Byrokratia...

[Nefastos]

Yksi erittäin kiehtova seinä johon iskeä päätään nykymaailmassa (ja kaikissa älyllisesti korkealle, mutta ei kyllin korkealle kehittyneissä kulttuureissa) on byrokratia. Rakenne, jonka on luonut valtava määrä erilaisia näennäisrationaalisia tekijöitä, joiden edessä yksilö on voimaton ja usein kykenemätön tulla käsitellyksi yksilönä.

Kuinka paljon byrokratia, erityisesti yhteiskunnan kartoittama suhde toimeentuloon ja työmaailmaan, on hankaloittanut elämäänne? Löytyykö nykyisen rakenteen puolestapuhujia, vai vallitseeko tällä foorumilla se käsittääkseni yhä laajemmalle eri väestönosiin hiipivä ajatus, että koko mekaniikka vaatisi ei ainoastaan pientä hienosäätöä, vaan syvemmälle menevää uudistamista?

Itse olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että keisarille on annettava mikä keisarin on (terve määrä arvostusta, vastavuoroisuutta & kompromissivalmiutta, niin kauan kuin se ei ole pois henkisestä työstä), mutta valitettavan usein tämän keisarin so. aineellisen järjestyksen välittävä koneisto ei tee tuosta kumarruksesta aivan helppoa.

[Nefastos]

Huomaan, että tuohon alustukseen on hankala tarttua menemättä samalla aika pitkälle poliittisten kannanottojen heikoille jäille. Täsmennän vähän, mitä yritin ajaa takaa:

Yhteisön ulkoiset rakenteet muodostuvat tekijöistä, joihin yksilön on pakko mennä mukaan ja siten kaavoittaa olemassaolonsa käytetyn muotokielen mukaan, jota tässä nimitin byrokratian kieleksi.

Okkultistin elämään - joka puolestaan ei voi olla "helppo palikka" missään tapauksessa korostetun yksilönvastuunsa vuoksi - tuotuna tämä tarkoittaisi yleensä joko tuon kaava-aspektin mukaanottoa tietoiseen harjoitukseen tai vaihtoehtoisesti vetäytymistä mahdollisimman kauas kaikesta paperikaavojen maailmaan viittaavasta. Kärsivällinen ihminen pystyy tietysti myös yhdistämään nämä kaksi.

Keskustelunavaus ei ollut paras mahdollinen, mutta katsotaan josko tästä jotain tulisi. Asia kuitenkin on monia lähellä jokapäiväisessä elämässä.

[Monvmentvm]

Todellakin kiehtova seinä! Seinä johon itse isken otsaani kutakuinkin joka arkipäivä, ja jota omalla työpanoksellani tässä yhteiskunnassa olen mukana muuraamassa. Oman työni puolesta totaalisen byrokratian ” limbus patrum” on osa arkeani. Jossain kohtaan olen byrokratian, totaalisessa väsymyksessä kaikkeen, todennut jo hipovan lähes taidetta. Kuinka helposti ja luonnollisesti tässä ”taiteenmuodossa” pätkä rautalankaa vääntyykään klemmariksi.

Yksilöitä tämä rakenne ei tunne, vain numeroita, diaareja ja päivämääriä huutamassa allekirjoituksia ja liitteitä lisäselvityksineen, höystettynä turhanpäiväisillä itse itsensä työllistävillä palavereilla joista kirjoitetaan muistiota ja raporttia palvelemaan, noh, ei ketään!

Pitäisi kai jäävätä itseni ulos tästä aiheesta, mutten malta sitä tehdä. Helpotti, asiaan…

Nykyrakenne yhteiskunnassamme on kylläkin (äärimmäisen hitaasti) toimiva. Mutta totta on se että, peruskorjaus olisi enemmän kuin paikallaan. Meillä on yksi valtio, jonka tarkoituksena on palvella kansaa, vaikkakin tuntuu että se on toisinpäin. Juurikin kankealla byrokratialla valtio itsessään työllistää nimiinsä toinen toistaan turhempia virkoja ja näin ollen tiputtaa kansan tuottamia verovaroja ”toiveita täyttämättömään toivomuskaivoon”. Pidemmälle jos aihetta alan viedä päädyn politiikan upottaville ja haiseville soille.

Sitä kuka on se ”Nooa” ja mikä on se ”vedenpaisumus”, jolla vallitseva koneisto saataisiin huollettua, siihen itselläni ei ole vastauksia. Luonnolla on tapana ratkaista ongelmat, mutta tiedän että, kärsimättömälle ihmiselle lyhyen hetkensä aikana muutoksen pyörä tuntuu liian hitaalta.

Miten sitten okkultistisen elämänkatsomuksen omaava henkilö voi sitten palvella tätä ”Kultaista Lehmää”? Raadollista kuin se onkin, elanto okkultistinkin on jostakin saatava, mutta monesti itsekin ihmetellen miksi ylipäätään teen tätä työtä?

Toiselta kolikon sivulta voisin taas tulkita osuuttani koneistossa palvelemassa valitsemaani Tietä. Byrokratia, sivuten politiikka, perustuu sellaisille arvoille ja teoille mitkä eivät mielestäni ole sopivia ”salatieteiden” opiskelijalle. Itse koen kuitenkin omaksi tavakseni toteuttaa Itseäni Tielläni olemalla osa tätä valtiota.
” Salatieteen oppilaan tulee muistaa, että ei lupaa kenellekään sitä, mitä ei voi täyttää, että ei siten opettaisi ketään valehtelemaan. - Immanuel Salminen” Tuo lause kiteyttää pitkälti sen ajatuksen millä työtäni valtiolle teen. Niin kauan kuin pystyn omantuntoni ja arvojeni mukaisesti elämään ja työskentelemään koen saavuttaneeni kuitenkin jotain, niin Itselleni kuin hitusena verovaroista kansallekin.

On äärimmäisen helppoa vain lopettaa ajatteleminen ja tehdä ”Työtä jolla on tarkoitus”, mutta äärimmäisen raskasta se on kun joutuu punnitsemaan omia arvojaan työyhteisönsä sisällä likipitäen joka päivä. Raskainta kaikessa on kuitenkin olla rehellinen itselleen ja ponnisteleminen Tielläni, kohdaten toistuvasti korkeita aitoja joiden alittaminen olisi monin kerroin vaivattomampaa.

Näin pintapuolisesti, toisaalta nykyisen rakenteen puolestapuhujana kuin sen vastustajanakin tarjoilin näkemyksiäni koneiston sisältä.

[Lux]

Byrokratia, "asioiden hoitaminen" on vihoviimeisintä ja äärimmäisen turhauttavaa puuhaa, etenkin nykyisessä järjestelmässämme, joka on täysin käsistä levinnyt ja ylikasvanut byrokraattinen koneisto, nietzscheläinen kylmä hirviö. Parhaiten tämä näkyy siinä loputtomassa paperien pyörittelyssä ja täysin epäinhimillisessä tavassa käsitellä ihmisyksilöä, mitä myös sosiaalijärjestelmäksi kutsutaan, jossa pienikin järjenkäyttö vaikuttaa olevan täysin poissuljettu vaihtoehto. Tämän seurauksena mm. lastensuojelujärjestelmä (tai muu hyvin olennainen yhteiskunnan toiminto) ei pelaa etenkään vähänkään isommilla paikkakunnilla ei sitten ollenkaan, ja minkä seurauksena mm. ankaratkin lapsen pahoinpitelyt ja vaimonhakkaamiset saattaa jäädä ihan aikuisten oikeasti hoitamatta vuosiksi ja taas vuosiksi, kun virastot ja ihmiset vaihtuu ja paperit sotkeentuu ja katoaa ties minne mappeihin.

Tuli mieleeni "hauska" anekdootti parin vuoden takaiselta yrittäjäkurssilta, jossa opettajamme kertoi omista kokemuksistaan virastoissa pyörimisestä: hän oli työnhakijaksi aikoinaan ilmoittautuessaan joutunut juoksemaan Kelan ja soskun toimiston väliä 6 kertaa samana päivänä edestakaisin, eikä asiat meinanneet vieläkään selvitä sen enempää jostain ilmeisen järjettömästä syystä, "mille ei vain voinut mitään" (lue = maalaisjärjen käyttö oli kiellettyä). Nohevana miehenä hän oli sanonut virkalijalle löytäneensä töitä, ja pyytänyt heitä palkkaamaan hänet lähetiksi soskun ja Kelan välille...

