Kuinka okkultismi on muuttanut sinua?

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
Aquila
Posts: 355
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Kuinka okkultismi on muuttanut sinua?

Post by Aquila »

Tietoista pyrkimystä okkultismin suhteen on ollut sellaiset 8 vuotta. Tätä ennen oli kiinnostusta jo, mutta erityisempi palo asiaa kohtaan ei ollut vielä syttynyt. Lähinnä se oli aika latentisti läsnä jonkinlaisena maailmankuvan pohjana, kuitenkaan ilman suurempaa paneutumista tai omistautumista.

Vaikka uskon, että olisin eettisiltä näkemyksiltä hyvin pitkälle samanlainen ihminen, on okkultismin myötä syntynyt sellainen tasapaino, etten kulje erilaisista ääripäistä toiseen niin paljoa kuin muuten tekisin. Ihan tällaiset perusongelmakohdat omassa persoonassa on myös tullut selkeämmin havaittua ja tämä tuntuu yhä syventyvän myös sen osalta, että näitä asioita osaa käsitellä eri tavalla kuin ilman okkultista tietämystä. Tämä on tietenkin hyvin persoona- ja ongelmakeskeinen lähestymistapa, eikä vielä ota huomioon monia muita seikkoja. Optimistisesti sanoisin, että kyseessä on kyky pitää oma olemus tasapainossa, minkä kautta taas mahdollistuvat monet muut työmuodot.

Jollain tasolla elämä olisi varmasti helpompaa ilman minkäänlaista okkultistista maailmankuvaa ja pyrkimystä. Toisaalta olen ainakin itse havainnut, että tietyt maalliset asiat eivät enää vaadi samanlaista huomiota kuin aiemmin, vaan ne tavallaan järjestyvät itsestään. Ehkei tämä kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys ja ajatuksena se on jopa jollain tasolla vaarallinen, jos pelkkä asioiden järjestyminen olisi syy okkultismiin tutustumiselle (mitä se epäilemättä monille on, ainakin jossain vaiheessa).

Kuten Obnoxionkin sanoi, alkuun jotkut huonommat puolet selkeästi korostuivat ja paljon tätä tapahtuu edelleen, mutta eri tavalla (eli en usko muiden ihmisten joutuvan ihan yhtä paljoa kärsimään näistä puolista). Suunnilleen ensimmäiset pari vuotta menivät pakottamisen ja vääränlaisen itsensäkieltämisen parissa. Sen työn seurauksia saan vieläkin korjailla, mutta ehkei kyse todella ole lopulta siitä, että tuona aikana olisi tullut aiheutettua vahinkoa itselleen, vaan ennemmin tuo vaihe korosti niitä puolia, joissa jo valmiiksi oli ongelmia. En vain ymmärtänyt, että tuolloin pyrkiessäni poistamaan itsestäni jotakin, tulin vahvistaneeksi niitä tavoilla, jotka ainakin myöhemmin mahdollistivat myös kyseisten puolien selkeämmän tiedostamisen, vaikka jonkin aikaa kuvittelinkin onnistuneeni kitkemään itsestäni pois jotakin "huonoa". Tämä näennäinen saavutus lisäsi ainoastaan ylpeyttä ja ylimielisyyttä.
Nefastos wrote:Kelailin eilen tuota, mitä fra Obnoxion sanoi potentiaalisesta roistoutumisestaan. Eli että okkultismi auttoi näkemään mielekkyyttä lainmukaisuudessa. Itselleni nimittäin asia on päinvastoin: ilman okkultismia olisin varmaankin pitäytynyt suorastaan alleviivatun "kunnollisena". Syvä haluni silloittaa vastakohtia & välttää konflikteja olisi johtanut varmasti sellaiseen luovimiseen, jossa mitään eheyttäviä säröjä ei olisi päässyt esiin - mikä tosiasiassa on ihmiselle aika herpaannuttava tila. Ja uskoakseni väistämättä johtaa myös ainakin jonkinasteiseen epärehellisyyteen.
Tämä on mielestäni yksi niistä huonoista puolista, joita alkuun seuraamani okt -painotteisuus pahensi, eli liiallinen pyrkimys olla kunnollinen ja "hyvä". Nyt näen tuon enemmän vastareaktiona asioille, joita koin lapsena ja nuorempana ja pyrkimyksenä poistaa niiden aiheuttama jälki itsestäni väkivalloin, eli kieltämällä osa varjopuolesta mitä kannan mukanani, eikä niinkään pyrkimyksenä ymmärtää sitä ja omaksua se osaksi itseä kehittävällä tavalla. Vasta jättäessäni selkeän okt -painotuksen taakse, tuntui että pääsin oikeasti etenemään asioiden kanssa.

Ja ihan yleisellä tasolla voisin sanoa, että ilman okkultismia minua joko a) ei kiinnostaisi mikään tai b) kiinnostaisi liikaakin :)
User avatar
Albert
Posts: 24
Joined: Fri Feb 25, 2011 11:46 pm
Location: Turku

Re: Kuinka okkultismi on muuttanut sinua?

Post by Albert »

Tietoista okkultismia olen harjoittanut hyvin vähän aikaa, mutta kipinä on kytenyt pikkupojasta asti. Nuorempana kuitenkin suhtauduin asioihin aivan liian yksisilmäisesti ja tukahdutin psyykkeeni pimeitä osia vaarallisenkin paljon. Koska olen aina nähnyt maailman kärsimyksen kehtona, suljin itseltäni pois kaiken aggression, jonka koin edesauttavan tätä kärsimystä, mikä on vuorostaan johtanut aikamoisiin patoutumiin. Viehätys kuolemaan on ollut myös aina läsnä. Joskus 11-12v olin jo sairaalloisen kiinnostunut tutkimaan ihmisten hirmutekoja ja joukkomurhia jne.

Varmaan merkittävin okkultismin kautta tapahtunut/käynnissä oleva muutos itsessäni on ollut avautuminen ja sen kautta eheytyminen. Tavallaan se, että kykenee käsittelemään itseään rehellisemmin ja hyväksymään omat virheensä ja ihmismielen pimeän puolen, kuitenkaan itseä väheksymättä. Tämän kautta myös toisten virheisiin on suhtautunut huomattavasti empaattisemmin.

Ilman okkultismia... No, varmaan olisin pistänyt itseni narun jatkoksi jo ajat sitten, ei se kovin kaukana pikkupoikanakaan ollut. Tai sitten olisin vain kovettunut entisestään ja rikkoutunut totaalisesti. Who knows, tällä tiellä nyt kuljetaan, itketään ja hymyillään.
User avatar
Cancer
Posts: 258
Joined: Thu Dec 13, 2012 4:45 pm
Location: Helsinki

Re: Kuinka okkultismi on muuttanut sinua?

Post by Cancer »

On tosiaan paljon pohdintaa herättänyt kysymys, mikä loppujen lopuksi erottaa profaanin ihmisen ja okkultistin. Ero on itsestään selvä ja kuitenkin pirun hankala pukea sanoiksi.

Jossain sivulauseessa taisikin jo tulla esille, että okkultisti näkee kaiken ajattelemansa ja tekemänsä osana samaa prosessia, eikä suhtaudu esimerkiksi työhönsä tai harrastuksiinsa vain työnä tai harrastuksina, vaan käsittelee niissä vastaan tulevia haasteita ja oivalluksia elämänsä kokonaisuuden kannalta. Esimerkistä käyvät filosofiset väittelyt, jotka näin itse pitkään eräänlaisena urheiluna, keinona todistella omaa erinomaisuuttani tai vain pitää hauskaa. Varhaisempaa teini-ikää, suunnilleen ikävuosia 12-16, luonnehti laiska, ironinen halveksinta kaikkea älyllistä ja käsitteellistä kohtaan: kaikki puhe oli tyhjää lukuunottamatta runoutta yms., joka ilmaisi maailmasta jotain välitöntä, selittämätöntä ja rehellistä. Pidin filosofiaa, uskontoa ja ideologioita ylipäätään vain huonoina vitseinä, fantasioina joihin ihmiset pakenevat henkilökohtaisia ongelmiaan ja "perimmäistä tyhjyyden tunnettaan" - ah tuota yläastelaisen häpeilemätöntä Wetltschmerziä... :D Maailmasta tuntui puuttuvan jotain oleellista: en kyennyt suhteuttamaan itseäni kanssaihmisiin muuten kuin merkityksettömän small-talkin tasolla, koska minulta puuttui selkeä kieli jolla puhua näkymättömistä asioista, ja sitä kautta myös kunnollinen tietoisuus henkisestä tasosta. Juuri tämä tiedottomuus saikin aikaan "perimmäisen tyhjyyden tunteen", jonka sitten projisoin kaikkialle ympärilleni, alkaen pitää ihmisiä halveksittavina teeskentelijöinä.

