Keskustelukulttuurin polarisoituminen

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Locked
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Keskustelukulttuurin polarisoituminen

Post by Nefastos »

"Ahola harmittelee sitä, kuinka mustavalkoisen polarisaatio on yhteiskunnasta tehnyt. Sosiaalisessa mediassa voi valita piirinsä. Sama pätee kaupunkeihin. Ihmiset huutelevat toisilleen somessa ja “sylkevät naamalle”, kun vastapuolen ajatukset eivät miellytä.

– Minusta tuntuu, että olemme hukanneet kollektiivisesti kyvyn olla eri mieltä rakentavasti.

Ahola ihmettelee, miten ihmiskunta on ajautunut tällaiseen tilanteeseen, jossa ihmiset demonisoivat toisiaan ja vastapuolta.

– Surettaa, että emme näe toisiamme enää edes ihmisinä.

Ahola ei itse osallistu some-keskusteluihin juuri lainkaan.

– Ani harvoin uskallan edes tykätä siellä mistään.

Oikeassa elämässään Inarissa hän sen sijaan iloitsee siitä, että saa olla tekemisissä eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa."


– Auri Ahola Ylen haastattelussa

Tässä sitaatissa ehkei ole mitään mullistavan erikoista, mutta erityisen hienoa onkin juuri se, että myös tällaisia kannanottoja on viimein alkanut kuulua. "Keskustelukulttuurin polarisoituminen", eli tarve olla hyökkäävästi ja korostetusti eri mieltä niiden kanssa joiden näkemys poikkeaa omasta, on niin masentava, väsähtänyt, negatiivinen ja yleinen ilmiö, että se saa minua suhtautumaan Azazelin Tähden perusideaan näennäisten vastakohtien yhdistämispyrinnöstä yhä suuremmalla kunnioituksella.

EDIT: Keskustelu siirretty erilleen sitaattiketjusta.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Angolmois

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Post by Angolmois »

Nefastos wrote: Sun Feb 28, 2021 11:31 am Tässä sitaatissa ehkei ole mitään mullistavan erikoista, mutta erityisen hienoa onkin juuri se, että myös tällaisia kannanottoja on viimein alkanut kuulua. "Keskustelukulttuurin polarisoituminen", eli tarve olla hyökkäävästi ja korostetusti eri mieltä niiden kanssa joiden näkemys poikkeaa omasta, on niin masentava, väsähtänyt, negatiivinen ja yleinen ilmiö, että se saa minua suhtautumaan Azazelin Tähden perusideaan näennäisten vastakohtien yhdistämispyrinnöstä yhä suuremmalla kunnioituksella.
Itse olen kärsinyt tästä asiasta korostuneen paljon viimeisen vuoden aikana ja myös tajunnut kuinka äärettömän helppoa on hypätä mukaan tähän junaan lähes missä tahansa tilanteessa. Elämme korostuneen narsistista aikaa, jossa eri ideologioiden riivaamat ihmiset hyökkäilevät toisiaan vastaan milloin miltäkin suunnalta. Aika harvalla on kyky olla kokonaisuuden kannalla ja asialla, ja erityisesti tämä tulee ilmi nyky-politiikassa, missä lähes kaikki tuntuvat ajavan vain omaa asiaansa kokonaisuuden kustannuksella. Monella on ideologia, aniharvalla maailmankuva.
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Post by Wyrmfang »

Nefastos wrote: Sun Feb 28, 2021 11:31 am "Keskustelukulttuurin polarisoituminen", eli tarve olla hyökkäävästi ja korostetusti eri mieltä niiden kanssa joiden näkemys poikkeaa omasta, on niin masentava, väsähtänyt, negatiivinen ja yleinen ilmiö, että se saa minua suhtautumaan Azazelin Tähden perusideaan näennäisten vastakohtien yhdistämispyrinnöstä yhä suuremmalla kunnioituksella.
Tässä on erittäin keskeistä millaisesta keskustelusta on kyse. Minusta käsien yhdistämisen idean tuominen yhteiskunnallisen keskustelun yhteyteen on monella tapaa erittäin ongelmallinen ajatus, logiikka ei yksinkertaisesti toimi samalla tavalla. Tai tietystä näkökulmasta toimii (siis siitä oletuksesta käsin, että on olemassa jokin toivottava orgaaninen yhteiskunnallinen kokonaisuus, jossa kaikki voisivat "puhaltaa yhteen hiileen"), mutta tällöin on itsessään kyse tietystä poliittisesta ideologiasta. Ylipäätään yhteiskunnallisen puheen tarkoitus on pohjimmiltaan vaikuttaa, kun taas esoterian piirissä vastaava tarkoitus on pikemminkin hiljentyä.

Polarisaatio on toki todellinen ongelma silloin kun siitä tulee demonisoivaa, mutta siitä puhuttaessa on hyvä huomata muutama asia. Kyse ei ole historiallisesti uudesta ilmiöstä, vaan päin vastoin, esim. n. 100 vuotta sitten mielipideilmastoa Suomessa voisi kuvailla sangen polarisoituneeksi. Polarisoituneen keskustelun eri osapuolet eivät myöskään ole lähtökohtaisesti millään tapaa "yhtä oikeassa omalla puutteellisella tavallaan". Mikä olennaisinta, ja missä tullaan lähimmäksi yhteyttä AT:een ja uskonnollisuuten/esoteriaan yleensä, polarisoituneista osapuolista molemmat voivat tuntua turhauttavilta ja potentiaaliaan puuttellisesti käyttäviltä, mutta usein varsinainen demonisointi, siis toisen osapuolen ihmisyyden unohtaminen, ei jakaudu mitenkään tasaisesti osapuolten kesken.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Post by Nefastos »

Wyrmfang wrote: Sun Feb 28, 2021 1:45 pmTässä on erittäin keskeistä millaisesta keskustelusta on kyse. Minusta käsien yhdistämisen idean tuominen yhteiskunnallisen keskustelun yhteyteen on monella tapaa erittäin ongelmallinen ajatus, logiikka ei yksinkertaisesti toimi samalla tavalla.

Ei aidon esoteriankaan idea ole, että kaikki käy. Kyse on siitä, että erimielisyyksistä voidaan puhua myös kunnioittavassa hengessä, ja myös vääntää erimielisyyksistä mahdollisimman kohteliaasti.

"Polarisoituminen", jonka jo yllä laitoin itse lainausmerkkeihin, on tärkeä ymmärtää sellaiseksi avainsanaksi, joka ei ole kiistatta vain negatiivinen. Palaan jälleen alkemian käytäntöihin: siinä on vaiheita, jolloin poolistumista tuleekin etsiä, ja vastakohdat erottaa toisistaan (separatio) ennen taas uutta vaiheellista yhdistämistä (coniunctio). Mutta vaikka poolisuudessa on ajoittaiset ehdottomat hyötynsä, keskusteluilmapiirin poteroitumisella ja loukkaavuuden lisääntymisellä ei ole.

Wyrmfang wrote: Sun Feb 28, 2021 1:45 pmesoterian piirissä vastaava tarkoitus on pikemminkin hiljentyä.

Ei välttämättä. En itse ole koskaan pyrkinyt esoterian käsittelylläni "hiljentämään" ihmisiä ja kulttuuris-yhteiskunnallista keskustelua, päin vastoin. Okkultismi ei ole munkkiutta, ja erityisen vähän sitä on AT:n tantrinen, immanenssia ja kohtaavaa (/kohtaamisten) pyhyyttä korostava suunta. AT:n tiukka irtiotto poliittiseen keskusteluun ei ole irtiottoa ihmisten yhteisöllisestä, sosiaalisesta tasosta, vaan varotoimenpide lahkoutumisiin johtavia eksoteerisia erikantaisuuksia vastaan.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

Post by Wyrmfang »

Nefastos wrote: Sun Feb 28, 2021 2:04 pm En itse ole koskaan pyrkinyt esoterian käsittelylläni "hiljentämään" ihmisiä ja kulttuuris-yhteiskunnallista keskustelua, päin vastoin. Okkultismi ei ole munkkiutta, ja erityisen vähän sitä on AT:n tantrinen, immanenssia ja kohtaavaa (/kohtaamisten) pyhyyttä korostava suunta. AT:n tiukka irtiotto poliittiseen keskusteluun ei ole irtiottoa ihmisten yhteisöllisestä, sosiaalisesta tasosta, vaan varotoimenpide lahkoutumisiin johtavia eksoteerisia erikantaisuuksia vastaan.
Näin koen itsekin, ja erittelin tavallaan keinotekoisesti esoteerisen ja yhteiskunnallisen toisistaan, sillä tietenkin ne ovat tavalla tai toisella aina liittyneet toisiinsa sekä mikro että makrotasolla. Mutta on tietysti olemassa silti käsitteitä ja ajatuskulkuja, jotka voidaan melko pitkälti rajata vain toisen piiriin kuuluviksi; hiljentyminen eksistentiaalis-uskonnollisten kysymyksen äärellä on kuitenkin se esoterian "ydinalue".

Olennaisimmin nyt kai halusin sanoa, että on valtava ero siinä, loukkaantuuvatko jonkun tunteet vai uhataanko esim. jonkun henkeä. Ja myös sillä, minkälaisista syistä loukkaannutaan; joskus se on "perusteltua", joskus tai ei niinkään.
Tähti
Posts: 219
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Keskustelukulttuurin polarisoituminen

Post by Tähti »

D041A3E3-E35E-4FEA-B522-E9F7F58F90AB.jpeg
D041A3E3-E35E-4FEA-B522-E9F7F58F90AB.jpeg (31.3 KiB) Viewed 6668 times

Joku vähän tämmöinen kuva mulle tullut monesti, että ei kiinnosta mikään yhteys vastapuoleen, vaan tyrmätään se jo heti alussa (”tää nyt on vaan tämmöinen vastapuolen mielipide”). Siten ei myöskään kuunnella kritiikkiä, eikä ole paljoa kehitystäkään sen seurauksena. Jos joku koittaa antaa kritiikkiä, ja on meidän tiimissä, niin erotetaan se, niin eipähän tarvii sitäkään kuunnella.

Monella voi tietty olla niin piilossa tuo jopa itseltään, että ei sitä juurikaan huomaa. Parhaimmillaan tietty jotain jäisi käteen kritiikistä, vaikka hyvin vähänkin edes. Aiemmin juuri vastustajalla ollut tärkeä rooli myöskin, monesti jopa hovinarreja kuunneltu herkällä korvalla. Monesti voi olla vaikea arvioida omaa asiantuntemustaan oikein, sen takia voi olla tiettyjä hyötyjä jos jaksaa välillä kuunnella vaikka rapajuoppojen mielipiteitä nakkikioskilla.

Tietty aika iloinen voi myös olla tämmöisestä haastavammasta kaudesta, jos varsinkin toiveikkuutta että jotenkin selvitty siitä. Okkultismissa ja miksei muussakin tärkeä näkökulma myös: tuleepahan vaikeatkin asiat käsiteltyä, myöskään ilman niiden käsittelyä ei olisi paljoa kehitystä.

Turha sitä on väkisten myöskään koittaa hypätä edelle kehityksessä, esim täysin väkisten koittaa kääntää omaa suuntaansa elämässä, jos jotain negatiivista itsessään huomaa. Vaan vähän edes luottaa prosessiinkin, ja etä jotain keinoja kyllä tulee kun tarpeen, ja jotkut asiat voi tippua itsestäänkin pois.

Ehkä tähän voi liittyä niin monia muitakin teemoja samalla, ettei mitään yhtä ratkaisua olisikaan.
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Keskustelukulttuurin polarisoituminen

Post by Wyrmfang »

Tästä aiheesta on kyllä varmasti paljon aiheellista keskusteltavaa. En ole itse taidealalta, niin en uskalla lähteä hirveän äänekkäästi kommentoimaan tätä linkattua haastattelua – Auri Ahola Ylen haastattelussa, mutta äänenpainoista tuli joitain hieman ongelmallisen tuntuisia viboja itselleni. Tässä kommentti siihen tuttavaltani, joka tuntee alaa paljon paremmin ja on sen kanssa läheisissä tekemisissä, vaikkei päätyönään taiteilija olekaan. Yleisemmin polarisaatiokeskusteluun liittyen lisää myös pointteja, joita itse en vielä yllä tuonut esille.
Kritiikki on minusta yleisesti ottaen tärkeää. Mietin vaan tätä lukiessa sitä, että olisi hyvä, ettei luoda taas uutta vastakkainasettelua, joka ei välttämättä vastaa taidekentän todellisuutta.

Ei ole yhtenäistä elitististä joukkoa, jonka tavoitteena on puhua vaikeasti vaan ihmisiä eri tahoilta, jotka käyttävät ammattikieltä. Kun aiheita käsitellään kollektiivisesti keskustellaan ihmisten kanssa, jotka ovat eri taustoista ja jotka käyttävät erilaista kieltä. Tällaisen yhteensopimattomuuden yli pääseminen on minusta tärkeä osa kriittistä keskustelua.

Olisi tärkeä miettiä, miten keskustelusta voitaisiin tehdä saavutettavaa kaikille, mutta välttää tässä yhteydessä ajatus, että teoreettiset keskustelijat ovat auttamattomasti elitistisiä. He tekevät vaan työtä kentän eri osassa. Näissä väitteissä olisi minusta myös hyvä muistaa se, mitä essee ja kritiikki tai tutkimus tuovat taidekentälle. Jos mietitään puhtaasti luokkaa tai toimeentuloa, niin otsikko ei huomioi sitä, että lähes kaikki taidealan työ on epävarmaa ja huonosti palkattua.
Mietin myös omasta näkökulmastani, että voitaisko tutkimuksen merkitys taidekentälle tunnistaa myös sellaisissa tilanteissa, kun ei ole itse tekemässä sitä. Siis että keskustelun lähtökohta olisi se, että kenttä tarvitsee tutkimusta ja teoreettista vaikeampaa keskustelua, mutta puhuttaisiin siitä, miten siitä voitaisiin tehdä eri tavoin avointa ja saavutettavaa. Samoin miten se voisi muuttaa rakenteita kaikille. Monet tutkijat kirjoittavat ilmaiseksi populaareja tekstejä ja toimittavat julkaisuja. Tutkijan homma todellisuudessa kuormittava prekaari työ, niin tuo elitismisyytös, jota ei monesti kauheesti mietitä, tuntuu pahalta.

Mietin alas liittämääni lainaukseen liittyen myös esimerkiksi Jaakko Pallasvuon tekstiä uusimmassa Nuoressa Voimassa, joka kommentoi Teatterikoulun tilanteesta käytävää keskustelua. Kyseisessä tekstissä ei käytetty teoreettista ammattisanastoa. Siinä päädyttiin lopulta siihen, että opiskelusta johtuva uupumus ja alan epävarmat näköalat ovat aihe, jota kukaan kentän ulkopuolinen ei oikein viitsi kommentoida, koska se on tylsää eikä sillä ole viihdearvoa. Pitäisikö keskustelu suunnata tähän?

Lisäksi elitistisiä rakenteita pyritään purkamaan juuri intersektionaalisen feminismin keskustelulla, jossa erilaista saavutettavuutta käsitellään kollektiivisesti ja rakenteiden tasolla. Se on toki akateemisesta perinteestä syntynyt keskustelu, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö se voisi vaikuttaa laajemmin taidekentällä. Samasta syystä siitä voi minusta aivan hyvin keskustella myös ilman ammattisanaston käyttöä.

"Hiljan käyty keskustelu Taideyliopiston teatterikorkeakoulun opetuksen sisällöistä kuvastaa hyvin sitä. Aholan mielestä taidekeskustelun akateemisuus saa monet kokemaan ulkopuolisuutta alan keskusteluissa.
– Tunnen itseni usein tosi tyhmäksi tällaisissa keskusteluissa, koska niissä puhutaan taidekieltä, jota en ymmärrä.
Ahola uskoo, että taidekeskustelun vaikeaselkoinen kieli sulkee myös osan yleisöstä taiteen ulkopuolelle."
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Keskustelukulttuurin polarisoituminen

Post by Nefastos »

Wyrmfang wrote: Wed Mar 03, 2021 4:26 pmTästä aiheesta on kyllä varmasti paljon aiheellista keskusteltavaa. En ole itse taidealalta, niin en uskalla lähteä hirveän äänekkäästi kommentoimaan tätä linkattua haastattelua – Auri Ahola Ylen haastattelussa, mutta äänenpainoista tuli joitain hieman ongelmallisen tuntuisia viboja itselleni. Tässä kommentti siihen tuttavaltani

Tarkoitat, että keskustelukulttuurin polarisoituminen on asia, johon ei tulisi ottaa kantaa yleisellä tasolla, vaan jokainen erillinen keskustelukenttä (esim. tässä Suomen taideskene) tulisi mieluummin erillistää omaksi keskustelukulttuurikseen?

Ymmärrän, että ajoittain näin on varmasti zoomattava, ettei päädytä puhumaan yleisellä tasolla yksittäisistä ongelmista. Mutta oma lainaukseni ko. haastattelusta oli mielestäni Ylellä esitetty ei vain suhteessa taiteeseen, vaan ylipäänsä suhteessa keskusteluihin nykypäivänä. Sellaiset asiat kuin loukkaantuvuus, uhriutuvuus, isolla telalla maalaaminen, tarkoituksellinen olkiukkojen pystyttely, ilkeä henkilökohtaisuuksiin meneminen tarkoituksena saada aikaan laajempaa myötä- tai vastatuntoa jne. ovat uskoakseni hyvin tuttuja asioita viime vuosien keskusteluista melkeinpä millä tahansa sektorilla. Tätä kulttuurisen keskustelun metatasoa olisi minusta kaikkein olennaisinta pohtia, erilliset kentät sitten mutatis mutandis.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Keskustelukulttuurin polarisoituminen

Post by Wyrmfang »

Itse hahmotin, että haastattelun konteksti oli tämä:
Aholaa harmittaa yhteiskunnan polarisoituminen. Se näkyy hänen mukaansa myös taiteen kentässä. Siellä on Aholan mukaan äänessä eräänlainen elitistinen porukka, jota hän kuvailee “etuoikeutetuiksi ihmisiksi etuoikeutetussa asemassa”. Nämä taiteilijat kisaavat Aholan mukaan keskenään siitä, “kuka pääsee piikittelemään muita terävimmin ja lakaisemaan heillä lattiaa”.
Tältä kentältä haastateltava toki sitten yleisti, mutta tavalla joka minusta vain tietyiltä osin tavoittaa todellisen yhteiskunnallisen ilmiön ja ilman varsinaista kontribuutiota siihen, mistä ilmiö johtuu ja mikä siihen auttaisi käytännössä. Toki paljon paljon typerämpiä kirjoituksia vastaavassa hengessä on paljon, mutta en toisaalta tätä erityisen ansiokkaanakaan nähnyt, joten päätin ottaa jos ei nyt suoranaisesti vastakkaisen niin täydentävän näkökannan. Itse taidekenttään sitten taas yllä postaamani lainaus on minusta melko hyvä vastaus.
Nefastos wrote: Thu Mar 04, 2021 1:57 pm
Tarkoitat, että keskustelukulttuurin polarisoituminen on asia, johon ei tulisi ottaa kantaa yleisellä tasolla, vaan jokainen erillinen keskustelukenttä (esim. tässä Suomen taideskene) tulisi mieluummin erillistää omaksi keskustelukulttuurikseen?
Polaarisaationarratiivia käytetään erittäin usein joko rikkiviisaaseen "olen tämän asetelman yläpuolella"- signalointiin tai tukahduttamaan perustellut vaatimukset oikeudenmukaisuudesta leimaamalla ne "toiseksi ääripääksi". Toki polarisaatio yleisenä käsitteenä lienee perusteltu, mutta tuon haastattelun ongelma oli vähän se, että siinä sanotaan hyvin vähän suoraan mitään, mutta sen sijaan vihjataan paljon, minkä pohjalta taas mennään yleiselle tasolle. Mielestäni pitäisi joko puhua suoraan yleisellä tasolla tai käsitellä jotain konkreettista asiayhteyttä. Tai voihan näitä yhdistääkin, mutta tässä sitä ei minusta tehty kovin hyvin.

Yritin pitkään miettiä jotain olennaista sanottavaa polarisaatiosta yleisesti, mutta nyt nälkäisenä ainakin aivot lyö tyhjää. Pääsin lähinnä siihen, että käsitteellä ei voida viitata legitiimiin muutosvaatimukseen tai edes vastakkainasetteluun, sillä se sisältää itsessään negatiivisen latauksen. Ja vastakkainasettelu nyt kai on usein aivan perusteltu eri osapuolien näkökulmasta, ihmiset kun ovat eri asemissa ja haluavat eri asioita. Käsitteeseen tuntuu sisältyvän myös jotain muuta kuin vain vastakkainasettelun kiristyminen äärimmillään vaikka sotaan. Sosiaalinen media on myös jollain tapaa keskeisessä roolissa, sillä ennen sitä käsitettä ei käytetty ainakaan aivan nykyisessä merkityksessä.
Locked