Seksuaalisuus

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Seksuaalisuus

Post by Insanus »

Tämä aihe on ollut ja on aina pinnalla ja valitettavasti usein on tukahdutettuna pinnan alla. Onhan tuolla seksi, kuolema, pyhyyden kadottaminen-aihe, mutta pointti taitaa olla siinä vähän toisaalla. Oli jotain voimakastakin aiheen käsittelyä eilen, mutta aika pintaraapaisuksi jäi ja keskustelupiirissäkin kerran kokeiltiin, mutta silloin lipsahti ehkä vähän mässäilyn puolelle ainakin allekirjoittaneen mielestä.

Eli mitä häh? Olen laimea ja epäluova ja lätkäisen ensi alkuun wikisitaatin, johon teen pienet lisäysmuutokset sulkuihin, ottakaa se väitteenä jonka kanssa voi olla samaa tai eri mieltä, kritisoikaa ja kiukutelkaa:

Seksuaalisuus voidaan määritellä eläinlajien mielelliseksi, ruumiilliseksi ja yhteisölliseksi kokemukseksi, joka määrittelee yksilön tavan osoittaa kiintymystä toista yksilöä (ei, vaan toiseutta sinänsä) kohtaan ja toisaalta tapaa kokea mielihyvää suhteessa toiseen yksilöön (toiseuteen sinänsä)

Tokihan me osaisimme tämän abstrahoida täysin käsittämättömiin ja tuoda sen pilkunviilaustasolle jo tästä, mutta ensi alkuun:

Mitkä kysymykset nyt ovat Työn kannalta oleellisimpia?
Ts.kokonaiseksi ihmiseksi -joka kykenee olemaan keskeytyksettömässä yhteydessä luontoon ja työskentelemään sen kanssa- kasvamisen kannalta?

Mikä tukahduttaa seksuaalisuuden?

Mitä perversiot kertovat ihmisestä yleensä? Tarkoitan tässä muutakin kuin sitä että BDSM-pelaajat ovat mahdollisesti lukossa luovan mielikuvituksensa kanssa, tai ehkä joku voi olla sitäkin mieltä että roolileikit sinänsä tukahduttavat sen? Tai avaavat...? Availen lisäkysymyksillä.

Onko olemassa ideaaliseksuaalisuus, esim. heterosuhde sillä perusteella että se synnyttää elämän. Tai vanhan kunnon Markiisi de Saden (kai) hengessä anaaliseksi koska lasta EI synny? Jos on, niin onko tämän tavoitteleminen suotavaa kaikille ihmisille?

Onko Azazelin Tähti todella homoja vihaava kultti?
(ottakaa huumorilla, eilen oli tunteita pinnassa ja alkoholia veressä)

Ja, niin, ehkä tätä ajoin lopulta takaa perversiokysymyksellä: miten seksuaalisuus vaikuttaa ihmisen ajatteluun/filosofiaan, eli onko näiden välillä suhde ja kumpi on alisteinen kummalle? Eli millaiset energiat liikkuvat "muodottomien oivallusten" ja seksuaalisuuden välillä? Jos ajatellaan, että uskomusjärjestelmä on ihmistä ohjaava voima, on kiinnostavaa kumpi "tulee ensin", miten ne toimivat yhdessä ja vaikuttavat toisiinsa. Onko seksuaalisuudella tekemistä aspektien kanssa? Miten?

Seksimagiasta en itse tiedä yhtään mitään, siitäkin voi jonkun täkyn ottaa.

Alkaa olla vähän kiire kokoukseen niin jätän iltaan/huomiseen henkilökohtaiset vastaukseni; noita kysymyksiäkin tulee kyllä varmasti lisää.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Seksuaalisuus

Post by Nefastos »

Kiva aihe, etenkin tuolla tapaa monesta suunnasta otettuna, tai siis, tarkasteltuna.
Insanus wrote:Mitkä kysymykset nyt ovat Työn kannalta oleellisimpia?


Minusta hirveän selkeästi se, että rakkaus & rehellisyys pysyvät mukana seksuaalisuudessa, aivan kuten muillakin elämän alueilla.

Insanus wrote:yksilön tavan osoittaa kiintymystä toista yksilöä (ei, vaan toiseutta sinänsä) kohtaan ja toisaalta tapaa kokea mielihyvää suhteessa toiseen yksilöön (toiseuteen sinänsä)


Lisäyksesi ovat hyvät. Ensireaktioni niihin oli kielteinen (koska vaarana on elävän yksilön, persoonan redusointi), mutta kun asiaa tarkastellaan vähän analyyttisemmin, niin tuo on ehdottomasti toinen olennainen puoli asiaa. Toki silloin jos toisesta ihmisestä tulee vain "toiseuden edustaja", ikään kuin toiseutta ilmaisevien ominaisuuksien tai tunnelmien kimppu, ollaan jo psykopaatin saappaissa.

Mutta kunhan toiseksi puoleksi asiaa ymmärretään yksilölähtöisyys, niin kyllä yhtä tärkeä on toiseuslähtöisyys hyvinkin abstraktina - eli myös konkreettisena. Mikäänhän ei abstrahoi yhtä tehokkaasti kuin konkretia, koska siinä huikeasta ihmismielestä onkin tullut kosketettavaa lihaa & (pahimmillaan) manipuloitavia käyttäytymismalleja...

Insanus wrote:Mitä perversiot kertovat ihmisestä yleensä?


Varmasti hirveän paljon, joskin kannataa varautua siihen, että ensimmäinen työhypoteesi A --> B ei luultavasti osu vielä naulan kantaan. Siis sama juttu kuin kaiken psykologian kanssa; variaatiot & poikkeamat syntyvät & ilmenevät ihmiskohtaisesti, joten myös tutkimusta tehtäessä on otettava huomioon hyvin monia seikkoja eikä vain yhtä tai paria.

Ehdottomasti seksuaaliset mieltymyksemme (mihin asettaa perversion rajan lienee ihan henkilökohtainen kielenkäytöllinen mieltymys) ovat todella arvokasta psykologisen (itse-)tutkistelun materiaalia, jota ei kannata kovin köykäisin perustein olettaa riittävästi käsitellyksi.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Seksuaalisuus

Post by Wyrmfang »

Tämä on aihe, joka pakenee ehkä kaikkein tehokkaimmin käsitteellistämistä ja yleensäkin älyllistä otetta. Heitetään kuitenkin pari mielestäni aika oleellista irrallista ajatusta.

Pohtiessa mitä on perversio on mielestäni toimivaa tarkastella kysymystä osana (ainakin) Kantin, Schellingin ja Kierkegaardin ydinajatusta pahan olemuksesta. Ajatus on siis lyhyesti, että paha on kahden periaatteen (Kantilla haluihin pohjaavat toimintaohjeet sekä haluista riippumattomaan järkeen pohjaava moraalilaki, Schellingillä perusta ja olemassaolo, Kierkegaardilla rajallinen ja ääretön) väärää suhdetta. Samoin ihan raa´an tieteelliseltä näkökannalta "tavallinen" seksuaalinen halu on useiden fetissien monimutkainen yhteistulos. Pääajatukseni on siis, että esim. fetississä sinänsä ei ole mitään pahaa, vaan siinä, miten se asettuu suhteessa ihmisen kokonaisuuteen. Homous taas ei ole mitenkään ainakaan ihan samalla viivalla perversioiden kanssa, sillä homoutta kyllä esiintyy laajalti eläinkunnassakin, vaikka se poikkeavaa vallitsevasta onkin.

Toinen ajatukseni liittyy tuohon toiseuden ja seksuaalisuuden suhteeseen. Olen periaatteessa samoilla (jungilaisilla) linjoilla kanssanne sen suhteen, että inhimillinen seksuaalisuus on vielä yleisemmällä tasolla olevan periaatteen yksi ilmentymä. Käytännössä kuitenkin sanoisin melkeinpä, että tämä ajatus kannattaa ottaa enemmän myyttisenä kuin konkreettisena totuutena. En periaatteessa kiistä, ettei ihminen voi saavuttaa tasoa, jossa hän ymmärtää "toiseuden mysteerin" niin syvältä, että konkreettinen seksuaalisuuden ilmentäminen muuttuu tarpeettomaksi. Tämä on kuitenkin vähintäänkin erittäin harvinaista. Käytännössä käy hyvinkin helposti taas niin, metafyysinen pohdinta asian suhteen ei oikeasti kehitä ihmistä vaan on pakokeino ihan sen arkisen seksuaalisuuden kohtaamisesta kunnolla, mikä sitten voisi edes hieman avata ovea sinne mahdollisen suuremman mysteeriin ääreen. Voi olla, että henkilökohtainen taustani ja lähipiirini värittää näkemystäni hieman liikaa, mutta minusta tuntuu, että seksuaalisuuden mahdollisen metafyysisen perustan painottaminen liittyy usein ihan triviaaleihin ja hyvinkin maallisiin ongelmiin, joita ei väärän ylpeyden takia uskalleta kohdata käytännössä, vaan vetäydytään norsunluutorniin, josta arkinen seksuaalisuus näyttäytyy "tympeänä ja turhana".
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Seksuaalisuus

Post by Nefastos »

Wyrmfang wrote:Voi olla, että henkilökohtainen taustani ja lähipiirini värittää näkemystäni hieman liikaa, mutta minusta tuntuu, että seksuaalisuuden mahdollisen metafyysisen perustan painottaminen liittyy usein ihan triviaaleihin ja hyvinkin maallisiin ongelmiin, joita ei väärän ylpeyden takia uskalleta kohdata käytännössä, vaan vetäydytään norsunluutorniin, josta arkinen seksuaalisuus näyttäytyy "tympeänä ja turhana".


Vaikka taustassamme & lähipiirissämme on joitain eroja, olen samaa mieltä kanssasi - ainakin jos metafyysisen painottamisella tarkoitetaan siis samalla irtautumishalua seksuaalisuuden ulkoisemmista muodoista. (Itse painotan mielelläni metafyysisen osaa Eroksen energiassa & kuvastossa, mutta en koe sen olevan pois konkreettisesta puolesta.)

Tämä on myös yksi monista asioista, mikä on auttanut minua ymmärtämään okkultismin tiettyjen puolien käytännöllisen salassapidon hyviä puolia, tai vähintäänkin painotuksellisuuksien problematiikkaa. Vaikka uskonkin, että tietyssä okkulttisen kehityksen vaiheessa eroottinen toiseus (kuten kaikki muukin) sublimoituu & abstrahoituu, palautuen essentiaaliseen alkuenergiaan, niin tämän asian ulkoisen puolen liiallinen painottaminen on uskoakseni useinkin lähtöisin opettajien henkilökohtaisesta traumatiikasta, tai vähintäänkin kyvyttömyydestä esittää nyansseja optimaalisella tavalla. Ja koska seksuaalisuus par excellence on asia joka ihmisissä vetoaa hyvin monenlaisiin piilotajuisiin ongelmointeihin, ylisuoraviivaisella "okkulttisella seksuaalikasvatuksella" synnytetään vain hirviöitä. Esim. Crowleyn häikäilemätön seksuaalihedonismi lienee ollut aika selkeä tasapainottava elementti hänen aikansa & lähimenneisyyden okkultismissa painotetulle selibaattiperiaatteelle.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Cancer
Posts: 258
Joined: Thu Dec 13, 2012 4:45 pm
Location: Helsinki

Re: Seksuaalisuus

Post by Cancer »

On melko masentavaa, ettei seksuaalisuutta yleensä vieläkään kyetä esim. taiteessa käsittelemään asiana muiden joukossa. Joko siihen liittyvää kuvastoa roiskitaan skandaalinhakuisesti joka paikkaan, tai siitä vaietaan kokonaan. Vaikkapa kirjat, joissa on tarkasti kuvailtuja seksikohtaksia, määritellään usein pelkästään näiden perusteella: ei kiinnitetä huomiota siihen, mitä sanottavaa kirjoittajalla on aiheesta, vaan ainoastaan siihen, että hänellä on siitä jotain sanottavaa. Se on sitten joko "rohkeaa ja avointa" tai "vastenmielistä huomionhakuisuutta," ja iiiik: järkevän ajatustenvaihdon mahdollisuuskin peittyy hypetykseen.

Samantapainen kuvio oli nähdäkseni kyseessä siinä taannoisessa mässäilyksi menneessä keskustelupiirissä. Julkiseen tilaan tuotiin varomattomasti liian henkilökohtaisia ja herkkiä asioita, mistä johtuen idioottihuumori ja ylilönnit oli otettava puolustuskeinoiksi. Osasyyllisenä tähän sähläämiseen koitan nyt ilmaista selkeämmin pointteja, joita piti tuolloin tuoda esille - ja joiden ongelmallisuus itse asiassa näkyi hyvin siinä, kuinka hankala ja vaivaannuttava tilanne oli.

