Ihmisten fyysinen kohtaaminen

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
Kenazis
Frater
Posts: 953
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Ihmisten fyysinen kohtaaminen

Postby Kenazis » Sun May 25, 2014 9:55 am

Erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirjoitus Markionilta. Kirjan pistin tilaukseen, kun luin hieman alkua Amazonilta. Kiitos vinkistä ja kirjoituksesta. Kyseinen teos olisi auttanut minua aiemmin varmasti enemmän kuin nyt, mutta uskon saavani siitä edelleen paljon irti.
"In darkness let me dwell, The ground shall sorrow be..."
Tephra
Posts: 22
Joined: Wed Aug 07, 2013 9:23 pm

Re: Ihmisten fyysinen kohtaaminen

Postby Tephra » Wed Jul 30, 2014 11:45 pm

On mielenkiintoista havaita, miten niin moni itsensä introvertiksi mieltävä laittaa kuitenkin kasvokkaisen keskustelun kirjoittamisen (tai muun etäkommunikoinnin) edelle. Voisin itse sanoa, jos puhutaan puhtaasti asiakeskustelusta eikä taas selkeämmin muita sosiaalisia tarpeita palvelevasta oleskelusta, suosivani kenties ennemmin kirjallista muotoa. Ironista ehkä, että olen "oikeassa elämässä" liiallista huomiota ja itsensä esille tuomista kartteleva ihminen, mutta juurikin netissä ainakin jonkinlaisen sisällöntuottamisen tarve on yllättävän suuri.

En koe väärinymmärryksien olevan kovinkaan suuresti häiritsevä tekijä, ainakaan mitään ylitsepääsemättömiä karikkoja ei tällä saralla ole tullut vastaan. Se, miksi nimenomaan keskustelussa pidän kirjoittamisesta, johtuu varmaankin pitkälti siitä, miten asia on riisuttu siitä muusta olemisen sälästä, mikä väistämättä fyysisessä kohtaamisessa pyörii ympärillä. Ei tule vilkuiltua ympärilleen, mietittyä, mihin katse pitäisi kohdistaa tai vastaanottaa kenties vastapuolen kommentteja koskien omaa olemustaan ja elekieltään. Olen myös hyvin verbaalinen ihminen, ja juurikin ajatusketjujen ollessa eheämpiä, asia on helpompi muotoilla ilman väliänkytyksiä, joiden välillä punainen lanka saattaa helposti karata käsistä. Myöskin usein sanojen merkitykset ja siitä kumpuava monimuotoisuus nousevat tekstistä paremmin ilmi.

Tietystä eristymisestä: olen iän ja itsetuntemuksen myötä huomannut muuttuneeni huomattavasti ymmärtäväisemmäksi ja suvaitsevammaksi luonteeltani verrattuna reilun viiden vuoden takaiseen, hyvinkin ihmisvihamieliseen ja arroganttiin olentoon. Täytyy kuitenkin myöntää, että epäilen tämän johtuvan myös siitä, että niin opiskelun/työn kuin muunkin sosiaalisen elämän "erikoistuessa" jyrkästi ulosanniltaan ja elämäntavoiltaan itsestä eroaviin ihmisiin ei juurikaan joudu törmäämään niin, että tilanne ja henkilö tulisi aidosti kohdata. Tällä hetkellä juurikin aiemmin mainitussa tarkkailijan roolissa ollessa jonkinlainen ymmärtäminen on mahdollista, mutta koska paikka on kuitenkin sivullisen, tilanne jäänee pinnalliseksi. En oikeastaan osaa sanoa, onko tällainen "teoreettinen ymmärtäväisyys" sitten juurikaan parempi tilannetta, jossa kohtaaminen on henkilökohtaisempi, vaikka se herättäisikin kielteisiä tuntemuksia ja sitä kautta todennäköisesti vahvemman toiseuden tunteen.
User avatar
Kenazis
Frater
Posts: 953
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Ihmisten fyysinen kohtaaminen

Postby Kenazis » Thu Jul 31, 2014 7:31 am

Tephra wrote:On mielenkiintoista havaita, miten niin moni itsensä introvertiksi mieltävä laittaa kuitenkin kasvokkaisen keskustelun kirjoittamisen (tai muun etäkommunikoinnin) edelle. Voisin itse sanoa, jos puhutaan puhtaasti asiakeskustelusta eikä taas selkeämmin muita sosiaalisia tarpeita palvelevasta oleskelusta, suosivani kenties ennemmin kirjallista muotoa. Ironista ehkä, että olen "oikeassa elämässä" liiallista huomiota ja itsensä esille tuomista kartteleva ihminen, mutta juurikin netissä ainakin jonkinlaisen sisällöntuottamisen tarve on yllättävän suuri.
Samoilla linjoilla tämän kanssa. Itse haluan keskustelulta pitkälti asia-sisältöä ja keskustelu pelkän sosialisoinnin vuoksi ei oikein maistu. En pidä ns. small talkista juuri lainkaan (vaikka se pakollista/tarpeellista tietyissä tilanteissa onkin) ja olen mieluummin hiljaa ihmisten seurassa, kun puhun vain puhumisen vuoksi. Pidän ihmisten kanssa kasvokkain keskustelusta, mutta lähinnä kahden kesken (niin työssä kuin vapaa-ajalla), ja mitä isompi ryhmä, sitä epämiellyttävämmäksi ja luonnottomammaksi koen tilanteen itselleni. Luulen tämän liittyvän jotenkin aistiherkkyyteen ja tietynlaiseen kykenemättömyyteen rajata aistien kautta vastaanotettua informaatiota, jolloin ihmisten määrän lisääntyminen lisää kaaottisuutta ja väsyttää tätä kautta huomattavasti enemmän.

Samaistun vahvasti Jungin toteamaan elämänkerrassaan, jossa Jung kertoo olleensa erittäin kiinnostunut tapaamaan uusia ihmisiä, mutta menetti täysin mielenkiintonsa kanssakäymiseen heidän kanssaan, jos hän huomasi näiden olevan tylsistyneitä ja pinnallisia.
"In darkness let me dwell, The ground shall sorrow be..."
Tephra
Posts: 22
Joined: Wed Aug 07, 2013 9:23 pm

Re: Ihmisten fyysinen kohtaaminen

Postby Tephra » Thu Jul 31, 2014 8:25 pm

Kenazis wrote:Luulen tämän liittyvän jotenkin aistiherkkyyteen ja tietynlaiseen kykenemättömyyteen rajata aistien kautta vastaanotettua informaatiota, jolloin ihmisten määrän lisääntyminen lisää kaaottisuutta ja väsyttää tätä kautta huomattavasti enemmän.
Suorastaan häkellyin tästä, koska tuo ominaisuus, sanotaan sitä nyt tässä aistiherkkyydeksi, on monellakin elämänalueella melko vahvasti olemistani määrittävä tekijä. Toisaalta, ärsyketason ollessa jollakin tavalla tasainen (jatkuva taustahumina vaikkapa jääkaapista, tai sitten suuri joukko ihmisiä, joita ei tunne, ja jotka eivät siten ole samanlaisia informaatiopiikkejä kuin tutut henkilöt) oleminen on helpompaa kuin silloin, jos ärsykkeitä tulee taajaan usealta eri taholta. Olen tällaisissa stressaavissa tilanteissa toisinaan huomannut tietynlaisen kuplan muodostuvan ympärille yllättävän konkreettisessa mielessä: äänet ikään kuin vääristyvät ja kaikki tuntuu olevan kauempana itsestä, ikään kuin olisi siinä fyysisessä tilassa mutta jotenkin eristettynä ja näkymättömissä. (Myöskin mieluisten asioiden ymmärtämiseen ja kohtaamiseen tällä herkkyydellä on varjopuolensa esim. innostumisen tunteen mennessä siinä määrin yli, että sen aiheuttavaa tekijää, oli se sitten jokin teoria tai esimerkiksi musiikkia, on vaikeampi lähestyä.)

