Mielenterveyden häiriöt & henkisyys

[V. Nokkonen]

Olen aivan samaa mielta monien tahan ketjuun vastanneiden ihmisten kanssa siita etta mielenterveyshoidossa pitaisi priorisoida terapia laakkeiden ohi ja etta hairioilla on usein hengellinen komponenttinsa. Minusta tietoisuustaitojen kehittaminen voi olla hyvinkin voimakasta laaketta esim. negatiivista kehaa kiertavien ajatusratojen muuttamisessa ja siina oman mielen tarkkailu meditatiivisesta ja ei-tuomitsevasta nakokulmasta on tarkeaa. (Kognitiivinen terapia <3)

Olisi mahtavaa jos lansimainen psykoterapia menisi enemman tuohon suuntaan ja antaisi myos enemman arvoa hengellisille selityksille, koska ne tietysti ovat taydellinen vastaus eksistentiaaliseen kriisiin. Nykyaan psykologille tuskin uskaltaisi kertoa mistaan erikoisemmista kokemuksista sen pelossa etta kuulostaisi vain hullummalta. Kulttuurin muutos? Kylla kiitos.

[Wyrmfang]

Kulttuurin muutos? Kylla kiitos.

Osittain näinkin, sillä syvyyspsykologinen näkökulma ei ole mitenkään itsestäänselvästi läsnä ihmisillä, mutta jos puhutaan ihan pintatason jutuista kuten mainitsemastasi kognitiivisesta terapiasta, paljon enemmän kyse on poliittisesta tahdosta.

On ihan täysin standardikamaa psykologian oppikirjoissa, että pelkillä lääkkeillä ei saa aikaan mitään. Ymmärtääkseni lähes kaikki psykologit ovat tällä linjalla. Sen nyt sanoo tavallinen arkijärkikin, riippumatta mielenfilosofisesta näkökannasta. Juttu on kuitenkin siinä, että jo muutamia vuosia sitten (nyt luku on varmasti suurempi) yksityiset yritykset rahoittivat muistaakseni 93% tutkimuksesta. Ei ole kovin kummoista politisointia tai ainakaan salaliittoteoriaa havaita, miten tämä vaikuttaa lääketieteelliseen tutkimukseen. Toisaalta samaiset lääkefirmat ovat vähintään epäsuorasti myös yhteydessä poliittiseen päätöksentekoon. Tästä ja myös muista poliittisista syistä psykologit, psykiatrit ja mielenterveystyöntekijät ovat (julkisella puolella) ylityöllistettyjä (joten heillä ei ole aikaa ja tarmoa paneutua potilaiden tilanteeseen asianmukaisesti), varsinkaan kokonaisvaltaisempien terapiamuotojen tutkimusta ei rahoiteta (jolloin ne näyttäytyvät tehottomina), ja mikä tärkeintä, terapiaan ei panosteta alkuunkaan riittävästi resursseja. Avainongelma on, että lääkkeet ovat kustannustehokkaita, kun katsotaan pelkkää taloutta lyhyellä aikavälillä (kuten yleensä tavataan tehdä). Sitten on vielä sekin, että vaikka toisaalta perus masennuksesta kärsivälle tyrkytetään tyypillisimmin lääkettä toisensa perään, niin käy usein myös niin, että ne jotka todella tarvitsisivat lääkettä, eivät saa sitä (sillä minkäänlaisen hoidon piiriin pääseminen, kuten monet varmaan ovat käytännössäkin huomanneet, ei ole ihan triviaali juttu).

Muutos 1900-luvun vaihteen lääkekeskeisestä kulttuurista on siis jo hyvin pitkälti tapahtunut, mutta kulttuuriset syyt eivät määrää kaikkea, vaan tarvitaan myös yhteiskunnallisia muutoksia. Tässä esimerkiksi "tieteellisen maailmankuvan" syyttäminen ampuu todella pahasti omaan jalkaan, sillä yksi asia mitä ehdottomasti tarvittaisiin, on nimenomaan lisää taloudellisista intresseistä vapaata tieteellistä perustutkimusta.

[Wyrmfang]

Tosin yksi kulttuurillinen muutos, joka ehdottomasti tarvittaisiin (ja joka on myös suoremmin yhteydessä ketjun otsikkoon), olisi se mitä Erich Fromm kuvaa teoksessaan Terve yhteiskunta. Frommin teos on ensisijassa yhteiskunnallinen, mutta kuten kriittisen teorian koulukunnassa aina, myös samaan aikaan eksistentialistinen ja psykoanalyyttinen.

