Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Nefastos »

Maailma on elänyt pari kuukautta poikkeustilassa, ja tällä on ollut monenlaisia vaikutuksia. Maailmanlopun tunnelmista on foorumillakin kirjoitettu englanninkielisen puolen ketjussa World in Crisis. Nyt kun pandemiapaniikki alkaa ehkä väistyä, tai muuntua, ja ihmiset ovat totutelleet uudenlaiseen epäsosiaalisempaan elämäntapaan, millaisten asioiden koette muuttuneet elämässämme? Ennen kaikkea: Onko olemassa joitakin positiivisia muutoksia, joista kannattaisi yrittää pitää kiinni?

Oma elämäntapani on sellainen, että minulle henkilökohtaisesti koronarajoitusten aika on ollut hyvin ylösnostavaa & rauhoittavaa, ja minun on ollut helppo iloita niistä vaikkapa vain hetkellisistä positiivisista muutoksista, joita nykymaailman superhektisen arjen taittuminen on tuonut mukanaan. Suorituskeskeisyydestä tietynlaiseen sisäänpäisyyteen siirtymistä, joka on kuin globaali paasto- tai mortifikaatioharjoitus.

Se mikä karmaisee eniten ei ole tauti itse vaan vaikutukset, joita välillisesti on aiheutunut kanssaihmisten taloudellisiin ym. mahdollisuuksiin. Itse turvallisuudentunteen koetteleminen taas ei ole sekään okkultistin näkökulmastani pelkästään huono asia, koska suuri osa profaanista turvan tunteesta on valheellista. Siten ravistelu siihen että ympärilleni kasaamani turvapengermä rahasta & asemasta auttaa odotettua vähemmän, ja tulee jossain vaiheessa 100 % varmasti osoittautumaan riittämättömäksi (kuolema), voi herättää myös kohti tarpeellisia uusia ajattelu-, tai tuntemismalleja. On tunnettu tosiasia, että katastrofitilanteet järkyttävät ihmisiä ainakin hetkellisesti pohtimaan yleensä niin helposti pois sysättäviä henkisempiä asioita.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Kavi »

Ehkä juuri karmaisevalla tavalla lähestyminen kuolemaa.
Covid-19 yhteydessä puhutaan usein, että perusterve ei voisi siihen menehtyä kunnes kuulee sellaisen ihmisen menehtyneen siihen. Tilastotiede ei johda eikä ihminen heittäytyä väärään turvallisuudentunteeseen. Kuolemanvaltiaan suvereniteetti ja pelottava absurdius tulee tietyllä tapaa esiin.
Vaikka koronaviruksen nimi tuleekin viruksen muodosta on jotenkin silti merkillepantavaa pohtia kruunua tässä yhteydessä symbolisesti. Kuoleman pohtimisen yhteydessä olen tutustunut vanhoihin teksteihini joita olen kirjoittanut aiemmin ylös ja verrannut niiden sisältöä mm. niissä ilmitulevaa kärsimyksen pelkoa Frater Kenazisin Tyhjyys sydämessäni kirjaan.

Toinen ilmituleva teema on karanteenista esiinnouseva yksinäisyyden ja erillisyyden teema. Kuinka monta kuukautta tai vuotta joutuu odottamaan, että näkee rakkaansa? Tätä teemaa lähestyessä tekisi mieli kirota Jahven kaltainen luojajumala, mutta samalla siinä on jotain hyvin runollista kauneutta.

