Re: Luonto & liikkuminen
Posted: Mon Mar 23, 2015 12:05 am
Olen kasvanut suht. syrjäisellä esikaupunkialueella, jossa ympärillä oli paljon metsää ja rantoja, joten minulla on jonkinlainen kiintymyssuhde luontoon siinä mielessä kuin siitä tässä ketjussa puhutaan. Erityisesti meri on minulle läheinen luonnonilmentymä ja oli jo silloin, kun en tiennyt vesielementin symboliikasta mitään. Näissä yhteyksissä tietoisuus siitä, mitä mikäkin symboloi, voi itse asiassa tuhota koko alkuperäisen kokemuksen tai ainakin tehdä siitä aivan erilaisen, sillä kun asioista tulee liian läpimietittyjä ja omia, niistä häviää toiseus eli luonnon idea. Tavallaan luonto on oikeasti luontoa vain kun sitä havainnoi esiarkkityyppisellä ja -mytologisella tavalla, liittämättä mitään erityistä merkitystä siihen että kävelee rannalla ja kuuntelee aaltoja.
Kun tällaisen passiivisen lähestymistavan omaksuu, niin itse asiassa mitä tahansa voi tarkastella luontona. On todella kummallinen, joskus vieraannuttava, joskus piristävä kokemus nähdä moottoritie tai betoninen teollisuusrakennus asiana, joka on vain sattunut muodostumaan siihen missä on. Katso, kukkanen.
Kuten tästä varmaan voi päätellä, tavanomaisemman lunnonkauneuden lisäksi minuun vetoavat myös juuri ne asiat, joita on täällä mainittu esimerkkeinä rumuudesta. Harmaat, ei-minkään näköiset teollisuusalueet ovat minusta esimerkiksi hyvin rauhoittavia paikkoja sikäli kuin läsnä ei ole liikaa ihmisiä. Kampin kauppakeskus Helsingissä on myös ihanan kolkko ja kuollut paikka aamuöisin. Autiot junaraieet yllä kulkevine sähkölankoineen ovat kauniita, ja niin edelleen. Kaikkiin näihin esimerkkeihin tosin liittyy olennaisesti ihmisten poissaolo, joten kai niiden viehätys pohjimmiltaan on sama kuin metsän, estetiikan vain poiketessa rajusti.
Siitä, miten mikä tahansa "muutetaan luonnoksi" voi toisaalta sanoa niinkin, että tämä edellyttää nimenomaan asioiden mytologisointia. Tällöin sana tarkoittaa pyrkimystä päästä käsiksi asioiden sisimpään luonteeseen sellaisina kuin ne ovat, ei minkään arkisen aktiviteetin välineinä - pyrkimystä löytää mahdollisimman itsenäinen olemus jokaisesta tupakantumpistakin. Huomataan, että luonto rajatussa metsät ja tunturit-merkityksessä on sekin ihmistekoinen konstruktio koska se on käsitys luonnosta, ja että tätä käsitystä voidaan muokata niin, että useammista ja useammista asioista säteilee samaa pelkän olemisen rauhaa kuin metsistä ja tuntureista alunperin.
Kun tällaisen passiivisen lähestymistavan omaksuu, niin itse asiassa mitä tahansa voi tarkastella luontona. On todella kummallinen, joskus vieraannuttava, joskus piristävä kokemus nähdä moottoritie tai betoninen teollisuusrakennus asiana, joka on vain sattunut muodostumaan siihen missä on. Katso, kukkanen.
Kuten tästä varmaan voi päätellä, tavanomaisemman lunnonkauneuden lisäksi minuun vetoavat myös juuri ne asiat, joita on täällä mainittu esimerkkeinä rumuudesta. Harmaat, ei-minkään näköiset teollisuusalueet ovat minusta esimerkiksi hyvin rauhoittavia paikkoja sikäli kuin läsnä ei ole liikaa ihmisiä. Kampin kauppakeskus Helsingissä on myös ihanan kolkko ja kuollut paikka aamuöisin. Autiot junaraieet yllä kulkevine sähkölankoineen ovat kauniita, ja niin edelleen. Kaikkiin näihin esimerkkeihin tosin liittyy olennaisesti ihmisten poissaolo, joten kai niiden viehätys pohjimmiltaan on sama kuin metsän, estetiikan vain poiketessa rajusti.
Siitä, miten mikä tahansa "muutetaan luonnoksi" voi toisaalta sanoa niinkin, että tämä edellyttää nimenomaan asioiden mytologisointia. Tällöin sana tarkoittaa pyrkimystä päästä käsiksi asioiden sisimpään luonteeseen sellaisina kuin ne ovat, ei minkään arkisen aktiviteetin välineinä - pyrkimystä löytää mahdollisimman itsenäinen olemus jokaisesta tupakantumpistakin. Huomataan, että luonto rajatussa metsät ja tunturit-merkityksessä on sekin ihmistekoinen konstruktio koska se on käsitys luonnosta, ja että tätä käsitystä voidaan muokata niin, että useammista ja useammista asioista säteilee samaa pelkän olemisen rauhaa kuin metsistä ja tuntureista alunperin.