Suhde luontoon

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Lux

Re: Suhde luontoon

Postby Lux » Mon Apr 25, 2011 2:52 pm

Nefastos wrote:Olet luonut itsellesi eräänlaisen negatiivisen mandalan, johon heijastat kaikki ne asiat mitkä sinua maailmassa ahdistavat. Tuo mandala on moderni maailma, eli oma näkemyksesi siitä. Luonteeltaan toisenlainen ihminen, esimerkiksi minä, heijastaa varjon prinsiipin toisella tavoin, vaikkapa ahdistavan tuntuiseen pikkukylämiljööseen.
Pikkukylämiljöö on vähintään yhtä vastenmielinen paikka kuin megalopoliksen keskusta.
Nefastos wrote:Se mihin tässä aina palataan ei siten ole se mihin me projisoimme, vaan miksi me projisoimme ja ennen kaikkea: voiko tai tuleeko tuota varjon projisointia muuntaa tai purkaa. Voiko vihan puhdistaa kirkkaudeksi, vai pysyykö se aina vastakkainasetteluna.
Haluan korostaa sitä, että edellisessä viestissäni ei ollut kyse (ihmis-)vihasta: ei useimmilla ole vaihtoehtoja tai he eivät kykene sellaisia kuvittelemaan, ja Kali Yuga on hyvistä syistä sitä mitä se on. En ole kuitenkaan lainkaan samaa mieltä siitä, että kyse on vain projisoinnista (tästä syystä mainintani "objektiivisesta normatiivisuudesta"), mutta siitä olen tismalleen samaa mieltä, että myrkky on välttämätöntä kyetä muuntamaan lääkkeeksi tai se tuhoaa ihmisen sisältä ja usein myös viattomia ympäriltään. Tähän moderni maailma tarjoaa ensiluokkaiset mahdollisuudet. Voisin hyvin kuvitella muuttavani modernin megalopoliksen kaoottiseen keskustaan meditoimaan peruskirkkautta silmät ristissä ja naama näkkärillä: city-visiiteillä tätä on myös tullut harrastettua.
Sothoth
Frater
Posts: 329
Joined: Fri May 28, 2010 1:18 pm

Re: Suhde luontoon

Postby Sothoth » Mon Apr 25, 2011 7:05 pm

User avatar
Aquila
Frater
Posts: 659
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Suhde luontoon

Postby Aquila » Tue Apr 26, 2011 3:13 pm

Maailma on vastenmielinen paikka. Mehän sen olemme luoneet. Rakastan sitä.
Zetekh
Posts: 83
Joined: Wed May 26, 2010 1:21 am

Re: Suhde luontoon

Postby Zetekh » Thu Apr 28, 2011 8:21 pm

Tnahara wrote:Maailma on vastenmielinen paikka. Mehän sen olemme luoneet. Rakastan sitä.
Well said, fra.
Nagahel wrote: Se ei kuitenkaan muuttaisi objektiivisia tosiasioita mihinkään - sitä, että maailma on hajoamisen partaalla ja kaupungeissa tämä näyttäytyy hyvin selvänä kenelle tahansa, kenellä ei ole vaaleanpunaisia linssejä silmillään. Bellum omnes contra omnes.
Maailma on ollut hajoamisen partaalla jo ties kuinka kauan, jokaisen herkän, älykkään ja voimakkaan silmissä, aina uudelleen. Tämä siksi, koska edellä mainittu kolminaisuus kokee oman henkisen irtautumisensa ja kuolemisensa maailmasta näin, sekä myös mortifikaatiovaiheen jälkeen uudelleen yhtymisensä maailmaan vastaavanlaisesti uudessa muodossa, joka aiheuttaa näennäistä kitkaa. No pain, no gain.
- "All great things must first wear terrifying and monstrous masks in order to inscribe themselves on the hearts of humanity." - Friedrich Nietzsche
Lux

