Seksuaalisuus

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
Cancer
Posts: 249
Joined: Thu Dec 13, 2012 5:45 pm
Location: Helsinki

Re: Seksuaalisuus

Postby Cancer » Sun Sep 30, 2018 5:55 pm

Minusta sadomasokismin ja muiden BDSM-touhujen rinnastaminen seksuaaliseen väkivaltaan on aika tarkalleen samaa erehdystä kuin satanismin leimaaminen rituaalimurhiin johtavaksi sekoiluksi. Myös BDSM:ssä ollaan tekemisissä ihan todellisten pimeyden voimien kanssa sen kuitenkaan tarkoittamatta, että kumppania haluttaisiin todella satuttaa tai hänen satuttamakseen tulla; kyse on pikemmin seksuaalisuuteen aina tavalla tai toisella lomittuvan alistamis- ja alistumishalun käsittelystä turvallisella ja rakkaudellisella tavalla. Kusipäitä sitä tietysti löytyy kaikista piireistä ja niin kinkyistä kuin satanisteista tyyppejä, joille oma ”suuntaus” on yhteensopiva väkivallan kanssa. Olen kuitenkin aika varma, että seksistä ja seksuaalisuudesta puhuminen sillä tavalla avoimesti, kuin pervoilu edellyttää, itse asiassa vähentää todellisen väkivallan ja kaikenasteisen hyväksikäytön riskiä — kuten pahuutta intensiivisesti kontenploivat satanistit harvoin ovat itse niitä, jotka todella pahoja tekoja tekevät.

Seksin ja henkisyyden suhde ylipäätään on minusta erityistapaus siitä, mitä Pauli Pylkkö on oivaltavasti kutsunut lian ja puhtauden ongelmaksi. Pylkön ja esim. Schellingin edustaman viisausperinteen mukaan paskan määrä on vakio. Henkinen pyrintö, mikään sellainen, ei voi kukoistaa, jollei sillä ole juuriaan paskassa — jollei se pysty katsomaan ihmistä ja iloitsemaan hänestä naurettavimmillaan ja typerimmillään, sellaisten irrationaalisten ja ”rumien” halujen vallassa, joita kaikki varmasti tunnistavat riittämiin itsessään (ja joista minä olen muistaakseni tässä ketjussa joskus muinaisuudessa jauhanut sen verran, etten nyt viitsi mennä yksityiskohtiin, hehe). Nimenomaan askeettinen ihanne hyväksyvän ja jopa juhlivan sijaan on usein se, joka luo pakkomielteisen kiinnostuksen latteaan itseään toistavaan nautintoon, tekee ihmisestä ”materialistisen” jne. — paino sanalla usein, koska tietenkin askeesilla on myös paikkansa. (Saatana jumaluutena on sekä häpeämättömän irstas että tinkimättömän askeettinen aina sen mukaan, mikä hänet kohtaavan terävimmin haastaa.)

(Toisena sivuhuomiona voidaan järjellisyyttä, puhtautta, hallittavuutta ihannoivassa jälkiteollisessa yhteiskunnassa nähdä paljonkin vääränlaisen askeettisuuden piirteitä. Alastomuus esimerkiksi hyväksytään yleisesti vain mainonnan ja pornon hajuttomissa leikkaussalimaailmoissa, joissa siitä karsitaan kaikki epämääräisen klähmäinen, outo, vaivaannuttava, lyhyesti sanottuna kaikki herkkä.)

Tuntemattomien ihmisten neuvominen tämän aiheen suhteen on vielä mahdottomampaa kuin muiden henkilökohtaisuuksien. Itselleni on ikään kuin sublimoivana harjoituksena kuitenkin toiminut yksinkertaisesti seksifantasioista puhuminen kuuntelemaan valmiin kumppanin kanssa. Samoihin aikoihin, kuin purin sadomasoahdistustani tähän ketjuun, yritin kovasti poistaa kyseistä piirrettä itsestäni keskittymällä ja pidättäytymällä. Lopulta minulle kävi kuitenkin ilmeiseksi, että tavoittelemani ihanne perustui eettisen vakaumuksen sijaan häpeälle ja pelolle, että joku näkisi sivuhistoriani, ja saatoin ottaa halurakenteeni myöntämisen uudenlaisena, jopa edellistä vaativampana haasteena. Nykyään minulle on herttaisen yhdentekevää, mitä itse kukin ajattelee näistä harrastamistani "Geniuksen nautinnoista, jotka enkeleille vaikuttavat kidutukselta ja hulluudelta" (Blake). Kaikilla ei tietenkään välttämättä käy niin hyvä tuuri, että päätyisivät seurustelemaan ihmisen kanssa, joka tällaista kuvastoa ymmärtää tai on valmis käsittelemään, mutta kaiketi yksinkin läpikäyty asenteenmuutos voi saada aikaan paljon.
Tiden läker inga sår.
User avatar
Ave
Posts: 34
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm
Location: Hämeenlinna/ Tampere

Re: Seksuaalisuus

Postby Ave » Mon Oct 01, 2018 9:43 pm

Malja wrote: Missä menee negatiivisiksi koettujen ilmiöiden purkamisen ja ruokkimisen raja?
Tämän kysymyksen olen minäkin kysynyt itseltäni. Oletettakoon esimerkiksi, että olisin isäni minuun kohdistaman insestin uhri. Jos sittemmin aikuisena käyttäisin kyseistä insestiä fantasioideni aiheena, niin olisiko kyse trauman purkamisesta, toistamisesta, ruokkimisesta vai kokemuksen uudelleenmäärittelystä ja haltuunotosta? Ja millä perustein se olisi mitäkin?

Itse ainakin olen joskus kokenut, että käytän seksuaalisuutta (esimerkiksi masturbaatiota) sisällyttääkseni/ ottaakseni haltuun jotain häiritseväksi kokemaani. Ikäänkuin teen voimattomaksi jonkun pelkoa herättävän asian ottamalla sen masturbaation kautta sisääni, Itseeni.

Luonnollinen ("terve") seksuaalisuus on mielestäni vapaasti virtaavaa, pakotonta. Joskus seksuaalisuuteni oli sikäli epätervettä, että kykenin suoriutumaan yhdynnästä vain tappofantasioiden tuella. Toisaalta sairauden vaiheetkin on helppo nähdä - ainakin jälkikäteen - itserealisaation etappeina.

Varmasti seksuaalisuudenkin saralla toiminnan luonteen määrittelyssä pätee se sama kuin yleisestikin: motiivi merkitsee. Henkilökohtaisesti en myöskään juuri usko patoamiseen missään muodossaan. Toki rajat on oikeus vetää - myös omaan alitajuntaan ja fantasiamaailman päin. Mutta rajan täytyy aina joustaa. Sillä se, mikä ei jousta, murtuu (tai murretaan).
If you want to reborn, let yourself die.


https://matkamerenpohjaan.blogspot.com/
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 927
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Seksuaalisuus

Postby Insanus » Tue Oct 02, 2018 12:17 am

Ave wrote:
Malja wrote: Missä menee negatiivisiksi koettujen ilmiöiden purkamisen ja ruokkimisen raja?
Tämän kysymyksen olen minäkin kysynyt itseltäni. Oletettakoon esimerkiksi, että olisin isäni minuun kohdistaman insestin uhri. Jos sittemmin aikuisena käyttäisin kyseistä insestiä fantasioideni aiheena, niin olisiko kyse trauman purkamisesta, toistamisesta, ruokkimisesta vai kokemuksen uudelleenmäärittelystä ja haltuunotosta? Ja millä perustein se olisi mitäkin?
Ilmiö ilman kontekstia ei ole positiivinen tai negatiivinen eikä ilmiötä sinänsä voi purkaakaan, mutta siihen sidostunutta tunnetta voi muotoilla. Purkamisen, toistamisen, ruokkimisen jne.ero ei näy ilmiössä mitenkään, vaan siinä tunnesiteessä jota puretaan, toistetaan tai ruokitaan. Perusteeksi kai riittää se miltä tuntuu. Eihän insestifantasia joka tuntuu banaalilta ja pitkästyttävältä vahvista mitään, koska se ei silloin ole tunnemaailmalle mitään. Olennaisempaa kuin trauman muoto on varmaankin siihen liittyvän sosiaalisen kontekstin tunnevaste, eli millaisena muistaa insestin tekijän ja itsensä tuossa tilanteessa ja miten tosina pitää oletettavasti traumaattisen tilanteen määreitä nyt. Näin raskaaseen kamaan etäinen kelailu ei paljoa voine antaa. Tai mistä minä tiedän, en ole kokenut insestiä..
Myrkky sattuu siihen jolla on haava.
Malja
Posts: 25
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Re: Seksuaalisuus

Postby Malja » Tue Oct 02, 2018 9:33 pm

Cancer kirjoitti:
Minusta sadomasokismin ja muiden BDSM-touhujen rinnastaminen seksuaaliseen väkivaltaan on aika tarkalleen samaa erehdystä kuin satanismin leimaaminen rituaalimurhiin johtavaksi sekoiluksi.
Tarkoitukseni ei ollut moralisoida, eikä rinnastaa BDSM:ää seksuaaliseen väkivaltaan. Olen vain saanut sen käsityksen (buddhalaisuudesta kaiketi, mielenmasemani lähdeluettelo on kadonnut), että ruumiistuksien välisessä bardossa mielenvirta ei toimi kovin järkevästi ja ohjautuu lähinnä niitä asioita kohti, joihin liittyy tuttuuden kokemus ja tunneside. Kuvittelisin, että jos on nauttinut kovasti kivun kokemisesta tai kivun tuottamisesta, hakeutuu sitten automaattisesti syntymään sellaiseen tilanteeseen, jossa voi kokea tai tuottaa kipua. Ehkä sitten suuntautuu taas purkamaan noita juttuja makkarin puolella, mutta voiko käydä toisin? Ehkä se sitten riippuu siitä, mitä muita voimakkaita jälkiä tajunnassa on.
Tämä on tietysti kaikki silkkaa spekulaatioita ja varsin yksinkertaistettua vielä, eikä minulla ei ole minkäänsortin muistikuvia ennen tätä nykyistä henkilöäni, mutta pieni kontrollifriikki sisälläni huolestuu siitä mahdollisuudesta, että tavoilla, jotka yhden elämän aikajänteellä ovat viattomia, voisin luoda seuraaviin ei-toivottuja olosuhteita. Vain sen vuoksi, että alitajunta mahdollisesti ottaa kaiken konkreettisesti kuin pieni lapsi.

Ave kirjoitti:
Itse ainakin olen joskus kokenut, että käytän seksuaalisuutta (esimerkiksi masturbaatiota) sisällyttääkseni/ ottaakseni haltuun jotain häiritseväksi kokemaani. Ikäänkuin teen voimattomaksi jonkun pelkoa herättävän asian ottamalla sen masturbaation kautta sisääni, Itseeni.
Olen tehnyt tuota samaa unissa, ainakin siinä maailmassa se tuntuu toimivan. Olen myös käyttänyt masturbaatiota kokeakseni voimakkaampaa vetovoimaa asioita kohtaan, joita olen halunnut oppia, mutta se ei tainnut mennä ihan nappiin.

Insanus kirjoitti:
Ilmiö ilman kontekstia ei ole positiivinen tai negatiivinen eikä ilmiötä sinänsä voi purkaakaan, mutta siihen sidostunutta tunnetta voi muotoilla. Purkamisen, toistamisen, ruokkimisen jne.ero ei näy ilmiössä mitenkään, vaan siinä tunnesiteessä jota puretaan, toistetaan tai ruokitaan. Perusteeksi kai riittää se miltä tuntuu. Eihän insestifantasia joka tuntuu banaalilta ja pitkästyttävältä vahvista mitään, koska se ei silloin ole tunnemaailmalle mitään. Olennaisempaa kuin trauman muoto on varmaankin siihen liittyvän sosiaalisen kontekstin tunnevaste, eli millaisena muistaa insestin tekijän ja itsensä tuossa tilanteessa ja miten tosina pitää oletettavasti traumaattisen tilanteen määreitä nyt. Näin raskaaseen kamaan etäinen kelailu ei paljoa voine antaa. Tai mistä minä tiedän, en ole kokenut insestiä..
Tämä käy järkeen. Mikähän olisi paras tapa tehdä asiasta tylsä. Toistaa sitä niin kauan että turtuu tai vaiko suunnata huomio sitkeästi muualle? Tuo jälkimmäinen ei kyllä takaa, etteikö asia olisi taas mielenkiintoinen, jahka sen muistaa.
User avatar
Ave
Posts: 34
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm
Location: Hämeenlinna/ Tampere

Re: Seksuaalisuus

Postby Ave » Tue Oct 02, 2018 10:27 pm

Insanus wrote:
Ilmiö ilman kontekstia ei ole positiivinen tai negatiivinen eikä ilmiötä sinänsä voi purkaakaan, mutta siihen sidostunutta tunnetta voi muotoilla. Purkamisen, toistamisen, ruokkimisen jne.ero ei näy ilmiössä mitenkään, vaan siinä tunnesiteessä jota puretaan, toistetaan tai ruokitaan. Perusteeksi kai riittää se miltä tuntuu. Eihän insestifantasia joka tuntuu banaalilta ja pitkästyttävältä vahvista mitään, koska se ei silloin ole tunnemaailmalle mitään. Olennaisempaa kuin trauman muoto on varmaankin siihen liittyvän sosiaalisen kontekstin tunnevaste, eli millaisena muistaa insestin tekijän ja itsensä tuossa tilanteessa ja miten tosina pitää oletettavasti traumaattisen tilanteen määreitä nyt. Näin raskaaseen kamaan etäinen kelailu ei paljoa voine antaa. Tai mistä minä tiedän, en ole kokenut insestiä..
Tämä on kyllä viisaasti todettu. Tällaisessa tapauksessa haasteena vain on tunnekompassin täydellinen sotkeentuminen. Tunteita on päällekkäin, keskenään ristiriitaisia, näennäisesti toisiaan poissulkevia. Mutta niin, joku vaisto sentään saattaa olla jäljellä. Että kun toimintaa tunnustelee, haistelee, jäljittää, niin joku sisällä vastaa kysymykseen siitä, viekö tämä minua paikkaan, jonne tahdon kulkea. Eli toimiiko tämä (suhteessa niihin henkisiin tavoitteisiin joihin on sitoutunut)? Pyrin omaa toimintaani arvioimaan myös elämänvaiheen kokonaisuudesta käsin. Eli jos vaikka kuvatun kaltaista "hermostuttavaa" fantasiointia jne. ilmenisikin, niin vaikuttaako elämäni noin muuten olevan menossa "alas" vai "ylöspäin". Eli jos muut elämänalueet eivät anna aikaisempaa suurempaa aihetta huoleen, olen todennäköisemmin sovitulla tiellä.

Maljalle: et ole ainoa, jonka sisäistä kontrollifriikkiä/perfektionistia on hermostuttanut omiin ajatuksiin, tunteisiin ja toimiin liittyvä väliin rusentavalta tuntuva karminen vastuu.
If you want to reborn, let yourself die.


https://matkamerenpohjaan.blogspot.com/
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 927
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Seksuaalisuus

