Insanus wrote:
Olen tietoinen, mutta silti eri mieltä
Gestas wrote:
Ihan vaan yhtenä esimerkkinä pitkästä ketjusta asioita joita ei kannata "ajatella sydämellään". Hyvä intentio -> paha vaikutus.
tästä. Se, että rikollisliigat todella harjoittavat lasten mm.silmien polttamista saadakseen lisää rahaa ei tarkoita sitä, että antamalla kerjäläiselle kolikon tuen lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Ihan vain esimerkkinä asiasta jota ei ehkä kannata vetää pelkkään syy-seuraus-ketjuun voi vaikka miettiä sitä mitä lapselle mahdollisesti käy jos ei olekaan riittävästi rahaa mafiosolle antaa. Jos mafia käyttäisi rahat hyväntekeväisyyteen, muuttaisiko se mitään? Mielestäni toimin oikein antaessani köyhälle kolikon tai jättämällä sen antamatta, kun intentioni on rakastava: eteenpäin antamani impulssi määrittyy sen mukaan. Nimenomaan kannattaa ja kuuluu "ajatella sydämellään" IMO.
Tämä ajatus näyttää minusta hieman oudolta. Et varmasti tue lasten silpomista jotta mafia saisi rahaa, mutta jos annat rahaa kerjäläiselle, toimintasi välillisesti tukee tätä. Koska kerjääminen on rikollisille liiketoimintaa, ja se jatkuu niin kauan kuin se on tuottoisaa. Ja niin kauan kuin se on tuottoisaa, on ihmisiä, jotka ovat valmiita silpomaan lapsia lisätäkseen tuottoja. Tämä tapahtuu riippumatta siitä, millä ajatuksella rahaa annetaan. Millä tavalla siis toimit oikein? Tämä kysymys liittyy mielestäni aika oleellisesti henkilökohtaisen moraalin ja lain väliseen dilemmaan. Jos sydän sanoo, että jokin toiminta on oikein, mutta järki ymmärtää, ettei se vähennä vaan lisää kärsimystä, onko se oikein? Jos orjuus olisi laillista, ei mielestäni olisi eettistä ostaa orjia kohdellakseen näitä paremmin kuin mahdollinen toinen ostaja, koska silloin lisää orjien kysyntää ja ylläpitää orjakaupan ilmiötä. Tätä tarkoitin sillä, ettei aina voi seurata
vain sydäntään, järkeäkin pitää kuunnella. Eikö ole parempi antaa lapselle voileipä, jota tuskin tilitetään rikollisille, kuin rahaa, joka vaan ylläpitää kärsimystä aiheuttavaa toimintaa? Tai auttaa maailmaa jotain muuta kautta, aivan varmasti on tapoja joihin ei liity voimakasta hämäräbisnestä? Avainsana olisi mainitsemani "hyvä intentio, paha vaikutus", josta on muistaakseni joskus jossain keskusteltu.
Ja kyllä, olisi eri asia tukea mafiaksi naamioitunutta hyväntekeväisyysjärjestöä joka käyttää rahat muiden auttamiseen, kuin rikollisia jotka rahoittavat omaa liiketoimintaansa. Minä suhtaudun hieman skeptisesti abstraktiin "impulssiin" jonka toiminta x antaa eteenpäin, ellei sen kulkua voi järjellisesti ymmärtää. Oikeastaan olen kokonaan menettänyt uskoni ajatusten, rukousten, kaavojen, loitsujen / younameit voimaan muuttaa muuta kuin omaa itseä, maailmaan ei voine vaikuttaa muuten kuin omalla toiminnallaan.* Siksi toiminta tulisi harkita tarkasti, ja kysyä myös aivojen, ei vain sydämen, mielipidettä. Tätä pointtia halusin tuoda esille ja siksi tartuin kerjäläiskysymykseen. Se, kuuluuko ongelma poliisille vai kenelle ja miten sen voisi ratkaista oli sivuseikka.
*tästä voinee huomata, että uskon kyllä moisten asioiden toissijaiseen vaikutukseen. Näin ollen, muuta itseäsi muuttaaksesi maailmaa. Itsessään voi kehittää valmiuksia auttaa henkilöä x. Sensijaan en usko hetkeäkään, että henkilön x puolesta rukoilu millään lailla auttaa tätä.
H. Nox wrote:
Tämä on totta, mutta kuitenkin ainoastaan asian toinen puolikas. Toinen osa kakkua on se, että mitä voidaan oppia paremmin, kuinka ennalta-ehkäistä ja kuinka luoda kirkkaampi tulevaisuus. Tämä vaatii syvää katsomista niihin syihin, jotka johtivat tähän. Ja nimenomaan tämä puolikas on se joka laiminlyödään suuressa osassa maailmaa täysin, jonka vuoksi terapeuttista suhdetta ongelmiin ei osata luoda juuri lainkaan, eikä eheytymista tapahdu oikein millään tasolla. Tämän voi käsittää tarkoittavan ihmisyksilöä tai yhteisöä kollektiona.
Tälläisissä keskusteluissa, että elämässä yleensä, on helppo nostaa räikeästi esille ne pahimmat mahdolliset epäkohdat ja pitää niitä ikäänkuin kokonaisuuden kuvina. Omissa ajatuksissa on todella helppoa lietsoa sotaa. Paljon vaikeampaa ja hedelmällisempää voi olla, että pohtisi kuinka rauhaa ylläpidetään.
Tämä on totta. Oma pointtini oli, kuten Mika Waltarikin sanoi (tykkään lukea fiktiota), ettei vihitty ("ihmisten maailman ohi taivaaseen katsova") voi olla kuningas, koska liian idealistinen tapa tulkita ihmisten lakia aiheuttaa vakavia virheitä. Toisinsanoen kauniista ajatuksesta tulee itsensä irvikuva jo sen sotkee liiaksi maalliseen yhteyteen. Valitettavasti ne pahimmat mahdolliset epäkohdat toteutuvat aivan liian usein, että voisin hyväksyä asian osana suurempaa järkeä. Toki armolla on paikkansa myös maallisessa laissa, en pidä ajatuksesta antaa de facto elinkautinen nuorelle surmaajalle ja viedä täysin mahdollisuus sovittaa tekonsa ja oppia siitä. Sensijaan liika armahtaminen maallisessa oikeusistuimessa tekee oikeudesta kuin impotentin ja luo tilaa ajatukselle oikeuden ottamisesta omiin käsiin. Mikä on, rehellisesti sanottuna, se, mitä itse varmaan tekisin, jos kyseessä olisi vaikkapa oma tyttäreni, nykyisellä rangaistuskäytännöllä.
Kuten sanottua, en ole varma missä menee moraalisen ja poliittisen kannanoton raja. Pyrkimykseni on ollut tehdä vain edellisiä, mutta olen kirjoittajana hieman raflaava.
). Voin koittaa tiivistää asiaa.