Jos yksi valaistumistesti on viettää viikonloppu vanhempiensa luona menettämättä hermojaan, niin vierailu sosiaalitoimistossa tai muussa vastaavassa on lähes vastaava ellei parempikin, ruuhkassa odottelun ohella. Nykymaailmamme tarjoaa päivittäin lukemattomia tilaisuuksia joogimaisen positiivisen välinpitämättömyyden ja kärsivällisyyden opetteluun, se on sen "eduksi" laskettava. Vielä kun tämän tajuaisi "kaikki muutkin".

[obnoxion]

Jos olen ymmärtänyt oikein, eräs byrokratian tarkoitus on estää vallan joutumista yhden tai liian harvan henkilön käsiin. En osaa arvioida miten tässä on onnistuttu, mutta ilmeisesti kuitenkin jossain määrin.

Omissa silmissäni byrokratia näyttää kama-manaksen suunnitelmalta arjen helpottamiseksi - loputtomalta vitsiltä, jota tuskin kenenkää huumorintaju jaksaa alusta loppuun.

Ihmiset ovat tietenkin erittäin huonoja korvikkeita tällaisen koneiston osiksi, joka tulisi selvästi paremmin toimeen hammasrattailla. Pienellä yksilöllä ei juuri ole valtaa tehdä päätöksiä tai auttaa yksilön asiaa, mutta sen sijaan hänellä on valtaa viivyttää asioita ja haitata asioita. Tämä näyttäisi ruokkivan kaikenlaista alhaisuutta pikkumaisuudesta lahjontaan.

Se että virastoissa asioidessaan alkaa yhä useammin kaipaamaan lakimiehen neuvoja, ei mielestäni ole hyvä asia.

[Nefastos]

Eihän se avaus sitten turhaksi jäänyt, kun vastauksista sai kuitenkin näin paljon positiivista tunnetta. Hieno juttu. Vähintäänkin tästä voi tulla sellainen selkääntaputteluketju, jossa ihmiset voivat saada voimia saman ongelman jakamisesta...

...minkä seurauksena mm. ankaratkin lapsen pahoinpitelyt ja vaimonhakkaamiset saattaa jäädä ihan aikuisten oikeasti hoitamatta vuosiksi ja taas vuosiksi, kun virastot ja ihmiset vaihtuu ja paperit sotkeentuu ja katoaa ties minne mappeihin.

Ongelma tuntuu sikäli niin kirvelevältä, että yksilö voi yksilönä niin helposti nähdä oikean lähestymistavan, jota "kone" ei osaa nähdä eikä siksi saa toteuttaa. Esimerkkinä vaikkapa esitetty huostaanoton välttämättömyys, joka vain ei onnistu, tai miljoona muuta asiaa pienessä tai suuressa mittakaavassa.

Mutta toisaalta... ehkäpä juuri näin on itse asiassa kaikkien maailman ongelmien kanssa? Ehkäpä ei ole olemassa mitään sellaista pulmaa, joka ei olisi (ollut) ratkaistavissa sydämellä ja maalaisjärjellä, mutta jonka "pitää ilmentyä" johtuen siitä että noita avaimia ei käytetty, ja on syntynyt karmallisesti velvoittava tila.

Jos olen ymmärtänyt oikein, eräs byrokratian tarkoitus on estää vallan joutumista yhden tai liian harvan henkilön käsiin. En osaa arvioida miten tässä on onnistuttu, mutta ilmeisesti kuitenkin jossain määrin.

Hyvä pointti. Tämä on selkeästi positiivinen tekijä nykyisenkaltaisella ajalla, jolloin yksinvaltius voi vain ääriharvoin olla valistunutta.

Omissa silmissäni byrokratia näyttää kama-manaksen suunnitelmalta arjen helpottamiseksi - loputtomalta vitsiltä, jota tuskin kenenkää huumorintaju jaksaa alusta loppuun.

Valitettavasti hyvä pointti tämäkin. Mutta kieltämättä frustraation valtiaan Saturnuksen vitseistä saa monissa elämänvaiheissa ainakin yleisimmät, jos ei ehkä nautittavimmat naurut.

Yksilöitä tämä rakenne ei tunne, vain numeroita, diaareja ja päivämääriä huutamassa allekirjoituksia ja liitteitä lisäselvityksineen, höystettynä turhanpäiväisillä itse itsensä työllistävillä palavereilla joista kirjoitetaan muistiota ja raporttia palvelemaan, noh, ei ketään!