Perusidea on, että 1900-luvun kulttuurirelativistisessa ilmapiirissä (nyt tilanne vaikuttaisi olevan hiljalleen parempaan suuntaan) oli täysin mahdoton ajatus, että itse yhteiskunta voisi olla sairas (luonnollisesti myös eri yhteiskunnilla on tällöin erilaisia sairauksia). Mikäli tämä ajatus kuitenkin hyväksytään, suhtautuminen yksilöiden psyykkisiin sairauksiin muuttuu täysin; ne alkavat näyttäytyä enemmänkin (epäonnistuneina) yrityksinä parantua sairaan yhteiskunnan ihmisyyttä korruptoivasta vaikutuksesta. Sunnilleen sama idea paljon provokatiivisemmin löytyy vissiin Deleuzen & Guattarin Capitalism & Schizophrenia.

[Nefastos]

http://theunboundedspirit.com/nonconfor ... illnesses/

Is nonconformity and freethinking a mental illness? According to the newest addition of the DSM-IV (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders), it certainly is.

What? "New mental illnesses identified by the DSM-IV include arrogance, narcissism, above-average creativity, cynicism, and antisocial behavior."

Tämän kulttuurin on pakko olla jokin kosminen (vai anti-kosminen) vitsi mustan huumorin jumalalta.

Se on tämä pimeyden aikakausi, jonka aikana ihmiskunnan henkiset kannattimet rappeutuvat.
-Saa nähdä missä vaiheessa ratsumies saapuu valkealla hevosella.

Milloin se on uskonnollisuus, milloin luovuus, milloin herkkyys tai laatikon ulkopuoliseen ajatteluun tähtäävä kyseenalaistaminen - melkein jokainen kaikkein positiivisimpana pitämäni inhimillinen ominaisuus patologisoidaan määräajoin, tai ne löydetään upotettuina osiksi patologisia malleja. Ikävää on, että monet näistä tutkimuksista ihan oikeasti pääsevät vaikuttamaan siihen, kuinka yksilöitä yhteisöissä kohdellaan: niin instanssit kuin yksilötkin ovat liian hanakoita tarttumaan "tieteelliseen todistukseen" siitä kuinka asiat muka ovat.

Esimerkiksi allekirjoittaneelle on 15-vuotiaasta lähtien tarjottu kovia psyykelääkkeitä (en ottanut) & jo viitisentoista vuotta sitten ehdotettu sairaseläkkeelle siirtymistä (en siirtynyt). Patologisointi on välttämätöntä, että yhteisö pystyisi vastaisuudessakin näkemään henkiset piirteet todellisuudenvastaisina. Yksi positiivinen vaikutus tästä on minulle henkilökohtaisesti ollut, kun eettisistä syistä olin menossa vankilaan armeijan sijaan, mutta maailmankatsomukseni nähtiin niin sairaana, että minut sen sijaan vapautettiin palveluksesta.

Mutta vaikka tämä musertava, tasapäistämään pyrkivä paino on niin hirveän raskas, sitä vastaan ei kannata ryhtyä taistelemaan: se on vain kollektiivisen pelon atavistinen ilmaisu, jolla on vuosimiljoonien regressiivinen voima takanaan. Sitä ei voiteta järjellä, sitä ei voiteta kinalla, sitä ei voiteta millään. Ainoa keino on vetäytyä & odottaa, että tämä uusi tapa tuomita parhaimmillaan ehkä jo joidenkin vuosisatojen aikana alkaisi hälvetä. Yritetään muistaa nyky-yhteiskunnan monet hyvät puolet, & niiden voimin jaksaa tämän nykyisen uskonnollisuuden inkvisitiot.

[Wyrmfang]

Painottaisin edelleen, että tiedeyhteisössä yleisellä tasolla ollaan nimenomaan samalla tavoin huolissaan viimeisimmästä DSM:stä - se on tehty täysin finanssikapitalistisen talousjärjestelmän ehdoilla. Kun tutkimusta rahoittavat pelkästään lääkefirmat, on aika selkeää että lopputulos ei ole objektiivista tiedettä.