Lainkuuliaisuus

[Nefastos]

En ole ottanut kantaa tähän aiheeseen, koska ajattelin, että kukaan muu ei olisi samaa mieltä ja kommentointi johtaisi turhaan kiistaan. Kiitos fra Kain! Veit sanat suustani.

Itse sain sellaisen kuvan että Kain ajoi samaa ajatusta kuin minäkin, vaikka kärkevämmällä retoriikalla. Eli että laki sinänsä on tukikeppi, eikä sitä pidä huomaamattaan sekoittaa todelliseen moraaliin.

Obnoxionin ylistyksen laista luen siinä persoonallisessa kontekstissa, mikä täällä on tullut esille epäsuorasti monessa keskustelussa & suoraan ainakin yhdessä:

Mikäli okkultismi ei olisi avannut minulle asioiden kohottavia merkityksiä, voimakas musta impulssi olisi varmasti tehnyt minusta jonkinlaisen roiston.

Eli että tässä ei kätkeydytä omien helpoimpien alueiden turviin, vaan haastetaan nimenomaan sellaisia, mitkä eivät ole niin luontevia.

[Wyrmfang]

Itse sain sellaisen kuvan että Kain ajoi samaa ajatusta kuin minäkin, vaikka kärkevämmällä retoriikalla. Eli että laki sinänsä on tukikeppi, eikä sitä pidä huomaamattaan sekoittaa todelliseen moraaliin.

Laki sinänsä ei ole sama kuin moraali, ja itse asiassa tällainen ajatus on sinänsä jo jotenkin patologinen; mietitäänpä vaikka Hitlerin Saksaa, jossa lain ja moraalin suhde kääntyi melkeinpä päälaelleen.

Toisaalta pidän hieman vaarallisena vaikkapa tuota ilmaisua "tukikeppi". Siitä tulee helposti ajatus, että yksilö voi harkita vapaasti mitä tekee, ja laki on ikään kuin vain hyvä ottaa huomioon neuvonantajana. Tällaista ajatusta en voi hyväksyä. Esimmerkiksi autojen kanssa tuntuisi useinkin menevän niin, että ihminen ajattelee olevansa "keskivertoa parempi kuski" ja oikeuttaa tällä esimerkiksi ylinopeuden, rattijuopumuksen jne. Vaikka arvio omista ajotaidoista olisi oikeakin, niin tällainen johtopäätös ei mielestäni ole oikea. Lisäksi niitä "keskivertoa parempia kuskeja" jne. taitaa olla n. 95% ihmisistä.

En osaa täsmällisesti määritellä mikä lain ja moraalin suhde on (kyseessä onkin yksi klassisia suuria filosofisia ongelmia), mutta jollain tavalla lain täytyy olla läheisemmässä suhteessa moraaliin kuin vain ohjenuorana.

En ole ottanut kantaa tähän aiheeseen, koska ajattelin, että kukaan muu ei olisi samaa mieltä ja kommentointi johtaisi turhaan kiistaan.

Tähän täytyy sanoa, että silloinhan nimenomaan kannattaa ottaa kantaa, jos jossain asiassa tuntuu olevan täysin väärä konsensus, jota ei kyseenalaisteta. Se on tietysti usein helvetin rasittavaa, aikaavievää ja vaativaa, mutta varmaan jokainen ymmärtää, että se on velvollisuus, viimeistään silloin jos asia alkaa pyöriä mielessä ja aiheuttaa skismaa.

Maailmassa on ihan tarpeeksi laumasieluisia ihmisiä, joilla on kuitenkin "oikeutus" olla sitä mitä ovat. Surullisempia ovat lahkot, jotka katsovat olevansa muita avarakatseisempia, mutta mitään sisäistä kritiikkiä ei ole. Toivottavasti kaikki ymmärtävät, ettei AT:lla ole mitään erityisasemaa tässä suhteessa kohti tätä kehitystä, ellei sitä vastaan taistella jatkuvasti hartiavoimin.

[Benemal]

Entä siinä tapauksessa, että tosiasiassa on keskivertoa parempi kuski? Onko silloin todisteltava valistuneisuuttaan, väistämällä niitä, jotka vain kuvittelevat olevansa?

Moraali on rappiota. Paskon moraalin päälle. Se oikeasti on näkemykseni (sekä tietysti temperamenttini), eikä ole tarkoitus olla provo.

En muuten ole rikkonut lakia, paitsi toki käyttänyt satunnaisesti huumeita.

[Wyrmfang]

Yksinkertaisimmin kai velvollisuuden noudattaa lakia voisi tiivistää seuraavasti. Vapaus, ymmärrettynä mahdollisuutena tehdä jotain randomisti oman päänsä mukaan, rajoittaa usein muiden vapautta. On lopulta paitsi oikein myös yleisellä tasolla kaikkien hedonistisen edun mukaista, että vapaudelle on jotkin rajat (selkeimmin nyt vaikkapa tappamisen suhteen). Lain tehtävä on asettaa nämä rajat. Laki ei koskaan voi olla täydellisesti juuri Sinun hyvinvoinnin huomioon ottava kaikissa nimenomaisissa tilanteissa, mutta tämä ei oikeuta rikkomaan lakia silloin kun se hyvältä tuntuu. Miksi? Koska jos hyväksyy itselleen randomeja poikkeuksia laista, täytyy johdonmukaisesti hyväksyä niitä muillekin heidän sopiviksi katsomissaan kohdissa, jotka usein ovatkin jo jotain, mitä itse ei allekirjoittaisi. Ts. laki menettäisi merkityksensä.

Tietenkin joskus on jopa velvollisuus rikkoa lakia, mistä seuraakin jo aiemmin mainitsemani lain ja moraalin hankala suhde. Selvää on minusta kuitenkin, että aivan kevein perustein ei lakia pitäisi rikkoa.

[Xenos]

Laki sinänsä ei ole sama kuin moraali, ja itse asiassa tällainen ajatus on sinänsä jo jotenkin patologinen; mietitäänpä vaikka Hitlerin Saksaa, jossa lain ja moraalin suhde kääntyi melkeinpä päälaelleen.

Tämä on aivan totta. Pahimmassa tapauksessa juuri jonkin asian laillisuus, kuten Kolmannen valtakunnan tai Neuvostoliiton vainojen yhteydessä tapahtuneet kansanryhmien/luokkien tapattamisen ja sortotoimien legitimointi, poistaa moraalittomiin tekoihin osallistuvilta psykologista dissonanssia, joka muissa oloissa pidättäisi henkilöt kyseisistä teoista.

Moraali on rappiota. Paskon moraalin päälle. Se oikeasti on näkemykseni (sekä tietysti temperamenttini), eikä ole tarkoitus olla provo.

Periaatteessa tällainen asenne on hyvä: jos ajatellaan (massa)moraalia stagnaattisena & dogmaattisena rakennelmana, niin koen suorastaan velvollisuutena kyseenalaistaa sen pätevyys, sillä pelkästään eri aikakausina ja eri kulttuureilla on siitä omia näkemyksiä, joista kaikista löytyy (ja on löytynyt) negatiivisiakin osia. Moraalia itsessään en kuitenkaan näe rappiona, ja luulenkin että sinäkin tarkoitat nimenomaan nietzscheläisittäin massojen "orjamoraalia", jossa ei ole aitoa pyrkimystä hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen.

[Insanus]

Mahtoiko olla apostoli Paavali joka asian kiteytti: "Kaikki on sallittua, mutta kaikki ei ole hyväksi.", en muista. Pyritään vähentämään koko maailman kärsimystä niin eiköhän sillä tulla lähtökohtaisesti toimeen ongelmatilanteissa joissa pitäisi päättää noudattaako lakia vai ei.

Tottakai liikennesääntöjä pitää noudattaa, mutta liikennesääntöihin ei minusta tuo mitään olennaista lisää se, että on laitonta rikkoa niitä. Ohjeena pitäisi toimia käsitys siitä että on itselle ja kanssaihmisille potentiaalisesti hengenvaarallista olla noudattamatta. Pelotearvo "kortti saattaa mennä jos ajan kännissä" ei varmaan olennaisesti vähennä rattijuoppoja, tai niin luulen. Ja mikä kaikkein ongelmallisinta: kun käytetään sakkorangaistuksia, niin rikkaalle laki on tavallaan vähemmän sitova kuin köyhälle, puhumattakaan siitä että rahamiehellä on varmasti paljon enemmän valtaa vaikuttaa siihen mitä laissa alun pitäen lukee.

Uskon kyllä ihmisten yhdessä sopimiin sääntöihin, ei siinä mitään. Lakia vain tuntuu olevan säätämässä suhteellisen pieni prosentti porukkaa (kenties ne rikkaat, mitäpä minä mistään tiedän), jolloin jokainen ei yhdenveroisesti saa ääntään kuuluviin. Silloinhan laki ei ole ihmisten välinen sopimus (mitä sen pitäisi olla) vaan auktoriteetilta tullut velvoittava säädös jossa ei ole välttämättä molemminpuolista hyväksyntää. Ja mitä vähemmän ihmisiä on ollut sopimassa lakia, sitä enemmän kiveen kirjoitettu laki on vain väärin, rajoittamassa älykkyyden ja empatiakyvyn käyttöä. Jos sitten onnistuttaisiin vielä jollain suomalaisella mentaliteetilla laskemaan 1+1=2 niin järjen käyttö ja rakkaudellisuus olisivat lailla kielletyt

Lainkuuliaisuuden hyveellä ei voi, eikä saa väistää vastuutaan edessään olevassa tilanteessa ja olisi mukavaa jos kysymys joka tulisi ensimmäisenä rikollisena mieleen olisi "onko tämä oikein vai väärin" eikä "onkohan mulla varaa maksaa oikeudenkäyntikulut". En tajua laista mitään, enkä osaa sanoa onko sillä edes kunnon funktiota tai linkkiä kokonaisvaltaiseen etiikkaan lopulta, koska kapitalismi. Ehkä Sex Pistols ei viihtyisi kaaoksessa, mutta ehkä kaaokseen asetettu Sex Pistols rakentaisi uuden ja paremman järjestyksen.

[obnoxion]

Kuten tuli mainittua, lainkuuliaisuus ei ole ollut se alkuperäinen lähtökohtani. Itse paskannan kirjoittamattomien sääntöjen, yleisten käytäntöjen sekä omien vimmojeni ja oikkujeni päälle. Ulkoisen lain noudattaminen on myös eräs klassisimmista joogamenetelmistä. Lisäksi lainkuuliaisuus on lähtökohta myös antinomian kehittävyydelle, ja ilman tätä lähtökohtaa sekin hyöty oikeastaan menetetään.

Ymmärrän hyvin jos ihminen hankkii itselleen hieman inhimillisemmän elämän kiertämällä sääntöjä. Lisäksi melko mietokin kuri voi tuntua kohtuuttomalta kun se sanellaan ulkoapäin. Mutta lainkuuliaisuus maksaa vaivan. Se on kehittävää ja tekee onnelliseksi. Toki tämä voi liittyä jälleen passiiviseen luonteeseeni. Veden kaltainen temperamentti tuskin huomaa lain rattaita, kun kivenpalanen muistaa jokaisen hammaspyörän.

Käytäntö on osoittanut että veljeskuntaan voidaan hyväksyä myös vankilaan johtaneesta rikoksesta tuomittu hakija. Sitten veljeskunnassa on myös henkilöitä joille lainkuuliaisuus on tärkeää, ja jotka saattavat sen lisäksi toimia yhteiskunnallisissa tehtävissä. On tärkeää että myös tällaiset henkilöt tietäisivät seurastamme kiinnostuessaan, että heitäkin varten on seurassa paikka ja samanmielisiä ystäviä.

[Wyrmfang]

Minusta tässä ei ole edelleenkään pohdittu riittävästi sitä, mikä voi toimia yhteisenä pohjana sille, kuinka kukin luo "oman lakinsa". Se on täysin toinen asia, että ideaaliyhteiskunnassa ei tietysti erityisiä pakotteita tarvittaisi. Pointtini on siinä, että nostamalla itsensä lain yläpuolelle, väittää olevansa itse tällainen ideaaliyhteiskuntaan kelpaava asukas.

