Re: Kuinka okkultismi on muuttanut sinua?
Posted: Thu Jan 10, 2013 8:07 pm
Tietoista pyrkimystä okkultismin suhteen on ollut sellaiset 8 vuotta. Tätä ennen oli kiinnostusta jo, mutta erityisempi palo asiaa kohtaan ei ollut vielä syttynyt. Lähinnä se oli aika latentisti läsnä jonkinlaisena maailmankuvan pohjana, kuitenkaan ilman suurempaa paneutumista tai omistautumista.
Vaikka uskon, että olisin eettisiltä näkemyksiltä hyvin pitkälle samanlainen ihminen, on okkultismin myötä syntynyt sellainen tasapaino, etten kulje erilaisista ääripäistä toiseen niin paljoa kuin muuten tekisin. Ihan tällaiset perusongelmakohdat omassa persoonassa on myös tullut selkeämmin havaittua ja tämä tuntuu yhä syventyvän myös sen osalta, että näitä asioita osaa käsitellä eri tavalla kuin ilman okkultista tietämystä. Tämä on tietenkin hyvin persoona- ja ongelmakeskeinen lähestymistapa, eikä vielä ota huomioon monia muita seikkoja. Optimistisesti sanoisin, että kyseessä on kyky pitää oma olemus tasapainossa, minkä kautta taas mahdollistuvat monet muut työmuodot.
Jollain tasolla elämä olisi varmasti helpompaa ilman minkäänlaista okkultistista maailmankuvaa ja pyrkimystä. Toisaalta olen ainakin itse havainnut, että tietyt maalliset asiat eivät enää vaadi samanlaista huomiota kuin aiemmin, vaan ne tavallaan järjestyvät itsestään. Ehkei tämä kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys ja ajatuksena se on jopa jollain tasolla vaarallinen, jos pelkkä asioiden järjestyminen olisi syy okkultismiin tutustumiselle (mitä se epäilemättä monille on, ainakin jossain vaiheessa).
Kuten Obnoxionkin sanoi, alkuun jotkut huonommat puolet selkeästi korostuivat ja paljon tätä tapahtuu edelleen, mutta eri tavalla (eli en usko muiden ihmisten joutuvan ihan yhtä paljoa kärsimään näistä puolista). Suunnilleen ensimmäiset pari vuotta menivät pakottamisen ja vääränlaisen itsensäkieltämisen parissa. Sen työn seurauksia saan vieläkin korjailla, mutta ehkei kyse todella ole lopulta siitä, että tuona aikana olisi tullut aiheutettua vahinkoa itselleen, vaan ennemmin tuo vaihe korosti niitä puolia, joissa jo valmiiksi oli ongelmia. En vain ymmärtänyt, että tuolloin pyrkiessäni poistamaan itsestäni jotakin, tulin vahvistaneeksi niitä tavoilla, jotka ainakin myöhemmin mahdollistivat myös kyseisten puolien selkeämmän tiedostamisen, vaikka jonkin aikaa kuvittelinkin onnistuneeni kitkemään itsestäni pois jotakin "huonoa". Tämä näennäinen saavutus lisäsi ainoastaan ylpeyttä ja ylimielisyyttä.
Ja ihan yleisellä tasolla voisin sanoa, että ilman okkultismia minua joko a) ei kiinnostaisi mikään tai b) kiinnostaisi liikaakin
Vaikka uskon, että olisin eettisiltä näkemyksiltä hyvin pitkälle samanlainen ihminen, on okkultismin myötä syntynyt sellainen tasapaino, etten kulje erilaisista ääripäistä toiseen niin paljoa kuin muuten tekisin. Ihan tällaiset perusongelmakohdat omassa persoonassa on myös tullut selkeämmin havaittua ja tämä tuntuu yhä syventyvän myös sen osalta, että näitä asioita osaa käsitellä eri tavalla kuin ilman okkultista tietämystä. Tämä on tietenkin hyvin persoona- ja ongelmakeskeinen lähestymistapa, eikä vielä ota huomioon monia muita seikkoja. Optimistisesti sanoisin, että kyseessä on kyky pitää oma olemus tasapainossa, minkä kautta taas mahdollistuvat monet muut työmuodot.
Jollain tasolla elämä olisi varmasti helpompaa ilman minkäänlaista okkultistista maailmankuvaa ja pyrkimystä. Toisaalta olen ainakin itse havainnut, että tietyt maalliset asiat eivät enää vaadi samanlaista huomiota kuin aiemmin, vaan ne tavallaan järjestyvät itsestään. Ehkei tämä kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys ja ajatuksena se on jopa jollain tasolla vaarallinen, jos pelkkä asioiden järjestyminen olisi syy okkultismiin tutustumiselle (mitä se epäilemättä monille on, ainakin jossain vaiheessa).
Kuten Obnoxionkin sanoi, alkuun jotkut huonommat puolet selkeästi korostuivat ja paljon tätä tapahtuu edelleen, mutta eri tavalla (eli en usko muiden ihmisten joutuvan ihan yhtä paljoa kärsimään näistä puolista). Suunnilleen ensimmäiset pari vuotta menivät pakottamisen ja vääränlaisen itsensäkieltämisen parissa. Sen työn seurauksia saan vieläkin korjailla, mutta ehkei kyse todella ole lopulta siitä, että tuona aikana olisi tullut aiheutettua vahinkoa itselleen, vaan ennemmin tuo vaihe korosti niitä puolia, joissa jo valmiiksi oli ongelmia. En vain ymmärtänyt, että tuolloin pyrkiessäni poistamaan itsestäni jotakin, tulin vahvistaneeksi niitä tavoilla, jotka ainakin myöhemmin mahdollistivat myös kyseisten puolien selkeämmän tiedostamisen, vaikka jonkin aikaa kuvittelinkin onnistuneeni kitkemään itsestäni pois jotakin "huonoa". Tämä näennäinen saavutus lisäsi ainoastaan ylpeyttä ja ylimielisyyttä.
Tämä on mielestäni yksi niistä huonoista puolista, joita alkuun seuraamani okt -painotteisuus pahensi, eli liiallinen pyrkimys olla kunnollinen ja "hyvä". Nyt näen tuon enemmän vastareaktiona asioille, joita koin lapsena ja nuorempana ja pyrkimyksenä poistaa niiden aiheuttama jälki itsestäni väkivalloin, eli kieltämällä osa varjopuolesta mitä kannan mukanani, eikä niinkään pyrkimyksenä ymmärtää sitä ja omaksua se osaksi itseä kehittävällä tavalla. Vasta jättäessäni selkeän okt -painotuksen taakse, tuntui että pääsin oikeasti etenemään asioiden kanssa.Nefastos wrote:Kelailin eilen tuota, mitä fra Obnoxion sanoi potentiaalisesta roistoutumisestaan. Eli että okkultismi auttoi näkemään mielekkyyttä lainmukaisuudessa. Itselleni nimittäin asia on päinvastoin: ilman okkultismia olisin varmaankin pitäytynyt suorastaan alleviivatun "kunnollisena". Syvä haluni silloittaa vastakohtia & välttää konflikteja olisi johtanut varmasti sellaiseen luovimiseen, jossa mitään eheyttäviä säröjä ei olisi päässyt esiin - mikä tosiasiassa on ihmiselle aika herpaannuttava tila. Ja uskoakseni väistämättä johtaa myös ainakin jonkinasteiseen epärehellisyyteen.
Ja ihan yleisellä tasolla voisin sanoa, että ilman okkultismia minua joko a) ei kiinnostaisi mikään tai b) kiinnostaisi liikaakin