Oli puhetta pornografiasta. Muistan lukeneeni jostain, että kun satunnaisilta kadunmiehiltä ja -naisilta kyseltiin jonkin tutkimuksen yhteydessä, mikä pornossa viehättää, suuren enemmistön vastauksiin sisältyi likaisuuden, paheksuttavuuden yms. elementtejä. Kanava, jonka kautta suuri osa etenkin nuorista kanavoi seksuaalisuuttaan - ja joka on monille se ainoa - on siis jo määritelmän mukaan jotain kiellettyä, hävettävää ja ainakin hiukan vastenmielistä; eikä näissä olosuhteissa kestä kauaa, ennen kuin seksuaalisuutta itseään ehdollistutaan pitämään samanlaisena. Tämä näkyy muun muassa siinä, kuinka eroottissävyistä taidetta, joka pyrkii ilmaisemaan edes häivähdyksen aiheensa todellisesta kauneudesta, on - ainakin oman kokemukseni mukaan - tapana pitää tekopyhänä sievistelynä. "Faktat tiskiin, eläimiähän me ollaan"... Monen kohdalla tämäntapaiset lausahdukset ovatkin tosia, eikä asian myöntämisessä tietenkään ole mitään vikaa, mutta usein kyse on neutraalin toteamuksen sijaan itseinhossa piehtaroinnista. Vastuu väistetään niin kustuttuun totuudellisuuteen eli väsyneeseen kyynisyyteen.

Yleinen ongelma muillakin alueilla, ja itselleni (ainakin ollut) yksi polttavimmista tämän aiheen yhteydessä. Todetaan, että seksuaalisuus VOI ilmetä karkeissa, väkivaltaisissa muodoissa (S/M........), ja tehdään se johtopäätös, että sen on välttämättä ilmettävä näin, koska muu olisi teeskentelyä, sisälle patoamista jne. - unohdetaan, että inhimillinen vastuun kantaminen edellyttää aina paitsi rehellisyyttä, myös tahtoa; kykyä vastustaa, toimia itse sanelemistaan lähtökohdista, pyrkiä saavuttamaan ideaalit vaikka "tosiasiat" olisivat ristiriidassa niiden kanssa.

Mikäkö tukahduttaa seksuaalisuuden? Tämän pohjalta voisi vastata, että osin siihen liittyvien pyrkimysten puute. Magna Materia / Kybelen vaunuja lukiessa tuli mieleen, että tällainen tekstihän on varmaan omiaan herättämään närkästystä joissakin jo siksi, että siinä esitetään yhtään minkäänlaisia väitteitä tai arvauksia oikeanlaisen seksuaalisuuden suhteen. Eksyksissä ollaan, koska yhteiskunnan suhtautuminen seksuaalisuuteen on lyönyt yli liberaaliudessaan ja muuttunut lähes täysin arvovapaaksi: kicksien maksimointia pidetään absoluuttisena päämääränä, ja niin kauan kuin et ole pedofiili tai raiskaaja, anything goes.
Tiden läker inga sår.
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Seksuaalisuus

Post by Wyrmfang »

Cancer wrote: Eksyksissä ollaan, koska yhteiskunnan suhtautuminen seksuaalisuuteen on lyönyt yli liberaaliudessaan ja muuttunut lähes täysin arvovapaaksi: kicksien maksimointia pidetään absoluuttisena päämääränä, ja niin kauan kuin et ole pedofiili tai raiskaaja, anything goes.
Miksipä ei menisi, sillä tällöin ketään ei mitenkään yksiselitteisesti vahingoiteta, eikä mikään patoamalla parane? Mutta tarkoitit varmastikin sitä, että tällaista toimintamallia pyritään joskus tuomaan esille ikään kuin ainoana rehellisenä vaihtoehtona.

Tässä asiassa syntyy helposti harhaisesti painottunutta näkemystä kokonaisuudesta (etenkin jos on tekemisissä satanististen piirien kanssa, jotka nyt kuitenkin ovat hyvin marginaalinen ilmiö) koska media tosiaan rahastaa sillä, mikä on sensaatiohakuista. Tästä ei seuraa, että nämä asiat ovat sitä, mikä valtaosaa eniten kiinnostaa (sosiaaliset ilmiöt ovat usein emergenttejä yksilöpsykologiaan nähden).

Minun mielestä edelleen ennen kaikkea todellista vapautumista tarvittaisiin lisää. Esim. homoseksuaalit nyt hyväksyy jo suurin osa, mutta jopa tässäkin asiassa vastustajiakin löytyy vaikka millä mitalla. Taas sellaiset ihmiset, jotka haluaisivat kokeilla vaikkapa homoilua olematta itse kuitenkaan homoseksuaaleja, ovat todella pieni vähemmistö. Suurimmat seksuaalisuuteen liittyvät ongelmat liittyvät mielestäni edelleen erilaisiin estoihin ja niistä kumpuaviin projektiohin.

On kuitenkin niin, että kyynisyys, tunteettomuus jne. eivät seuraa seksuaalisesta vapaamielisyydestä, vaan päinvastoin, ja tämäkin on mielestäni lähtökohdat huomioonottaen aika positiivinen seuraus. Seuraukset voivat olla seksuaalisuuden kannalta kipeämpiäkin. Voipa juuri kyynisyys ja nihilismi varsin hyvin verhoutua "suuremman merkityksen" kaapuunkin.
User avatar
Cancer
Posts: 258
Joined: Thu Dec 13, 2012 4:45 pm
Location: Helsinki

Re: Seksuaalisuus

Post by Cancer »

Wyrmfang wrote:Miksipä ei menisi, sillä tällöin ketään ei mitenkään yksiselitteisesti vahingoiteta, eikä mikään patoamalla parane? Mutta tarkoitit varmastikin sitä, että tällaista toimintamallia pyritään joskus tuomaan esille ikään kuin ainoana rehellisenä vaihtoehtona.
Yritin sanoa, että vaikka yleisesti ollaan yksimielisiä siitä, millaiset seksuaalisuuden muodot eivät missään tapauksessa ole sallittavissa, käsityksiä ja keskustelua siitä, mihin suuntaan kunkin yksilön tulisi positiivisessa mielessä kehittää seksuaalisuuttaan, on hyvin vähän. Raja-aidat löytyy, mutta ei tavoitteita - eikä usein edes uskoa siihen, että sellaisia tulisi olla. (Ja lienee selvää, että tarkoitan tässä syvästi yksilöllisiä pyrkimyksiä, en ulkopuolelta annettuja sääntöjä.)

Patoumien purkaminen on tietty välttämätöntä ja yleensä hyvin raskas, kaikkea mahdollista tukea kaipaava prosessi. Se ei kuitenkaan lopulta ole päämäärä, vaan keino. Valotan asiaa henkilökohtaisella esimerkillä. Seksuaalisuuteni ilmeni pitkään lähes yksinomaan sadomasokismina, joskus hyvinkin väkivaltaisissa muodoissa, mistä kärsin ja mitä häpesin valtavasti. Fetissin tunnustamalla ja sitä toteuttamalla sain tuotua sen käsiteltäväksi, mikä mahdollisti sublimaatioprosessin aloittamisen kohti väkivallattomia muotoja. Vapautuminen oli siis todellakin tarpeellista, mutta ruoskilla ja käsiraudoilla leikkiminen ei ollut tarkoitus itsessään, vaan keino päästä yli häpeästä.

Perversioita ei siis missään nimessä tulisi paheksua, mutta se ei tarkoita, etteikö väkivaltaisia, alistavia yms. seksuaalisuuden muotoja pitäisi pyrkiä jalostamaan. Konkretiassa ilmenemätön väkivalta ei suoraan vahingoita ketään, mutta persoonaan syntyvien vinoutumien kautta se tuottaa kärsimystä paitsi väkivaltaiselle yksilölle itselleen, mahdollisesti myös ihmisille hänen ympärillään.
Tiden läker inga sår.
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Seksuaalisuus

Post by Wyrmfang »

Cancer wrote: Yritin sanoa, että vaikka yleisesti ollaan yksimielisiä siitä, millaiset seksuaalisuuden muodot eivät missään tapauksessa ole sallittavissa, käsityksiä ja keskustelua siitä, mihin suuntaan kunkin yksilön tulisi positiivisessa mielessä kehittää seksuaalisuuttaan, on hyvin vähän. Raja-aidat löytyy, mutta ei tavoitteita - eikä usein edes uskoa siihen, että sellaisia tulisi olla. (Ja lienee selvää, että tarkoitan tässä syvästi yksilöllisiä pyrkimyksiä, en ulkopuolelta annettuja sääntöjä.)
Tarvitseeko seksuaalisuudella välttämättä olla tavoitteita? Niitä voi tietysti henkilökohtaisessa uskossaan asettaa itselleen, mutta minusta kaikki muu oikeastaan muuttuu lopulta juuri ulkopuolelta annetuiksi säännöiksi. Sellainen nietzscheläinen maailmankuva, jossa asioilla ei ole mitään pysyvää tarkoitusta, on aivan hyvin perusteltavissa ja nähdäkseni se, mitä kohti ihmiset ovat vasta menossa (olettaen että sen takana todella on jotain). Painostaa (vaikka sitten hyvin heinovaraisestikin) ihmisiä jo näkemään sen yli johonkin, mihin itse uskoo, on juuri henkistä väkivaltaa.

Toki jos havaitsee jonkun ihmisen mielestään selkeästi vahingoittavan itseään ja muita, on eri asiasta kysymys, mutta ei ole millään tavalla selvää, että kaikkien kohdalla vaikkapa sadomasokismi olisi vahingoittavaa. Voisi ajatella niinkin, että näihin asioihin usein liittyvä häpeä jne. ei liitykään seksuaalisuuteen sinänsä vaan puhtaasti sosiaaliseen hyväksyntään, ihmisten keskimääräinen asenne kun ei edelleenkään mielestäni mitenkään liian vapaamielistä ole. Vastahan tässä taistellaan tasa-arvoisen parisuhdelainkin puolesta.

Silloinkin kun itse kokee kehittyneensä, on hyvä pitää tietty skeptisyys mukana. Onhan vaikka millä mitalla "eheytyneitä" homojakin, enkä usko että heidän kohdalla on tapahtunut aitoa kehitystä, vaikka tunne siitä epäilemättä autenttinen onkin.
User avatar
Aquila
Posts: 355
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Seksuaalisuus

Post by Aquila »

Ajatuksia joidenkin kysymysten pohjalta:

En usko mihinkään yhteen tiettyyn seksuaalisuuden muotoon, joka olisi ainoa oikea. Seksuaalisuuden ihanteellinen toteuttaminen on jotenkin aina kiinni siitä, mikä on se toiseus, joka voisi tasapainottaa itseyttä (ja kokonaisuutta) eheämpään suuntaan. Kaikenlaista seksuaalisuutta ei toki kannata fyysisesti toteuttaa (pedofilia ym.), mutta näissä ongelmatilanteissa se ainakin viittaa asioihin, jotka vaatisivat sisäistä huomiota julkisen häpeän ja kieltämisen sijaan.

Asiat jotka itselläni selkeästi eniten ovat seksuaalisuutta tukahduttaneet:

- Seksuaalisten roolien ahtaus ja "perinteisten mallien" kieroutuneiden muotojen näkeminen omassa perheessä jo lapsena. Tätä siis aggression ja vallankäytön tuominen mukaan seksuaalisuuden ilmaisuun, perheväkivaltaa ym. Omalla kohdallani tämä on varmasti ollut asia, jonka seurauksena olen tahtonut välttää vastaavat virheet, mutta samalla painanut pinnan alle nekin puolet, jotka eivät ole negatiivisia.

- Tunteellinen torjutuksi tuleminen ja huono itsetunto, tunne siitä, että on kyvytön täyttämään itseä kohtaan asetetut ”odotukset”, joita ei välttämättä edes ole, mutta jotka omassa mielessä kuitenkin vaikuttavat.

- Mahdollisesti muita syitä, jotka kaikki tuntuvat liittyvän aina siihen, mitä ongelmia on omassa suhteessa toiseuteen.
Insanus wrote:Onko Azazelin Tähti todella homoja vihaava kultti?
Okkultismin tai jonkin muun idealismin parissa olisi helppo ajautua homovastaisuuteen sillä perusteella, että heterosuhde olisi jotenkin ihanteellinen tapa yhdistää sukupuolia ja niiden edustamia vastakohtia. Silloin tosin jää huomioimatta yksilön omat sisäiset naiselliset/miehiset puolet, joiden tarpeet voivat olla muuta kuin kuvitellun ideaalin toteuttamista. Jotenkin tässäkin voi helposti ajautua sellaiseen idealistisuuden fasismiin, joka alistaa kaiken monimuotoisuuden jalkoihinsa pyrkimyksessä toteuttaa kuollutta ihannetta, mitä se todella onkin siinä vaiheessa kun se ei enää salli elävän elämän kautta toteutuvaa yksilöllisyyttä ja eroavaisuutta. Mikään sisäinen kehitys ei myöskään ole mielestäni sellainen, että se johtaisi kohti ehdotonta heteroseksuaalisuutta, vaan ennemmin kohti sisäisen feminiinisyyden ja maskuliinisuuden tasapainoa, jolloin ulkoisesti ihminen voi hyvinkin olla esim. bi-seksuaali/homo/hetero/aseksuaali/tms. koska seksuaalisuuden ilmentymä löytää aina oikean kanavan itselleen.
Xenos
Posts: 37
Joined: Wed Feb 20, 2013 7:46 pm
Location: Helsinki

