Riippuvuuksista

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3434
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Riippuvuuksista

Postby Nefastos » Mon Mar 07, 2011 1:31 pm

Goreart wrote:On aina olennaista tehdä vahva ero rakkauden ja riippuvuuden välillä.


Kuten sanoit. Aiemmin oli yleistä asettaa yhtäläisyysmerkit rakkauden ja sukuvietin välille. Nykyään ihmiset näkevät helpommin, että tilanteesta riippuen nämä kaksi voivat olla tai olla olematta läsnä toisissaan. Mutta nykyäänkin sekoitetaan helposti keskenään rakkaus ja riippuvuus, eli se noste mikä jostakin asiasta/henkilöstä/ideasta saadaan emotionaalisesti ja toisaalta se, että kyseiseen asiaan koetaan ytimellistä yhteyttä. Ihminen voi "rakastaa" Napsu-hamsteria joka on niin soma, mutta Napsun sisäisiin tarpeisiin ei välttämättä osata kohdistaa oivaltavaa huomiota - mitä rakkaus väistämättä vaatisi, jotta rakkaus olisi muuta kuin eräs itsekkyyden muoto. Sama pätee ihmisten keskinäisiin suhteisiin, eli siinä mitä kutsutaan rakkaudeksi on usein kyse omia negatiivisia puolia ylläpitävästä riippuvuudesta. Ei ole helppoa olla ihminen, kun kaikki on aina tällaista nuorallatanssimista.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 926
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Riippuvuuksista

Postby Insanus » Tue Nov 12, 2013 3:48 am

Riippuvaisuuden luomisesta harjoituksena psykologisten jännitteiden tutkimiseen juteltiin ainakin Abscondituksen & Aquilan kanssa jossain taannoisessa Lucifer-looshin keskustelupiirissä. Vaikka yksimielisyys vallitsikin siitä että kyseisessä metodissa riskit painavat enemmän kuin mahdolliset tulokset & on parempi olla leikkimättä mielellään turhan huolettomasti, oli idea minusta kiehtova.
Nyt, kun kutakuinkin olen palannut abstraktioista "oikeaan maailmaan", riippuvaisuudet ovat taas mietityttäneet konkreettisemmalla tasolla & on tullut huomattua taas että tarpeettomina poissysätyt asiat ovat jälleen niitä jotka elämää eniten ohjaavat. Riippuvaisuuden dynamiikkaa & traumapohjaista toimintaa, tahdonvastaista vetovoimaa asioiden välillä olen pidempäänkin pyöritellyt magian teoreettisia mahdollisuuksia hahmotellessani, mutta nyttemmin tuon kääntöpuoli & persoonallisen tason riippuvaisuus kiehtoo enemmän omana tutkimuskohteena & väylänä eteenpäin.
Myrkky sattuu siihen jolla on haava.
User avatar
Einheri
Frater
Posts: 365
Joined: Sun Jun 06, 2010 12:23 am
Location: Etelä-Savo

Re: Riippuvuuksista

Postby Einheri » Sun Jan 19, 2014 11:29 pm

Tämä kirjoitukseni liippaa aihealueeltaan lähemmin englanninkielisen foorumipuolen vastaavaa keskustelua alkoholinkäytöstä, mutta minun on huomattavasti helpompaa lähestyä aihetta tällä puolella.

Olen pohtinut omaa suhtautumistani nautintoaineellisiin riippuvuuksiin elämäni eri vaiheissa.
Jos tarkastelisin aihetta vain okkultisen näkökannan perusteella, kirjoituksestani saattaisi tulla huomattavasti lyhyempi, sillä alkoholin ja muiden nautintoaineiden haitallisia vaikutuksia Työssä on pitemmällä tähtäimellä lähes mahdotonta (ja tarpeetonta) kiistää.
Sitä vastoin ajattelin laskea hetkeksi henkisen viittani ja lähestyä omia kokemuksiani hivenen maanläheisemmin.

Olen elänyt varsin tavallista lapsuusaikaa, eikä esimerkiksi omassa perhepiirissäni ole läträtty alkoholin kanssa mitenkään kohtuuttomasti. Kumpikaan vanhimmistani ei myöskään polttanut tupakkaa.
Vanhempani taisivat nauttia pullollisen olutta lauantaisen saunan jälkeen, mutta en myöskään muista koskaan nähneeni heitä humalassa.
Kun tulin teini-ikään, taisin elää hetkellisen raamikkaan kyseenalaistamisvaiheen siinä missä moni muukin. Kokeilin tupakan polttamisen ja silloisen kaveriporukan voimin tuli pienen paikkakunnan nuorison pussikalja kulttuurikin jollain lailla tutuksi, muutamaa kotibilettä myöten.
Noista nuoren iän kokeiluista huolimatta, jokin osa itseäni tiedosti etten halua itseni kuuluvan siihen osaan, joka ala-ikäisenä teinilaumana luusuaa jatkuvasti kylänpinnassa tekemässä kolttosia ja lipittämässä kaverin vanhempien baarikaapista nyysittyä ja/tai blendattua litkua roskakatoksen takana, piilossa muiden katseilta.
Olisinko ollut 8.-luokalla kun eräiden kotibileiden jälkeinen kissanpaskan ja sanomalehden maku suussani, tein päätöksen joka myöhemminkin ajateltuna oli varsin otollinen tuohon aikaan.

-Tulin siihen tulokseen, että en juo pisaraakaan alkoholia ennen kuin olen täysi-ikäinen ja sama impulssi koski myös tupakan polttoa.
Silloisen kaveripiirini paineista pääsin kohtalaisen helpolla, kun en enää heitä tavannut kuin harvakseltaan. Myöhemmin muuttaessani opiskelemaan kokonaan toiselle paikkakunnalle, oli oma absolutismini iskotunut varsin lujaksi osaksi omaa selkärankaani.
Muutamissa opiskelubileissä kävin edelleen, mutta vain selvinpäin, huomasin samalla kuinka alkoholi tekee osasta muuten fiksuja ihmisiä, varsin idioottimaista porukkaa ja tämä kehitti omaa suhtautumistani absolutismiin entistä vankemmaksi, sillä seurauksella että saatoin jopa ajoittain suhtautua aggressiivisesti siihen, jos joku tieten tahtoen yritti minulle tuputtaa väkisin tupakkaa tai alkoholia "kamoon, kyllä sä voit ottaa, kato kun en mä kerro kellekkään...".
-Lause, jota muutaman kerran jälkeen en toivonut enää tuolloin kuulevani.

Vuodet vierähtivät ja tultuani täysi-ikäiseksi, maistoin pullollisen olutta ja tosesin sen olevan hirveän pahaa. Kuitenkin ajan kuluessa suhtautumiseni alkoholinkäyttöä kohtaan muuttui realistisempaan muotoon, sen totaalisen kieltämisen sijasta, jolloin pääsin myös karistamaan eräänlaisen puristin viitan pois harteiltani.
Tuo vaihe elämässäni oli henkisessä mielessä se puhdistavin kokemus, oman mielenrauhani kannalta, koska henkisessä mielessä annoin itselleni luvan ja hyväksynnän ajoittaiseen kohtuukäyttöön siten, että alkoholin käyttämiseni tapahtuu mahdollisimman viisaasti tai järkevästi.

Kaiken tämän ajan jälkeen elämä on tuonut mukanaan kokemuksia myös ajoista, jolloin humalanhakuinen juominenkin astui kuvaan, joskus tekosyynä toimi "juhliminen" joskus taas tekosyyt kallistuivat henkisten paineiden puolelle.
Olen myös jättänyt välillä alkoholin ja nikotiinin käytön pois elämästäni, osittain ulkopuolelta tulleiden impulssien takia, mutta ironista kyllä, huomasin samalla (itse asiassa muut huomasivat ensin), että se pieni osa omasta kapasiteetistani jonka käytin satunnaisen humalan saavuttamiseen, kyti samalla ongelmia muille elämän osa-alueilleni, aiheuttaen mm. sen että temperamenttinen luonteenpiirteeni tuli pinnalle lähes yhtä lyhyellä pinnalla kuin ollessani absolutisti, vaikka alkoholin ja nikotiinin käyttämisen lopettamisesta olisi kulunutkin niin pitkä aika, ettei fyysisellä- tai tapariippuvuudella enää ollut osaa eikä arpaa itse asiaan.

Olen myös miettinyt välillä omaa alkoholin käyttöäni alkoholismin kannalta, koska tunnistan itsessäni piirteen, sen suhteen, että jos elämässäni tapahtuu pitkän aikavälin alamäkiä, niin henkinen alamäki samalla madaltaa kynnystä aloittaa aikaisempaa runsaampi alkoholin käyttö.
Voi olla mahdollista, että alkoholismi itsessään on sairaus, mutta kuinka usein alkoholismi onkaan oire muusta pahasta olosta.
Tarkoitan sitä, että alkoholismi ei välttämättä ole syy, vaan se voi olla myös väline.

Kuitenkin omassa elämässäni ja ennen kaikkea, tässä ajan kuluessa olen pyrkinyt hallitsemaan omia riippuvuuksiani aikaisempaa tasapainoisemmin, sallien kohtuullisen alkoholimäärän silloin tällöin, sekä hallitsemalla oman nikotiinin käyttöni kohtuudessa.
Se on ainakin pitänyt minut kohtalaisen vakaassa mielentilassa vaikka elämässä olisikin välillä omat ailahtelunsa.

Toivottavasti tässä sekametelissä oli sopiva aivoriihentynkä mukana.
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 926
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Riippuvuuksista

Postby Insanus » Mon Jan 20, 2014 9:23 pm

Crow wrote: Olen myös miettinyt välillä omaa alkoholin käyttöäni alkoholismin kannalta, koska tunnistan itsessäni piirteen, sen suhteen, että jos elämässäni tapahtuu pitkän aikavälin alamäkiä, niin henkinen alamäki samalla madaltaa kynnystä aloittaa aikaisempaa runsaampi alkoholin käyttö.
Voi olla mahdollista, että alkoholismi itsessään on sairaus, mutta kuinka usein alkoholismi onkaan oire muusta pahasta olosta.
Tarkoitan sitä, että alkoholismi ei välttämättä ole syy, vaan se voi olla myös väline.
Tämä on mainio pointti, jota mietin viime vuonna hyvin paljon. Itse olen todella herkkä jäämään "koukkuun" kaikenlaiseen, tulemaan hypnotisoiduksi, manipuloiduksi &c.kun tietää mistä narusta vetää. Ja loppujen lopuksi se ei ole puhtaasti heikkous, sillä aivan samaa herkkyyttä ja alttiutta on myös esimerkiksi omassa opiskelussa/tutkimuksessa kun aihe on kohdallaan.

Riippuvuudestahan puhutaan yleisesti ottaen negatiivisessa mielessä, keskittyen siihen kuinka riippuvainen henkilö ei tule toimeen ilman jotain x. Sama asia voitaisiin kuitenkin ilmaista myös positiivisessa muodossa siten, että riippuvaisen mielessä on hyvin voimakas magneettinen veto tiettyä asiaa kohtaan ts.voimakas motivaatio tietyn tarpeen tyydyttämiseen.
Ajan takaa sitä, että riippuvuudessa nähtynä magneettisena vetona johonkin, ei ole mitään itsessään negatiivista & että se voi olla väline myös eettisellä ja hallitulla tavalla, jos sen ilmentymisen tapa & muoto on tahdonvaraisesti ohjattavissa, niin kuin se viime kädessä varmasti myös on.
Sitä sanotaan että huonoista tavoista ei pääse eroon koskaan, vaan ne voidaan ainoastaan korvata toisilla. Sama ajatus siinä kuin tuossa alkoholismi välineenä-mietteessäsi.
Tietty psyykkinen lataus kanavoidaan ilmentymään.
Myrkky sattuu siihen jolla on haava.
User avatar
Einheri
Frater
Posts: 365
Joined: Sun Jun 06, 2010 12:23 am
Location: Etelä-Savo

Re: Riippuvuuksista

Postby Einheri » Thu Jan 23, 2014 10:23 pm

Insanus wrote: Tämä on mainio pointti, jota mietin viime vuonna hyvin paljon. Itse olen todella herkkä jäämään "koukkuun" kaikenlaiseen, tulemaan hypnotisoiduksi, manipuloiduksi &c.kun tietää mistä narusta vetää. Ja loppujen lopuksi se ei ole puhtaasti heikkous, sillä aivan samaa herkkyyttä ja alttiutta on myös esimerkiksi omassa opiskelussa/tutkimuksessa kun aihe on kohdallaan.
Tämä on kiintoisa piirre, sillä uskoisin tämän olevan varsin yleistä ihmisissä, jotka tarkastelevat maailmaa okkultismin ja esoterian silmin, sillä okkultisti on usein herkkä omalle ympäristölleen.
Joidenkin ihmisten kohdalla suhde riippuvuuksiin voi olla hedonistinen, mutta väittäisin silti, että kyse saattaisi olla enemmän impulsiivisuudesta, joka tuo herkkyyden pinnalle sekä tuhoavassa, sekä rakentavassa piirissä(?)
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 926
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Riippuvuuksista

Postby Insanus » Tue Feb 18, 2014 7:30 pm

Crow wrote:
Insanus wrote: Tämä on mainio pointti, jota mietin viime vuonna hyvin paljon. Itse olen todella herkkä jäämään "koukkuun" kaikenlaiseen, tulemaan hypnotisoiduksi, manipuloiduksi &c.kun tietää mistä narusta vetää. Ja loppujen lopuksi se ei ole puhtaasti heikkous, sillä aivan samaa herkkyyttä ja alttiutta on myös esimerkiksi omassa opiskelussa/tutkimuksessa kun aihe on kohdallaan.
Tämä on kiintoisa piirre, sillä uskoisin tämän olevan varsin yleistä ihmisissä, jotka tarkastelevat maailmaa okkultismin ja esoterian silmin, sillä okkultisti on usein herkkä omalle ympäristölleen.
Joidenkin ihmisten kohdalla suhde riippuvuuksiin voi olla hedonistinen, mutta väittäisin silti, että kyse saattaisi olla enemmän impulsiivisuudesta, joka tuo herkkyyden pinnalle sekä tuhoavassa, sekä rakentavassa piirissä(?)
Kenties vielä enemmän niissä, jotka tarkastelevat useasti maailman nurjaa, kärsimyksen täyttämää puolta enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti...ja ennen kaikkea yksin, niin kuin VKT & satanismi yleisesti ottaen. Törmäsin juuri hyvin mielenkiintoiseen ja monta lukkoa avaavaan kolumniin:

http://www.hs.fi/tiede/Kolumni+Addiktio ... 2605099085

"Tutkijat ovat kuvanneet myös lukuisia tapauksia, joissa markkinoilla ollut heroiini on ollut niin heikkoa, ettei sillä ole voinut olla plaseboa kummempaa vaikutusta. Silti heroinistit ovat jatkaneet sen käyttöä kuin se olisi aitoa tavaraa. Jos totuus on käynyt ilmi, he ovat olleet hyvin noloja.

Heroiinista mainittakoon vielä kiintoisa yksityiskohta Zürichista. Siellä kaupunki sallii heroinistien tulla sairaalaan hakemaan päivittäinen annoksensa ilmaiseksi, jotta heidän ei tarvitse tehdä rikoksia ostaakseen saman katukaupasta.

Moni onkin saanut klinikalta apua, mutta vielä useampi jättää mahdollisuuden käyttämättä – ja tiedättekö miksi? Yksi syy on siinä, että sairaalan loisteputkien alla – vailla kaikkea nistimytologiaa ja omaa kollektiivia – aineessa ei ole sitä potkua, mitä he odottavat.
"

"Kaikilla kansoilla on ollut kosolti tilaisuuksia addikoitua johonkin päihteeseen, mutta ongelmat laajamittaisen addiktion kanssa alkavat vasta kun yhteisöt tuhotaan ja ihmiset revitään juuriltaan.

Alexanderin teorian mukaan addiktiot – mitkä tahansa addiktiot – ovat nimenomaisesti ihmisten tapa sopeutua juurettomuuteen; elämään vailla oman sosiaalisen ryhmä lohtua.
"

"Eikö moderni maailma siis tee meistä kaikista eräänlaisia reservaatti-intiaaneja? Onhan meillä mönkijöitä, autoja, pelejä, vehkeitä ja pakasteruokaa. Olisi mahdollisuus tehdä sitä tai ruveta tähän, kun vain viitsii.
Vähemmän on yhteisön tuntua. Vähemmän on maata, johon kasvattaa juurensa. Addiktiot ovat korvikkeita tälle hengen köyhyydelle."
Myrkky sattuu siihen jolla on haava.
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 926
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Riippuvuuksista

Postby Insanus » Tue Feb 18, 2014 8:30 pm

Tuolta pohjalta voisi lähteä jo muotoilemaan kiinnostavia jatkokysymyksiä, kun mietitään että Azazelin Tähti pyrkimyksessään sovittaa oikean ja vasemman käden teitä yhteen on voimakkaasti yksilöpainotteinen, mutta kuitenkin veljeskunta tai seura, kumpaa painotusta kukin mielekkäämmäksi kokee käyttää. "Sosiaalinen ympäristö" kuitenkin.

