäni ja lasken katseeni alaviistoon. Jatkan matkaani kun koko saattue on mennyt ohitseni.
-Tämä on ilmeisesti nykyään yhä harveneva tapa, sillä en ole tavannut ruuhkaisilla paikoilla kovinkaan montaa ihmistä joka tekisi (enää) samoin.
User avatar
Heith
Sodalis
Posts: 2500
Joined: Fri May 31, 2013 12:54 pm

Re: Hautajaiset

Postby Heith » Thu Jul 30, 2015 9:54 am

Asakku wrote:Menee ehkä hieman ketjun aiheen sivusta, mutta tuosta hautajais-ajatusleikistä tuli mieleen jotain mitä itse joskus teen. Välillä löydän itseni miettimästä sukulaisilleni ja ystävilleni muistopuheita joissa käyn läpi heidän elämäänsä yleisölle heidän hautajaisissaan. Useimmiten karistan nämä ajatukset mielestä pois, mutta olisiko tämä ajattelu kuitenkin hyvä käydä loppuun asti?
No, pieni offtopic-poukkoilu tuskin häiritsee ketään.

Minulle on ollut hyötyä näistä hautajaismielikuvista. Näihin kuuluu myös olennaisesti mainitsemani muistopuheen suunnittelu. Hyötyä minulle on ollut esimerkiksi sellaisissa tilanteissa missä koen että haudattava on elämässään tehnyt jotain sellaista mitä olisi syytä muistaa ja tarkastella. Negatiivisetkin muistot ovat sellaisia mitä mielessäni laitan näihin puheisiin; esimerkiksi vanhemman alkoholismi ja millaisia vaikutuksia tällä on läheisten elämään ollut. Olen pystynyt näitä tuumiessani selvittämään jotain sellaisia asioita mitkä ovat minua häirinneet. Olen myös rakkaitteni hautajaisten mielikuvissani jos en nyt ihan ulos asti ajanut, niin ainakin tiukkasanaisesti puhutellut henkilöitä jotka ovat aiheuttaneet vainajalle tuskaa tai traumoja.

Olen muistopuheissani koettanut löytää mahdollisimman rehellisen kielellisen kuvauksen siitä ihmisestä jonka tunnen, en sitä mitä "pitäisi" oikeassa muistopuheessa sanoa.

Minua ilahduttaa että näin moni muukin leikkii hautajaisia. Ajattelin tämän olevan vain minun oma pikkuinen harrastus. En ole ihan varma liittyykö tähän leikkiini pohjimmiltaan kontrollin tarve (minua hermostuttaa tilanteiden hallitsemattomuus kovasti) vai kenties jo etukäteen tehtävä surutyö, joka jotenkin auttaisi kohtaamaan sen hetken tyynemmin kun toista ei enää ole. Vaikka kuolema on kaunis tapahtuma, voivat siihen liittyvät ilmiöt olla vaikeita tai surullisia, esimerkiksi jos kyseessä on pitkäaikaiseen sairauteen kuoleminen, tai jos jäljelle jäävät vaikka pienet lapset. Olen myös niin itsekäs että tahtoisin kovasti viettää paljon aikaa vielä rakkaitteni kanssa ja tutustua heihin paremmin ja ymmärtää miksi he ovat sellaisia kuin ovat, mitä ajattelevat ja kokevat. Vaikka uskonkin että kuolemankin jälkeen kommunikointi on mahdollista, sen luonne muuttuu kovasti ja yhteydenpidosta tulee satunnaista, eikä voi koskaan olla varma kokemuksistaan.

Haluaisin lisätä muuten kysymyksen tähän, koetteko että eläimille pitää olla hautajaiset?

Minulle on ollut tärkeä harjoite eläinten hautajaisseremoniat. Harrastin tätä Ruotsissa todella paljon. Tuntui melkein siltä että äkisti joka tienoon kuolleet pikkueläimet sattuivat tielleni, koko ajan oli hautakaiset. Järjestin jokaiselle eläimelle seremonian suitsukkeiden, kynttilöiden ja joskus rummutuksen kanssa. Minusta tuntui tärkeältä tehdä näin erityisesti jos eläin oli jäänyt auton alle. Kuolema oli niin nopea ja epäluontevasti tapahtunut että minusta tuntui siltä että jokin oli jäänyt siihen eläimeen usein kiinni, osa sielusta. Pyysin heiltä anteeksi ja siirtymään eteenpäin, suuren hengen yhteyteen. Nämä kokemukset olivat minulle tärkeitä. Tein näin myös kahdelle kirpputorilta löytämälleni kettupuuhkalle, sillä koskiessani kettuja niistä välittyi aivan hirveä pelko ja tuska enkä voinut heitä sinne jättää. Mutta ohi aiheen kuten sanottua.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3460
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Hautajaiset

Postby Nefastos » Thu Jul 30, 2015 1:01 pm

Heith wrote:En kaipaa hautaa missä on nimi tai vuosiluvut. Tämäntyyppiset muistuttavat vain hautausmaista, kuolleiden ahtaista lähiöistä ja ovat mielestäni negatiivinen ja aika rajaava malli. Jos hautaa ei ole, on kuollut joka paikassa ja tämä on mielestäni ykseysajattelun kannalta paljon rakentavampi lähtökohta.


Minusta hautakivet ym. muistomerkit ovat pelkästään positiivisia. Toki nykyinen ahdas hautauskäytäntö, etenkin karmean tasapäistävillä suomalaisilla protestanttisilla hautausmailla, on omiaan tekemään nekropoliksista ihan väärällä tapaa masentavia paikkoja. Kuin byrokratia todellakin eläisi vielä kuoleman jälkeenkin, asettaen jokaisen täsmälleen samanlaiseen pikku maatilkkuun tai muurinkoloseen.

Sen sijaan ajatukset omaleimaisemmista hautakivistä joko yhteisellä hautausmaalla tai jossain luonnossa (jälleen nykyään kielletty, tulevaisuudessa toivon mukaan taas uudelleen sallittu hautaustapa) on minusta pelkästään kaunis eikä mitenkään kahlitseva. Sehän on myös omaisille eräänlainen geochakra, taikapaikka olla yhteydessä kuolleen muistoon. Kaikki luonteet eivät sellaista fokusta tarvitse, mutta moni kylläkin. Ainakin minä tarvitsen kunnolla toimimiseen nimenomaan selkeitä fokuspisteitä, eikä siihen liity ajatusta siitä että kuolleen korkeampi henki tai energia olisi jotenkin ko. paikkaan sidottu. Sen sijaan hautakivi pyhäinjäännöksineen on ikäänkuin madonreikä tietoisuuksien välille.

Asakku wrote:Menee ehkä hieman ketjun aiheen sivusta, mutta tuosta hautajais-ajatusleikistä tuli mieleen jotain mitä itse joskus teen. Välillä löydän itseni miettimästä sukulaisilleni ja ystävilleni muistopuheita joissa käyn läpi heidän elämäänsä yleisölle heidän hautajaisissaan. Useimmiten karistan nämä ajatukset mielestä pois, mutta olisiko tämä ajattelu kuitenkin hyvä käydä loppuun asti?


Pääsääntöisesti minusta oikeastaan kaikkien pakkoajatusten tai obsessiivisten, sisukkaasti yhä uudelleen palaavien mielteiden hallittu läpikäyminen loppuun saakka on hyväksi. Kun jokin ajatuskuvio on tällä tavoin läpikäyty, voi itsekseen miettiä (mieluiten esim. päiväkirjaan, mikä pakottaa konkretisoimaan ajatuksia) miksi ko. obsessio ilmeni, mistä torjutuista tarpeista se kertoo, & liittyykö asiaan uhkia ja/tai mahdollisuuksia. Yleensä nimenomaan ensinmainitut tällä tavoin muuttuvat potentiaalisesti jälkimmäisiksi, vaikka pohdiskelutyö voikin ottaa jonkin aikaa.

Heith wrote:Haluaisin lisätä muuten kysymyksen tähän, koetteko että eläimille pitää olla hautajaiset?


Aikanaan vähemmän hektistä elämää pienemmässä kaupungissa viettäessäni järjestin usein hautajaisia kuolleina löytämilleni linnuille. Niihin kuului kauniin & soveliaan hautauspaikan etsiminen sekä tietyt rukoukset.

Eläinten kuolemat ovat minusta usein traagisempia kuin ihmisten, koska eläimillä ei ole samanlaista yksilöllistä sielua kuin ihmisillä, eli jokainen eläinelämä on ainutkertainen. Ihmisten elämät taas koen enemmän keskeytyksettömänä kokonaisuutena; tai jos ja kun keskeytyksiä tietoisuudessa tulee, kyseessä on ihmisen oma valinta. Eläin taas on osa ympäristöään, & ihmisten armoilla. Siksi koen eläimen kuoleman jossain määrin tragediana, mutta ihmisen kuoleman selkeämmin positiivisena tietoisuuden siirtymisen mysteeritoimituksena.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Hoenir
Posts: 225
Joined: Thu Apr 24, 2014 5:13 pm

Re: Hautajaiset

Postby Hoenir » Fri Jul 31, 2015 4:19 pm

Hautausmaat ovat tunkkaisia paikkoja. Ne ovat jotenkin liian inhimillisiä ja osittain siksi en halua tulla haudatuksi sellaiseen paikkaan. En koe hautausmailla yhteyttä oikein mihinkään, olen siellä enemmän kuoren sisässä kuin missään. Joko polttohautaus tai sitten katoan jonnekkin, tunturille varmaan. Ehkä minutkin syödään parempiin suihin joskus vuosikymmenien päästä jonkun tunturin kupeessa (ellei joku äpärä löydä ja ota asiakseen ilmoittaa eteenpäin kivikolla lojuvasta, unelmaansa elävästä ruumiista). Tämänsorttinen viehätys tunturimaisemaan saattaa liittyä siihen, että saan tunturin laella oikeastaan aina sellaisia tuntemuksia että koen kaiken olevan niin viimeistä päälle hyvin, että voisinpa vaikka kuolla pois. Se tunne on parasta mitä olen koskaan kokenut, maisemilla on varmasti paljon tekemistä sen kanssa.

Se tunne ei tosin ole ihan ongelmaton, petän silloin itseäni. Silloin on maailman katolla ja katselee kaikkea kaukaa, kokee kaikkien asioiden lomittuvan jotenkin mystisellä tavalla yhteen. Tällainen juureltaan esteettinen ykseyskokemus on lähellä taidekokemusta, ja vaikka se puhuttelee minua kauniisti niin se luo illuusion että maailmassa ei voi olla mitään pahaa tai väärää. Miten noin kaunis voisi olla muka paha! Mutta vaikka sitä ei siellä ykseyshuuruissa kaunista kuolemaansa kelatessa arvaisi, niin jossain päin joku raiskataan ja toinen makaa asfaltilla puolikuoliaaksi piestynä. Kivaa kuitenkin kun välillä tuntuu niin hyvältä!
"Futile as a ghost I stand guard over hidden gold, O lord of the meeting rivers"

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 2 guests