Kunnianhimosta vapautuminen ja maallinen elämä

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Tähti
Posts: 219
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Kunnianhimosta vapautuminen ja maallinen elämä

Post by Tähti »

Oisin kiinnostunut miten olette itse ratkaisseet tämän ettei jää koukkuun kunnianhimoon ja tule egon vangiksi. Oon ollut nyt työttömänä jonkin aikaa ja ollut hyvin mahdollisuutta sisäiseen työhön, mutta nyt voi olla että tarviisi jotain maallista hommaa keksiä, ihan jo työkkärinkin takia. Aika ison osan saanutkin kunnianhimosta hävitettyä, mutta paljon on vielä jäljellä. On kyllä suunta selkeä, vapautumista kohti. Onko joku ollut vastaavasssa tilanteessa tai mitä osaisitte tähän neuvoa?


Vittaan siis tähän Valoa tielle-kirjan vinkkiin:

Ihminen voi kieltäytyä ajattelemasta palkintoa. Mutta juuri kieltäytymisestä ilmenee se tosiasia, että palkintoa toivotaan. Opetuslapsen ei tarvitse pyrkiä oppimaan itsensä hillitsemisen avulla. Sielun on oltava kahleeton, haluista vapaa. Mutta ennen kuin ne ovat asettuneet sellaiseen tilaan, jossa ei ole palkintoa eikä rangaistusta, ei hyvää eikä pahaa, hänen on turha ponnistella. Hän saattaa näyttää edistyneen suuresti, mutta jonain päivänä hän tulee kasvotusten oman sielunsa kanssa ja huomaa, että tultuaan tiedon puun äärelle hän on valinnut katkeran makean hedelmän sijaan. Silloin verho laskeutuu kokonaan ja hän luopuu vapaudestaan ja tulee halujen orjaksi. Siksi sinua, joka olet suuntaamassa kulkusi kohti okkulttista elämää, on varoitettu. Opi, että ei ole olemassa keinoa parantaa halua, palkintoon mieltymistä tai kaipuun tuskaa; säästä näkemisen ja kuulemisen kohdistaminen siihen, mikä on näkymätöntä ja kuulumatonta. Ala harjoitella sitä jo nyt, ja niin tuhat käärmettä pysyy poissa polultasi. http://www.teosofia.net/teos/valoa_tielle.htm
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Kunnianhimosta vapautuminen ja maallinen elämä

Post by Wyrmfang »

Tähti wrote:Oisin kiinnostunut miten olette itse ratkaisseet tämän ettei jää koukkuun kunnianhimoon ja tule egon vangiksi. Oon ollut nyt työttömänä jonkin aikaa ja ollut hyvin mahdollisuutta sisäiseen työhön, mutta nyt voi olla että tarviisi jotain maallista hommaa keksiä, ihan jo työkkärinkin takia. Aika ison osan saanutkin kunnianhimosta hävitettyä, mutta paljon on vielä jäljellä. On kyllä suunta selkeä, vapautumista kohti. Onko joku ollut vastaavasssa tilanteessa tai mitä osaisitte tähän neuvoa?
Tämä voi kuulostaa vähän nihkeältä, mutta minulle tulee aavistuksen verran viesteistäsi tunne, että voisit yksinkertaisesti ottaa hieman rennommin. Syntyy vaikutelma henkisen ja maallisen välisestä kuilusta (mikä on hyvin tavanomainen virhe teosofisessa perinteessä ylipäätään), vaikka henkinenhän on ainoastaan maallisen sisäisen merkitys.

Käytännössä "egon voittaminen" on niin suuri haaste, että minusta ei ole mielekästä spekuloida siinä menestymisessä yhden elämän aikana. Usein se, mikä tuntuu edistykseltä, osoittautuukin myöhemmin pahemmanlaatuiseksi takapakiksi, missä vaiheessa helposti turhautuu sen verran, että tulee melkein kironneeksi koko henkisen kehityksen ideaalin.