P.S Ja juuri sen vuoksi tärkeäksi teemaksi on muodostunut pyrkimys kohti myös rakkautta ja uskon, että se elämäntarkoitus ja atminen polku löytyy jostakin.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Nefastos »

Esimerkiksi juuri tänään näyttäisi sekä Hesarissa että Ylen uutisissa puitavan huonokuntoisten vanhusten paikkaa yhteiskunnassa koronakriisin säpsähdyttäminä. Sitten alkaa tulla näitä raflaavia "voidaanko elämälle laittaa hintalappu"-tyylisiä uutisointeja, mikä on hyvin typerä suunta keskustelulle, joka tosiasiassa haarautuu paljon vaikeammin. Vielä ei myöskään ole päästy siihen mielestäni olennaisimpaan (kuudes perusperiaatteemme) kysymykseen, missä määrin itseisarvoinen elossa pitäminen on ehdottoman välttämätöntä elämän laadusta riippumatta – mutta tuntuu, että olemme ehkä sitä askeleen lähempänä. On tietysti äärimmäisen makaaberia, että tähän mitä hienovaraisimpaan ja herkimpään kysymykseen tullaan kustannuskysymysten kautta; mutta muu ei tietysti ole enää oikein mahdollistakaan sen jälkeen, kun kapitalistinen systeemi on luonut rahasta koko lailla ainoan yhteisen nimittäjän, jonka kautta keskustella.

Olisi upeaa jos näin ikään kuin pakosta avautuneet kysymykset arvoista ja merkityksistä pysyisivät mukana kriisin hellitettyäkin, ja nimenomaan tulisivat käsitellyiksi aikana, jolloin asioita voidaan lähestyä kiihkottomammin ja pakottomammin. Hieman minua pelottaa myös se, että nykyinen suorastaan fanaattisesti elinikää kaiken muun kustannuksella painottava systeemi tulee tarpeeksi kovan ulkoisen paineen (nykyistä vielä mittavampi kriisi, joita kuitenkin jossain vaiheessa tulee) seurauksena heilahtamaan päinvastaiseksi: ellei kompromisseja ole osattu tehdä rauhallisempana aikana, systeemi heilahtaa helposti peilikuvakseen liikaa paineistettuna, eikä liian hintavasti ylläpidettävällä elämällä ole enää minkäänlaista arvoa.

Okkultisti tai edes uskovainen ei ole väistämättä mäkikotka-aforistiikan kanssa samaa mieltä siitä, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Se voi olla jopa kauheinta. Mutta oli kummin tahansa, tuntuu että asian käsittelyssä ollaan menty jonkinlainen biologinen pelkoreaktio edellä. Siitä seuraavat sitten myös ylilyödyn nihilistiset näkemykset ihmiselämän arvottomuudesta (á la Linkola-vainaa) tavallaan oikeutettuna vastareaktiona.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Tariq
Posts: 37
Joined: Fri Apr 17, 2020 5:44 pm

Re: Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Tariq »

Olen itse iloinnut myönteisistä ympäristövaikutuksista, vaikka ne varmasti ovatkin hyvin lyhytaikaisia. Linnut ilmeisesti laulavat kovempaa ja sen myötä mahdollisesti pesivät paremmin, ilmansaasteet ovat joillain alueilla vähentyneet, lentoliikennettä on ollut vähemmän, kaikenlaista melua on varmastikin ollut vähemmän. Tosin pessimistinä pelkään, että kriisin korjaustoimenpiteet revitään luonnon selkänahasta, kuten yleensä. Pahana ihmisenä olen iloinnut tästä kriisitä ihan muutenkin. Ihmiskunta mielestäni ansaitsee pienen opetuksen siitä, ettei se ole luomakunnan kruunu, vaan maailmassa on voimia jolle ihminenkään ei kaikkine nokkeline keksintöineen voi mitään. Toivon, että jotain herää edes jonkun yksilön päässä tämän kaiken myötä. Toivon, että edes joku ymmärtää ettei tärkeintä elämässä ole materia ja shoppailu ja uusimmat älypuhelimet, vaan esimerkiksi se, että voi tavata läheisiään ja olla lähellä. Olisiko materiaa tärkeämpää vapaus liikkua, turvallisuus, ihmisten läheisyys, terveys. Olisiko joku katsonut ylös ja miettinyt, että sininen taivas jota voi katsella onkin tärkeämpää kuin jatkuva taloudellinen kasvu. Olisiko jossain firmassa huomattu, että ehkä olisikin parempi tuottaa tuotteita kotimaassa rehdisti kaukomaiden ihmisoikeuksia polkevien pajojen sijaan. Näitä oivalluksia tältä kriisiltä toivon.
Aranea
Posts: 26
Joined: Tue Oct 24, 2017 9:24 pm

Re: Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Aranea »

Omassa elämässäni myönteisiä vaikutuksia on useitakin. Olen saanut aikaa rauhoittua ja pohtia mikä elämässäni todella on tärkeää. Olen kävellyt paljon metsissä ja on ollut aikaa tehdä päivittäin rukousharjoituksia. Erityisesti tuon metsässä kävelyn koen tuoneen jotain uutta, tavallisesti kun viihdyn enemmän kaupungilla kahviloissa, kirjastoissa jne. Nyt olen ihmetellyt lintuja ja kukkia, nähnyt kauriita ja muita hienoja eläimiä, ylipäätään saanut huomata sen, että elämää tosiaan on muuallakin kuin ihmisten keskuudessa. Silti, kaipaan sitä normaalia elämää... Ja sitä kautta tämä opettaa myös paljon kärsivällisyyttä: varmuudella ei tiedetä milloin voi palata siihen entiseen vapaaseen elämään, jolloin voi tavata ystäviä kahviloissa ja käydä museoissa jne.
Kavi wrote: Mon May 11, 2020 2:24 pm Vaikka koronaviruksen nimi tuleekin viruksen muodosta on jotenkin silti merkillepantavaa pohtia kruunua tässä yhteydessä symbolisesti.
Tätä olen itsekin miettinyt, miten sopiva nimi tuolla viruksella on. Taitaa nyt luomakunnan kruunu olla ihmisen sijasta pikkuinen virus.

Tässä vaiheessa on vielä vaikea sanoa, tuleeko tällä kriisillä olemaan yhteiskunnallisesti millä tavalla ja kuinka paljon myönteisiä vaikutuksia, vaiko ollenkaan. Toivottavasti asiat muuttuvat edes jonkin verran parempaan suuntaan tämän myötä, tässä kun olisi suurta potentiaalia herätykselle. Mutta ihmislajin tuntien... Olen melko pessimistisellä kannalla.
User avatar
Segel
Posts: 91
Joined: Thu Jan 04, 2018 4:06 pm
Location: Helsinki

Re: Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Segel »

Korona-kriisi ei ole suuremmin vaikuttanut omaan elämääni kun muutenkin viihdyn paljon kuin karanteeni olosuhteissa, kotona tai muuten vain itsekseni. Läheisiäni olen tavannut melkolailla normaalisti, kauempana asuvia, maailman tilanteesta ehkä peloissaankin olevia ystäviä olen kyllä ikävöinyt. Olen nauttinut kaupungin rauhallisista kaduista ja olen käynyt enemmän paikoissa, joita normaalisti välttelisin ihmispaljouden vuoksi. Työmäärä ammatinvalinnasta johtuen ehkä hieman lisääntynyt, ja kuolema-asia ollut työssä tavallista enemmän läsnä, mikä on mielestäni positiivista, siitä keskustellaan hieman enemmän. En keksi paljoa mitään kauaskantoisia positiivia vaikutuksia joita tästä kriisistä voisi suuressa mittakaavassa seurata, koska luulen maailman palaavan vieroitusoireittensa saattelemana melko samaan kuin ennen kriisiäkin. Ehkä joissan yksilöissä voi tapahtua jotakin sisäisiä muutoksia jos väärä turvallisuuden tunne järkkyy. Sekin on jo oikeastaan paljon.
Hauska, että omassa elämässäni on täsmälleen samaan aikaan koronan-kriisin kanssa lähtenyt liikkelle positiivisten ja vapauttavien tapahtumien, ihmetysten ja oivallusten sarja, näiden ollessa liittymättä suoranaisesti millään lailla kuitenkaan tähän tiettyyn maailman tilanteeseen. Tästä olen iloinnut ja nämä asiat kantavat omassa elämässäni myös tämän kriisin laantuessa.


Tämä nyt ei ole varsinaisesti otsikon alainen keskusteluaihe ja typerät lärpätykseni voi siirtää jonkun toisen keskustelun alle tai singota bittiavaruusroskikseen tai mitä vaan, mutta olen miettinyt tätä kysymystä joitakin vuosia hoitotyötä tehneenä, että onko olemassa jonkunlainen raja sille, että elämä ei ole enää "luonnollista", (en löydä parempaa sanaa kapeasta sanavarastostani.) Olen kuullut puhuttavan ihmisen ihanteellisesta eliniästä okkulttisen kirjallisuuden yhteydessä "70 tai korkeintaan 77", mutta miten käytännössä? Missä kohtaa yksilön vääjäämättä kuolemaan johtavia sairauksia ei enää lääkittäisi ja hoidettaisi elämän pitkittämiseksi, jos kaikki olisi jotenkin ihanteellista? Vai lääkittiäisiinkö ollenkaan? Eikä vain lääkityksen osalta, vaan mikä kaikki yksilölle annettu apu voidaan katsoa elämää pitkittäväksi? Onko sellaista myös esim. syömisessä ja peseytymisessä avustaminen kun ihminen ei enää siihen itse pysty? Taloudellinen tuki? Missä vaiheessa elämä on jo liian kurjaa ja luonnotonta, että sitä vois sanoa laaduttomaksi?
Eutanasia?
Missä vaiheessa avustettu itsemurha on ok vain onko itsemurha ikinä ok? Onko huumattuna kuoleminen ok? (Pienessä päässäni ajattelen, että kuoleminen on vähän niinkuin rakastelukin, haluaisin itse olla kutakuinkin selvinpäin ja sen tapahtuvan pitkän kaavan kautta.) Fyysinen kärsimys ja sen vähentäminen?
Onko omasta terveydestä huolehtiminen eliniän pitkittämistä tai onko terveyden laiminlyöminen itsemurhaa? Kuulostaa jo hassulta.. Mutta huomaan olevani kuin veitsenterällä, jatkuvasti. Rakas Kuolema seisoo kuin aina vierelläni. Ehkä kuitenkin pidän fyysisestä kehostani mahdollisimman hyvä huolen kun se on vielä toistaiseksi terve..

Mutta mitä sairauden iskiessa itse tekisin? Aloittaisinko tulevaisuudessa ehkä päälle kuusikymppisenä vaikka verenpaine- tai diabeteslääkkeet, jos se olisi todennäköisesti tämän fyysisen elämän jatkumisen kannalta välttämätöntä? Nyt sanon, että en varmana, en halua elää laina-ajalla ja odotan kotiin pääsyä innolla. Entäs huomenna, jos lääkäri niin suosittaisi? En osaa vastata. Entä jos jalkani eivät jossain vaiheessa enää kanna kauppaan tai jääkaapille, tai käsi ei jaksa nostaa lusikkaa huulille, ottaisinko vastaan apua? Nyt sanon, että jos en ravintoa saa itse hankittua ja syötyä, ei minun silloin tarvitse enää syödäkkään, mutta ottaisiko päähän huomenna liukastua kylppärin lattialla ja murtaa jokaikinen luu tai vaikkapa halvaantua pysyvästi ja paastota sitten kotona kuolemaan asti? Tavallaan innostun jo ajatuksestakin, mutta mitä jos näin kävisikin todella jo tänään..? Annettaisiinko minun edes tehdä tällaista päätöstä, vai laitettaisiinko minut väkisin sairaalaan syöttöletkuihin ja psykiatrin puheille? Joku sanoo, että sinä olet vielä nuori, sinulla vielä elämää edessä. Olen kuullut niin sanottavan jopa seitsemänkymmentä vuotiallekkin. (Tavallaan kai hoitotyössä kohtelen jatkuvasti ihmisiä päinvastoin, kun tahtoisin itseäni kohdeltavan, lääkitsen, hoidan, syötän..) Missä vaiheessa voin sanoa että tämä elämä on nyt takana, missä vaiheessa pitkitän omaa vääjäämätöntäni? Missä on raja?
Tähän ikään asti olen saanut elää fyysisesti niin terveenä, että minun ei ole tarvinnut tehdä vielä sellaisia päätöksiä muutakuin hapuilevassa mielessäni. Onneksi ei tarvitse päättää kenenkään toisenkaan puolesta sellaisista asioista, en voi kun yrittää taistella omaa tietäni, mutta haluaisin kuitenkin omassa leipätyössäni ja muutenkin, myös tähän Korona-aikaan, auttaa ihmisiä hyväksymään ajatuksen lähestyvästä kuolemasta, haluaisin auttaa heitä olemaan pelkäämättä, varsinkin, kun huonokuntoinen vanha ihminen harvoin itse enää saa tai edes osaa tehdä päätöksiä juuri mistään, toivon että tulevaisuudessa asia voisi olla jollainlailla toisin. En vain tiedä miten. Haaveissani suuret massat ottaisivat kuoleman vastaan avosylein, luonnollisesti eikä peläten. Ihmiset kunnioittaisivat ja rakastaisivat elämää ja kuolemaa yhtälailla. Ihmisen kuolema olisi ehkä jopa juhlallinen tapahtuma. Mutta siihen tilanteeseen päästään varmasti vain yksilöissä syvässä tapahtuvalla pitkään kestävällä työllä ja kehityksellä, ei poliittisilla päätöksillä. Sitä tilannetta varmasti turhaan tässä elämässä odotellessani yritän opetella pitämään itse tätä elämää edes vähän siedettävänä, elämisen arvoisena ja yritän muistuttaa itseäni aina uudestaan ja uudestaan siitä, että se todella on myös merkityksekäs. Se olkoon minun ristini.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Nefastos »

Kriisin muut jälkimainingit näyttävät puhutteluttavan vähän, joten voidaan hyvin tehdä tällainen pieni aihesiirtymä.
Segel wrote: Wed May 13, 2020 1:32 pmolen miettinyt tätä kysymystä joitakin vuosia hoitotyötä tehneenä, että onko olemassa jonkunlainen raja sille, että elämä ei ole enää "luonnollista", (en löydä parempaa sanaa kapeasta sanavarastostani.)

Termit tosiaan vaikeutuvat tässä. Sivilisaatiomme on ollut jo parisataa vuotta tilassa, jossa "luonnollinen" on koko ajan venyvämpi ja vaikeampi määre. Mutta on uskoakseni helppo ymmärtää mitä tarkoitat. Nykyaikana hyvin monet ihmiset ymmärtävät jo tuskallisestikin, että sitä kuminauhaa jota inhimillinen sivistys on venyttänyt, on vedetty niin äärimmilleen, että seuraukset ovat monella eri tasolla erittäin huolestuttavia.

Nekromantiaa lähestyvä nykykulttuurin kuolemasuhde on usein lähes groteski. Ruumis jatkaa avustettuna usein melko pitkään sen jälkeen, kun sielu ja merkitys jo ovat paenneet: elämä lakannut olemasta elämää. On ymmärrettävää, että tämä käy sitä helpommin, mitä vähemmän kosketusta tuohon mystiseen "elämään" (sieluun, merkityksekkyyteen) on ollut aiemminkaan. Jos elämä on koko ajan pois elämistä, kuoren kaltaista tyhjää päivien viettämistä, paradoksaalisesti kuolemastakin on vieraantunut sitä enemmän. Vaikka se ulkopuolelta katsoen näyttäisi melkeinpä vapahdukselta.

Segel wrote: Wed May 13, 2020 1:32 pmMissä kohtaa yksilön vääjäämättä kuolemaan johtavia sairauksia ei enää lääkittäisi ja hoidettaisi elämän pitkittämiseksi, jos kaikki olisi jotenkin ihanteellista? Vai lääkittiäisiinkö ollenkaan? Eikä vain lääkityksen osalta, vaan mikä kaikki yksilölle annettu apu voidaan katsoa elämää pitkittäväksi? Onko sellaista myös esim. syömisessä ja peseytymisessä avustaminen kun ihminen ei enää siihen itse pysty? Taloudellinen tuki? Missä vaiheessa elämä on jo liian kurjaa ja luonnotonta, että sitä vois sanoa laaduttomaksi?

Nämä ovat nimenomaan kysymyksiä, joita ei voi, tai joita ei pitäisi voida sivuuttaa. Juuri sen vuoksikin, että ne ovat niin tavattoman monitahoisia. Ja koska on tärkeää (kuten yllä esitin) että päätöksiä eivät tekisi kustannuskysymykset, elämän arvo -kysymysten pyörittely jää uskonnollisille & filosofisille tahoille. Tämän vuoksi koen, että meidän kaltaistemme riippumattomien ryhmien tulee olla uranuurtajina tällaisissa arvokeskusteluissa. AT on sikäli hyvässä asemassa tässä, että meillä on aika laaja otanta asiaan eri suunnilta tulevia ihmisiä (esoteerikkoja, filosofeja ja hoitotyöntekijöitä fyysisellä & psyyken puolella yhtä lailla).

Segel wrote: Wed May 13, 2020 1:32 pmMissä vaiheessa avustettu itsemurha on ok vain onko itsemurha ikinä ok? Onko huumattuna kuoleminen ok?

Äärimmäinen kipu on hirveä asia, ja vastaa omanlaistaan huumausta sekin, ts. ihminen ei voi olla normaalissa mielentilassa kärsiessään kovaa fyysistä kipua. Siten kivunlievitys melkeinpä missä tahansa vaativissa tilanteissa, kuoleminen mukaan luettuna, on minusta lähtökohtaisesti toivottavaa, vaikkei se oheisvaikutuksiltaan optimaalista olisikaan. Itse olen suhtautunut asiaan aiemmin omalta kohdaltani kovakouraisemmin ja välttänyt kivunlievitystä, mikä sekin on jättänyt vaikeasti hoidettavia ongelmia kehoon: kipu rikkoo ihmistä siinä missä liiallinen kärsimyksettömyyteen pakeneminenkin. Uskoakseni tässäkin asiassa tulisi yrittää löytää balanssi ääripisteiden pakottamisen sijaan. Ja siihen liittyen: itsemurha ei varmasti koskaan ole optimaalinen ratkaisu, mutta ihmiselämä valitettavasti kuitenkin tarjoaa aika ajoin tilanteita, joissa optimaalista ratkaisua ylipäänsä ei ole. Eutanasia lienee "vähiten huono" ratkaisu tilanteessa jossa toisena vaihtoehtona on kokijansa vakautuneen kokemuksen mukaan ei-ihmisarvoinen elämä.

Segel wrote: Wed May 13, 2020 1:32 pmAnnettaisiinko minun edes tehdä tällaista päätöstä, vai laitettaisiinko minut väkisin sairaalaan syöttöletkuihin ja psykiatrin puheille?

Hoitotahtonsa kannattaa laatia silloin kun se vielä on helposti mahdollista & tehtävissä normaalimielentilassa harkiten. Itse olen suunnitellut, että kun tähän on jossain vaiheessa mahdollisuus asettaa työenergiaa, voisimme laatia julkaisun ja/tai työpajan tai vastaavan apparaatin, joka pyrkii helpottamaan näitä kuolemaan liittyviä käytännön tekijöitä. Tarkoitan nyt koko tätä ihmisen usein yllättävää rumbaa, joka kuolemiseen kaikkineen liittyy: hoitotahto (vältettäköön herooisia otteita elvytyksessäni!), testamentti, jne. Tällainen kuoleman elämän aikana miettiminen voisi itse asiassa jo sellaisenaan olla tätä hyvin paineistettua asiaa positiivisella tavalla normalisoiva ja kaunistava asia. Ehkä se pelottaa ihmisiä kulttuurisesti ennen kaikkea juuri siksi, ettei siitä puhuta, eli kyseessä on loitontamisen noidankehä? Se olisi hyvä uutinen, koska tuollaista prosessia olisi aika helppoa kääriä takaisin kohti mainitsemaasi "luonnollista" yksinkertaisesti kommunikoimalla.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Segel
Posts: 91
Joined: Thu Jan 04, 2018 4:06 pm
Location: Helsinki

Re: Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Segel »

Nefastos wrote: Fri May 15, 2020 10:36 am
Hoitotahtonsa kannattaa laatia silloin kun se vielä on helposti mahdollista & tehtävissä normaalimielentilassa harkiten. Itse olen suunnitellut, että kun tähän on jossain vaiheessa mahdollisuus asettaa työenergiaa, voisimme laatia julkaisun ja/tai työpajan tai vastaavan apparaatin, joka pyrkii helpottamaan näitä kuolemaan liittyviä käytännön tekijöitä. .
Oma hoitotahto on jo aikaa sitten tehty!
Sellainen hoitotahto ja testamenttiprojekti voisi olla kyllä mieleenkiintoinen! Olen jo omassa lähipiirissäni niittänyt yleisen ankeuttajan mainetta ottamalla esimerkiksi tällaisia käytännön asioita puheeksi.

Omassa työssä kokemus on kuitenkin joskus ollut se, että sairaan ja kuolevan ihmisen tahtoa ei piirua myöten kuitenkaan kunnioiteta, joskus lähiomainen on voinut saada viimeisen sanan. Pahimpia taistelijoita jo tämän tavallaan pois lähteneen sielun tai kai siis tässä tapauksessa ruumiin tai kuoren puolesta taistelijoita on ollut ihmetyksekseni hartaat, omasta mielestään kristityt, jotka ovat saattaneet kokea sen jonkulaiseksi tehtäväkseen kristittynä, muka kunnioittaakseen elämää, tai jotain, vaikka juuri heillä voisi luulla olevan luottoa tai uskoa kuolemaan vapauttajana, enemmänkuin vaikkapa ateisteilla.

Herää paljon näkemyskiä ja kysymyksiä, mitä esoterian näkökulmasta esim. dementoituvassa ihmisessä tapahtuu, mutta sekin on kai niin eri keskustelu, että jätän sen muualle ja omaan mietintään.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Nefastos »

Segel wrote: Sat May 16, 2020 10:51 amPahimpia taistelijoita jo tämän tavallaan pois lähteneen sielun tai kai siis tässä tapauksessa ruumiin tai kuoren puolesta taistelijoita on ollut ihmetyksekseni hartaat, omasta mielestään kristityt, jotka ovat saattaneet kokea sen jonkulaiseksi tehtäväkseen kristittynä, muka kunnioittaakseen elämää, tai jotain, vaikka juuri heillä voisi luulla olevan luottoa tai uskoa kuolemaan vapauttajana, enemmänkuin vaikkapa ateisteilla.

Omaa yllä olevaa viestiä kirjoittaessani olin sisällyttänyt siihen tämänsuuntaisia ja kriittisempiä näkemyksiä luterilaisen kirkon tavasta hoitaa tätä asiaa, mutta jätin ne pois ihmisille ehkä jo kovin tuttuna kirkkokritiikkinä. Ehkä tuota kritiikkiä on kuitenkin tosiaan hyvä hieman palauttaa mieliin, koska jostain käsittämättömästä syystä meillä kuitenkin yhä vielä on olemassa valtionkirkko, joka menettää otettaan kylläkin varmasti mutta valitettavan hitaasti.

Uskonto muuttuneena konservatiivisuuden vakioksi on todellakin kuin inkarnoitunut tamas (hitaus & inertia), joka sopii pikemminkin peittämään kuin paljastamaan sielua. Ja sen poroporvarillista konservatiivisuutta painottavampaa uskonmuotoa saa toden totta hakea kuin minkä löydämme saksalaislähtöisessä & suomalaistuneessa luterilaisessa kristinuskossa. Ateisteistakaan löytää harvoin niin jämähtänyttä, antihengellistä, omaa pesäänsä loputtomiin materian mielteillä vuoraavaa ajattelumallia kuin mikä läpäisee nykysuomalaisen perususkonnollisuuden. Tuntuu, että täällä pohjolassa sekin, mikä jo 1700 vuotta sitten täysin antikristukselliseksi muodostuneessa kristinuskossa on ollut kaunista ja hyvää, on väsähtänyt hengen kuolemaksi ja itsekkääksi supermaterialismiksi viimeistään Itämeren ylittäessään.

Segel wrote: Sat May 16, 2020 10:51 amHerää paljon näkemyskiä ja kysymyksiä, mitä esoterian näkökulmasta esim. dementoituvassa ihmisessä tapahtuu, mutta sekin on kai niin eri keskustelu, että jätän sen muualle ja omaan mietintään.

Voin osallistua tähän mietintään sillä omalla teoriallani, että kyseessä on sielun kääntyminen kâma lokaan (kuolemanjälkeiseen äärimmäiseen introspektioon "Tuonelassa") kehon ollessa vielä näennäisesti elossa. Tähän viittasin edellisen viestin nekromantialla: ruumis on epäkuoleman tilassa, sielu pitkälti poistunut – so. immersoitunut – luonnollisen syklinsä mukaisesti. Fyysinen ei enää kiinnosta sitä, sen huomion ollessa kokonaan toisenlaisessa olemisen muodossa. Se ei enää tarvitse mitään eikä kukaan hyödytä sitä, ja elämässä pitää kiinni vain mainitsemasi ulkopuolisten itsekäs menettämisen pelko, so. projisoitu oma kuoleman- eli sisäisyyden kauhu.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Segel
Posts: 91
Joined: Thu Jan 04, 2018 4:06 pm
Location: Helsinki

Re: Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Segel »

Kirkkokritiikki on toki tuttua. Kun sanoin edellä, että "ihmetyksekseni", niin todella edelleen jaksan ihmetellä, kun tälläinen ilmiö tai voima koskettaa niin läheltä omassa arkielämässä vielä tänäkin päivänä ja kun sanoin, että "voisi luulla", en tarkoittanut sitä että täällä joku voisi luulla, vaan kai tarkoitan sitä, että jos näiden kuolevien ihmisten kristityt omaiset oikeasti uskovat maanpäällisen jälkeisen elämän olevan ihanaa pilven reunalla istumista ja ikuista autuutta taivaissa heidän jumalansa huomassa, minkä vuoksi he ajattelevat, että heidän omaisensa on parempi maata sängyssä makuuhaavaisena, kipuisena, jalattomana, vaipoissa, kuivuneena ja sellaisessa tajunnan tilassa missä sairas näyttäisi ulkoapäin olevan. Tai mitä he nyt uskovatkaan, ei kauheasti kiinnosta teologia enkä ole näiden omaisten käsityksistään ja uskostaan juuri kysellyt, mutta luulisi että mikä tahansa oli parempi omalle läheiselle, kun tuollainen tila, kun sellaisen näkee omilla silmillään vielä niinkin läheltä ja en käsitä ja voisin luulla heidän ajattelevan toisin.

Mitä ajattelet siitä, että onko tälle poistuneelle sielulle jotakin haittaa siitä, että ruumin hengailee "elossa" edelleen, vai onko sekin sille jo samantekevää?
Locked