Kiitos viesteistänne.
Wyrmfang, osui kyllä oikeaan tuo "ota rennommin" viestisi. Olen sitä koittanutkin opetella, mutta huomaa ajoittain melkoiseksi väännöksi menevän. Kärsivällisyyttä samoin olisi hyvä oppia.
Itse kyllä meinasin yhdessä elämässä onnistua egon voittamisen. Ei omalla kohdalla tunnu erityisen suurelta haasteelta.
Välillä vaan luotettava elämään siinä mielessä, että luovuttaa hetkeksi kaikki ponnistelunsa ja ottaa rennosti, nauttii elämästä, katsoo sitten myöhemmin mihin elämä vie, ja miten alkaa uudestaan innostumaan. Kyllähän sitä sanotaan että voitto tulee jokaiselle joka jaksaa ponnistella jatkuvasti, tuossakin vaan otettava välillä tarpeeksi pitkiä taukoja jos tuntuu että mennyt yli-yrittämiseksi. Jonkinlainen rennon spontaaniuden ja pienen ponnistelun välimuoto tuntuisi olevan se mikä vie parhaiten perille. Väkisin vääntäminen enemmänkn egon juttu, mitä koitettava välttää.
Mulla on aika monesti tullut inspiroivia juttuja vastaan kun tuntuu että alkaa jo toivo mennä, yksi parhaista ollut etelämantereen valloituksen yrityksestä kertova Yleltä tullut Shackletonin kapteeni. Melkoisissa äärioloissa vielä tulee monta virhe-askelta ja välillä joutuu menemään heikompien ehdoilla. Tästä on kuitenkin sanottu että yhteistyö oli mikä ratkaisi, että kaikki selvisivät hengissä.
Youtubessa Shacleltons Voyage Of Endurance osa 1
https://www.youtube.com/watch?v=nZuydFcnGzs
osa 2
https://www.youtube.com/watch?v=txZCHgwyGrE
Mulla tuli äskettäin I-Chingistä osuva viesti: "Pystyt tarttumaan laajaan ja vaikeaan tehtävään yllättävän suurella voimalla. Unohdat itsesi uppoutuessasi toimintaan. Se tekee hyvää henkiselle kehityksellesi ja vahvistaa sinua."
Kehitystä olisi siis se että osaisi ottaa omat tarpeet niin hyvin huomioon ettei tarvitse niihin keskittyä, samoin olisi niin vähän egon häiritseviä piirteitä, ettei ne vie huomiota. Silloin voisi kääntää huomion kokonaan sielun suunnitelmaan.
Kunnianhimo siis eri merkityksessä tuossa Valoa tielle-kirjassa kuin yleensä, eli egon kasvatus kehujen ja onnistumisen myötä. Ideana olisi päästä siitä kokonaan. Toisenlainen kunnianhimo olisi taas hyväksi, että saa kunnianhimoiset projektit hyvin toimimaan, eli että persoona on kasvanut riittävästi sielua vastaavaksi, kaikki kyvyt käyttöön, ja itseluottamus ja hyvä itsetunto, ja niiden käyttö positiivisessa mielessä maailman hyväksi. Eri kohtaan vaan kerryttää näitä, hyvä itsetunto menee ihan eri kohtaan ihmisessä kuin tuo negatiivinen kunnianhimo.