Ehkäpä pointtini voisi kirkastaa peilaamalla sitä viimeisimmän viestisi jumaluutta vasten. Näkisin että me olemme ihmisinä tietyllä tapaa mahtavemmassa asemassa kuin jumalat voidessamme toimia niin ylä- kuin alatasojenkin kanssa dynaamisesti. Jumalten vapaus on melkein kuin kykenemättömyyttä tehdä luontoaan tai asemaansa vastaan ja siksi he ovat sidotut pyyhkimään sivilisaatioita ja planeettoja. Luciferin lankeemus ja toisaalta Kristuksen ylösnousemus mahdollistaa ihmisille laajemman väylän toimia. Näen hybrikseen ja solipsismiin jäämisen oikeastaan jumalten etuoikeutena ja ihmisissä ilmetessään kykenemättömyytenä ottaa ihmisen vastuu meille suodun laajemman dynaamisen kentän asioista. Voisiko sanoa jumalten etuoikeuteen jämähtämisen olevan sitä kun jäädään pelkäksi pääksi? Eli metafyysisesti ihmisen paikka vaikuttaisi olevan laajemmalla alueella.
Osoitin äidin matriisiin sillä hänen verkostojen toimintatapaan katsomalla solipsismi nähdäkseni särkyy ja siellä jumalainen ja saatanallinen ihminen kehkeytyy ja synnyttää itseään.
Ihmisen terve nöyryys (todellinen (eheyteen mahdollistava) rakkaus alempaa luontoaan kohtaan) ja toisaalta taivaasta putoava ylpeys mahdollistaa tämän kehkeytymisen, ja ne tuodaan yhteen ihmistä synnyttämään. Ja jos tuodaan tämä käytännön tasolle, niin näkisin omalla kohdallani dogman hyttysten suhteen auttavan etsimään itsestäni tuota tervettä nöyryyttä, joskin jos epäonnistun niin ei se minun maailmaani kaada. Vähän se pistää sydämestä ja hyvä niin. En koe suuria tunteita asiasta, mutta sydänkosketus on sitä kunnioitusta tätä olentoa ja kuolemaa kohtaan.