Re: Suhde luontoon
Posted: Thu Jul 22, 2010 12:12 am
Kain wrote:Jotta Hermes Trismegistoksen "as above, so below" tulisi ymmärretyksi, tarvitsemme laventaa/supistaa subjekti ja objekti samannimisiksi - jotta aksiooma kävisi toteen...Oleellista on, että merkityksen ja EGO:n yhdistäminen kaikkeuteen tapahtuu tai ei lakkaa (tämä on nähtävä tietoisella tasolla), joten kosmosta ja ihmistä (subjektia ja objektia) ei tule erottaa toisistaan nimittämällä ne erinimisiksi - vaan jos Kosmos on elävä, niin on myös ihminen & jos kosmos on mekaaninen, niin on myös ihminen. Miksi näin? Koska tosiasiassa jos tarkastelemme tuota mekaanisuutta ja tietoisuutta, niin löydämme lopulta niiden olevan samoja asioita.
Tässä asiassa mekaanisuuden ja tietoisuuden välinen problematiikka liittyy asiaan nähdäkseni sillä tavalla, että näkemämme luonto, se mitä ihminen ei ole kädellään muokannut, on väistämättä ja luonnostaan symbolista ja arkkityyppistä, kun taas vain ihmisellä on "vapaan tahdon" vuoksi mahdollisuus muodostaa myös epäharmonista ja mekaanisuudessaan "luonnotonta" ilmennystä (kun tässä yhteydessä Luonto ja Harmonia käsitetään samaa merkitseväksi asiaksi), siis tehdä väärin ja väärää, sellaista mikä ei johdata "perimmäisten vastausten" äärelle vaan poispäin siitä. Luonnon muokkaavat voimat ovat siis nimenomaan tiedottomuudessaan ja näennäisessä mekaanisuudessaan korkeampien, yli-rationaalisten, älyllisten ja tietoisten muovaajien välineitä sekä instrumentteja, jotka eivät kykene rakentamaan muuta kuin kaunista, harmonista, lainmukaista, symbolista ja arkkityyppistä ilmennystä; ihminen puolestaan on juuri tietoisuutensa, yksilöityneen järkensä ja (suhteellisen) vapaan tahtonsa vuoksi ainoana kykenevä taivuttamaan luonnon rakentajien edellä mainittuja ominaisuuksia tiettyyn pisteeseen saakka. Ei tietystikään ilman vakavia seurauksia, kuten voimme ympärillämme havaita; tämä on yllä peräänkuuluttamani objektiivisuuden perusta. Kyse lienee siitä, että alemman luonnon (kivi-, kasvi-, ja eläinmaailman) ilmennykset ovat (tai olisivat) itsessään jo hyvin pitkälti täydellistäneet muotonsa, kun taas "meidän muotomme eivät ole valmiit", ja ihmisen säröilevän linssin kautta myös ulkoinen luonto on monin paikoin sekä rumentunut että myöskin taantunut.Kain wrote:On mielenkiintoista muistaa se, että "kumisevat harjut" ovat muovanneet ihmisiä alemmat elementaariolennot, kun ne "tehtaan jylskeet" taas itse "jumalan kuvat".
Totta kai, eikä tätä tulekaan kieltää. Okkultistille (hahaa, meinasin kirjoittaa vahingossa uskovaiselle!) tai metafyysikolle lienee kuitenkin välttämätöntä tunnustaa eettiset (kuin myöskin esteettiset / harmoniset) lainalaisuudet a priori määritteleviksi ja normatiivisiksi tekijöiksi Totuuden löytämisessä, ellei halua työssään eksyä loputtomien peililabyrinttien ja sisäisten ristiriitojen eksyttäville sivupoluille.Kain wrote:...näin ollen uskaltaisin väittää, että kyse on ainoastaan esteettisestä ja eettisestä minus uskonnollinen näkemyksestä - jos täytyy erottaa tuolla tavoin ilmenneen maailman muotoja.
Ymmärrän (ehkä?) mitä tässä sanot, mutta nimenomaan symboli nähdäkseni viittaa johonkin objektiin tai on sen ilmennys aineessa. (Itse termikin tulee sanoista sym-ballo, mikä merkitsee 'yhdistää', siinä missä esim. dia-ballo merkitsee 'erottaa' (josta juontuu mm. termi diabolos).) Analysis is paralysis!Kain wrote:Symboliikka, symboli kuitenkaan ei viittaa objektiin kausaalisen yhteyden tai sisäisten ominaisuuksiensa perusteella. Ikoni taasen tekee näin, ja jos luonto on symboli niin heijastus on symbioosi, jos ikoni - niin heijastus on esteettinen.
Tämä selvä, ja juuri tätä olen yrittänytkin havainnollistaa vastakkainasettelullani. Kyllähän sitä voi löytää Kristus-monogrammeja, pentagrammeja ja Metatronin kuutioita vaikka pölykapseleista, suihkukoneen turbiineista tai ydinreaktorien sisästä, mutta erona ja pointtinani on ehkä kuitenkin ollut pikemminkin se, mitä nämä saavat aikaiseksi kuin se mitkä niiden muodot ovat.Kain wrote:Nefastos sanoi taannoisessa keskustelussa tähän liittyvän asian erittäin hyvin: On olemassa oikeasti korkeakulttuuria jossa arkkityypit ovat melkein jo muodon tasolla, kun taas arkkityypit voi löytää jostain sohvanreunuksestakin jos mieli osaa nähdä. Kyse on kuitenkin siinä, että arkkityyppi ei ole muodon/ikonin/whatever tasolla vaan tulkitsija on arkkityypin tasolla josta syystä se saa näkemään myös sen sohvanreunuksen sateenkaaritienä jumalan luo (New Agen Ongelma on erottaa nämä kaksi - Tämä siis subjektiivisuuden ja relatiivisuuden tukijana, eli ei vähennä kokemuksen ja heijastuksen arvoa vaikka olisikin kumpi tahansa ilmenemismuodoista).