Muutos tapahtui lukion aikana neljä-viisi vuotta sitten, kun identiteettikriisi pakotti toden teolla asettumaan elämän peruskysymysten äärelle. Same old story, siis. Opin suhteuttamaan älylliset "harrastukset" tunnetason ongelmiin, ja sitten mentiin.

Nyt reilun vuoden ajan ollut käynnissä korostettu pyrkimys täyteen rehellisyyteen läheisimmissä ihmissuhteissa, vastapainona aiemmalle arkuudelle ja järjettömiin mittoihin kasvaneelle pelolle tulla nähdyksi sellaisena kuin todella on. Yksi hyödyllisimmiksi todetuista harjoituksista on ollut paljon tunnustuksellisia aineksia sisältäneen blogin pitäminen, johon sai ryhtymään oivallus siitä, että vaikka tässä persoonallisessa olomuodossa pitäisinkin asiat sisälläni ja saisin siten skipattua tuskan ja häpeän kokemisen, tulisivat nämä kuitenkin lopulta ilmenemään jossain, ympäröivien ihmisten niskoille sysättyinä tai seuraavassa elämässä. Paikalla ja ajalla ei ole väliä: yhteys maailmaan on löytynyt käsittämällä asteittain, että olen tavallaan joka tapauksessa itse se, joka joutuu ottamaan puhdistavan kärsimyksen harteilleen.

Ilman okkultismia olisin siis luultavasti onneton, yksinäinen ja peloissani. Mahdollisista eroista ulkoisessa elämässä en osaa sanoa mitään.
Tiden läker inga sår.
User avatar
Invitus
Posts: 74
Joined: Tue Jul 22, 2014 10:48 pm
Location: Helsinki / Oulu

Re: Kuinka okkultismi on muuttanut sinua?

Post by Invitus »

Obnoxion wrote:Jos tuolloin olisi ollut olemassa Azazelin Tähteä vastaava seura, voisi tuo aika näyttää paljon valoisammalta niin itselle kuin muille. Se on tällä hetkellä eräs tärkeimmistä syistä miksi tahdon toimia aktiivisesti Veljeskunnassa; että mahdollisimman moni muu voisi selvitä ensimmäisistä vuosistaan ilman ylivoimaisia vaikeuksia ja peruuttamattomia erehdyksiä.
Tämä on totta ainakin minun kokemuksiini pohjautuen. Risteilevillä poluilla on helpompi valita tiensä jos matkalta löytyy muutama opaskyltti. Olen itse onnekas että löysin At:n näinkin varhaisessa vaiheessa. Muutoin fyysiseen voimaan ja keinotekoiseen auktoriteettiin pohjaava työni yhdistettynä entiseen hyvinkin ateistiseen aatemaailmaani olisivat voineet suistaa minut kyynisyyteen kaikkea inhimillistä kohtaan. Tunnen tästä useita tapauksia.

Mutta mikä on tämä peruuttamaton erehdys? Jos jumala on absoluutti, samoin rakkaus, ja "itse" elää vielä tämän maailman tuollapuolen uudelleensyntymän kierteessä, onko edes mahdollista lopullisesti sulkea itsensä Saatanan polttavan rakkauden vaikutuspiiristä?
"And so he who looks down at his feet will not know the truth, but he who discerns by the sun which way to go." -Tolstoi
Hoenir
Posts: 137
Joined: Thu Apr 24, 2014 5:13 pm

Re: Kuinka okkultismi on muuttanut sinua?

Post by Hoenir »

Asakku wrote:
Obnoxion wrote:Jos tuolloin olisi ollut olemassa Azazelin Tähteä vastaava seura, voisi tuo aika näyttää paljon valoisammalta niin itselle kuin muille. Se on tällä hetkellä eräs tärkeimmistä syistä miksi tahdon toimia aktiivisesti Veljeskunnassa; että mahdollisimman moni muu voisi selvitä ensimmäisistä vuosistaan ilman ylivoimaisia vaikeuksia ja peruuttamattomia erehdyksiä.
Mutta mikä on tämä peruuttamaton erehdys? Jos jumala on absoluutti, samoin rakkaus, ja "itse" elää vielä tämän maailman tuollapuolen uudelleensyntymän kierteessä, onko edes mahdollista lopullisesti sulkea itsensä Saatanan polttavan rakkauden vaikutuspiiristä?
Veli Obnoxion tarkoittanee peruuttamattomilla erehdyksillä ihan arkipäivän elämän mielekkyyteen liittyviä tekijöitä. Arkipäivän elämäämme varjostavat synkät teot sumentavat silmämme ja estävät näkemästä kirkkaasti, ja se on luonnollisesti hyvin haitallista etsintämme kannalta.

Tervetuloa mukaan seuraan Asakku!
"Futile as a ghost I stand guard over hidden gold, O lord of the meeting rivers"
User avatar
Invitus
Posts: 74
Joined: Tue Jul 22, 2014 10:48 pm
Location: Helsinki / Oulu

Re: Kuinka okkultismi on muuttanut sinua?

Post by Invitus »

Kiitoksia ja kiitos selvennyksestä. Tapanani on ajatella asioita usein liiankin laajassa mittakaavassa ja hyvin epämääräisillä tavoilla. Ja lisäksi toistaiseksi lähestyn maailmaa liiaksi itse maailman, kuin itseni kautta.
"And so he who looks down at his feet will not know the truth, but he who discerns by the sun which way to go." -Tolstoi
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Kuinka okkultismi on muuttanut sinua?

Post by obnoxion »

Tosiaan, en ajattele että erehdyksellä voisi olla jokin pysyvä seuraus joka jatkaa olemassaoloaan muuttumattomana äärettömyyteen. Ehkä olisi ollut parempi puhua teoista joiden seuraukset voivat olla niin käsittämättömän pitkät, että näin ihmisten kesken voidaan puhua ikuisuuksista. Ikuisuus sanaa käytän hindulaiseen tapaan kuvaamaan hyvin pitkää aikaa, mutta en täysin loputonta.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Kuinka okkultismi on muuttanut sinua?

Post by obnoxion »

Hieno viesti!
Hoenir wrote:Filosofiaan ja varsinkin okkultismiin tutustuminen sitten antoi sysäyksen joka ikäänkuin pisti riisumaan panssarit, se laittoi katsomaan sisimpään syvälle ja avaamaan sellaiset haavat jotka vielä eivät olleet täysin parantuneet. Okkultismi on siis ainakin minun kohdallani ollut mainiolla tavalla pehmittävä ilmiö, se on tehnyt minusta kiltimmän ihmisen. Eipä tätä nyt pelkästään okkultismin ansioksi voi laskea, varmasti murrosiän myrskyjen selkiäminenkin on vaikuttanut paljon mutta ilman tätä en kyllä olisi ikinä alkanut tietoisesti kaivamaan mielen syövereistä niitä ikäviä asioita päivänvaloon.
Minusta tässä filosofia ja okkultismi on selvästi myös voimistanut sinua. Kovatunteisuus ja kylmyys ovat kuitenkin melko väkeviä suojautumiskeinoja emootioilta ja mielikuvilta, ja onnistunut luopuminen niistä kertoo mielestäni juuri sellaisesta yhtä aikaa hienovaraisesta ja massiivisesta voimasta jota aito paneutuminen vilpittömään okkultismiin synnyttää spontaanisti.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Kuinka okkultismi on muuttanut sinua?

Post by Insanus »

Japanissa harjoitetaan kintsugia, mikä on särkyneiden astioiden korjaamista lakkaan sekoitetulla kultajauheella. Idea on, että särkyminen ja korjatuksi tuleminen on kaunis osa astian historiaa, joka ansaitsee näkyä, eikä tulla peitellyksi. Okkultismista saa parhaillaan riittävästi näkemystä (tai voimaa) katsoa elämää ja maailmaa samoin, voimaa pysyä niin herkkänä että voi antaa itsensä "kärsimyksen pyörään" hajotettavaksi ja koottavaksi yhä uudelleen rakkaudesta olemattomaan/ilmentymättömään.
Luulen että "okkultismin opiskelu" (tietoisena antaumuksena tuolle ihanteelle) on vetänyt kaikenlaista materiaalia vain tehokkaammin ja intensiivisemmin päälle, jolloin ehkä okkultismin aiheuttamaksi muutokseksi itsessä voisi sanoa pääasiassa sen "herkkyyden kestämisen" kyvyn kasvun.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Tephra
Posts: 23
Joined: Wed Aug 07, 2013 9:23 pm

Re: Kuinka okkultismi on muuttanut sinua?

Post by Tephra »

Tämäkin ketju on niitä, jotka ovat pyörineet mielessä foorumin seuraamiseni alkuajoista, mutta asioiden järkevä esitys on hakenut muotoaan tähän asti. Mainitut asiat - niin tässä ketjussa, kuin monissa muissakin aihetta sivuavissa - ovat tuntuneet hyvinkin läheisesti omaa elämää koskettaneilta. Kuitenkin, kuten olen toisaallakin maininnut, olen hieman vastahakoinen kutsumaan itseäni suoranaisesti jonkin aatteen/elämäntavan/vakaumuksen seuraajaksi, mihin johtaa useita syitä. En tiedä, kykenenkö tai voinko, tai ansaitsenko kutsua itseäni okkultistiksi, etenkin kun määritelmä tuntuu enemmän tai vähemmän lipeävän käsistä sitä tarkastellessa, mutta olkoot tämä esittelyteksti nyt tässä.

Tänään taas kerran, kun luin nimenomaista ketjua läpi jonkinlaisessa itsetutkimuksellisessa mielessä, lainaukset seuraavasta viestistä tuntuivat olevan kuin omalta näppäimistöltäni, joten otan ne tähän:

Sothoth wrote:Ehkä keskeisin okkultismin aiheuttama tekijä omassa elämässä on ollut oivallus siitä, että on parempi muuttaa omaa itseään ulkomaailman lainalaisuuksien sijasta, sillä ulkoinen maailma rakentuu sisäisen todellisuuden kautta, eikä päinvastoin.

--- Tästä päästäänkin toiseen tekijään, millä lailla okkultismi on minua muuttanut. Se on maailmankatsomuksen kokonaisvaltaisuus. Mikään kokonaisuuden ilmentymä ei ole omasta ja muiden kehityksestä erossa, vaan aivan kaikki asiat ovat periaatteessa henkisiä. Lankeemukseksi muodostuu se, kun jokin osatekijä nähdään parempana kuin joku muu. Oleellisinta on osata järjestellä nuo omakohtaisesti negatiivisinakin nähdyt asiat, ja nähdä mikä niissä on todellista ja mikä epätodellista eikä alkaa fanaattisesti vastustaa niitä. Usein juuri ne asiat, joita emme koe omiksemme, muodostavat haasteen okkulttisessa kehityksessä, koska emme ole osanneet integroida noita asioita osaksi omaa itseämme, jota tosiasiassa kaikki ilmennyt on. Näin ollen okkulttisesta elämänkatsomuksesta seuraa myös se, että tulisi pyrkiä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja aktiivisesti koko ajan haastamaan omia näkemyksiään hankaliksi kokemistaan asioista.

Elin teini-iässä nuoren vihaisen miehen kautta, jolloin juuri ajattelin liikaa tuota ulkoiseen maailmaan vaikuttamista; jonkinlainen vääristynyt poliittinen ideaali myös kiehtoi tuossa vaiheessa. Tajusin kuitenkin jo oikeastaan tuolloin, että kyseisen ideaalin seuraaminen loppuun asti tekisi ikään kuin sydämelleni väkivaltaa. Ja okkultismiin tutustuminen sai tajuamaan, että sydäntäänkin kannattaa kuunnella. Yleensä profaanitkin ihmiset tuntevat tuon "sydämen äänen" ja harvemmin päätyvät tekemään mitään äärimmäistä pahuutta. Okkultismi on vaikuttanut kohdallani tähän asiaan siten, että tietoisesti olen pyrkinyt punnitsemaan ratkaisujaan eettisesti jokaisessa tilanteessa ja olen pyrkinyt aktiivisemmin kohtaamaan ja haastamaan itseäni.
Kokonaisvaltaisuuden olen etenkin viime vuosina kokenut varsin vahvasti ja konkreettisesti alaani liittyen. Tulen valmistumaan luonnontieteellisestä tiedekunnasta, ja kanssaopiskelijoiden keskuudessa maailmankuva on pitkälti jopa ns. tiedeuskovaista lähentelevä. Jollakin tapaa tämä, ja oman ajatusmaailman tietynlainen vähittäinen eheytyminen noin viiden viimeisen vuoden sisällä tuntuvat näyttäneen entistä vahvemmin sen, että loppujen lopuksi varsin harvat asiat ovat täysin toisensa poissulkevia. Hämmentää vain kuulla, miten jonkun mielestä "luonnontieteitä opiskellessa uskonto on alkanut tuntua entistä ahdistavammalta", vaikka luulen kyllä saavani kiinni siitä, mitä sanoja on tarkoittanut, kun itse on alkanut enemmän tai vähemmän luopua kovinkaan selkeästä joko-tai-jaosta monien käsitteiden suhteen. Oikeastaan opintojen - ja elämän - etenemisen myötä tietynlainen ylevän ja pyhän ja ykseyden kokemus on vahvistunut entisestään nimenomaan jonkinlaisen saumattomuuden tuntuna. Yleisesti ottaen harmittaa kuitenkin monesti näkyvä jyrkän ihaileva tai torjuva suhtautuminen tieteeseen, joka itselleni on ilmeisistä syistä läheinen aihe. Ongelman juuri on tietyssä suhteessa toki tiedettä esilletuovissa tahoissa, mutta kyse on kuitenkin vain viestinviejistä ja pinnasta. Voisin väittää, että jokin kokonaisvaltaisuus koskettaa tätäkin aihetta, tieteen alkujuurien ollessa kuitenkin myyttisessä, paikoin järjestäytyneenkin uskonnollisessa maailman selityksessä. En näkisi tätä tiettyjen olemassaolojen piirteiden hahmotuksen välinettä yhtenäisenä maailmankuvallisena könttänä tai minkään inhimillisen tuhoajana itsessään. Kyse on loppuviimeksi siitä, miten ja mihin ihmiset tiedettä käyttävät ja että siihen on suhtauduttava inhimillisenä, ihmisten pyrkimysten ja tahdon väylänä ja peilinä.

Sothothin tekstiin viitaten, omalla kohdalla "jokin osatekijä nähdään parempana kuin muu" on tosin alkanut viime vuosina aiheuttaa kenties jopa tiettyjä vaikeuksia. Nuorena ja vihaisena tiettyjä piirteitä tuli ruokittua korostuneesti, muita osia laiminlyöden ja myöskin nautittua tämän näennäisistä hedelmistä; tutun kaavan mukaan ihmisviha ja ylimielisyys olivat jonkinlainen äärimmäisen huonon itsetunnon kääntöpuoli. Ajan myötä (kun oli hyväksynyt aiemmin kieltämiensä puolien läsnäolon itsessään) rauhoittunut olemus ja aiemmasta "massasta" erottumisen halusta ulos pääsy on johtanut silloin tällöin lähes häiritsevään huomaamattomuuden tahtomiseen ja pakkomielteiseen vaatimattomuuteen, joka ei kuitenkaan liene vaatimattomuuteen pyrkimisen tulos. Samoin niiden piirteiden, joiden tiedän olevan vahvoja puoliani, jonkinlaisina hyveinä kulttuurissamme pitäminen tuntuu toisinaan todella epämiellyttävältä, yhtä aikaa jostakin kykenemättömyydestä olla jonkin yläpuolella (paradoksaalista siksi, että tiettyjä valintojen kohdalla en edelleenkään kykene olemaan ylimielisyydestä vapaa) ja siitä, ettei näiden piirteiden kehittäminen olisi kenties niin pitkä tie. Toisaalta, pitkä tie on sitten aivan muissa ominaisuuksissa, jotka taas ovat useammilla muilla paljon paremmassa jamassa.

En osaa aivan tarkalleen sanoa, mistä tämä johtuu, mutta näytän kadottaneeni lähes kokonaan tylsyyden tuntemuksen, jopa pelottavissa määrin. Pystyn oleskelemaan tarpeen tullen pitkiäkin aikoja varsinaisesti tekemättä mitään, yksin, ja tavallaan viihdyn olemassaolossa. Olen myös menettänyt tarvettani eskapismiin ja löydän jatkuvasti ympäriltäni jotakin, mitä voi kuvata hyvin hieman hupsulla ja osuvalla sanalla jännä. Jollakin tasolla tällä on varmasti tekemistä yleisen kokonaisvaltaisuuden kokemisen kanssa, kun on alkanut olla todellisuuden kanssa enemmän sinut.

Kenties jos täytyisi kiteyttää, voisin sanoa kliseisesti asioiden alkaneen loksahdella vähitellen paikoilleen. Huojentavinta on se, että varsinaisesti juuri mitään aiemmin mielessä ollutta ei ole tarvinnut täysin heittää pois, osat ovat muuttaneet muotoaan ja löytäneet paikkansa huomattavasti perustellummin. Aiemmissa tavoissa nähdä itsensä ja maailman on ollut yleensä joitakin selkeitä osia, joista ei ole oikein tiennyt, mihin ne sijoittaisi, mikä on johtanut toisinaan älylliseen epärehellisyyteen ja/tai tiettyjen piirteiden väheksyntään ja jopa kieltämiseen.
Locked