Re: Seksuaalisuus

Post by Xenos »

Cancer wrote:Patoumien purkaminen on tietty välttämätöntä ja yleensä hyvin raskas, kaikkea mahdollista tukea kaipaava prosessi. Se ei kuitenkaan lopulta ole päämäärä, vaan keino. Valotan asiaa henkilökohtaisella esimerkillä. Seksuaalisuuteni ilmeni pitkään lähes yksinomaan sadomasokismina, joskus hyvinkin väkivaltaisissa muodoissa, mistä kärsin ja mitä häpesin valtavasti. Fetissin tunnustamalla ja sitä toteuttamalla sain tuotua sen käsiteltäväksi, mikä mahdollisti sublimaatioprosessin aloittamisen kohti väkivallattomia muotoja. Vapautuminen oli siis todellakin tarpeellista, mutta ruoskilla ja käsiraudoilla leikkiminen ei ollut tarkoitus itsessään, vaan keino päästä yli häpeästä.

Perversioita ei siis missään nimessä tulisi paheksua, mutta se ei tarkoita, etteikö väkivaltaisia, alistavia yms. seksuaalisuuden muotoja pitäisi pyrkiä jalostamaan. Konkretiassa ilmenemätön väkivalta ei suoraan vahingoita ketään, mutta persoonaan syntyvien vinoutumien kautta se tuottaa kärsimystä paitsi väkivaltaiselle yksilölle itselleen, mahdollisesti myös ihmisille hänen ympärillään.
Vastaanvanlaisia tilanteita lienevät kaikki kohdanneet jossain elämänsä vaiheessa, vaikka patoutumat tai perversiot eivät tietenkään välttämättä ilmenny seksuaalisuuden kautta. Koen, että toimivin tapa käsitellä tällaisia asioita suoritetaan taiteellisen luomisen kautta. Itsensä toteuttamiseen ei tietenkään ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, ja saman asian prosessointi voi toteutua useammankin eri väylän kautta, joskus samaankin aikaan. Kuitenkin taide osittain "reaalimaailman" ulkopuolisena, osittain irrationaalisena, purkaa patoumat ja hälventää perversiot, niin ettei voida enää puhua varsinaisista perversioista - näin ainakin olen itse kokenut.

Omalla kohdallani varsinkin kirjoittaminen on ollut mielekäs apukeino purkaessani traumojani. Tunnen saavani asioihin kehittävämmän perspektiivin, kun pääsen tutkiskelemaan ajatuksiani ja tunteitani uudessa kontekstissa, irrotettuna alkuperäisestä ilmentymisestään. Voin elää jotkut epämiellyttävät tapahtumat uudelleen, mutta samalla kontrolloiden niitä, niin että vähitellen saavutan mielenrauhan pääsemällä traumojen yli.

Seksuaallisuutta itsessään pidän hyvin yksityisenä asiana, vaikka en koe sinänsä vaikeana esimerkiksi keskustella siitä muiden kanssa. Olen kenties jopa hieman konservatiivinen siinä mielessä, että pidän irtosuhteita enimmäkseen pinnallisina enkä juurikaan arvosta niitä, vaan enemmänkin seksiaktia osana syvempää suhdetta toiseen henkilöön. En tietenkään tuomitse irtosuhteita tai muita vapaaehtoisia ja ilman väkivältaa tai pakottamista tapahtuvia seksuaalisuuden muotoja, ja voi olla että joskus itsekin päädyn toisenlaisessa elämäntilanteessa irtosuhteeseen. Pääasiassa kuitenkin pidän parisuhdetta mielekkäämpänä, jossa seksi ei ole vain lyhyttä hauskanpitoa vailla suurempia tunteita.
Locked