Postby Insanus » Tue Oct 02, 2018 11:43 pm

Malja wrote:
Insanus kirjoitti:
Ilmiö ilman kontekstia ei ole positiivinen tai negatiivinen eikä ilmiötä sinänsä voi purkaakaan, mutta siihen sidostunutta tunnetta voi muotoilla. Purkamisen, toistamisen, ruokkimisen jne.ero ei näy ilmiössä mitenkään, vaan siinä tunnesiteessä jota puretaan, toistetaan tai ruokitaan. Perusteeksi kai riittää se miltä tuntuu. Eihän insestifantasia joka tuntuu banaalilta ja pitkästyttävältä vahvista mitään, koska se ei silloin ole tunnemaailmalle mitään. Olennaisempaa kuin trauman muoto on varmaankin siihen liittyvän sosiaalisen kontekstin tunnevaste, eli millaisena muistaa insestin tekijän ja itsensä tuossa tilanteessa ja miten tosina pitää oletettavasti traumaattisen tilanteen määreitä nyt. Näin raskaaseen kamaan etäinen kelailu ei paljoa voine antaa. Tai mistä minä tiedän, en ole kokenut insestiä..
Tämä käy järkeen. Mikähän olisi paras tapa tehdä asiasta tylsä. Toistaa sitä niin kauan että turtuu tai vaiko suunnata huomio sitkeästi muualle? Tuo jälkimmäinen ei kyllä takaa, etteikö asia olisi taas mielenkiintoinen, jahka sen muistaa.
Vaikka ehkä kuulostaa jo hiusten halkomiselta, niin asia ei ole tylsä tai kiinnostava eikä siitä sellaista voi tehdä. Kyse on halusta ilmaista ei "insestistä tunnetta" vaan tunnetta insestin kautta. Fantasia ei herätä mielenkiintoa, vaan mielenkiinto löytää muotonsa fantasiasta. Tunteessa ja halussa ei ole mitään väärin, mutta insestiä ei tarvitse tehdä tylsäksi koska se tavallaan on jo tylsää.
Turruttaminen on minusta oikeaan suuntaan kulkeva idea, mutta puhuisin mieluummin tyydyttymisestä erityisesti tässä aiheessa: seksuaalisuudessa on minusta olennaisesti kyse emotionaalisista (eikä fyysisistä: muutenhan runkkaamalla hoitaisi kaikki kompleksit) pyyteistä/tarpeista joita ei voi turruttaa, vaikka ne voi jättää huomiotta ja esiintyä fakiirina. Turtuminen tuppaa ainakin omasta kokemuksesta olemaan pikemminkin sitä että mikään ei enää riitä, mutta tuli huutaa lisää sisäänsä. Itse halu ei turru, vaan kasvaa vaatimaan enemmän tullessaan epätoivoiseksi siitä miten mikään ei tyydytä. Pornon äärimmäistyminen on helppo esimerkki. Siinä pitäisi olla kyse seksuaalisuuden tyydyttämisestä, mutta se usein vain kasvattaa nälkää koska ei ravitse sitä mitä sen pitäisi. Ei ole kyse siitä että fantasia toistuu kiihkoisempana ja hillittömämpänä koska se kiihkoistaa tunnetta vaan siitä että fantasioiden kautta halu pääsee tietoiseksi kertomaan mitä se todella kaipaa. Jos se on tietoista, niin sitten voi riskittä käyttää mitä hirveyttä tahansa mielikuvissaan koska tietää ne symboleiksi. Insestifantasiassa on jotain joka soveltuu ilmaisemaan sitä mitä tunne tarvitsee, mutta se itse ei ole se. Se voi olla avuttomuus, häpeä, pelko, kiellettyys tai mikä tahansa kummallinen tai tavanomainen tunne maan ja taivaan välillä, mutta jostain suhteesta, tunteesta, sosiaalisesta siinä on kyse. Tai niin ainakin väitän.
Sivumennen, olen kasvanut inhoamaan puhetta seksistä tarpeena koska se implikoi että seksuaalisuuden olemus on puute, kuin nälässä tms. Se on kuin tämä meneillään oleva hulluus talouden kanssa: luin joskus huvikseni kansantaloustieteen perusteita ja siellä jossain Kansantaloustiede 1 tms.kirjassa esiteltiin yhtenä lähtökohtana että ihmisillä on LOPUTTOMASTI tarpeita ja että näiden tyydyttämisestä kulutuksessa on kyse. Todellisuudessa imo.ihmisellä on pari kolme tarvetta ja niistä mikään ei tyydyty koska tämä helvetin sekasorto harhauttaa ja informoi väärin siitä mitä ihminen on ja tästä seuraa koko sotku. Seksuaalisuus tuntuu olevan samanlaista siinä että seksiä pitää olla paljon ja sen pitää olla kiihkoista ja himoavaa, mutta kysymystä siitä miksi sitä pitää olla ollenkaan tunnutaan kammoavan kuin jotain Nietzschen kuilua. Sitä vain "halutaan" koska meillä nyt vaan on "viettejä" "luonnosta" ja tämäkin perustuu tämän tietämiseen, ei kokemiseen.
Myrkky sattuu siihen jolla on haava.
User avatar
Gethsemane
Soror
Posts: 44
Joined: Thu Jan 11, 2018 1:59 pm

Re: Seksuaalisuus

Postby Gethsemane » Fri Oct 19, 2018 6:40 am

Niin. Mielenkiintoinen aihe. Seksi voi kai olla pääpirteittään henkisellä tasolla joko voimaannuttavaa tai satuttavaa. Tässä huomaa miten herkästä asiasta on kyse.

Olen aika rasittunut siitä, että aiheesta keskusteltaessa pääpaino ei tunnu useinkaan olevan rakkaudessa, romantiikassa, herkkyydessä tai vaikka peloissa. Mielestäni nämä ovat siellä seksuaalisuuden ytimessä yhtenä eteenpäin ajavana tai pidättelevänä voimana.

Nykypäivänä keskustelun pääpaino tuntuu olevan tarpeiden (hyvin todettu Insananus) ja omien halujen toteutuminen, seksin erilaiset harrastamisen muodot sekä porno. Joskus tulokulma on omituisen yksipuolisen hedonistinen tai evoluutiopsykologinen (argh…). Huom. en väitä että täällä olisi näin yksipuolinen näkemys, puhun yleisesti.

Näistä yllä mainituista aiheista tehdään yhtenään dokumentteja ja jotenkin lähestytään ihmistä jonkinlaisena koneena, neurotieteellisenä toimijana. Onhan nämä osaltaan validejakin puheenaiheita ja seksuaalisuuteen liittyvä haavoittuvuus, runollisuus, pelot antautumisesta syvästi jne. ovat ilmeisesti tylsempiä. Kiinnostutaanko enää puhumaan mistään tunnepohjaisesta? Seksi voi olla toki vain huoletonta, mutta seksuaalisuus pitää sisällään todella moninaisia asioita.

Koulussakin puhutaan lähinnä sukupuolielinten fysiologiasta, raskaudesta ja ehkäisystä. Ei siinä mitään, mutta mihin jää keskustelu toista koskevasta huolenpidosta ja siitä kuinka omat tarpeet (en keksi kuitenkaan nyt parempaa sanaa) täytyy seksin harrastamisessa suhteuttaa toiseen.

Nefastos tuolla ensimmäisessä kommentissa totesi mielestäni erinomaisesti. Rehellisyys on tärkeä osa seksuaallisuutta. Tämä pitää sisällään sekä itsestään että toisesta huolehtimista sekä vastuun piirteet. Jotta rehellisyys toteutuu, niin se siihen tarvitaan tietoinen valinta. Tuskin kenellekään helppo toteuttaa, mutta tarvitseeko ollakaan. Tästä varmaan muodostuu rehellisyyden pyrkimiseen kytkeytyvä eettisyys.

Otan nyt kuitenkin kantaa vielä tuohon S/M-juttuun. En yhtään ihmettele, että sitä harrastavat ihmiset ovat psykologisesti ”ehjempiä”. Kuullostaa loogiselta. Tämä tapa toteuttaa seksuaallisuutta edellyttää kehittynyttä moraalia (toivottavasti, poikkeuksia on). Tarvitaan rehellisyyttä, huolenpitoa ja turvaa. Juuri sellaisia asioita, jotka seksuaalisuutta käsittelevässä keskustelussa jää usein piiloon.

Olen varmaan vanhanaikainen ja jotenkin neitimäinen, mutta eipä siinä mitään.
User avatar
Cancer
Posts: 249
Joined: Thu Dec 13, 2012 5:45 pm
Location: Helsinki

Re: Seksuaalisuus

Postby Cancer » Fri Nov 02, 2018 10:48 pm

Malja wrote:
Cancer kirjoitti:
Minusta sadomasokismin ja muiden BDSM-touhujen rinnastaminen seksuaaliseen väkivaltaan on aika tarkalleen samaa erehdystä kuin satanismin leimaaminen rituaalimurhiin johtavaksi sekoiluksi.
Tarkoitukseni ei ollut moralisoida, eikä rinnastaa BDSM:ää seksuaaliseen väkivaltaan. Olen vain saanut sen käsityksen (buddhalaisuudesta kaiketi, mielenmasemani lähdeluettelo on kadonnut), että ruumiistuksien välisessä bardossa mielenvirta ei toimi kovin järkevästi ja ohjautuu lähinnä niitä asioita kohti, joihin liittyy tuttuuden kokemus ja tunneside. Kuvittelisin, että jos on nauttinut kovasti kivun kokemisesta tai kivun tuottamisesta, hakeutuu sitten automaattisesti syntymään sellaiseen tilanteeseen, jossa voi kokea tai tuottaa kipua. Ehkä sitten suuntautuu taas purkamaan noita juttuja makkarin puolella, mutta voiko käydä toisin? Ehkä se sitten riippuu siitä, mitä muita voimakkaita jälkiä tajunnassa on.
Tämä on tietysti kaikki silkkaa spekulaatioita ja varsin yksinkertaistettua vielä, eikä minulla ei ole minkäänsortin muistikuvia ennen tätä nykyistä henkilöäni, mutta pieni kontrollifriikki sisälläni huolestuu siitä mahdollisuudesta, että tavoilla, jotka yhden elämän aikajänteellä ovat viattomia, voisin luoda seuraaviin ei-toivottuja olosuhteita. Vain sen vuoksi, että alitajunta mahdollisesti ottaa kaiken konkreettisesti kuin pieni lapsi.
Välituntia viettävät pienet lapset kiljuvat toisilleen (ja minulle... :D) ehtimiseen "Mä tapan sut!" tai jotain vastaavaa. Lempivarianttini on ehkä "nirhaan". He leikkivät leikkejä, joissa kaveria ammutaan, painivat jne. ja hidasälyinen apuope on helisemässä, kun yrittää huomata ajoissa, missä kohtaa ei ole enää hauskaa. Heille itselleen ero on kuitenkin päivänselvä. En siis olisi kovin huolissani alitajunnan lapsellisuudesta tässä asiassa.

Käsitteellisesti tarkennettuna haluan sanoa, että kyky leikkiä, tehdä jotain mitä kuitenkaan oikeasti ei tee, kuuluu ihmisyyteen kaikkein perustavimmalla tasolla — niin perustavalla, että se jaetaan monien muidenkin eläinten kanssa. BDSM-jutuissa pohjimmainen, olennainen virittyneisyys on "tykkään sinusta ja haluan, että sinusta tuntuu hyvältä", ei "hahahaha kärsi ***-tun [vapaavalintainen alentava haukkumanimi]". Ensin luonnehdittu asenne saattaa ilmaista itsensä jälkimmäisen asussa, mutta tämä ei tarkoita sen enempää kuin kymmenvuotiaan toiseen suunnattu leikkipyssy. Tai sanotaan, että tarkoittaa yhtä paljon, on parhaimmillaan yhtä hauskaa. Väkivallasta tekevät väkivaltaa intentio ja vastaanottavan osapuolen kokemus, ei se, mitä "teknisesti ottaen" tapahtuu, vaikkapa kipuaistimus. Muun väittäminen on — sivunmennen sanoen — nopeasti yllättävän lähellä fysikalistis-reduktionistista mielenfilosofiaa, väitettä, että emme itse oikeastaan tiedä, mitä meille tapahtuu (että tunteet ja ajatukset ovat virhetulkintoja aivojen kemiallisista tiloista kuten tietynlaiset hellyyden kokemukset karmisesti raskaasta synnistä).

Anteeksi viestin rönsyilevyys, olen humalassa.
Tiden läker inga sår.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 3 guests