Esoterismi/satanismi ja ruumiillisuus

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Esoterismi/satanismi ja ruumiillisuus

Post by Soror O »

Henki-ruumis-dikotomia on ollut vahvasti läsnä (etenkin länsimaisessa) uskonnollisuudessa, toisaalta esimerkiksi kristinuskoon sisältyy ajatus Kristuksen ruumiin ylösnousemuksesta.

Fyysinen ruumis näyttää sitovan meidät emanenttiin, aineen maailmaan - kun taas henki näyttää sitovan meidät transendenttiin, todellisempaan maailmaan. Kuitenkin Suuren työn idean sisäistänyt ymmärtänee sydämessään tämänkin vastakohtaisuuden eräänlaiseksi luonnolliseksi perspektiiviharhaksi.

Kuinka Suuri työ näyttäytyy elämässäsi henki-ruumis-akselilla? Mikä ruumis on sinulle ja minkälaisessa yhteydessä se on henkeesi? Mikä on uskonnollinen suhteesi aistinautintoihin? Tietääkö ruumiisi ja millä tavoin se tietää? Miten ruumiilliset teot heijastuvat energeettiseen/hienojakoisempaan olemukseesi? Missä määrin ja millä tavoin koet fyysisen ruumiisi heijastavan sitä kuka olet oikeasti?
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Esoterismi/satanismi ja ruumiillisuus

Post by Soror O »

Ave wrote: Fri Jul 17, 2020 9:49 am Kuinka Suuri työ näyttäytyy elämässäsi henki-ruumis-akselilla? Mikä ruumis on sinulle ja minkälaisessa yhteydessä se on henkeesi? Mikä on uskonnollinen suhteesi aistinautintoihin? Tietääkö ruumiisi ja millä tavoin se tietää? Miten ruumiilliset teot heijastuvat energeettiseen/hienojakoisempaan olemukseesi? Missä määrin ja millä tavoin koet fyysisen ruumiisi heijastavan sitä kuka olet oikeasti?[/i]
Aloitan omahyväisen kuningattaren elkein tämän oman ketjuni, mutta oikeasti toivon tämän toimivan jäänmurtajana.

Koin pitkään olevani konkreettisesti irrallani ruumiistani. Koin käytännössä, että se mikä tapahtuu ruumiilleni ei tapahdu minulle. Sittemmin laskeuduin ruumiiseen ja jouduin hyväksymään tämän tietynlaisen kohtalonyhteyden joka on itseni ja ruumiini välillä. Jouduin ikäänkuin maksamaan sen, mitä ruumiini oli tehnyt ilman minua. Nyt hahmotan olevani yhteydessä ruumiiseeni, tunnustan yhteyden ja aktiivisesti vaalin sitä, esimerkiksi kysymällä siltä ja kuuntelemalla sitä. Ruumiini antaa minulle tietoa, eli se tietää omalla tavallaan. Tuo tieto on ei-käsitteellisessä muodossa, eli se ei ikäänkuin "käänny" pään kautta. Kuuntelen vaginani tietoa, lihasteni tietoa jne. Kuitenkin käytän tuon tiedon tulkitsemiseen älyäni ja sydäntäni. Koen myös ruumiini kulkuvälineeksi ja avatariksi, kunnioitan sitä pragmaattisuutensa tähden, mutta myös jumalan/jumalattaren kuvana. (Tässä vaiheessa lienee tarpeellista myös mainita, että olen inhonnut ja kammonnut omaa ruumistani elämäni ensimmäiset vuosikymmenet, joten tämä nykyinen tila ei ole tullut itsestään.)

Ruumiillisten tekojen yhteydestä energeettiseen/hienojakoisempaan olemukseen: Koen, että tietoisesti harjoitettuna ruumiilliset teot muokkaavat tehokkaasti energeettistä olemusta. Koen itse esimerkiksi, että anaaliseksin tietoinen harjoittaminen auttoi minua tietyssä vaiheessa avautumaan, antautumaan ja siinä kohottautumaan. Omassa uskonnollisuudessani antautumisella on keskeinen rooli, ja seksuaalisen antautumisen muuntaminen uskonnolliseksi antautumiseksi on luontevaa. Myös on luontevaa kokea suhde Kristukseen/Lusiferiin ja Saatanaan eroottisena (laajassa merkityksessä). Antaudun näiden voimien penetroitavaksi. Uskonnollinen suhteeni aistinautintoihin on elävä: toisinsanoen en ehdottomasti kiellä itseltäni mitään aistinautintoa, vaan pyrin arvioimaan kunkin aistinautinnon henkisen aspektin ja merkityksen tapauskohtaisesti. Olen huomannut, että näennäisesti samalla teolla voi olla energeettisesti täysin eri seuraukset, riippuen juuri motiivista ja tietoisuuden tasosta.

Hieman paradoksaalisesti en pohjimmiltaan kuitenkaan koe fyysisen ruumiin muotoni heijastavan sitä, kuka oikeasti olen. Ymmärrän toki, että tämänkertaisen muotoni ja henkeni välillä on syy-yhteys. Ja että ruumis on monessakin mielessä ikäänkuin elävä vertauskuva energeettiselle olemukselleni. Kuitenkin joku vieraantuneisuus, tai vähintään potentiaalinen irrallisuus, on läsnä. Olen ajatellut, ettei itseään ehkä voi nähdä kovin selkeästi tai kokonaan. Että toiset partikkelit, ihmiset, ovat ikäänkuin välttämätön peili.

Täysin pakko on vielä lisätä, että koen hengityksen todella olevan välittäjä hengen ja ruumiin välillä. Tämä vertautuu mielestäni kauniisti makrokosmokseen jossa emanaatiokin on Jumalan suurta sisäänhengitystä ja alkuun palaaminen uloshengitystä, tyhjentymistä.

EDIT/lisäyksiä, lisäyksiä
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Esoterismi/satanismi ja ruumiillisuus

Post by Smaragd »

Keho on minulle pyhä instrumentti, jota yritän ylläpitää suht tasapainoisessa ja terveessä kunnossa kuuntelemalla maltillisesti sen tarpeita ja pyrkimällä toteuttamaan niitä saattamatta sen voimia tietentahtoen epätasapainoon. En kuitenkaan anna näille asioille erityisen paljon huomiota, ne ovat ennemminkin vain sellaisia sivusilmällä tehtyjä huomioita. Fokus on ideaalisesti enemmän hengen tasolla, jotta osaisin hoitaa syitä seurauksien sijaan. Jos vaikkapa syön tai harrastan seksiä liikaa energeettinen eli eetteriruumiin tasapaino(ni) järkkyy enkä kykene toimimaan silloin kovinkaan tasapainoisesti. Mitä sopivimmassa määrin ja kunnioituksella olen osannut käyttää kehoani ja sen eri tasoja, sitä paremmassa terässä se tuntuu olevan instrumenttina. Tällöin, vaikka astraalikehossani kokisinkin erityistä raskautta ja ikäviä tuntemuksia, en mene aivan pois tolaltani ja kykenen joten kuten toimimaan noiden tamasisten energioiden kanssa. Silloin minulla on toimiva suhde kehokokonaisuuteeni. Se miten luonteva tässä on sanoa ”minulla” kertoo ehkä myös siitä miten tällä hetkellä tuntuu helpommalta sanoa olevani ennemmin henkeni kuin kehoni.

Miten tällainen instrumentti on suhteessa henkeeni? Ajattelen elimien syntyneen erinäisten henkikokonaisuuksien olemusten mukaisesti. Tietynlainen henkirykelmä pitää sisässään esimerkiksi sydämen ideaa ja se valuu alas yksilökohtaisiin sydämmiin sielullisen essenssin(?) mukaisesti. Henkeni karmisine siteineen on leijunut kaikkien niiden kulttuurillisten ja fyysisten tekijöiden yllä, jotka ovat saattaneet isäni ja äitini edesauttamaan instrumenttieni yhteen naulimista tälle ristille. Biologisten tekijöiden limaisuuden keskellä elimet ja fyysinen kehoni alkaa muodostua aina karkeammasta ja karkeammasta aineksesta. En voi sanoa että ”karkean fyysinen kehoni kokonaisuudessa alkaa muodostua…”, koska se keho on koko ajan muutoksessa, kuin kävelevä tulipylväs ahmien aina uutta ainesta ja tuhoten vanhaa. Sen substanssinen kokonaisuus on jatkuvassa muutoksessa.
Nämä suurempia ja pienempiä yksityiskohtaisuuksia (esim. elimiä) luovat henkikokonaisuudet toimivat lopulta yhden monadisen henkeni – todellinen itse - alaisuudessa ja siten ruumiini ilmaisee minulle myös asioita joita alempi minä ei aina osaa edes pitää itsenään. Henki-ruumis akselissa lopulta lienee kyse ristiinnaulitsemisen mahdollistamasta karmayogasta. Tämä kenties selittää näkemystäni henki-ruumis akselista ja Suuren työn paikkaa siinä. Sanon nyt ”näkemystäni”, koska kun kuuntelen näiden ajatusten virtaavan tuolta niin näin asian koen, mutta kokemukseni voi olla joskus paljon kapeampi tuolla savessa möngertäessä. Tämänkin kirjoittaminen on eräänlainen tasapainon ele tuoda sisäistä hengen maailmaa täyttämään ruumiillisen kokemuksellisuuden fragmentaarisuuden.

Ruumiini eri osapuolet tietävät omilla erityisillä tavoillaan, ne antavat merkkejä itsestään ja viestittelevät keskenään tuodakseen näitä viestejä ilmi. Koska niiden tieto on yksinkertaista viisautta, niitä joudun aina tulkitsemaan ja saattamaan tasapainoon laajempia kokonaisuuksia huomioon ottamalla. Ennemmin siis taas hengen tasolla taas, kuin yksinään ruumiin.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Esoterismi/satanismi ja ruumiillisuus

Post by Insanus »

Minulla oli nuorempana hyvin kielteinen arvottava suhde kehollisuuteen ja luontoon. Sitä mielentilaa on vaikea kopioida muistista kun siinä ei ole, mutta ajattelin kaiketi jotenkin niin että maailma on hengetön kone joka estää vapauden ollen mekanistinen ketju toisiinsa törmäileviä biljardipalloja ja ainoa edes näennäisesti vapaa tahdonakti on fakiristisesti tulla täysin piittaamattomaksi kehosta ja aistihavainnosta koska silloin kaikesta eristetty mieli voi olla negatiivisessa suhteessaan kaikkeen vapaa reaktiivisuudesta. Mietin joskus mahtaako niillä antikosmikoilla jotka uskovat "akausaaliseen tasoon" olla tämänkaltaisia kokemuksia.
Tämä kehoinhoisuus päättyi tavallaan itseensä kun tajusin (ja minun piti tämäkin tosiaan ihan erikseen käydä tajuamassa) että ankaruus kehoa kohtaan sitoo huomion erittäin tehokkaasti nimenomaan kehollisuuteen, tulee mieleen se Jungin anekdootti siitä miten Jumalaa vihaava saavuttaa Jumalan nopeiten samasta syystä. Kuitenkin radikaali kartesiolainen jako oli "saavutettu" tai haavautettu psyykeen niin että henkinen ja aistillinen maailma olivat viimeistään nyt kaksi eri asiaa. Sitä kautta myös siitä "vapaudutusta" ruumiista tuli mysteeri ja koko mystinen projekti kääntyi ikään kuin päälaelleen. Siinä alkoi olla kyse elämisestä enemmän kuin kuolemisesta ja tässä mielessä enemmän erottamisesta kuin yhdistämisestä. Tavallaan veljeskunnassa käytetyt termit mortifikaatiosta ja vivifikaatiosta voisi tässä ymmärtää lähtönä kehollisuudesta ja paluuna kehollisuuteen. Minulle yhä on tyypillistä ajatella että keho, tai koko alempi kolminaisuus on tahdoton zombi joka seuraa elinvoiman algoritmeja sen mukaan miten tietoisuus on "korkeammalla" asetettu eli vapaus on edelleen "siellä" ja maailma on "täällä". Tässä mielessä en edes usko ruumiilliseen tekoon, kaikki täällä on passiivista virtaa ja tyyntä vettä. Myös aistinautinto on minusta tavallaan väärä idea, nautinnot ovat sitä kun "tasot" sopeutuvat toisiinsa: esimerkiksi noina fakiiriaikoina sotkin assosiaatiosysteemini niin että kivun tunne oli aina parempi kuin mielihyvän koska tahtovalla intohimolla oli siinä elämismaailmassa ratkaisevampi rooli kuin arvostavalla, nauttivalla olemisella. Jos nautinto ymmärretään laajasti ja arvottamatta, esteettisillä intensiteeteillä yleensä on minulle iso rooli, ne ovat kaikki pyhiä, koska subjektiivinen kokemus on viime kädessä se kivi johon esoteriani yleensä taitaa lopulta nojata. Spekuloin vain hypoteeseja joita voi testata tai teoriaa joka suoraan muuttaa kokemussisältöjä, siis älyllisyytenikin on lopulta aistillisuuden muotoilua, juuri SILMÄN käyttöä, enkä olisi täälläkään ainakaan osallistuvasti juttelemassa ellei minulla olisi mystisiä kokemuksia. Ruumis intensiteeteissään on ehkä enemmän minä kuin minä, se tietää paremmin ja on lopulta tehty syistä eikä seurauksista ja luulen että siihen tietoinen yhdistyminen, laskeutuminen, osallistuminen, jotain, on suuri saavutus. Kenties ruumiin ylösnousemus ja hengen lankeemus ovat sama näky jossa Lucifer-Christos todentuu.

Kiva aihe.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Esoterismi/satanismi ja ruumiillisuus

Post by Soror O »

Smaragd, olen itse tänään kontemploinut (ristiin)naulituksi tulemisen teemaa. (Kuten tiedämme, risti toimii oivallisena henkis-ruumiillisena kompassina ja allegoriana. Ja sen mysteerit ovat äärettömät.)
Insanus wrote: Fri Jul 17, 2020 1:52 pm älyllisyytenikin on lopulta aistillisuuden muotoilua, juuri SILMÄN käyttöä
Itse koen samoin, ja siksi filosofia itsessään (ilman subjektiivista yhteyttä ihmiskehon moniulotteisuuteen) ei ole mielenkiintoista. Rituaali on juuri ruumissa eläväksi tehtyä uskoa/ tietoa. (Usko on minulle oikeastaan synonyymi korkeammalle älylle.)

Ihmisruumiin voi kokea mysteerin tapahtumapaikkana. Tällöin esimerkiksi yksittäinen ele tai akti lakkaa olemasta mundaani (merkityksetön) - ja se syntyy ruumiissa uudelleen hengen täyttämäksi allegoriaksi. Tietysti tämän tietoisuuden ylläpitäminen edellyttää ponnistusta.

Koska olin joskus nuorempana ihminen, joka kiinnittyi (defenssiivisistä syistä) omaan ulkonäköönsä, on ruumiin vanheneminen aiheuttanut monenlaisia tunteita. Joku osa minusta on aina suhtautunut ruumiiseen (ja vanhenemiseen ja kuolemaan) hyväksyvällä välinpitämättömyydellä, joku persoonan fragmentti puolestaan identifioitui miltei täysin tietyn ikäiseen ruumiiseen. Viime vuodet ovatkin olleet edelleen entistä kokonaisvaltaisempaa kuolemaan valmistumista, koska myös tälle persoonan osalle on käynyt ilmeiseksi, että ruumis tuhoutuu eikä enää kykene ylläpitämään identiteettiä. Sinänsä tällainen mortifikaatio on vanhemmiten helpompaa, koska ylipäätään samaistuu entistä vähemmän mihinkään tiettyyn persoonaan tai persooniin.
If you want to reborn, let yourself die.
Tähti
Posts: 219
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Esoterismi/satanismi ja ruumiillisuus

Post by Tähti »

Hyvä kysymys kyllä.

Itselleni kolahti semmoinen hyvinkin yksinkertainen ja lyhyt lause minkä joskus kuulin, ”body is subconscious mind”, keho on alitajuinen mieli.

Eli jonkinlaista symboliikkaa on havaittavissa, (kehittyneellä) intuitiollla voi päästä moneen seikkaan kiinni, tai aivan yksinkertaisimpiin juttuihin pääsee kyllä kuka tahansa jossain määrin kiinni analyyttisella ajattelullakin. Monesti asiat ei kyllä ole ihan niin yksinkertaisesti kuin luulisi, tai kaikki ei aina johdu ihan selkeästä syystä, tarvii vähän monipuolisemman selityksen missä monia tekijöitä. Sattumaakin voi vähän olla, vaikkei siihenkin liikaa aina kannata uskoa. Myöskään muiden juttuja ei oikein kannata lähteä arvostelemaan, koska kaikki ei aina edes johdu samasta syystä kuin esim itsellä. Ja omalla kohdallakin monesti voi erehtyä, mutta juuri kokeilun ja erehdysten kautta voi myös oppia tuota symboliikkaa ainakin jonkun verran ja muutakin itsetuntemusta samalla.

Tietenkin huomoitava esim ihmisten aikakaudet yms, viikon päästä synkkäkin tilanne voi vaikuttaa jo tosi hyvältä, vaikkei oikein mitään tekisikään toisin. Joskus tietty kannattaa jotain koittaa tehdäkin.

Myöskin ajatuksilla voi vaikuttaa yllättävän paljon kehoon, eikä pelkästään toiseen suuntaan. Vaikea ehkä nyt ottaa kantaa mikä toi ”yllättävä” on.

Päinvastaisesta suunnasta, eli kehosta mielen suuntaan tapahtuvasta vaikutuksesta esimerkkinä vaikka semmoinen kuin Shindossa tunnettu perna-meridiaanin venyttely. Erittäin yksinkertainen venyttelyliike, mutta yllättävän hyvä vaikutus mieleen. Japanilaisilla kuuluu melkein vastaava venyttely lähes jokaisen japanilaisen arkipäivään, koska osana arkikulttuuria. Joillain voi kestää vaikka vuoden että ton liikkeen saa edes kohtalaisen hyvin tehtyä, ja taas toisilla sujuu kuin vettä vaan ilman harjoitteluakin, koska niin kuin sanottu, keho on alitajuinen mieli. Suosittelen tietty aika pikkuhiljaa ja sopivan varovasti tekemään jos tota joku innostuu kokeilemaan, ja myöskin perehtymään kunnolla asiaan. Pakottamallakin voi ehkä jotain liikkeitä saada tehtyä, mutta enemmän oppii itsensä pakottamista kuin kivoja liikkeitä.


Suhtautuminen aistinautintoihin: sopeuttaa myös ideologia ihmiseen, ja ihmisen tilanteeseen. Eikä toisin päin pelkästään. Kumpaankin suuntaan voi katsoa aina uusiksi, uusiutumiskyky.

Myöskin hauskanpito yhtenä tärkeimmistä tekijöistä elämässä, eli koittaa lähes minkä tahansa tekemisen kanssa löytää siitä joku semmoinen puoli että se innostaa itseään, tai vaikka tehdä asiat siinä järjestyksessä että ne sujuu hauskimmin. Jos tän tosiaan onnistuu löytämään jossain vaiheessa hyvin tai saa siihen mahdollisuuden, niin huomattavasti voi vähentyä riski moneen negatiiviseen juttuun. Joskus tietty tarvii odotella sitä mahdollisuutta, ja sopeutua siihenkin tilanteeseen jotenkin.
Last edited by Tähti on Fri Jul 17, 2020 10:41 pm, edited 3 times in total.
Angolmois

Re: Esoterismi/satanismi ja ruumiillisuus

Post by Angolmois »

Itse olen pienestä asti ollut hyvin voimakastahtoinen ihminen, ja tämän atmisen prinsiipin myötä mm. ruumiillisuus on tuntunut aina läheiseltä asialta, ja kehoa tuli aikoinaan harjoitettua ja kuritettua ehkä hieman liikaakin; nuoruudessa arkiviikot treenattiin salilla kahdestikin päivässä punteilla ja kuntopyörällä, siihen päälle pyöräilyä ja kävelylenkkejä, ja sitten viikonloput kiskottiin kotiviiniä sienen tavoin. Eräänlainen omaehtoinen protestanttisen työmoraalin ilmennys, hehe. Nykyään asia on jo vuosia ollut täysin päinvastoin, ja olen ajoittain tuntenut voimakastakin halveksintaa rapistunutta ruumistani ja huonoa fyysistä kuntoa kohtaan, ajatellen että menköön sekin, kun kaikki on menetetty. Tämän aiheen innoittamana kävin tänään ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin pienellä hölkkälenkillä - jaksoin juosta ehkä 500 metriä kerrallaan - ja kyllähän se otti sekä voimille että myöskin kohensi mielialaa ja ruokahalua välittömästi. Olisi varmaan aika löytää jonkinlainen tasapaino tässäkin asiassa. Itselleen on tullut oltua monessa suhteessa hyvin ankara aikoinaan.

Nietzsche puhui mielestäni hyvin ruumiin suuresta viisaudesta, jota ihmisen tulisi kuunnella, koska ruumiimme on viisaampi kuin siitä näennäisesti erkautunut, jättiläismäisen ylikasvanut rationaalinen mielemme. Ervast taisi pohtia samaa enemmän esoteeriselta kantilta Esoteerisissa Opetuksissa. Ruumiillisuuden halveksunta lienee sellainen jyrkän gnostilaisen dualismin virhepäätelmä.
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Esoterismi/satanismi ja ruumiillisuus

Post by obnoxion »

Ave wrote: Fri Jul 17, 2020 3:11 pm Ihmisruumiin voi kokea mysteerin tapahtumapaikkana. Tällöin esimerkiksi yksittäinen ele tai akti lakkaa olemasta mundaani (merkityksetön) - ja se syntyy ruumiissa uudelleen hengen täyttämäksi allegoriaksi.
Tämä oli kauniisti muotoiltu. Koen itse asian juuri näin. Ja etenkin tilanteissa joissa koettu kehon ja tietoisuuden suhde muuntuu radikaalisti, kuten esimerkiksi voi tapahtua meditaatio-harjoituksessa. Ajattelen että nämä kokemukset ovat vertauskuvia; kokonaisvaltaisen hengenelämän runollisuuttaa. Nämä kokemukset ovat usein mieleenpainuvia, ja kuitenkin niihin takerumista, ja etenkin niiden varaan rakentamista pidetään melko universaalisti virheinä. Siksi ajattelen että näiden kokemusten amplikaatio poeettisina allegorioina on oikea tapa antaa niille sitä huomiota jota ne joka tapauksessa vaativat. Ja samalla voidaan minimoida niiden pelkoa tai hubrista ruokkivia yllykkeitä.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Esoterismi/satanismi ja ruumiillisuus

Post by Soror O »

Rúnatýr wrote: Fri Jul 17, 2020 10:15 pm Olisi varmaan aika löytää jonkinlainen tasapaino tässäkin asiassa. Itselleen on tullut oltua monessa suhteessa hyvin ankara aikoinaan.
Itsekin olen kurittanut ruumistani aikoinaan ja se on edustanut minulle äärimmäistä toiseutta, ja myös naamiota. Oikeastaan vasta lasten kantaminen ja synnyttäminen sai minut hyväksymään oman ruumiini. Oikeastaan juuri entistä elävämpi yhteys äiti-arkkityyppiin auttoi minua löytämään sen lempeyden, joka johti lopulta "radikaaliin itsehyväksyntään". Tämä kehitys oli ollut aluillaan jo ennen konkreettista äidiksi tulemista, kun tajusin hiljalleen alkaa äidiksi itselleni. (Tietysti en ole vieläkään immuuni ruumiiseen liittyville inhimillisille epävarmuuksille yms.)

Kuitenkin vielä äidiksi tulemisen jälkeenkin ruumiin toiseus on ollut vahvasti läsnä jonkinlaisia riivauskokemuksia muistuttavien tilojen myötä. Tässä kohden onkin helppo yhtyä tuohon Tähden mainintaan:
Tähti wrote: Fri Jul 17, 2020 10:07 pm ”body is subconscious mind”, keho on alitajuinen mieli.
Sinänsä olen kiitollinen ruumiilleni siitä, että se on osannut kertoa nekin tarinat, jotka ovat jääneet käsitteellisen mielen ulottumattomiin. Ilman ruumiin löytymistä, en olisi löytänyt Itseäni. (Ja siltikään, en ole vielä löytänyt mitään.)
obnoxion wrote: Sat Jul 18, 2020 10:15 am näiden kokemusten amplikaatio poeettisina allegorioina on oikea tapa antaa niille sitä huomiota jota ne joka tapauksessa vaativat. Ja samalla voidaan minimoida niiden pelkoa tai hubrista ruokkivia yllykkeitä.
Tämä on mielenkiintoinen ja hyödyllinen huomio ja palaa osaltaan siihen, kuinka tietyn pisteen jälkeen käsitteellinen mieli on ikäänkuin impotentti todellisuuden kokemisessa ja kuvaamisessa.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Esoterismi/satanismi ja ruumiillisuus

Post by Nefastos »

Ave wrote: Fri Jul 17, 2020 9:49 amHenki-ruumis-dikotomia on ollut vahvasti läsnä (etenkin länsimaisessa) uskonnollisuudessa, toisaalta esimerkiksi kristinuskoon sisältyy ajatus Kristuksen ruumiin ylösnousemuksesta.

Länsimaisen kulttuurin eräänä pohjakivenä toimiva kristinusko on hyvinkin luonteenomaisesti tässä langennut. Sen mukaan on olemassa vain yksi kehollisen täydellisyyden saavuttanut henkilö, ja tämä kehollinen täydellisyys on seurausta järjettömästä kidutuksesta: kolmiyhteinen Jumala kiduttaa yhtä ihmis-Jumalaa anteeksiantaakseen itselleen jumalyhteyteen kuulumattomien ihmisten synnit ja perisynnin kollektiivisesti. Muut ruumiit täydellistyvät vasta maailman lopussa, ja tällöin se tapahtuu taikaiskusta, ilman minkäänlaista prosessia.

Okkultismin/hermetismin/magiauskon ajatus kehon vähittäisestä, itse uhrauksin valmistetusta & kaikille avoimesta täydellistymisprosessista olisi äärimmäisen tarpeellinen vähentämään länsimaista kehovihaa, jonka toinen puoli on naurettavassa epätoden ruumiskuvan ihailussa. ("Epätoden ruumiskuvan ihailulla" tarkoitan kehon valjastamista markkinavoimien ja sosiologisten valtarakenteiden palvelukseen, jolloin kehosta tulee epäkeho. Oma eroottinen ihannekehoni on hyvinkin muovinen, joten erotisoitua epäkehoa en ryhdy moittimaan. Ero näiden kahden välillä on minulle vallantarpeen läsnä- tai poissaolossa.)

Ave wrote: Fri Jul 17, 2020 9:49 amFyysinen ruumis näyttää sitovan meidät emanenttiin, aineen maailmaan - kun taas henki näyttää sitovan meidät transendenttiin, todellisempaan maailmaan. Kuitenkin Suuren työn idean sisäistänyt ymmärtänee sydämessään tämänkin vastakohtaisuuden eräänlaiseksi luonnolliseksi perspektiiviharhaksi.

Okkultistina koen, että lopulta on olemassa vain yksi ainoa elementti: henki on ainetta tietyssä muodossa, aine on henkeä tietyssä muodossa. Siten aine jonka näemme ei-henkisenä on vain henkiselle samaistumispisteellemme karmaa ja dharmaa: sen Työn paikka. Se, että oma kehoni tuskastuttavasti ei vielä ole adeptin keho joka voi kävellä veden päällä, johtuu siitä että maailmassa (eli minussa) on asioita jotka henkeni on ymmärrettävä & siten kesytettävä hallintaan.

Sitten hihojen käärintä & kiinni mittavaan kysymyspatteriin! Osa ehkä tulikin tosin jo tässä vastatuksi.

Ave wrote: Fri Jul 17, 2020 9:49 amKuinka Suuri työ näyttäytyy elämässäsi henki-ruumis-akselilla?

Tiivistetysti sanoisin, että ennen kaikkea ruumiin hyväksymisenä asteittain (hitaasti) kehittyväksi mielen piilotajuisen puolen ilmennykseksi.

Ave wrote: Fri Jul 17, 2020 9:49 amMikä ruumis on sinulle ja minkälaisessa yhteydessä se on henkeesi?

Tähän kysymykseen vastannee parhaiten Azazelin Tähden seitsenprinsiippijako ja sen vertailu teosofiseen prinsiippijakoon.

Teosofiassa manas käsitetään yleensä yhdeksi prinsiipiksi, jossa on ylempi ja alempi puolensa: manas ja kâma-manas. Seitsemän prinsiippi on teosofeille sthûla sharîra eli fyysinen keho sellaisena kuin profaani tiede sen tuntee; tänä pölkkynä, jota raahaan ympäriinsä. "Pölkky" on kokonaan poistettu Azazelin Tähden prinsiippijaosta, koska sthûla sharîra ei mielestäni ole mikään prinsiippi vaan pelkkä vaate todellisen kehon (linga sharîra: "eetteristä" muodostunut energeettinen keho) yllä. Sthûla ei ole kuin sarkofagi tai munankuori, jonka sisällä todellinen ihmiskeho elää, kehkeytyy – ja kärsii painavan vaatteensa loputtomista hankauksista.

(Esoteerisesta teosofiasta eli Blavatskyn okkulttisista kirjeistä AT:n prinsiippijakomalli kyllä löytyy.)

Ave wrote: Fri Jul 17, 2020 9:49 amMikä on uskonnollinen suhteesi aistinautintoihin?

Jokaisella prinsiipillä on "aistinsa", ja mitä korkeampi on prinsiippi, sitä laajempia & syvempiä ovat sen aistimukset, siten myös "aistinautinnot". Ilman linga sharîraa sthûla sharîra, karkea fyysinen keho, ei olisi kuin kiviröykkiö, eikä se tuntisi mitään; mutta ilman jälkimmäistä edellinen pystyisi yhä kokemaan nautintoa myös tämän sanan melko tutuissa merkityssisällöissä. Esimerkkinä, astraalieetterikeho voi yhä olla sukupuoliyhteydessä, kuten tunnettua incubus/succuba -kuvauksista.

Ave wrote: Fri Jul 17, 2020 9:49 amTietääkö ruumiisi ja millä tavoin se tietää?

Uskoakseni se on eräänlainen takaraivon silmäni, joka tietää juuri ne asiat, jotka tietoinen mieleni jättää tietämättä. Siten kehoni reagoi juuri niihin asioihin, joihin mieleni ei osaa (tai tahdo!) reagoida. Tästä syntyvät esimerkiksi sairaudet ja vammautumiset.

Ave wrote: Fri Jul 17, 2020 9:49 amMiten ruumiilliset teot heijastuvat energeettiseen/hienojakoisempaan olemukseesi?

Ne eivät heijastu, vaan kaikki tekoni ovat sielullisia/energeettisiä tekoja, jotka vain näkyvät ruumiissa. Kuten sanottua, koko ruumiin kaikupinnan voisi (tietyssä henkisen kehityksen vaiheessa) kokonaan poistaa yhtälöstä, & se vaikuttaisi enää varsin vähän. Jo se että saan käteni kulkemaan näppäimistöllä on mentaalinen asia, puhumattakaan vaikka siitä, jos päättäisin lähteä salille nostamaan rautaa. Ruumis on kaikissa ruumiillisissa asioissa vain kuin sivussa seisova elävä vainaja, joka toistaa mekaanisesti sen läpi johdetut impulssit. Se ei hyödytä ihmistä itseään vaan sitä maailmaa, jolle se annetaan perintönä itse poistuessamme. Kun adepti kuolee, hän jättää jälkeensä Aarteen.

Ave wrote: Fri Jul 17, 2020 9:49 amMissä määrin ja millä tavoin koet fyysisen ruumiisi heijastavan sitä kuka olet oikeasti?

Suhteellisen vähän. Sielu, syntyäkseen oikeaan paikkaan maailmaan, joutuu valitsemaan jonkinlaisen kompromissirakenteen, jonka kautta kykenisi mahdollisimman hyvin toteuttamaan omaa dharmaansa & karmaansa. Jää melko satunnaiseksi asiaksi millainen on esimerkiksi sisäisen ja ulkoisen kauneuden suhde.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked