Tnahara wrote:Gestas wrote: Yli kahdenkymmenen vuoden pakotettu asuminen pk-seudulla on juurruttanut minuun varsin syvän vihan kaupunkeja kohtaan, jopa ongelmaksi asti, mutta tästäkin olen oikeastaan päässyt yli (yleisellä tasolla, helsinki-espoo-vantaa akselia pidän edelleen Suomen persereikänä, kauniisti asia ilmaistakseni)
Joudun nyt esittämään vastalauseen tähän sangen provokatiiviseen lauseeseen. Pk-seutu on kuitenkin vielä varsin kaunista aluetta, pitäen sisällään myös ihan puhdastakin luontoa, varsinkin ulompia reunoja kohti kulkiessa. Pk-seudulla koko elämäni asuneena täytyy sanoa, että vain murto-osan tästä ajasta olen kokenut asuvani kaupungissa.
En voi tietysti puhua kuin omasta puolestani, mutta ainoa mielikuva mikä minulle henkilökohtaisesti on jäänyt esim. taannoisesta Vantaan ja Helsingin vierailusta on muistot ja kuvat laatikkomaisista lähiöistä ilman minkäänlaista varsinaista keskustaa, loputtomista keskenään risteilevistä, mihinkään käytännössä johtamattomista moottoriteistä, ruuhkista vittuuntuneine, kiireisine ja stressaantuneine ihmisineen, huoltoasemista pakollisine pikaruokaloineen ja veikkausbootheineen keltaisen lehdistön ja alhaisen pornografian saastuttamana, saastaisista teiden reuna-alueista, teitä reunustavista teollisuushelveteistä, mainoskylteistä, juurettomista tyhjäkatseisista ihmisistä etsimässä seuraavaa hetkellistä tyydytystä, baariterasseista pukeutumiseltaan ja käytökseltään lähinnä sirkuspelleä muistuttavine idiootteineen jne. ad nauseam.
Toki pääkaupunkiseudun ympäröivillä alueilla on vielä hyvin kauniitakin seutuja, esim. Nuuksion kansallispuisto vastaavineen, mutta muuten yllämainittu on tämän yksisilmäisen irminsuliin itsensä hirttäneen patavanhoillisen pessimistin näkemys kyseisestä edistyksen ja sivistyksen kehdosta.
Kain wrote:Kyllä esimerkiksi taannoin Venäjällä käydessä sielun silmä lepäsi myös niissä ohikiitävissä saastuneissa pelloissa ja poltetuissa metsissä, jonka ihmisen mekaaninen käsi oli tyystin kaiken raiskannut - näin ollen ensisijaisesti puhutellen esteettistä silmää, mutta myös subjektiivisena projektiona ilmensi hyvin ns. ilmakoetta tahi tyhjyyden kokemusta. Esteettisyyttä ei pidä siis unohtaa universaaleja etsiessä tietynlaisen psykologian herättäjänä, sillä ei niitä temppeleitäkään turhaan koristella muistuttamaan neofyytteja missä ovat ja mitä tekevät. (Kunnon joogin temppeli on tietysti mielessään ja sydämmessään).
Tätä kirjoittaessani velipoika häiritsee keskittymistäni sahaamalla lähimetsässä puita moottorisahalla matalaksi, ja muutenkin on lähistöltä lakoutunut kaunista ja rakasta metsää oikein urakalla mm. UPM Kymmenen toimesta maailman loputtomia paperi-, roskalehti- ja mainosmääriä ja muita turhuuksia ruokkimaan. Ymmärrän kyllä tuon näkemyksen, että tulee osata nähdä "omanlaistaan kauneutta" myös ihmisen luomassa tuhossa ja rappiossa mikä on osa tämän aikakauden universaalia rappiota ja tuhoa, jotta kykenee muuttamaan nämä tuhoavat seikat sisäiseksi valaistumiseksi - mutta millään muulla tavalla en kykene tai halua niitä "ymmärtää" jonain kuvitteellisen edistyksen merkkeinä. (Suositeltavaa elokuva-katsottavaa asiaan liittyen: Koyaanisquatsi & Powasquatsi)
SydäMeen puolestaan ei edelleenkään mahdu kahta ämmää!
Kain wrote:Miksi lopulta monet ns. tavalliset ihmiset pelkäävät yksinäisyyttä? Koska he eivät uskalla kohdata itseään.
Touché! Tämä tulee hyvin ilmi siinä, miten hyvin monen ihmisen pitää nykyisin yrittää täyttää jokainen mahdollinen hiljainen hetki jonkin ärsyttävän hilavitkuttimen luomalla tyhjänpäiväisellä hölynpölyllä, hissimusiikilla tai muulla metakalla - muuten sisäinen tyhjyys alkaisi varmasti ahdistamaan. Kaikista huvittavinta on se, että nähtävästi ihmiset kuvittelevat olevansa jotenkin paremmin kosketuksissa "toisiinsa ja todellisuuteen", kun pitävät esim. televisiota päivät pitkät auki ollessaan muuten yksin. MIKÄÄN ei voisi olla kauempana Todellisuudesta kuin tällainen harhan vaahdon päällä limbossa kelluminen.