Olen havainnut myöskin, etten viihdy tilanteissa, joissa olen jollakin tavalla sosiaalisesti dominoiva (joskin ei kirjaimellisessa mielessä) osapuoli. Etenkin, jos joku kokee minut vakuuttavaksi tai muuten vaikuttavaksi, tuntuu epämiellyttävältä olla katsottuna ylöspäin ja tiedostaa täten se teoreettinen "valta-asema" toiseen henkilöön nähden. Kenties, kun on tottunut olemaan useammin sivustakatsojan tai muuten vain enemmän alakynnessä olevan roolissa, tällainen hämmentää. Myöskin tietynlainen tiedon/kokemuksen vastaanottajan, melkeinpä oppilaan, asema tuntuu tavallaan luontevammalta, mistä seuraa jonkinlainen ristiriita edellämainitun kokemuksen kanssa.
User avatar
RaktaZoci
Posts: 1429
Joined: Tue Feb 05, 2013 11:32 pm
Location: Salo

Re: Ihmisten fyysinen kohtaaminen

Postby RaktaZoci » Fri Aug 01, 2014 5:11 pm

Olen tavallaan tähtimerkilleni uskollinen persoonaltani ja pidän kotona olemisesta ja itsekseni touhuamisesta. Tietysti välillä myös kaipaan seuraakin ja osaan olla myös varsin sosiaalinen, tilanteen tullen. Kuitenkin mieluummin valitsen seurani viisaammin ja olen mielelläni tiettyjen henkilöiden seurassa ja monesti mieluumin omassa kuin jonkun randomien seurassa.

Jos tietysti tältä ei voi välttyä, esim. ihmisjoukoissa. Allekirjoitan itse myös tämän mainitun tietynlaisen observoijan aseman ja mieleeni nouseekin Marvel-sarjakuvalehdistä tuttu hahmo nimeltä Seuraaja, joka ilmestyy aina paikalle, jos jotain merkittävää on tapahtumassa. Ei ole tarkoitus siis mitenkään korostaa oman paikallaoloni merkityksellisyyttä, mutta massaa on todella joskus hauska vain tarkkailla.

Tämä ilmoille nostettu pakollisen baarikohtaamisen ahdistavuus on myös kiinnostava. Aloin itse jo varsin varhain, luulisin n. parikymppisenä kyseenalaistaa baareilun tarpeellisuutta ja kiinnostavuutta ja kaveripiiri myös jakautui tässä vaiheessa suurinpiirtein 80/20 %, josta suurin osa valitsi baareilun ensisijaisena. Itse kuitenkin viihdyin jäljellejääneen osaston seurassa ja nykyään harvemmin lähdenkään juottolaan, ellei paikalla ole jotain yhtyettä jne. Monesti toimin sielläkin tarkkailijana ja ei ole myöskään enää luonnotonta juoda vain alkoholittomia juomia.

Oma työni tapahtuu yhteisössä, mutta on kuitenkin omalla tavallaan itsenäistä ja työ suoritetaan omilla tonteilla tietynlaisessa rauhassa. Tietysti kanssakäymistä ei voi välttää työtovereiden kanssa, mutta kuten sanottu työkavereiden kanssa ei tarvitse olla kaveri töiden ulkopuolella. Tavallaan on jopa kiinnostavaa kontrastina tarkastella tällaista ääri-materialistista yhteisöä ja sen toimintaa.

Vielä cyber.kommunikatiosta ja fyysisestä kanssakäynnistä; Itse koen viimeksi mainitun loppupeleissä mielekkäämmäksi, vaikka sitä harrastankin vähemmän. Kehon kieli on kuitenkin niin suuressa osassa viestintää ja itse huomaan kyllä melko pian onko toinen ns. samalla aallonpitudella vaiko ei.

