Amantes wrote: ↑Fri Jul 31, 2020 3:30 pmMieltä lämmitti eilen yöllä näitä lukiessa, varsinkin tämä: "Ajattelen että tällainen luomistyö on pyhää. Se on hyväntekemistä, vaikka se jäisi vaille sosiaalista ulottuvuutta." Tosin ilmaisisin niin, että sosiaalista se on näkymättömienkin olioiden kanssa ja tätä kautta vuorovaikutus on katkeamatonta, vaikkakin ehkä erilaista.
Otan tästä ajatuksen "pyhästä" yhteydestä myös sosiaalisen ulottuvuuden ulkopuolella, joka minusta on yhtä mielekäs kuin ajatus humaanista pyhästä. Itse olen animisti siinä merkityksessä, että näen kaiken hengen eli eräänlaisen tietoisuuden, tai paremmin ehkä sanottuna essentiaalisuuden, ilmentymänä. Filosofiat nihilismistä, separatismista ja mekanistisuudesta ovat tälle kokemistavalle kaikkein etäisimmät, "pahimpina" näyttäytyvät kokemisen kulmat. Oma kokemukseni on, että ihmisen olisi kohdeltava ystävällisesti ja kohtaavasti paitsi toista ihmistä, myös henkiolentoa, eläintä, kasvia, jopa näennäisesti aivan elotonta objektia kuten nukkea, vaatetta, rakennusta tai kiveä.
Nykyään haluan aina lainata mainioita Tolkienin kirjeitä, joten tässä taas yksi:
Minä (kuten on ilmiselvää) välitän suuresti kasveista ja ennen kaikkea puista, ja olen välittänyt niistä aina; kun ihmiset kohtelevat niitä huonosti, se tuntuu minusta yhtä pahalta kuin eläinten kaltoinkohtelu joistain toisista. (Kirjeestä vuodelta 1955)
Toisaalta haluan painottaa tätä kokemista myös toisin päin: ihminen ei saisi paeta ei-ihmisten kunnioittamiseen tuota usein paljon vaikeampaa ihmisten kunnioittamista.
Jätän tästä avauksesta nyt tarkoituksella kysymyksen pois, sen sijaan sana aiheesta on vapaa.