Väärin tekeminen

[Insanus]

Pahuudesta ja nihilismistä on ollut puhetta jo pitkän aikaa, mutta objektiivisten arvojen kieltäminenkään ei muuta sitä, että vähintään yksilöinä meillä on jotain jonka mukaan toimimme maailmassa. Vaikka uskoisimme, että kaikki on parhaalla mahdollisella tavalla parhaassa mahdollisessa maailmassa, jotkin asiat asetamme vältettäviksi ja toiset tavoiteltaviksi ja tästä tietysti seuraa että osa asioista tahi niiden toteuttamisen tavoista ovat väärin. Yritetään siis palauttaa etiikkaa maan pinnalle.

Miten suhtaudutte väärään toimintaan & millaisin tavoin havainnoitte teon oikeutta tai vääryyttä? Miten toimisitte esimerkiksi sellaisessa konfliktitilanteessa jossa tuntematon henkilö toimii nähdäksenne vastoin käsitystänne oikeasta, mutta kuitenkin omasta näkökulmastaan oikein? Mihin/miten vedätte rajan sellaisten asioiden joihin "on vaikutettava" ja sellaisten jotka "ovat muiden omia asioita" välille?

[Kenazis]

Miten suhtaudutte väärään toimintaan & millaisin tavoin havainnoitte teon oikeutta tai vääryyttä? Miten toimisitte esimerkiksi sellaisessa konfliktitilanteessa jossa tuntematon henkilö toimii nähdäksenne vastoin käsitystänne oikeasta, mutta kuitenkin omasta näkökulmastaan oikein? Mihin/miten vedätte rajan sellaisten asioiden joihin "on vaikutettava" ja sellaisten jotka "ovat muiden omia asioita" välille?

Yritän katsoa tekoja niiden harmoniaa tai disharmoniaa luovan vaikutuksen kautta. En siis katso onko jokin teko hyvä tai paha, koska mielestäni tällainen katsantokanta ei vain toimi hirveän hyvin. Muutenkin asioiden punnitseminen sen mukaan luoko ne "energioiden tasapainoisuutta" ja edistääkö ne tietoisuuden kehitystä, on parempi kuin katsoa niitä paha-hyvä-dualismin kautta.

Ainakin selkeä raja on siinä, jos tämä toisen toiminta "vastoin käsitystäni oikeasta ja väärästä" ilmenee väkivaltana muita kohtaan. Itselle aiheutettu väkivalta on hankalampi kysymys. Teoreettisesti ajatellen moni voisi nähdä aktiviteettini väkivaltana itseäni kohtaan (esim. "pitkälle" viety paasto), kun se menee ns. yli ymmärryksen. Tällaiseen puuttuminen on silti mielestäni väärin. Toisaalta ero hulluuden ja terveen, mutta ihmiskunnan massasta poikkeavan mielen välillä voi olla hiuksenhieno.

[Nefastos]

Mihin/miten vedätte rajan sellaisten asioiden joihin "on vaikutettava" ja sellaisten jotka "ovat muiden omia asioita" välille?

Asetan rajan yleensä vastuullisuuden kautta. Toisin sanoen, puutun mieluiten vain kaikkein läheisimpien ihmisten mielestäni vääriin toimintamalleihin & kritisoin niitä. Vähänkin etäisemmille ihmisille en yleensä tahtoisi esittää henkilökohtaista kritiikkiä, vaan mieluummin yleisellä tasolla toimivaa keskustelua ko. asioista.

Veljeskunta on ollut tässäkin asiassa hyvin kasvattava asia. Vastuu jakautuu hyvin moninaisilla ja hienopiirteisillä tavoilla niin, että oman toimintansa lisäksi moni joutuu organisaation kautta vastuuseen myös muiden toiminnasta. Tällöin joutuu usein miettimään olisiko kuitenkin enemmän yhteistä hyötyä siitä että vastoin haluaan huomauttaa jostain, mistä mieluummin haluaisi vaieta.

Ilmiselvää sen sijaan on, että jokaisesta maku(?)asiasta ei missään tapauksessa voi eikä pidä käydä kinastelemaan. Jatkuva kriittisyys tukahduttaa yksilöllisen luovuuden, & yritys kitkeä pois joka ikinen rikkaruoho nyhtäisi varmuudella pois kaiken hyvänkin kasvullisuuden. Tämä siis silläkin varsin kyseenalaisella ehdolla, että itse tietäisi varmuudella mikä on rikkaruoho ja mikä ei.