PS. Olenko ainoa jonka silmiä rasittaa tämä foorumin valkoinen teksti mustalla pohjalla-kombinaatio, vai olenko vain niin n00b etten osaa modata sitä jotakin kautta? =)
die Eule der Minerva beginnt erst mit der einbrechenden Dämmerung ihren Flug.
-Hegel
User avatar
Cancer
Posts: 235
Joined: Thu Dec 13, 2012 5:45 pm
Location: Helsinki

Re: Ihmisten fyysinen kohtaaminen

Postby Cancer » Fri Aug 01, 2014 10:20 pm

Tephra wrote:En oikeastaan osaa sanoa, onko tällainen "teoreettinen ymmärtäväisyys" sitten juurikaan parempi tilannetta, jossa kohtaaminen on henkilökohtaisempi, vaikka se herättäisikin kielteisiä tuntemuksia ja sitä kautta todennäköisesti vahvemman toiseuden tunteen.
Hyvä pointti, joka saa miettimään uusiksi aiempaa viestiäni ja mieltymystäni tarkkailijana olemiseen.

Ihmisten ymmärtäminen teoreettisesti ja sivusta tuskin voi korvata heidän ymmärtämistään henkilökohtaisesti ja kasvokkain, eikä tähän mielestäni tule pyrkiäkään. Kyseessä on kaksi eri asiaa: voin inhota henkilöä X jos minun on toimittava hänen kanssaan, mutta sivussa ollessani tunnustaa hänen täyden oikeutensa olla sellainen kuin on, ellei hän tee mitään suoranaisesti väärää. Mielestäni olisi aivan eri asia pitää kyseistä henkilöä vastenmielisenä ymmärtämättä häntä "teoreettisesti" kuin pitää häntä vastenmielisenä mutta myös muistaa, etteivät omat mieltymykset merkitse suuressa mittakaavassa paljon mitään. Tämä ymmärtäminen ei todellakaan ole vain sanahelinää, vaikka tarkkailija muuttuukin pahimmassa tapauksessa omahyväisen "ihmisrakkaaksi" myhäilijäksi, joka niin kutsutusti ymmärtää kaikkia omasta pilvilinnastaan (katsoo oikeastaan yläpuolelta eikä todella sivusta) ja ehkä vielä uskottelee itselleen, että tuo ymmärtäminen tarkoittaa kaikista pitämistä. Ei tarkoita - ja lieneekin helpompaa välttyä ylimielisyydeltä kun muistaa, että inhota ja vihata saa.
Markion wrote:Minulla oli joskus mm. vaihe, jolloin ajattelin että olisi ihanteellista "palvella ihmisiä" suuntautumalla hoiva-alalle. Työkokemus parissa päiväkodissa ja vapaaehtoistyö saattokodissa karistivat ne ajatukset perusteellisesti: se oli niin epäluontevaa minulle, että se oli jo vastenmielistä.
Minulla ei ollut taustalla mitään vastaavaa ideaa, kun päädyin työskentelemään koulunkäyntiavustajana, mutta tulos oli aivan päinvastainen. Pidin työstä hyvin paljon, ja aloin jopa harkita opettajaksi kouluttautumista siinä tapauksessa, että joskus haluan kunnollisen ammatin. Mitään laillista vastuuta minulla ei lapsista tietenkään ollut, mutta käytännössä olin kyllä asemassa, jossa pystyin todella vaikuttamaan heihin, mikä oli raskasta ja samalla kehittävää: yhtäkkiä ei enää ollutkaan ihan sama, menenkö töihin krapulassa tms. vaan jouduin oikeasti antamaan itsestäni koko ajan. Mielessäni olin tietysti täydellisen epäitsekäs enkeli jo ennen tätä, mutta käytäntö antoi kyllä asiaan kummasti uutta näkökulmaa.
Tiden läker inga sår.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest