Sukupolvien välinen kuilu

[Nefastos]

Tämä tuli taas mieleen, kun Hesari kirjoitti vapaamuurarien korkeasta keski-iästä. Samantapaista olen ollut havaitsevinani muissakin OKT-liikkeissä.

Toisaalta, meneillään olevan vuosikymmenen nuorten vastarinta näyttää yllättävän usein painottuvan konservatismiin: syntyy Woodstock-sukupolven jälkikasvua muistuttava ilmiö, jossa nuoret pikemminkin paheksuvat vanhempiensa kapinallisempaa ajattelua, & pyrkivät tarttumaan hyvin selkeisiin (lue: materialistisiin) arvoihin. Ymmärrettävää, kun ajattelee millaisia epävarmuuden aikoja eletään. Yli-informaatio synnyttää perustavanlaatuista kyynisyyttä kokonaisen sukupolven tarpeisiin.

Mitä olette mieltä esoteeristen liikkeiden tulevaisuudesta näiden asioiden suhteen?

Oma veikkaukseni on, että traditioita korostava Oikean Käden Tie kokee vielä viimeisen leimahduksensa jossain vaiheessa lähitulevaisuutta, & lyhyen innokkaan ajanjakson jälkeen kuolee pois. (Ei tietenkään yhtäkkisesti, eikä liioin totaalisesti.) Yksilöllisyyttä korostavasta Vasemmasta Tiestä tulee uusi standardi, & koko uskonnollis-hengellinen kulttuuripohja kääntyy hieman uuteen asentoon. Tällöin myös nuorilla ihmisillä on entistä enemmän asiaa uskonnolliselle kentälle, koska hengellisyys on yhä vähemmän keski-ikäistä, turvallisuushakuista mielenlaatua korostava asia.

[Kenazis]

Oma veikkaukseni on, että traditioita korostava Oikean Käden Tie kokee vielä viimeisen leimahduksensa jossain vaiheessa lähitulevaisuutta, & lyhyen innokkaan ajanjakson jälkeen kuolee pois. (Ei tietenkään yhtäkkisesti, eikä liioin totaalisesti.) Yksilöllisyyttä korostavasta Vasemmasta Tiestä tulee uusi standardi, & koko uskonnollis-hengellinen kulttuuripohja kääntyy hieman uuteen asentoon. Tällöin myös nuorilla ihmisillä on entistä enemmän asiaa uskonnolliselle kentälle, koska hengellisyys on yhä vähemmän keski-ikäistä, turvallisuushakuista mielenlaatua korostava asia.

Olen myös siinä uskossa, että OKT sen nykyisessä eksoteerisessa muodossaan tulee hiljalleen jäämään marginaaliin. Olen sen voimaa usein ihmetellytkin, sillä vuosisatojen päivityksen puute on tehnyt siitä auttamattomasti jälkeenjääneen. Ihmisen tietoisuuden kehitys etenee hiljaisen tasaisesti ja se on entistä vaikeampi pakottaa vanhaan muottiin saamatta psykologisia ongelmia (esim. fundamentalismin negatiiviset seuraukset).

Olisiko tällä hetkellä näkyvä Islamin nousu tätä viimeisen leimahduksen alkua?

Painotus on jo mielestäni mennyt vahvasti yksilölliseen suuntaan niin uskonnon kuin maallisenkin ajattelun puolella. Uskonnollisuuden kannalta tällä on ollut pitkälti hyviä seurauksia (mm. oman kriittisen ajattelun kasvu ja auktoriteetin pelon väheneminen), kun taas maallisella puolella seuraukset ovat olleet mielestäni enemmän negatiivisia (saan tehdä mitä haluan, maailma pyörii minun napani ympärillä, mitä väliä millään jne.)

[Nefastos]

Uskonnollisuuden kannalta tällä on ollut pitkälti hyviä seurauksia (mm. oman kriittisen ajattelun kasvu ja auktoriteetin pelon väheneminen), kun taas maallisella puolella seuraukset ovat olleet mielestäni enemmän negatiivisia (saan tehdä mitä haluan, maailma pyörii minun napani ympärillä, mitä väliä millään jne.)

Tuo on hyvä huomio, jota en noin selkeästi ole koskaan tullut oivaltaneeksi.

Olisiko tällä hetkellä näkyvä Islamin nousu tätä viimeisen leimahduksen alkua?

En oikein edes tiedä, mitä tähän uskaltaisi sanoa, kun islamista on tullut monissa piireissä niin tulenarka aihe. Varsinkin suomalaisille asia on jotenkin lähtökohtaisesti aika vaikea, koska tietomme islamista ovat toisaalta niin vähäisiä, repaleisia & ei-omakohtaisia, & uutisten highlighteista & Amerikan mallista välittyvät arvot ovat toisaalta usein kohtuuttoman negatiivisia.

Ehkä asia tulisi muotoilla tässä vaiheessa niin, että Islam tarjoaa länsimaille erinomaisen mahdollisuuden kohdata oma monoteistinen vakaumuksensa & tehdä tilinpäätös sen eräiden pulmakohtien kanssa. Kasvaa sallivuuteen & siten voittaa omaa karmallista taakkaansa miekkakäännyttäjinä.

[Kenazis]

En oikein edes tiedä, mitä tähän uskaltaisi sanoa, kun islamista on tullut monissa piireissä niin tulenarka aihe. Varsinkin suomalaisille asia on jotenkin lähtökohtaisesti aika vaikea, koska tietomme islamista ovat toisaalta niin vähäisiä, repaleisia & ei-omakohtaisia, & uutisten highlighteista & Amerikan mallista välittyvät arvot ovat toisaalta usein kohtuuttoman negatiivisia.[/color]

Suurimmalle osalle (mitä nyt voin suurimman osan ajattelusta sanoa, heh) ihmisistä Islam-tietoisuus on tullut lähinnä sieltä negatiivisen puolen näyttävästä uutiskuvasta, jolloin Islam on = väkivaltainen fundamentalismi.

Ehkä asia tulisi muotoilla tässä vaiheessa niin, että Islam tarjoaa länsimaille erinomaisen mahdollisuuden kohdata oma monoteistinen vakaumuksensa & tehdä tilinpäätös sen eräiden pulmakohtien kanssa. Kasvaa sallivuuteen & siten voittaa omaa karmallista taakkaansa miekkakäännyttäjinä.[/color]

Hmm, mielenkiintoinen idea. Näen Islamin edustavan ankarampaa monoteismin muotoa kuin kristinuskon (yleisesti otten, poikkeuksia tietenkin löytyy) ja siirtyminen Islamiin voisi toimia tarkistuksena siihen, että olenko tosiaan monoteismin kannalla vai en. Nykyinen kristillisyys on niin vapaata että sen "seuraajat" harvoin tietävät itsekään mihin uskovat.

[Wyrmfang]

Uskonnollisuuden kannalta tällä on ollut pitkälti hyviä seurauksia (mm. oman kriittisen ajattelun kasvu ja auktoriteetin pelon väheneminen), kun taas maallisella puolella seuraukset ovat olleet mielestäni enemmän negatiivisia (saan tehdä mitä haluan, maailma pyörii minun napani ympärillä, mitä väliä millään jne.)

Tuo on hyvä huomio, jota en noin selkeästi ole koskaan tullut oivaltaneeksi.

Ehkä vähän pitäisi tarkentaa kuitenkin? Tällaisenaanhan tämä on periaattessa sama kuin yleinen konservatiivinen kannanotto.

VKT:n tuleminen vallitsevaksi tarkoittaa kai aika lähelle yleistä henkisen kehityksen nopeentumista ja mahdollisuuksien avautumista. Varsinainen negatiivinen puoli on tällöin mielestäni mahdollisuus myös todella suuriin virheisiin suhteellisen vähällä vaivalla.

Näitä juurettomuuden tunnetta verrattuna aikaisempaan yhteisöllisyyteen jne. ei minusta voi pitää suoranaisesti negatiivisina, sillä ne ovat niin läheisesti kietoutuneita yksilöllistymiseen ylipäätään.