Re: Suhde luontoon

Postby Lux » Thu Apr 28, 2011 11:33 pm

Voisin selventää aikaisempia kommenttejani sen verran, että "radikaaleilla aloitteilla" en tarkoittanut missään nimessä väkivaltaa. Myös sanonta "bellum omnes contra omnes" ei ollut sanottu sillä intentiolla, että se kehottaisi menemään tähän touhuun mukaan; kyse on yksinkertaisen tosiasian sloganimaisesta ilmaisusta, jota useat kulttuurifilosofit ovat käyttäneet susi-ajastamme, jolloin orgaaninen ykseys on kadonnut ja "veli nousee veljeään vastaan".
Kain wrote:
Nagahel wrote: Se ei kuitenkaan muuttaisi objektiivisia tosiasioita mihinkään - sitä, että maailma on hajoamisen partaalla ja kaupungeissa tämä näyttäytyy hyvin selvänä kenelle tahansa, kenellä ei ole vaaleanpunaisia linssejä silmillään. Bellum omnes contra omnes.
Maailma on ollut hajoamisen partaalla jo ties kuinka kauan, jokaisen herkän, älykkään ja voimakkaan silmissä, aina uudelleen. Tämä siksi, koska edellä mainittu kolminaisuus kokee oman henkisen irtautumisensa ja kuolemisensa maailmasta näin, sekä myös mortifikaatiovaiheen jälkeen uudelleen yhtymisensä maailmaan vastaavanlaisesti uudessa muodossa, joka aiheuttaa näennäistä kitkaa. No pain, no gain.
"Hyvä ihminen ei synny tähän maailmaan". Ainoa oikea ratkaisu etenkin tälle ajalle lieneekin tämän tuhon suoranainen syleily rakkaudella siten, että ei jaa sitä ulkopuolelleen vaan antaa sen polttaa alemman mielen halun muuttaa maailmaa kokonaan pois, ja sen sijaan antaa sen muuttaa (ja nostaa) itsensä. Kuten sanottua, tähän moderni maailma tarjoaa ensiluokkaisen mahdollisuuden sille, joka jaksaa yrittää siitä huolimatta, että on pettynyt ihmisiin, maailmaan ja sen valheisiin. Hyvin usein ihminen astuu Tien ensimmäisille askeleille sen vuoksi, etenkin vasemman käden polulla, että on kyllästynyt sekä omaan pikkumaisuuteensa että inhoaa maailman valheita ja riittämättömyyttä tarjota ratkaisuja viime kädessä sisäisiin kysymyksiin. Tämän jälkeen alkaakin haasteet, ja oppilaalle tarjotaan oppaaksi käytännössä vain tämä lausahdus: "Succeed or perish." Jokainen itsensä aidosti nostanut ja parantanut ("lääkäri, paranna itsesi") nostaa väistämättä koko maailmaa, vaikka tämän suoria vaikutuksia ei voi tietenkään havaita ihmismieli, joka on väsyneenä ja pettyneenä uinahtanut ajallisen maailman loputtomien muodonmuutosten tarkkailuun.

Viime vuosisadaltahan voimme myös löytää hyvin ikäviä esimerkkejä siitä, minkälaisia vaikutuksia syntyy voimakkaasta ajan entropiaa ja maailman harhaa vastaan nousemisesta "hyvän tarkoituksen" varjolla siinä vaiheessa, kun orgaaninen ykseys ja yhteisymmärrys on jo käytännössä hävinnyt. Nyt olemme vielä pidemmällä ja alempana, Leviathanin suu on jo ammollaan, joten vastaus sille, joka tahtoo tehdä oikein, kaikesta huolimatta, voi olla vain "tiikerillä ratsastaminen", l. tuhoisien asioiden syleily, myrkyn nieleminen ja sen alkemiallinen muuntaminen lääkkeeksi.
Tulihenki
Posts: 165
Joined: Tue Jun 12, 2012 2:24 pm
Contact:

Re: Suhde luontoon

Postby Tulihenki » Wed Jun 13, 2012 12:50 am

Suhde luontoon on monitahoinen: se on paikka missä mieli lepää tyyneimmillään ja virkistyy jaksamaan hektisempää kaupunkielämää. Se ilmenee ulkoisena temppelinä siinä missä sisimmän temppelin vaikutuksen pyrkii saamaan olemaan läsnä kaikkialla. Metsät, purot, kaatuneet puut, kalliot, eläimet jne. kaikki ovat hyvin kaunista ja suomalaisena romantikkona ne näkyvät erityisen ylväiltä. Mielen herkistyessä metsässä kaiken näkee soljuvan niin harmonisella ja kauniilla tavalla, että kyyneleiltä ei voi välttyä eikä haluakaan.