Pitäisin mahdollisena, että nyt kasvamassa olevat sukupolvet saattavat omata sisäisen kyvyn & halun muuttaa tätä rakennetta. Tietyssä mielessähän tuo "uusi aika" vähitellen nousevana uudenlaisena ajattelumallina korottaa juuri niitä aspekteja & energioita, jotka kulkevat aivan vastakkaiseen suuntaan kuin formaali byrokratia. Yksilön ja yhteisön uudenlainen subjektilähtöinen suhde, vaikka siinä on niin paljon lapsekkaita tekijöitä, tulee hyvin luultavasti tekemään lopun tällaisesta virastovallasta. Tosin ei ole sanottua etteivätkö monet vielä kaipaisi sitäkin, kun/jos siirtymävaiheessa kaikki alkaa (väliaikaisesti) hajota käsiin.

[Lux]

Mutta toisaalta... ehkäpä juuri näin on itse asiassa kaikkien maailman ongelmien kanssa? Ehkäpä ei ole olemassa mitään sellaista pulmaa, joka ei olisi (ollut) ratkaistavissa sydämellä ja maalaisjärjellä, mutta jonka "pitää ilmentyä" johtuen siitä että noita avaimia ei käytetty, ja on syntynyt karmallisesti velvoittava tila.

Toivoisin, että tilanne voisi olla näin hienosti, mutta en osaa aina nähdä karma-asiaa ihan näin Leibnitzmaisena automatiana, tai ainakaan siten, että yhteisöllisissä ongelmakohdissa kyse olisi välttämättä täysin omakohtaisesta ja yksilöllisestä karmasta. Yhteisöillä, kansoilla, roduilla jne. on uskoakseni - ja myös monen muun karmaa käsitelleen ajattelijan mielestä - myös oma kollektiivinen painolastinsa (kuin myös dharmansakin), ja voi olla hyvin niin, että monet epämiellyttävät ja inhottavat asiat eivät ole yksilön henkilökohtaiseen karmaan ainakaan täysin yksi yhteen laskettavissa. Siitä olen melko varma, että viattomat kärsivät usein "pahointekijäin" teoista ainakin lyhyellä aikavälillä. Ei ole mielestäni hyödyllistä tai hyväksi siirtää mekanistista ajattelutapaa yksi yhteen tällaisiin yliajallisiin ja henkisiin seikkoihin, niin miellyttävää ja ajattelua yksinkertaistavaa se olisikin. (Ei tietysti pidä mennä toiseenkaan ääripäähän ja hankaloittaa asioita liikaa.)

EDIT: huomasin, että Nefastoskaan ei tainnut puhua välttämättä pelkästään yksilöistä lainauksessaan, vaan lausahdus on tarvittaessa sovellettavissa myös kollektiivisella tasolla.

Jos olen ymmärtänyt oikein, eräs byrokratian tarkoitus on estää vallan joutumista yhden tai liian harvan henkilön käsiin. En osaa arvioida miten tässä on onnistuttu, mutta ilmeisesti kuitenkin jossain määrin.

EDIT: *** Toisin sanoen, on olemassa lähtökohtaisesti parempia ja huonompia järjestelmiä, joiden puitteissa toimia niin yksilöllisesti kuin yhteisöllisestikin, mutta lopulta itse ongelma on siinä, että ulkoinen todellisuus aina vain heijastaa uskollisesti sisäistä todellisuutta, eikä maailmaa pysty muuttamaan tai parantamaan kuin yksilöt sisästä käsin itseään muuttamalla. Ja tämä taas vaatii a) heräämisen b) maailmalta kuolemisen (mammonan palvonnan lopettamisen niin konkretiassa kuin persoonassaankin) c) uudelleensyntymisen. Tämä taas vetää aikajanan suorastaan kosmisiin mittasuhteisiin, mutta mitä siitä? Jos jokin muu tapa olisi mahdollinen, niin se olisi ollut jo täällä aikaa sitten. Miksi maailma luotiin? Eikö elämä olekaan koulu, jossa konkretisoituvat niin karvaat kuin makeatkin hedelmät? Voiko tietä kulkea toisten puolesta?

Ergo: Jokainen järjestelmä tai yhteisö - oli kyse sitten sosiaalijärjestelmästä tai Internet -foorumista - on juuri niin hyvä tai huono kuin siinä elävät ihmisetkin, tämähän on varsin ilmeinen seikka. Unessa kävelevät hourailijat tai sokeat johtamassa sokeita eivät luonnollisesti kykene luomaan kuin ajan hiekan päälle rakennettuja tuhoutuvia unelmia, oli tarkoitus sitten hyvä tai huono.

[Nefastos]

Toivoisin, että tilanne voisi olla näin hienosti, mutta en osaa aina nähdä karma-asiaa ihan näin Leibnitzmaisena automatiana (... ... ...) Unessa kävelevät hourailijat tai sokeat johtamassa sokeita eivät luonnollisesti kykene luomaan kuin ajan hiekan päälle rakennettuja tuhoutuvia unelmia, oli tarkoitus sitten hyvä tai huono.

Minusta näyttää siltä, että päädyimme sitten kuitenkin seisomaan molemmat aika lailla samassa kohdassa tämän asian kanssa.

Ajatus yksilöllisen ja erilaisten yhteisten karmallisten vaikutteiden yhteenkietoutumisesta on tosiaan hyvin kiehtova aihe. Jos kuitenkin ajatellaan karman rakenteen toimivan väistämättä kuin uskomattoman monimutkainen koneisto (sillä sen on toimittava kuin koneisto, so. näennäisen tunteettomasti, voidakseen antaa tietoisuuksille näiden "tilaaman" reperkussiovaikutuksen eli oppimisen mahdollisuuden), niin lopulta on kuitenkin ulkoisen toiminnan tasolla melko vähän merkitystä sillä, onko kyseessä enemmän yksilöllinen vai jonkin tietyn jaetun yhteisön karmallinen lataus. Ehkä asiaa voisi lähestyä niin, että yksilön kannalta on olemassa vain yksilöllinen karma, ja erilaiset toisasteiset ryhmäkarmat &c. ovat tuon yksilöllisen karman jakelua rytmittäviä tekijöitä.

[Lux]

Ajatus yksilöllisen ja erilaisten yhteisten karmallisten vaikutteiden yhteenkietoutumisesta on tosiaan hyvin kiehtova aihe. Jos kuitenkin ajatellaan karman rakenteen toimivan väistämättä kuin uskomattoman monimutkainen koneisto (sillä sen on toimittava kuin koneisto, so. näennäisen tunteettomasti, voidakseen antaa tietoisuuksille näiden "tilaaman" reperkussiovaikutuksen eli oppimisen mahdollisuuden), niin lopulta on kuitenkin ulkoisen toiminnan tasolla melko vähän merkitystä sillä, onko kyseessä enemmän yksilöllinen vai jonkin tietyn jaetun yhteisön karmallinen lataus. Ehkä asiaa voisi lähestyä niin, että yksilön kannalta on olemassa vain yksilöllinen karma, ja erilaiset toisasteiset ryhmäkarmat &c. ovat tuon yksilöllisen karman jakelua rytmittäviä tekijöitä.

Mielenkiintoisia ajatuksia. Mikäli "all true Magic consists in freeing oneself from the coils of the ancient serpent" (Blavatsky), käärmeen edustaessa tässä aineellisuuden vankeutta, niin eikö samaa periaatetta voida soveltaa myös karmaan? Tarkoitan tällä sitä, että mitä vähemmän yksilöitynyt olento on kysymyksessä, niin sitä enemmän tämä on sidoksissa ryhmänsä, kansansa, lajinsa jne. karmalliseen painolastiin, kun taas yksilöitymisen prosessin yhteydessä ja henkisen kehityksen myötä nämä sidokset vähitellen heikentyvät ja lopulta tipahtavat pois kokonaan, poislukien sen mahdollisuuden, että tällainen vapautunut sielu aivan erityisesti tahtoo ottaa todellisuudessa muille kuuluvaa karmallista lastia kannettavakseen (Jeesus Kristus varmasti parhaimpana esimerkkinä).

Mentiin taas aika pitkälle byrokratiasta, heh...

[obnoxion]

En ole kansojen kohtaloiden tai edes karman lakien asiantuntija. Olen kuitenkin ajatellut että uskonnon, kulttuurin tai kansan arvosteluperusteena ja mittapuuna (milloin sellaista satuttaisiin tarvitsemaan) tulisi lopulta käyttää sen korkeimpia saavutuksia & saavuttaneita.
Ja nyt näyttäisi että tämä ajatukseni alkaisi liitty keskusteluumme byrokratiasta.