[Kenazis]

Jos maan lait eivät ole sopusoinnussa henkilön valitseman uskomusjärjestelmän lakien kanssa? Seuratessaan näitä "henkilökohtaisia lakeja" kyseinen henkilö on valtion lain silmissä rikollinen. Jos taas seuraa tässä tapauksessa valtion lakeja, henkilö pettää omat ideaalinsa. Tässä ei mielestäni ole erityisen paljon pohdittavaa kumpaan suuntaan kallistua. Näkisin, että pitkälle pohditut ja perustellut "omat säännöt" eivät ole huonompia kuin yleinen laki, joka usein kulkee maalaisjärjen tasolla (niin huonossa- kuin hyvässä mielessä). Vastaavasti ihminen, joka rikkoo omat ideaalinsa vain ollakseen lainkuuliainen luo itselleen (ja ympäristölleen) tilannetta, jonka seuraukset ovat mahdollisesti huomattavasti huonommat kuin seuraukset olisivat henkilön toimiessa rehellisesti vastoin lakia.

Tällaisia uskonnon lain ja valtion lain ristiriitauksia on nähtävissä varmaan kaikkialla, jossa uskontojen moninaisuus on suurta. Esimerkiksi kristillisessä Suomessa laki tukee kristillisyyttä, mutta ei samalla tavalla vieraampien uskontojen sääntöjä. Esim. rituaaliteurastukset, ympärileikkaukset, naimisiinmeno ikärajat jne. Mitä, jos Suomen Laki ja Azazelin Tähden filosofia alkaisivat erkaantumaan toisistaan? Painuisimmeko maan alle rikollisina? Sopeutuisimmeko maan lakiin ja tinkisimmekö omista opeistamme?

”Jos ihmiset luonnostaan asennoituisivat niin, etteivät haluaisi mitään muuta kuin todella järjellistä, ei yhteiskunta tarvitsisi mitään lakeja, vaan riittäisi kun ihmisille annettaisiin opetusta moraaliasioissa, jotta he omasta aloitteestaan ja täydestä sydämestään toimisivat sen mukaan, mikä todella on hyödyllistä.” (Etiikka, Spinoza s. 31)

[Nefastos]

Tämän keskustelun aloituksessa puhuin tosiaan (a) yhteiskunnallisesta laista, jota kukaan tiettyyn maahan syntynyt ei sinänsä ole allekirjoittanut, mutta joka toisaalta on myös osa meitä ympäröivää, parhaimmillaan kelvollisesti huolehtivaa järjestelmää. Jos otetaan tähän lisäksi vielä (b) lait jotka itse hyväksyy, kuten vaikkapa sellaisen seuran säädökset joihin omasta valinnastaan kuuluu tai (c) yli-inhimilliset lait (oletetaan karma), asiat menevät hyvin moniselkoisiksi.

On hauska seurata tätä keskustelua juuri nyt, kun olen juuri viimeistelemässä seuran säännöstöä. Se oli tarpeen kirjoittaa paperille vasta nyt seitsemän vuoden kuluttua perustamisesta, mutta niinpä kaikki säännöt ovatkin syntyneet tarveharkintaisesti: Sitä mukaa kun on huomattu, että "terve järki" ei vain aina riitä, että erilaisia pulmatilanteita elämässä riittää, ja että yhteisiä suuntaviivoja & rajoitteita tarvitaan. Säännöthän, eli lait, on tehty sitä varten, että pulmatilanteiden tai tienristeyksien eteen osuessa olisi olemassa mahdollinen neutraali yhteinen referenssipiste, ettei asioita aina tarvitse hoitaa niin että se saa tahtonsa läpi jolla on terävin kyynerpää tai suurin aktiivisen tai passiivisen vastustuksen kyky.

Seuran ohjeistuksen laatiminen (vähä vähältä, vuosi vuodelta, & tietysti jo ennen perustamista) on ollut myös kiinnostava sikäli, että näitä lain eri vaativuusasteita on tullut kartoitettua hyvinkin tietoisesti. Azazelin Tähdessä absoluuttinen ydin on "kolminainen avain" (=rakkaudellisuus, rehellisyys, oman ponnistuksen tarve), sen ympärillä on tietty ulompi ydin, & sitten tulee erilaisia ääneen lausumattomia oletuksia, jotka rajoiltaan liukenevat subjektiivisiin avaruuksiin. Mutta olen äärettömän onnellinen, että säännöt on nyt olemassa, & ne ottaa se joka haluaa & jättää se joka ei halua. Parhaimmillaan rajanveto on vapauden, ei vankeuden ilmenemismuoto.