Metsä on myös tarjonnut minulle mahdollisuuden sen kautta saada leipää pöytään. Sitä erityisellä hartaudella ja kunnioituksella pyrkii hoitamaan suvun metsiä, jotta ne saa arvoisensa kohtelun. Istuinpa metsässä sitten meditaatiossa tai laitanpa moottorisahan pärisemään niin aina tietää olevansa siellä missä pitääkin ja ehkä metsäkin tietää, että minä en ole luvatta tunkeilija, vaan läheinen ystävä.
User avatar
Thelithiz
Posts: 171
Joined: Mon Apr 11, 2016 10:04 am

Re: Suhde luontoon

Postby Thelithiz » Wed Jan 04, 2017 6:34 pm

Toisaalta harmi kun tästäkin on puhuttu näin viisaasti ja paljon, mutta ei kai haittaa siitä huolimatta kertoa omat ajatukseni vaikka niissä enää ei olekaan mitään uutta. Eikä haitanne uudempia tulokkaita osallistua vanhoihin aiheisiin...

Olenkin selittänyt mielessäni miksi en liiemin pidä kaupungeista ja keskuksista, mutta vaikeampaa se on selittää muille. Rakennettu ympäristö joka sulkee jotain aggressiivisesti ulkopuolelleen on kuin keinotekoinen pinnallinen uskonto, joka omaksutaan suojaksi paljasta ja alkuperäistä totuutta vastaan, ja oman tietämättömän ja epätäydellisen luonnon kohtaamista vastaan. Sen sijaan että hyväksyttäisi oma olemus, rikotaan vanha siihen tutustumatta ja puetaan se näennäisiin rakenteisiin jotka sortuvat ilman jatkuvaa ylläpitoa. Niin kuin ihmisparkakin kehittää kaikenlaisia tuttuja ja turvallisia psyykkisiä muureja ympärilleen, joista on äärimmäisen vaikeaa vapautua tai edes nähdä läpi. Ne on tarkoitettu suojaamaan, mutta rajoittavat valtavasti näkemästä todellisuutta niin kuin sitä, mikä on geometristen miellyttävien järjestettyjen muotojen takana tai oli ennen sitä. Kaupunki on siis kuin pintakuorrutusta jonkin aidon peittämiseksi. Ja vieläpä entistä rumempi ja kaikin puolin masentavampi. Metsässä ei ole koskaan samaa tukahduttavaa vaaran tuntua kuin ruuhkaisilla kaduilla. Metsän ja merenkin olen kokenut aina nimen omaan temppelinä.

Vaikka ymmärrän ettei mikään ole keinotekoisempaa kuin keinotekoisuuden käsite, ja kaikkea voidaan pitää osana luonnollisuutta ja evoluutiota (niin kuin pidän itsekin). Enkä väitä ettenkö olisi kaupungistunut ja kesyyntynyt, enkä kehu pärjääväni villissä luonnossa. Kyse on vaikutelmista ja mielenmaisemasta. Samaahan kaikki materia on, vaikka olisimme järjestäneet sen uudella tavalla (mutta emme kovin kehittävällä). Mistä tahansa paikasta voin kyllä löytää jotain hyvää, ja tosiaan siellä missä on eniten parannettavaa on yleensä kaikkein inspiroivin, ja joskus osaan "rakastaa" juuri sitä rumuutta ja tuhoa. Jokaisen ihmisenkin voi nähdä ihanana vain siksi että on oma itsensä puutteineen kaikkineen. Toisinaan öinen kaupunkin on hyvinkin mieleeni, varsinkin jos saan melko yksin kiitää sen halki pyörällä. Edellä kuvailtua kännikulttuuria en ole omin silmin paljoa nähnytkään, enkä oikeastaan suurkaupunkejakaan. Lienkö kovin kehittymätön kun ajatus sellaisesta heti ahdistaa ja surettaa. Olen yrittänyt opetella että kaikki tapahtuva kuuluu asiaan.

Paras on villi luonto sellaisena kuin se on, mutta paikat joissa rakennettu ja rakentamaton kohtaavat tai ovat vähänkin sovussa keskenään ovat kiehtovia, kuten myös rauniot joissa maa valtaa ja nielee vääjäämättä omaansa takaisin. Ihan mahdollista olisi elää luontoa kunnioittaen ja asua ja rakentaa sen ehdoilla, olla sen osana häiritsemättä muita elämänmuotoja enempää ja imemättä vanhaa kuiviin, muuttamatta merkittävästi modernia elämäntapaa. Asenne on se jonka olisi muututtava ensin.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest