Esoterismi/satanismi ja ruumiillisuus

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Esoterismi/satanismi ja ruumiillisuus

Post by Soror O »

Nefastos wrote: Sun Jul 19, 2020 1:12 pm
Ave wrote: Fri Jul 17, 2020 9:49 amMiten ruumiilliset teot heijastuvat energeettiseen/hienojakoisempaan olemukseesi?

Ne eivät heijastu, vaan kaikki tekoni ovat sielullisia/energeettisiä tekoja, jotka vain näkyvät ruumiissa. Kuten sanottua, koko ruumiin kaikupinnan voisi (tietyssä henkisen kehityksen vaiheessa) kokonaan poistaa yhtälöstä, & se vaikuttaisi enää varsin vähän. Jo se että saan käteni kulkemaan näppäimistöllä on mentaalinen asia, puhumattakaan vaikka siitä, jos päättäisin lähteä salille nostamaan rautaa. Ruumis on kaikissa ruumiillisissa asioissa vain kuin sivussa seisova elävä vainaja, joka toistaa mekaanisesti sen läpi johdetut impulssit. Se ei hyödytä ihmistä itseään vaan sitä maailmaa, jolle se annetaan perintönä itse poistuessamme. Kun adepti kuolee, hän jättää jälkeensä Aarteen.
"Ruumiilliset teot" ilmaukseni oli kyllä hupsu. Ajoin takaa juuri tuota, että onko olemassa jokin hengen palautejärjestelmä myös ruumiista hienojakoisempiin muotoihin. Kaikki liikutushan pohjimmiltaan on hengen liikuntoa, mutta tuoko ruumis tuohon yhtälöön mitään käytännön tasolla ja jos niin mitä (mutta tähänhän jo vastasit.)

Olen itse miettinyt ruumiin ns. keinotekoisen muokkauksen okkulttis-eettistä ulottuvuutta, muovi-implantit, hiustenpidennykset, täyteaineet yms. alkavat olla mainstreamia. Omalla kohdallani olen miettinyt sitä, veisikö ruumiin rakentaminen väistämättä huomioni pois olennaisimmista seikoista. Kysymys on - jälleen kerran -motiiveista ja tavasta kuinka rakentaminen suoritetaan. Silikoneja en laittanut luettuani siitä, kuinka joillain naisilla implantit (vierasesineinä) olivat sotkeneet immuunijärjestelmän normaalin toiminnan ja koko elämän siinä samassa (En tahtonut ottaa tätä riskiä kahden pienen lapsen äitinä. Olisi hankalaa myös keskittyä mihinkään henkiseen pyrintöön, jos kulkisin implanttien aikaansaamassa aivosumussa. Tai kuka tietää - ehkä se olisi silkkaa kryptoniittia hahahhahhahha.)
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Esoterismi/satanismi ja ruumiillisuus

Post by Soror O »

Nefastos wrote: Sun Jul 19, 2020 1:12 pm Oma eroottinen ihannekehoni on hyvinkin muovinen, joten erotisoitua epäkehoa en ryhdy moittimaan. Ero näiden kahden välillä on minulle vallantarpeen läsnä- tai poissaolossa.

Jäin pohtimaan tätä eroottista ihannekehoa. Itse koen ainoan eroottisen ihannekehon olevan - ah kuinka romanttis-pateettista! - oman rakastettuni keho. Rakastetun keho on pyhä maa ja fetissi - niin että jokainen yksityiskohta - esimerkiksi joku mutka isovarpaassa - aukenee myyttiseen merkitykseen ja pitää sisällään kaiken mitä hänessä rakastan. En ylipäätään pysty haluamaan miehiä pelkän ruumiin, pinnan, perusteella - tai ennemmin, en pysty jostain syystä liittämään "irralliseen mieskehoon" mitään eroottista merkitystä, en täten myöskään halua. Mutta paradoksaalista on, että rakastetun ruumiskin, "pinta", on itsessään pyhä symboli. Kuinka hyvin tällainen fetisistinen lataus lopulta tavoittaa toiseuden, en tiedä...

Ja lienee tarpeetonta sanoa, että ei ole vähemmän tai enemmän "oikeaa" eroottista ihannekehoa. Ehkä monet tekopyhyyttään uskottelevat pitävänsä jostain muusta kuin mistä oikeasti pitävät (koska kaksinaismoralismi tälläkin saralla kukoistaa). Itse olen jopa hieman yllättynyt itsestäni sen suhteen, kuinka sovinnaisena oma romanttisen ihannekehon kokemukseni näyttäytyy. Mutta niin sanotun sovinnaisuudenkin taustalta voi paljastua vähintään keskivahvaa nekrofiilista jännitettä, tai mitä vielä...
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Esoterismi/satanismi ja ruumiillisuus

Post by Nefastos »

Ave wrote: Sun Jul 19, 2020 11:28 pmJäin pohtimaan tätä eroottista ihannekehoa. Itse koen ainoan eroottisen ihannekehon olevan - ah kuinka romanttis-pateettista! - oman rakastettuni keho. Rakastetun keho on pyhä maa ja fetissi - niin että jokainen yksityiskohta - esimerkiksi joku mutka isovarpaassa - aukenee myyttiseen merkitykseen ja pitää sisällään kaiken mitä hänessä rakastan.

Minusta tämä on aivan tavattoman kaunis & toivottava lähestymistapa, johon tulisi myös tietoisesti pyrkiä, mikäli suinkin mahdollista. Se tuntuu myös erittäin intuitiiviselta ja terveeltä.

Seksuaaliset kehonkuvat ovat niin olennainen ruumiillisuuden ilmentymisen muoto, että asiaa sietää ehkä pohtia tässä enemmänkin. Itse olen tietysti omassa elämässäni saanut pyöritellä tätä asiaa jatkuvasti, johtuen juuri tuosta esittämästäni sthûla|linga -dikotomiasta, joka ei ole niinkään konstruoitu kuin väistämätön elämän osa (minulle). Kokemus sisäisestä energiasta on heräämisestään lähti ollut keskeytyksettä niin voimakas, ettei se "mahdu" ruumiiseen, & tästä (epäilemättä yhdessä henkilökohtaisen traumatiikkani kanssa) on hyvin varhain syntynyt selkeä erillisyyden kokemus – sanokaamme – "kehon ja ruumiin" välillä. Kyseessä ei ole dissosiaatio ruumiista, vaan ruumiin eri osatekijöiden vaikea sopivuus; hermostollinen haaste. Kehollisuudessa, kuten kaikessa muussakin, näkyy tietenkin jälleen peruskolminaisuutemme:

Musta / Sthûla sharîra / ulkoinen ruumis
Valkea / Linga sharîra / sisäinen keho
Punainen / Hermosto / välittäjä näiden välillä

Jos jokin kehollisuuden puoli on ylikorostunut, esimerkiksi seksuaalifetisismissä, kyseessä on jonkinlainen balanssin puute eli rotkoisuus omassa psyykessä. Ei välttämättä näin suoraviivaisesti kuin omassa tapauksessani, jossa kuilu on pitkittäinen, vaan useammin ehkä poikittainen eli jotakin prinsiipin sisäistä aspektia ylikorostava.

Teosofeista esimerkiksi Pekka Ervast koki sthûla sharîran erittäin merkityksekkääksi, johtuen juuri sen sisältämästä "peritystä viisaudesta". Hän painotti sitä että fyysisin ruumiimme on vanhin prinsiippimme, mikä viittaa siihen mitä edellä sanoin Aarteesta. Tämän asian kokeminen kokonaan toisin päin on oman filosofisen kokemukseni leimallisimmin gnostilainen eli tavallaan dualistinen piirre. Kuten Advaita-Vedantassa, se kyllä myöntää kaiken absoluuttiseksi, mutta esittää kuitenkin että Absoluutissa ilmenee dispositioita jotka estävät sielua olemasta mahdollisimman tietoisesti & mielekkäästi Absoluutin yhteydessä. Tämä on puolet siitä paradoksista, joka läpäisee esimerkiksi Fosforoksen, ja tuo Saatanan niin leimallisesti mukaan arkipäivän jokaiseen hetkeen. (Pääsinpä viimein keskusteluotsikon toiseen puoleen!) Toinen puoli on saman hermostollisen haasteen mahdollistama parapsykologinen herkkyys. Normaalissa ihmiskehossa ylhäällä lingaan johtava hermosto maadoittuu paremmin alas Mustaan prinsiippiinsä, sthûlaan, ja maailman pahuus on kuin sellaisen ikkunan takana, jonka eteen voi halutessaan vetää myös verhon. Mutta tapauksissa joissa elämä kestetään läpi melkein paljaalla tahdonvoimalla, ei ole olemassa "verhoa", tai ainakin se jää riittämättömän ohueksi.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Esoterismi/satanismi ja ruumiillisuus

Post by Soror O »

Nefastos wrote: Mon Jul 20, 2020 1:48 pm
Ave wrote: Sun Jul 19, 2020 11:28 pmJäin pohtimaan tätä eroottista ihannekehoa. Itse koen ainoan eroottisen ihannekehon olevan - ah kuinka romanttis-pateettista! - oman rakastettuni keho. Rakastetun keho on pyhä maa ja fetissi - niin että jokainen yksityiskohta - esimerkiksi joku mutka isovarpaassa - aukenee myyttiseen merkitykseen ja pitää sisällään kaiken mitä hänessä rakastan.
Minusta tämä on aivan tavattoman kaunis & toivottava lähestymistapa, johon tulisi myös tietoisesti pyrkiä, mikäli suinkin mahdollista. Se tuntuu myös erittäin intuitiiviselta ja terveeltä.
Itsellenikin tämä tuntuu oikealta ja eheältä, liian hyvältä ollakseen totta.

Olen kiitollinen, että jaoit kokemuksesi omasta energeettis-kehollisesta haasteestasi. Kuinka äärimmäisen mielenkiintoista onkaan se, että kukin meistä tekee Suurta työtä juuri omanlaisellaan energeettisellä kompositiolla. Itselleni on valitettavan yleistä tehdä, usein alitajuisia, olettamuksia toisten ihmisen kokemusmaailmasta juuri oman kokemusmaailmani pohjalta. On suuri, virvoittava mysteeri kuinka erilaisia olemme. Ja tuossa erilaisuudessa Saatana paljastaa kasvonsa elävänä.
Nefastos wrote: Mon Jul 20, 2020 1:48 pm
Jos jokin kehollisuuden puoli on ylikorostunut, esimerkiksi seksuaalifetisismissä, kyseessä on jonkinlainen balanssin puute eli rotkoisuus omassa psyykessä. Ei välttämättä näin suoraviivaisesti kuin omassa tapauksessani, jossa kuilu on pitkittäinen, vaan useammin ehkä poikittainen eli jotakin prinsiipin sisäistä aspektia ylikorostava.
Jotenkin tulee mieleen tässä yhteydessä antropomorfinen risti, jossa ristin vertikaalinen ja horisontaalinen ulottuvuus yhtyvät sydämen kohdalla. (Itselleni pyhän vertikaalisen säteen suunta on sekä ylhäältä alas että alhaalta ylös vastavuuden lakien - ja ennenkaikkea oman subjektiivisen kokemukseni - mukaisesti.) Itselleni tämä mainitsemasi rotkoisuus on käytännössä jokin tukos tuon säteen kulkureitillä, energeettisessä hengityselimistössä. Ja tällaisen tilan parantaminen on ensiksi näkemisen (tiedostamisen) seikka, toiseksi tasapainoon saattamisen seikka. Kuinka tämä sitten taas oikeassa elämässä tehdään, lienee se ainoa oikea koetinkivi meille jokaiselle. Ja hyvä kysymys on sekin, onko tällaiseen energeettiseen ortopediaan aiheellista aina edes pyrkiä? Esimerkiksi jos sinä koet tietyn maadoittamattomuuden olevan yhteydessä parapsykologiseen herkkyyteesi (joka on eittämättä valtava risti, mutta myös se kuka sinä olet), niin onko ennemmin aiheellista ikäänkuin pyrkiä kärsimään tämä kohtalonsa viisaasti - sen asemesta että alkaisi oikomaan itseään. Ja lisäksi on mahdotonta pyrkiä luomaan mitään "sielun lääketiedettä". Karkealla fyysisellä tasolla lääkärit ovat voineet luoda ortopedian kaltaisia teoreettisia järjestelmiä - ja saaneet siihen pohjaavilla parannuskeinoillaan fyysisessä ruumiissa aikaiseksi jonkinlaisen vasteen. Kuitenkin hienojakoisemmat energiat ovat sellaisia, että monimutkaisinkin kirurgia näyttäytyy niihin suhteutettuna lähinnä yhtä monimutkaiselta kuin aidan maalaus. Joten on vaarallista ja typerää esittää mitään yleistä mallia siitä, mihin suuntaan "pyhän vertikaalisen säteen" tulisi kulkea, jos mihinkään. Ja kuitenkaan - ei ole esoteerinen tutkimus turhaa - tai pelkkiä sanoja vailla katetta. Vaan juuri viisaassa subjektiivisuuden rikkaudessa on ovi salattuun objektiivisuuteen.
Nefastos wrote: Mon Jul 20, 2020 1:48 pm
Teosofeista esimerkiksi Pekka Ervast koki sthûla sharîran erittäin merkityksekkääksi, johtuen juuri sen sisältämästä "peritystä viisaudesta". Hän painotti sitä että fyysisin ruumiimme on vanhin prinsiippimme, mikä viittaa siihen mitä edellä sanoin Aarteesta.
Koska ruumis on kokoonpantu karman mekaniikkojen mukaan, toimii ruumis itselleni myös intuitiivisena karmisena referenssipintana. Karman ja muodon suhteesta ei tulisi vetää mitään yksinkertaistettuja (profaaneihin arvoihin sidottuja) johtopäätöksiä, mutta tämä ruumiini liittää minut elävästi ruumin tuolle puolen, niihin lakeihin, jotka sen ovat muokanneet. Ruumis siis muistuttaa, jos mieleni tahtoisi unohtaa ja leikkiä. Koen, että psyyken/sielun merkuriaaninen potentiaali on pakko ikäänkuin sitoa maahan/ruumiiseen. Ruumis on caduceus, Hermeksen sauva.
If you want to reborn, let yourself die.
Locked