En näkisi tervettä kunnianhimoa kovin vakavana esteenä sille kehitykselle, mikä tavan ihmiselle (joita tässä ollaan) on mahdollista. Sen sijaan nöyryytenä esiintyvä väärä ylpeys vaikea selätettävä, jos se pääsee liian kokonaisvaltaiseksi.
User avatar
RaktaZoci
Posts: 307
Joined: Tue Feb 05, 2013 10:32 pm
Location: Salo

Re: Kunnianhimosta vapautuminen ja maallinen elämä

Post by RaktaZoci »

Fra Wyrmfangin huomio on aivan oikea. Jos tarkastellaan Valoa Tielle-tekstin muutamaa kohtaa:

IX. Halaja ainoastaan sitä mikä on sisässäsi.
X. Halaja ainoastaan sitä mikä on sinua loitompana


Nämä yhdessä ymmärrettävät ohjeet kuvaavat juuri sitä, että maailma pitäisi nähdä objektiivisen kautta, johon siis myös sisältyy itse subjekti. Sisäänpäin kääntynyt, maailman unohtanut oppilas on tuleva erehtymään samoin kuin ulkoista ilmestystä odottava, sillä kokonaisuus on nähtävä polariteettiensa kautta muotoutuvana.

Ylpeys on aiheena toinen, jota sivuttiin jo toisaalla Hiljaisuuden Äänen yhteydessä ja josta on Nefastoksen yksityiskohtaisempi selostus kirjoituksessa "Negatiivisten tunteiden merkitys henkisessä kehityksessä". Se pitäisi kuitenkin pystyä näkemään ns. Itsen toiseutena, ja siinä valossa positiivisena. Mitä enemmän toiminta heijastuu Hänestä, sitä kehittävämmin se tulee vaikuttamaan kuolevaiseen ja täten rajoitettuun Itseen ja ideaalisesti vaikuttamaan myös väärän ylpeyden karsiutumisena.
die Eule der Minerva beginnt erst mit der einbrechenden Dämmerung ihren Flug.
-Hegel
Hoenir
Posts: 137
Joined: Thu Apr 24, 2014 5:13 pm

Re: Kunnianhimosta vapautuminen ja maallinen elämä

Post by Hoenir »

Olen kohdannut itse saman ongelman minkä Wyrmfang oli huomaavinaan viesteistäsi, eli liian hätiköimisen. Ei ole muuten edes kauaakaan kun viimeksi pohdin, että pitäisikö vetää taas välillä vähän happea? Havaitsin omassa elämässäni ikäviä seuraamuksia kun "hätäilyfiiliksillä" luin Nefastoksen mainiota Luciferin lankeemusta; siellä puhutaan monesti juurikin itsekkyydestä ja henkisen kehityksen suurista mahdollisuuksista sekä riskeistä. Nefastoksen pointit tiettyjen ikävien piirteiden luonnollisesta kuolettumisesta ovat eittämättä ihan totuudellisia, mutta kun minä luin ne tietynlaisella fiiliksellä niin aloin taas tutkimaan itseäni aivan liian armottomasti. Se onkin varmaan monella okkultismiin vasta uppoutuneella aika yleistä, että peiliin katsottua tulee tarkasteltua omaa kuvajaista liiankin ankarasti. Sitä alkaa vaikuttamaan paskemmalta ihmiseltä kun lopulta oikeastaan onkaan.

Johannes esittääkin kirjassa hyvin tärkeän pointin joka voi auttaa sinuakin: "Ei ole enää mieltä lähteä ajatuksesta, että kaikki paitsi täydellinen on turmeltunutta, kun tietämättömyys ja turmeltuneisuus ovat saavuttaneet sellaisen inflaation asteen, että puhdasta totuutta ei tässä merkityksessään voisi käsittää enää kukaan". Lienee siis paras edetä hissukseen ja keskittyä tärkeimpään, eli intentioon enemmän kuin muuhun. En muista tarkkaan että miten se meni, mutta tämänsuuntainen Nietzchen lausahdus on uponnut syvälle Äitini mieleen ja hän onkin ottanut tämän elämänsä tärkeimmäksi ohjenuoraksi. Toivottavasti siitä on sinullekkin apua!

"Ihminen pystyy ihan mihinkä tahansa. Kun hän ensin todella selvittää itselleen että "miksi", niin keinot "kuinka" löytyvät kyllä kuin itsestään!

(*jos joku tietää että miten tuo tarkalleen menee niin kertokaa ihmeessä!)
"Futile as a ghost I stand guard over hidden gold, O lord of the meeting rivers"
Tähti
Posts: 219
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Kunnianhimosta vapautuminen ja maallinen elämä

Post by Tähti »

Kiitos viesteistänne.

Wyrmfang, osui kyllä oikeaan tuo "ota rennommin" viestisi. Olen sitä koittanutkin opetella, mutta huomaa ajoittain melkoiseksi väännöksi menevän. Kärsivällisyyttä samoin olisi hyvä oppia.
Itse kyllä meinasin yhdessä elämässä onnistua egon voittamisen. Ei omalla kohdalla tunnu erityisen suurelta haasteelta.

Välillä vaan luotettava elämään siinä mielessä, että luovuttaa hetkeksi kaikki ponnistelunsa ja ottaa rennosti, nauttii elämästä, katsoo sitten myöhemmin mihin elämä vie, ja miten alkaa uudestaan innostumaan. Kyllähän sitä sanotaan että voitto tulee jokaiselle joka jaksaa ponnistella jatkuvasti, tuossakin vaan otettava välillä tarpeeksi pitkiä taukoja jos tuntuu että mennyt yli-yrittämiseksi. Jonkinlainen rennon spontaaniuden ja pienen ponnistelun välimuoto tuntuisi olevan se mikä vie parhaiten perille. Väkisin vääntäminen enemmänkn egon juttu, mitä koitettava välttää.

Mulla on aika monesti tullut inspiroivia juttuja vastaan kun tuntuu että alkaa jo toivo mennä, yksi parhaista ollut etelämantereen valloituksen yrityksestä kertova Yleltä tullut Shackletonin kapteeni. Melkoisissa äärioloissa vielä tulee monta virhe-askelta ja välillä joutuu menemään heikompien ehdoilla. Tästä on kuitenkin sanottu että yhteistyö oli mikä ratkaisi, että kaikki selvisivät hengissä.

Youtubessa Shacleltons Voyage Of Endurance osa 1
https://www.youtube.com/watch?v=nZuydFcnGzs

osa 2
https://www.youtube.com/watch?v=txZCHgwyGrE

Mulla tuli äskettäin I-Chingistä osuva viesti: "Pystyt tarttumaan laajaan ja vaikeaan tehtävään yllättävän suurella voimalla. Unohdat itsesi uppoutuessasi toimintaan. Se tekee hyvää henkiselle kehityksellesi ja vahvistaa sinua."

Kehitystä olisi siis se että osaisi ottaa omat tarpeet niin hyvin huomioon ettei tarvitse niihin keskittyä, samoin olisi niin vähän egon häiritseviä piirteitä, ettei ne vie huomiota. Silloin voisi kääntää huomion kokonaan sielun suunnitelmaan.

Kunnianhimo siis eri merkityksessä tuossa Valoa tielle-kirjassa kuin yleensä, eli egon kasvatus kehujen ja onnistumisen myötä. Ideana olisi päästä siitä kokonaan. Toisenlainen kunnianhimo olisi taas hyväksi, että saa kunnianhimoiset projektit hyvin toimimaan, eli että persoona on kasvanut riittävästi sielua vastaavaksi, kaikki kyvyt käyttöön, ja itseluottamus ja hyvä itsetunto, ja niiden käyttö positiivisessa mielessä maailman hyväksi. Eri kohtaan vaan kerryttää näitä, hyvä itsetunto menee ihan eri kohtaan ihmisessä kuin tuo negatiivinen kunnianhimo.
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Kunnianhimosta vapautuminen ja maallinen elämä

Post by Wyrmfang »

Tähti wrote: Wyrmfang, osui kyllä oikeaan tuo "ota rennommin" viestisi. Olen sitä koittanutkin opetella, mutta huomaa ajoittain melkoiseksi väännöksi menevän. Kärsivällisyyttä samoin olisi hyvä oppia.
Itse kyllä meinasin yhdessä elämässä onnistua egon voittamisen. Ei omalla kohdalla tunnu erityisen suurelta haasteelta.
Se rentouden puute, jota tarkoitin, tulee esille esim. tässä. In all honesty, niissä teksteissäkin, joihin olet viitannut, oletetaan lähtökohtaisesti prosessin olevan käytännössä aina todella pitkä; jälleensyntymisopin olettaen lukemattomia elämiä. Henkilökohtaisesti en edes suosittele lähestymään kysymystä egon voittamisesti aktuaalisesti joskus kaukaisessa tulevaisuudessa saavutettavana asiana, vaan regulatiivisena ideana, joka ohjaa pyrintöä. Matka itsessään on tärkeä, päämäärä antaa sille vain suunnan.

Nauti elämästä, vaikka pienien vääryksien uhallakin. Henkisyys kehittyy, jos on kehittyäkseen, ihmisarjen tavallisissa iloissa ja suruissa.
Tähti
Posts: 219
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Kunnianhimosta vapautuminen ja maallinen elämä

Post by Tähti »

Jooh, kiitti vinkistä. Mulla on ollut tukala elämäntilanne, tullut paljon karmaa käsiteltäväksi pitkän aikaa, ja koittanut sen takia kiihdyttää tahtia, että pystyisi nauttimaan elämästä. Ei nyt kuitenkaan ole ihan oikea ratkaisu ollut, kärsivällisyyttä myös karman käsittelyyn. Anteeksianto mulle on tullut monesta lähteestä ja moneen kertaan, että se ensin niin vapautuisi varmasti paljosta ja pystyisi myöskin helpommin nauttimaan elämästä ihan jo sen aikaansaamien fyysisten vaikutusten takia. Syyllisyys myöskin helposti jättää fiiliksen ettei uskalla niin helposti tehdä virheitä, vaan menee ylivarovaiseksi.
User avatar
V. Nokkonen
Posts: 21
Joined: Wed Aug 13, 2014 2:35 am
Location: Alaska

Re: Kunnianhimosta vapautuminen ja maallinen elämä

Post by V. Nokkonen »

Wyrmfang wrote:vaikka henkinenhän on ainoastaan maallisen sisäisen merkitys.
Jes! Elegantisti sanottu.

Niin, ja en tieda tasta itse silla en ole valaistunut viela kertaakaan, mutta mietin paaseeko kukaan koskaan egostaan oikeasti eroon. Ehka sen vain oppii tuntemaan ja hyvaksymaan niin paljon etta seka se ja siita eroon paaseminen menettavat hohteensa?
Tähti
Posts: 219
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Kunnianhimosta vapautuminen ja maallinen elämä

Post by Tähti »

Kyllä pääsee, se on juuri valaistumisen / vihkimysten idea että vapautuu egosta.

Ra:n jutuissa on persoonan elämä kuvattu kolmiosaisena:

1. Tunne itsesi
2. Hyväksy itsesi
3. Tule luojaksi

Toi hyväksyminen on siis aika olennainen vaihe. Sufi-topicissa kanssa hyvä kuvaus aiheesta.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Kunnianhimosta vapautuminen ja maallinen elämä

Post by Nefastos »

Jos tarkoitamme egolla yhtään samantyyppistä asiaa, olen eri mieltä. Tämä "egosta eroon pääseminen" näyttää minusta uudemmassa henkisyydessä yleensäkin melko käsittämättömältä, jokseenkin neuroottiselta jäänteeltä vanhan maailman synnintuntoisesta monoteismista. Siinä omaa olemassaoloaan piti jotenkin pyydellä anteeksi ollakseen kelvollinen, Jumalaa lepyteltiin, repäistiin viitta & parta, heittäydyttiin tomuun. Esoteerisessa ykseyden maailmankuvassa ajatus on absurdi. Samalla tavoin voisi huokailla että pääsenköhän koskaan tästä kädestäni eroon, sehän on jotain mikä erottaa minut absoluuttisesta hengestä (onko?); tai pääsenkö ikinä eroon tästä lapsestani tai vaimostani, jota ajattelen useammin kuin Jumalaa (todellako?).

Jos taas egolla tarkoitetaan itsekkyyttä, asia on eri - mutta kielenkäyttö minusta virheellistä. Egohan on yksinkertaisesti käsitys minästä, sanaan ei liity toiseuden ruhjomista, empatian poissaoloa tai ylipäänsä tuon kokija- tai fokusminän yliarvottamisen ajatusta.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked