Ehkä keskeisin okkultismin aiheuttama tekijä omassa elämässä on ollut oivallus siitä, että on parempi muuttaa omaa itseään ulkomaailman lainalaisuuksien sijasta, sillä ulkoinen maailma rakentuu sisäisen todellisuuden kautta, eikä päinvastoin. Näin ollen pelkkä ulkoiseen maailmaan vaikuttaminen on hiekalle rakentamista jo ihan senkin takia, etteivät ulkoisessa maailmassa aikaansaadut vaikutukset ole ikuisia. Mutta tottakai näen myös eräänlaisen "maailmassa toimimisen" tärkeänä. Uskon, että jopa politiikka voisi olla hyvä tapa tuoda omia näkemyksiään esille, eri asia sitten on, toimisiko tämä nykyisessä puoluekurin, jne. sävyttämässä poliittisessa maailmassa. Tärkeintähän tässä on, että ulkoinen vaikuttaminen tähtää nimenomaan maailman kohottamiseen kokonaisuutena, eikä jonkun erityisagendan rakentamilla ehdoilla. Tietysti politiikka on siinä mielessä petollista, ettei mikään ulkoinen taho voi koskaan määritellä, mikä on jollekin toiselle ihmiselle parasta, vaan ihminen määrittää sen itse.
Ja onhan ulkoiseen maailmaan vaikuttaminen eräänlaista "temppelin rakentamista". Azazelin Tähtikin vaikuttaa ulkoiseen maailmaan; jos tästä täysin pidättäytyisimme, voisimme elää jokainen omaa elämäämme moderneina joogeina ja erakkoina omilla tahoillamme pitämättä minkäänlaista yhteyttä muuhun maailmaan. Mutta tämän onnistuminen vaatii ehdottomasti sitä, että tuo työ tehdään sisäisen todellisuuden ehdoilla, sekä sen, ettei mitään kokonaisuuden osatekijää aleta hyljeksiä. Tästä päästäänkin toiseen tekijään, millä lailla okkultismi on minua muuttanut. Se on maailmankatsomuksen kokonaisvaltaisuus. Mikään kokonaisuuden ilmentymä ei ole omasta ja muiden kehityksestä erossa, vaan aivan kaikki asiat ovat periaatteessa henkisiä. Lankeemukseksi muodostuu se, kun jokin osatekijä nähdään parempana kuin joku muu. Oleellisinta on osata järjestellä nuo omakohtaisesti negatiivisinakin nähdyt asiat, ja nähdä mikä niissä on todellista ja mikä epätodellista eikä alkaa fanaattisesti vastustaa niitä. Usein juuri ne asiat, joita emme koe omiksemme, muodostavat haasteen okkulttisessa kehityksessä, koska emme ole osanneet integroida noita asioita osaksi omaa itseämme, jota tosiasiassa kaikki ilmennyt on. Näin ollen okkulttisesta elämänkatsomuksesta seuraa myös se, että tulisi pyrkiä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja aktiivisesti koko ajan haastamaan omia näkemyksiään hankaliksi kokemistaan asioista.
Elin teini-iässä nuoren vihaisen miehen kautta, jolloin juuri ajattelin liikaa tuota ulkoiseen maailmaan vaikuttamista; jonkinlainen vääristynyt poliittinen ideaali myös kiehtoi tuossa vaiheessa. Tajusin kuitenkin jo oikeastaan tuolloin, että kyseisen ideaalin seuraaminen loppuun asti tekisi ikään kuin sydämelleni väkivaltaa. Ja okkultismiin tutustuminen sai tajuamaan, että sydäntäänkin kannattaa kuunnella. Yleensä profaanitkin ihmiset tuntevat tuon "sydämen äänen" ja harvemmin päätyvät tekemään mitään äärimmäistä pahuutta. Okkultismi on vaikuttanut kohdallani tähän asiaan siten, että tietoisesti olen pyrkinyt punnitsemaan ratkaisujaan eettisesti jokaisessa tilanteessa ja olen pyrkinyt aktiivisemmin kohtaamaan ja haastamaan itseäni.
Ja niin joo, okkultismiin tutustuminen vei siihen aikaan kaiken maallisen kunnianhimon pois. En esimerkiksi enää ajatellut mitään uran rakentamista tai rahan ansaitsemista niin paljoa. Hain aikoinaan jopa kauppatieteelliseen opiskelemaan, mikä nykyisessä tilanteessani kuulostaa kyllä tosi absurdilta.
Nyttemmin tajuan vähän aikuistuneempana, että silläkin kyllä on tavallaan paikkansa ja esim. joku sopiva päivätyö voi olla erinomainen paikka kehittyä henkisesti. Voisihan esim. joku bisnesmieskin olla okkultisti, joka käyttää rahansa myös muiden kuin itsensä hyväksi. Olisi sympaattista, jos tällainen henkilö esim. löytyisi tulevaisuudessa AT:sta. Harmi kyllä bisnesmaailmassa ahneus ja itsekkyys jyllää; luin juuri tutkimuksen, jonka mukaan toimitusjohtajat olivat eri ammateista kaikkein useimmin psykopaatteja.