-

Yksi mielenkiintoinen asia minusta on tuo heroinistien kokema häpeä siitä, että katukaupasta ostettu kama ei olekaan ollut niin hengenvaarallista ja voimakasta (rankkaa?) kuin mitä ovat odottaneet. Mieleen tulee joskus tupakoinnista käytetty romantisoitu kuva "kuoleman kanssa flirttailuna" ja alkoholisoituneen rauniotaitelijan hahmo, joka tässä ketjussa kai jo mainittiinkin.
Jos noihin koukkuihin kaikkiin liittyy tavalla tai toisella voimakas oman maailman tai vastaavan tuntu ja ne ovat korvikkeita (tai vastareaktioita!) "yhteisön tunnulle", on helppo ymmärtää tiettyä kapinallista ylpeyttä omasta egoismistaan, joka selkeiten näkyy tietysti itsensä tuhoamisesta otettuna kicksinä.
Tai, useammin olen kuullut että itsensä viiltelemisestä jääneitä arpia jotkut pitävät kauniina, mutta en koskaan ole törmännyt sellaiseen että polkupyörällä kaatumisesta seuranneet arvet olisivat sitä erityisemmin kenenkään mielestä + jo edellä mainitut esimerkit. On hauska huomata miten tällainen ajatus että yksinäinen ylpeys pitää kiinni missä tahansa riippuvaisuudessa on tietyllä tapaa läheinen juuri kapinalliseen tai marttyyrimaiseen kokemustapaan (mikä selittää myös noiden sairauksien tietyn ihannoinnin) Tuleeko heroinistin häpeä siitä että hänen omaa kauneudentajuaan on loukattu kun ilmenee ettei huume ollutkaan sitä samaa mitä yleensä?

Paljon ajatuksia. Aloitan tässä juuri Frommin kirjaa "Anatomy of Human Destructiveness", jossa pyritään selvittämään mm.ihmisen kaipuuta julmuuteen, mikä liittyy tähän läheisesti.
Myrkky sattuu siihen jolla on haava.
User avatar
Cancer
Posts: 235
Joined: Thu Dec 13, 2012 5:45 pm
Location: Helsinki

Re: Riippuvuuksista

Postby Cancer » Mon May 12, 2014 9:14 pm

Insanus wrote:Tuleeko heroinistin häpeä siitä että hänen omaa kauneudentajuaan on loukattu kun ilmenee ettei huume ollutkaan sitä samaa mitä yleensä?
Uskoisin näin. Heroiinin kaltaisten kovien huumeiden kohdalla riippuvuudessa on tietysti hyvin voimakas fyysinen puoli, mutta suuri osa aineesta saatavassa kicksissä on myös identiteetillä, jonka se käyttäjälle antaa. Heroinisti ei käytä heroiinia vain sen tuottaman nautinnon vuoksi, vaan myös ollakseen heroinisti, ollakseen sairas sekopää, joka herättää kanssaihmisissä inhoa, pelkoa tai sääliä, mieluiten kahta ensimmäistä.

Tällaisessa asenteessa voi nähdä alitajuisen halun herätellä materialistista, kuolemaa pelkäävää yhteisöä. Runnella kehonsa ja heittää niin kutsuttu elämänsä täysin hukkaan, koska "ne idiootit" eivät osaa välittää muusta kuin työssäkäyntiin ja verojen maksuun riittävästä ruumiillisesta terveydestä; olla sitä kuolemaa, joka yritetään piilottaa laitoksiin. Viiltelyssä ja esim. syömishäiriöissä sama juttu. Ymmärrän täysin mainittujen arpien pitämisen kauniina, enkä luopuisi omistanikaan vaikka mahdollisuus olisi.

Tietysti huumeriippuvuus ja muu "alaspäin kallellaan oleva materiaali" on käytännössä jotain aivan muuta kuin yhteisön kehittämiseen tähtäävää diskurssia. Mutta kuoleman, mustuuden jne. kauneuteen voi eläytyä samalla suhtautuen myötätuntoisesti kaikkeen niihin liittyvään erittäin konkreettiseen kärsimykseen, jossa ei ole mitään kaunista.
Tiden läker inga sår.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 3 guests