Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Tulihenki
Posts: 227
Joined: Tue Jun 12, 2012 2:24 pm
Contact:

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Post by Tulihenki »

Mars wrote: Sun Mar 01, 2020 11:58 am
Segel wrote: Sat Feb 29, 2020 10:24 amToki kela tukee työssä käyvän kuntoutusterapiaa, mutta ymmärtääkseni se on semmoista, joka keskittyy työssä jaksamisen tukemiseen yms. (?) mikä ei kuitenkaan ole mun ongelmana. Työhön menen vaikka pää kainalossa ja itkuräkä poskella ja pidän ajatukseni omina.
Olen tästä eri mieltä. Vaikka työssä jaksamisen tukeminen on viime kädessä kuntoutuspsykoterapian tarkoitus, se ei tarkoita että itse terapia keskittyisi vain siihen. Terapiasta voi myös saada valtavasti apua vaikka terapeutti ei okkultismista tai henkisyydestä juuri tietäisikään. Uskon, että loppujen lopuksi ero terapeuttisen itsensä kanssa työskentelyn ja okkulttisen vastaavan välillä voi olla yllättävänkin pieni.
Töihin ei välttämättä kannata aina mennä pää kainalossa ja itkuräkä poskella. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita.
Kokemuksesta voin sanoa, että käytännössä tuo ''työssä jaksamisen tukeminen'' voidaan tulkita hyvin laajasti. Ihan mikä tahansa asia elämässä, jota saadaan esim. terapian keinoin positiivisempaan suuntaan auttaa työssä jaksamisessa, joten terapiassa istuminen ei tarkoita sitä, että puhutaan vain kuinka töissä ollaan. Töihin meneminen pää kainalossa kuulostaa kauhealle ja sitä tein todella pitkään itsekin kunnes stoppi tuli.

Terapia on myös itsellä auttanut tasapainottamaan aiemmin mainittua minätuntemuksen vahvistumista ja okkulttisia pyrkimyksiä. Tämä tasapainotus on tuonut hyötyjä myös sillä saralla, että en ole enää niin kovin vaatimaton, joka oli enemmänkin huonoa itsetuntoa ja uskalluksen puutetta. Tunnen paremmin arvoni ja olen löytänyt sen myötä takaisin kauan kadoksissa ollutta tulisuutta.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Post by Nefastos »

Jatkan sympaattisia aiheenvieruskeskustelujamme, joita voidaan tarpeen mukaan myöhemmin siivoilla omiksi aiheikseen toisaalle. Itsessään petollisen yksinkertainen kysymys kutsumuksesta linkittyy mielestäni välittömästi kaikkein perustavimmanlaatuisiin eksistentiaalisiin kysymyksiin.
Malja wrote: Wed Mar 04, 2020 8:38 pmMielenkiintoista, oliko jokin tietty hetki, jolloin tulit tietoiseksi tästä toiseuden kokemuksesta, vai onko se ollut aina enemmän tai vähemmän läsnä ja ehkä saanut selkeämmän muodon esoteriaan perehtymisen myötä?

Puberteetti-iässä. Koen itse että se hermotuli joka nousee sukupuolikypsässä ihmisessä (ts. kypsyttäen ihmisen sukupuoliseksi olennoksi) on sidoksissa kundalinî-prosessiin, ja suotuisissa olosuhteissa nämä kaksi – ikään kuin Eros sanan maallisessa ja henkisessä merkityksessä – operoivat yhtenä ja samana olemuksena. Niinpä olessani 13-14 vuotias, jolloin seksuaalinen tuli nousi jo hyvin voimakkaasti, minut samanaikaisesti kyllästi myös tämän asian toinen puoli, joka oli ehdoton sielullinen kokemus. Tuo kokemus oli kaikkea muuta selvempi tunto siitä, että "tiedän" jotakin mitä en saa aivoihini: että olen kokonaan toinen ihminen menneisyydessä, ja nyt vankina tämän lapsen sisällä. Seurasi hurjia epätoivoisen haparoinnin vuosia kun yritin etsiä tuota jotakin mille minulla ei ollut nimeä, kunnes löysin sen Blavatskyn Salaisessa opissa. Kaikki oli täysin selvää ja koin "tulleeni itseeni". Tämä kokemus ei ole missään vaiheessa hävinnyt tai laimentunut.

Malja wrote: Wed Mar 04, 2020 8:38 pmUskotko, että kaikilla on jokin sisäsyntyinen kutsumus, joka vain odottaa oivaltamistaan?


Kyllä, sikäli että koen nimenomaan teloksen (olennon "tahtoisuuden", mutta suhteessa absoluuttiseen olemassaoloon) olevan jokaista oliota viime kädessä määrittävä tekijä: monadi, âtminen ydin. Se mitä "olen" on syvimmiltään paikkani siinä äärimmäisessä olemassaolossa, joka lopulta on vain ykseyden suhde itseensä näennäisten osatekijöidensä kautta. Mitään "erillistä" olentoa ei ole eikä voi olla olemassa missään muussa kuin lopulta illusorisissa merkityksissä. (Tämän tarkoitan metafyysisessä, en arvottavassa merkityksessä: tämänpuolisina olentoina kokemuksemme tämänpuolisesta minuudesta on kaunis, hyvä, oikeutettu, välttämätön.)

Lainaan vanhemmista keskusteluista:

Nefastos wrote: Mon Jan 07, 2013 3:08 pmkunkin monadin "predestinoitu"... erilaisuus on väistämättömyys jo sille, että ne alun perin kykenevät tulemaan ilmennykseen & hajautumaan. Jos kukin monadi eli hengen ydinpisara olisi faktisesti identtinen muiden kanssa, ne olisivat yksi tavalla, joka ei mahdollistaisi edes illusorista erilaistumista. Mutta ne sekä ovat yksi että eivät ole, koska "Jumala" on muiden täydellisyyksiensä joukossa myös täydellinen itsetietoisuus, joka siten edellyttää osatekijöidensä keskinäistä introspektiota. Paradoksaalisesti, minä olen Minä sen kautta, kuinka määrityn muihin nähden: & tuon määrittymisen ydin ei olekaan kausaalinen tai spatiaalinen, vaan teleologinen. (Josta käytännön sovellutus: en ole siksi että ajattelen, vaan sen kautta että toteutan omaa dharmaani.)
Nefastos wrote: Thu May 02, 2013 10:24 amLänsimaisessa kulttuurissa, ts. nykyisessä maailmassamme yleisesti, ajatus "elämän tarkoituksesta" koetaan niin syväksi kysymykseksi, ettei moni siihen varmasti voi uskoa ratkaisua edes olevan. Itse taas koen, että ajatus dharmasta on perustavimmanlaatuisimpia tekijöitä myös okkultismissa. Se on ikään kuin moraalin aktiivinen puoli, lopulta ainoa syy tehdä - ei vain olla tekemättä - jotain rajattomassa maailmankaikkeudessa.

"Dharma" voidaan kääntää laiksi tai uskonnolliseksi velvoitteeksi. Toisin kuin länsimaisissa uskonnoissa, idän dharma-ajattelussa olennaisena osana on, että eri ihmisillä dharmat eli elämäntehtävät ovat erilaiset, mutta nämä kaikki kuitenkin linkittyvät yhteen myös kosmisella tasolla. Toisin sanoen, vaikka dharmat vaihtelevat, tästä ei päädytä edes kiertoteitse relativismiin, koska esim. rakkaudellisuuden periaate on kuitenkin osa universaalia dharmaa.

Ajatus dharmasta antaa ihmiselle selkeän suunnan, mutta ei pakotetta. Se voi olla hyvin katkera pala purtavaksi länsimaiselle ajattelulle, koska se edellyttää kosmokselta ultraobjektiivisuutta, (valtavan herkkää & vivahteikasta) yhteismitallisuutta. Tämä ajatus dharmasta on myös karman &c. taustalla: että me emme ole vain lastuja laineilla, vaan että kaikella on Merkitys. Ja että tuo merkityksekkyys ei näy vain jossain kansakunnan johtajien sodanjulistuksissa tai vastaavissa erikoistilanteissa, vaan kaikkein pienimmissäkin asioissa. Että pientä & suurta päätöstä ei itse asiassa ole lainkaan olemassa, koska koko olemassaolo on merkityksekkyyden eikä satunnaisuuden kudelma.


Monadi eli Yksikkö (platonismin ja esim. Leibnizin nimitys äärimmäiselle sielulle) on, kuten nimestä – Ykseydestä eli Ainoudesta – voi päätellä, yksi ja sama asia: Yksi ihmisessä on sama kuin Yksi Ainoa Jumala. Monadi eli itse kukin Itse on aina sama, ja "erillisen" monadit eroavat vain dharmoiltaan eli siltä tehtävältä, missä tulokulmassa ne toisiinsa eli suureen ykseyteen ovat. Spinozan Jumala-essenssi ja Lovecraftin protoplastinen, valejalkoja esiin vyöryttävä Jumala-essenssi ovat tämä perimmäinen monadinen ykseys, jota kuitenkaan ei tule käsittää substanssina, vaan nimenomaan henkenä – jolloin se menettää hirviömäisyytensä ja vanhatestamentillisen sävynsä, ja paljastuu maailman kokoiseksi runoksi. Jumala ojentaa kätensä maailmaan ja se on sinä, minä, puu, tuulenpuuska. Ainoa millä on lopulta merkitystä on, että kukin noista ilmiöistä kurottuisi omaan dharmaansa, joka on sen omin olemus ja samalla paradoksaalisesti yhteys näennäiseen toiseuteen. Ihminen joka yrittää elää itselleen muiden kustannuksella imee verta omasta ruumiistaan omaksi häviökseen.

Eli lyhyesti: kyllä, uskon jokaisen ihmisen dharmaan eli kutsumukseen eli elämäntehtävään, koska juuri se on itse kunkin eksistentiaalinen paikka. Se näkyykö tuo dharma mitenkään selkeästi esim. ammatillisissa valinnoissa on sitten kokonaan toinen kysymys. Yleensä näiden välillä näkynee kuitenkin jonkinlainen korrespondenssi; asema yhteisössä voi siten toimia kuin metaforana sille, mitä ihminen on eksistenssissään asemoitunut tekemään. (Suutari Böhmen dharma oli ehkä luoda uskonnolle uutta muotoa, jolla kulkea eteenpäin.)
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Tulihenki
Posts: 227
Joined: Tue Jun 12, 2012 2:24 pm
Contact:

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Post by Tulihenki »

Nefastos wrote: Thu Mar 05, 2020 3:20 pm Eli lyhyesti: kyllä, uskon jokaisen ihmisen dharmaan eli kutsumukseen eli elämäntehtävään, koska juuri se on itse kunkin eksistentiaalinen paikka. Se näkyykö tuo dharma mitenkään selkeästi esim. ammatillisissa valinnoissa on sitten kokonaan toinen kysymys. Yleensä näiden välillä näkynee kuitenkin jonkinlainen korrespondenssi; asema yhteisössä voi siten toimia kuin metaforana sille, mitä ihminen on eksistenssissään asemoitunut tekemään. (Suutari Böhmen dharma oli ehkä luoda uskonnolle uutta muotoa, jolla kulkea eteenpäin.)
Minä olen ollut monenlaisissa töissä, mutta mielenkiintoista ollut huomata, miten kasvava sympatia vasemman käden polkua kohtaan on tuonut elämässäni ehkä ensimmäistä kertaa palkkatyöni yhdistymään henkisten pyrkimysten rinnalle. Selkeä jonkin asteinen yhtyminen on ainakin tapahtunut, joka ilmenee jo siinä, että viihdyn töissä todella hyvin ja todella mieluusti lähden töihin. Teen vieläpä ehkä monien mielestä ei niin hohdokasta siivoojan työtä kaikista hankalimmissa kohteissa.

Olen kyllä huomannut myös, että voimistunut minäni osaa nousta ylpeilemäänkin tällä työllä. Vessan seiniä, kun pesee ihmispaskasta ja sisällä nousee ääni, että olenpas ylhäinen, kun alennun tähän työhön niin melko huvittuneena sitä jatkaa miettien, miten ihmeellisiä puolia sitä voikin nousta.
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Post by obnoxion »

Tulihenki wrote: Thu Mar 05, 2020 5:47 pm (Suutari Böhmen dharma oli ehkä luoda uskonnolle uutta muotoa, jolla kulkea eteenpäin.)
Jungilaisen satujentulkinnan mukaan ("Shadow and evil in fairy tales": Marie-Louise von Franz) suutari on sadussa saturnaalinen hahmo, räätälin vastatessa merkuriusta.
Tulihenki wrote: Thu Mar 05, 2020 5:47 pm Teen vieläpä ehkä monien mielestä ei niin hohdokasta siivoojan työtä kaikista hankalimmissa kohteissa.

Olen kyllä huomannut myös, että voimistunut minäni osaa nousta ylpeilemäänkin tällä työllä. Vessan seiniä, kun pesee ihmispaskasta ja sisällä nousee ääni, että olenpas ylhäinen, kun alennun tähän työhön niin melko huvittuneena sitä jatkaa miettien, miten ihmeellisiä puolia sitä voikin nousta
Itse aloin joskus tehdä siivoutyötä väliaikaisena ratkaisuna, mutta se veikin mukanaan. Alusta asti koin sen henkisesti erittäin palkitsevaksi työksi, ja parhaimmillaan hyvin meditatiiviseksi ja tantriseksi harjoitukseksi. Tosin kehonhallintaa vaaditaan mikäli työssä haluaa jaksaa eläkeikään asti. Muutaman vuoden jälkeen alkoikin olla jo kiire löytää vähemmän kuluttavaa työtä. Mutta kyllä yleisten vessojen siivous on maallikkoluostarityötä parhaimmillaan. Nuorena minulla oli tällainen t-paita jossa oli sotkuisen vessan kuva ja teksti "God is everywhere", jonka edelleen koen eräänlaiseksi credoksi. Ehkä voisinkin ottaa käyttöön käsitteen vessansiivouspanteismi...
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Tulihenki
Posts: 227
Joined: Tue Jun 12, 2012 2:24 pm
Contact:

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Post by Tulihenki »

obnoxion wrote: Thu Mar 05, 2020 6:51 pmItse aloin joskus tehdä siivoutyötä väliaikaisena ratkaisuna, mutta se veikin mukanaan. Alusta asti koin sen henkisesti erittäin palkitsevaksi työksi, ja parhaimmillaan hyvin meditatiiviseksi ja tantriseksi harjoitukseksi. Tosin kehonhallintaa vaaditaan mikäli työssä haluaa jaksaa eläkeikään asti. Muutaman vuoden jälkeen alkoikin olla jo kiire löytää vähemmän kuluttavaa työtä. Mutta kyllä yleisten vessojen siivous on maallikkoluostarityötä parhaimmillaan. Nuorena minulla oli tällainen t-paita jossa oli sotkuisen vessan kuva ja teksti "God is everywhere", jonka edelleen koen eräänlaiseksi credoksi. Ehkä voisinkin ottaa käyttöön käsitteen vessansiivouspanteismi...
Vessat ovat minullekin erityinen kohde, koska niissä nousevat armottoman suoraan omat ajatukset kaikissa eri sävyissä. Samoin ylipäätänsä reaktiot eri tilanteisiin. Välillä ajattelen, että julkinen vessa on kuin toinen todellisuus tai se kartanon kaukaisin kammio, jossa salaisimmat impulssit voidaan käydä toteuttamassa ilman, että muut havainnoivat paitsi tarkkasilmäinen siivooja. Erittäin mielenkiintoinen paikka ja vastaa kaikinpuolin myös omaa elämäntilannettani, jos myös terapian avulla pengottu niin kipeitäkin alueita.

Vessansiivouspanteismi, saatan lainata sinulta joskus sitä. :)
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Post by Nefastos »

obnoxion wrote: Thu Mar 05, 2020 6:51 pmJungilaisen satujentulkinnan mukaan ("Shadow and evil in fairy tales": Marie-Louise von Franz) suutari on sadussa saturnaalinen hahmo, räätälin vastatessa merkuriusta.

Satumaailman olennoista tulee mieleen leprekauni, joka on kastepisaroilla tanssimaan kykenevien keijujen suutari. Olen joskus maininnut jakavani Buffy Vampyyrintappajan vakaumuksen: "There are two things I don't believe in: coincidence and leprechauns". Mutta ehkä tästäkin olisi varaa vielä tinkiä, leprekaunien suhteen. Raamatun hahmoista kenkäsymbolismiin oli viehtynyt Johannes Kastaja. Äitini muistaa aina mainita minulle isoisäni isästä, jolla oli sama nimi ja syntymäpäivä kuin minulla, ja joka oli "tsaarin suutari" – mitä ikinä se sitten tarkalleen ottaen tarkoittaakaan.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Benemal
Posts: 562
Joined: Thu Feb 23, 2012 7:24 pm
Location: South-Fin

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Post by Benemal »

Nefastos wrote: Sat Mar 07, 2020 6:41 pm itini muistaa aina mainita minulle isoisäni isästä, jolla oli sama nimi ja syntymäpäivä kuin minulla, ja joka oli "tsaarin suutari" – mitä ikinä se sitten tarkalleen ottaen tarkoittaakaan.
Veikkaisin, että Tsaarilta on hajonnut tossu jollain Suomen reissullaan - joka on luultavasti kulkenut Lappeenrannan kautta - isosisoisäsi ja kaimasi suutari Johannes Nefastossu on sitten korjannut sen.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Post by Nefastos »

Benemal wrote: Sat Mar 07, 2020 7:22 pmLappeenrannan kautta

Johannes sr. vaikutti ymmärtääkseni Viipurissa. Minulle mielikuvitusta kiihottavin aspekti tässä on tietysti se, että tapahtumat sijoittuvat Rasputinin aikaan.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Peregrina
Posts: 118
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Post by Peregrina »

Mars wrote: Thu Mar 05, 2020 12:02 am
Boreas wrote: Wed Mar 04, 2020 11:00 pm
Malja wrote: Wed Mar 04, 2020 8:38 pm Olen joskus kokenut, että terapian ja henkisyyden tavoitteet ovat ristiriidassa,
jos terapian tavoitteena on minäkokemuksen vahvistaminen, mutta olen saattanut luoda tarpeettoman vastakkainasettelun näiden työskentelytapojen välille. Voihan se olla, että vahvemman ja selkeämmän minäkokemuksen läpi on helpompi nähdä. Eräs buddhalainen opettaja käytti hauskaa ilmaisua "tunnistamaton lentävä ego" tilanteesta, jossa harjoittaja pyrkii valaistumaan vaivautumatta tutustumaan persoonaansa.
Terapiassa tavoitellun psykologisen ja kognitiivisen minätuntemuksen vahvistumista ei tulisi nähdäkseni sekoittaa esoteeriseen egon rajoitteista vapautumisen pyrkimykseen. Psykologinen minätuntemuksen voimaantuminen ja siitä seuraava esim. itsetunnon kasvaminen eivät ole uskoakseni millään tavalla esteitä tiellä kulkemiseen vaan päinvastoin, ja vain voimakkaan persoonallisuuden omaava kykenee siitä paradoksaalisesti luopumaan tarvittaessa. Kaikenlaiset egontuhoamispyrkimykset ovat uskoakseni yksinomaan haitallisia ihmisille, joilla on heikko itsetunto tai minätuntemus.
Tämä Boreaksen kommentti on niin hyvin sanottu etten keksi juuri lisättävää. Ylipäätään ego ja persoona ovat niin monimuotoisia sanoja että niistä puhuminen johtaa helposti hankaluuksiin ja vääriin tulkintoihin, varsinkin jos puhutaan egon tuhoamisesta tai muusta vastaavasta. Tämän vuoksi en oikein uskalla kommentoida muuta kuin että itse näen nimenomaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin erittäin tärkeänä henkisen kasvun ehtona ja osana, ja tässä psykologia ja esoteria voivat mielestäni paiskata kättä ja tukea toisiaan.
Boreaksen ja Marsin esittämät lähestymistavat kuulostavat minusta varsin terveiltä, kiitos kommenteista.
Nyt kun ajattelen, niin voimakas stressi on varmaankin ollut tuottamassa sitä illuusiota, että pitäisi valita psykologian ja henkisyyden väliltä.
Kokemus ärsykkeiden liiallisuudesta ja siitä kumpuava tarve tehdä rajuja linjanvetoja.

Smaragd wrote: Wed Mar 04, 2020 11:56 pm
Malja wrote: Wed Mar 04, 2020 8:38 pm
Nefastos wrote: Thu Feb 27, 2020 12:33 pm Hienoa, että olemme saaneet haarautumaan näin paljon keskustelua näinkin spesifistä aiheesta.
Mmjoo, minulla on taipumus hukata punainen lanka päntiönään, enkä näemmä ole ainoa. Uskoisin, että jos keskustelun osanottajat ovat vilpittömiä, keskustelu soljuu spontaanisti tarpeelliseen suuntaan. Tai ainakin haluaisin uskoa.
Voihan sitä olla sekasorrossaankin vilpitön ja kylvää kaaosta tahattomasti ilman, että siitä on muuta hyötyä kuin että muut oppivat välttämään sekasorron vastentahtoista lähettilästä. Luulen kyllä, että tähän keskusteluun pätee enemmän tuo ensinmainittu.
Nostan hattua tälle. Vaikkei järjestystä tule kokonaan hylätä, niin täällä on mielestäni se etu ettei meidän tarvitse lakaista pääkalloja hautuumaapyhätöstämme piiloon, kunhan työ on seuran periaatteiden mukaista. Nähdäkseni tehtävänämme ei ole todistaa täällä vaikkapa tiedemaailmalle uskottavuuttamme, kuten Blavatskyn risti vaikutti osin olleen. Toki sellaistakin työtä voi jossain Azazelin Tähden ideoiden alla tehdä, mutta yhden työmuodon ei tarvitse rajoittaa muita.
Minusta on hyvin huojentavaa, että ihmisen nurjempaan puoleen voi suhtautua kuin työstettävään raakamateriaaliin, ilman demonisointia.
Jos saisi olla olemassa vain kiiltävimpänä versiona itsestään, aika pian joutuisi heittämään pyyhkeensä kehään.
Tulihenki wrote: Thu Mar 05, 2020 1:32 pm Terapia on myös itsellä auttanut tasapainottamaan aiemmin mainittua minätuntemuksen vahvistumista ja okkulttisia pyrkimyksiä. Tämä tasapainotus on tuonut hyötyjä myös sillä saralla, että en ole enää niin kovin vaatimaton, joka oli enemmänkin huonoa itsetuntoa ja uskalluksen puutetta. Tunnen paremmin arvoni ja olen löytänyt sen myötä takaisin kauan kadoksissa ollutta tulisuutta.
Ah, ihana kuulla, että joku on onnistunut heräämään arvottomuuden transsista, jonka kalseaan syleilyyn on niin helppoa antautua.
Nefastos wrote: Thu Mar 05, 2020 3:20 pm Tuo kokemus oli kaikkea muuta selvempi tunto siitä, että "tiedän" jotakin mitä en saa aivoihini: että olen kokonaan toinen ihminen menneisyydessä, ja nyt vankina tämän lapsen sisällä.
Saitko selville, kuka olit ennen nykyistä ruumiistustasi? Vai oliko tämä irrelevantti seikka?
Paljon kuulee sanottavan, ettei juuri kannata antaa painoarvoa edellisten elämien muistoille, mutta kuvittelisin, että niistä voisi olla hyötyä jos jatkaa samaa tärkeää työtä kuluvassa elämässä kuin edellisissä. Tai voihan noista kurkistuksista menneeseen olla siinäkin mielessä hyötyä, että niissä esiintyvistä säännönmukaisuuksista voi saada vihiä omasta dharmastaan.
Olen tosin hyvin skeptinen mitä tulee edellisten elämien muistoihin, mielikuvitus kun tuottaa niin helposti todentuntuisia valemuistoja.

Nefastos wrote: Thu Mar 05, 2020 3:20 pm Mitään "erillistä" olentoa ei ole eikä voi olla olemassa missään muussa kuin lopulta illusorisissa merkityksissä. (Tämän tarkoitan metafyysisessä, en arvottavassa merkityksessä: tämänpuolisina olentoina kokemuksemme tämänpuolisesta minuudesta on kaunis, hyvä, oikeutettu, välttämätön.)
Uskon tämän pitävän paikkansa, vaikkakin viime vuosina olen halunnut unohtaa asianlaidan, koska en kyennyt tuomaan tätä ja muita oivalluksia terveellä tavalla osaksi arkielämääni.
Nefastos wrote: Thu Mar 05, 2020 3:20 pm Mutta ne sekä ovat yksi että eivät ole, koska "Jumala" on muiden täydellisyyksiensä joukossa myös täydellinen itsetietoisuus, joka siten edellyttää osatekijöidensä keskinäistä introspektiota.
Tästä saa sellaisen vaikutelman, että Jumala lakkaisi olemasta itsetietoinen, jos Se olisi homogeeninen ykseys ilman osatekijöitä. Vai olisiko Jumala tällöin puhdas tietoisuus ilman kohdetta? Koska ei ole mitään mikä eroaa jostain toisesta? Sivujuonteen sivujuonne :)
Nefastos wrote: Thu Mar 05, 2020 3:20 pm Eli lyhyesti: kyllä, uskon jokaisen ihmisen dharmaan eli kutsumukseen eli elämäntehtävään, koska juuri se on itse kunkin eksistentiaalinen paikka. Se näkyykö tuo dharma mitenkään selkeästi esim. ammatillisissa valinnoissa on sitten kokonaan toinen kysymys. Yleensä näiden välillä näkynee kuitenkin jonkinlainen korrespondenssi; asema yhteisössä voi siten toimia kuin metaforana sille, mitä ihminen on eksistenssissään asemoitunut tekemään. (Suutari Böhmen dharma oli ehkä luoda uskonnolle uutta muotoa, jolla kulkea eteenpäin.)
Käsitinkö oikein, että elämä elämältä, henkisen kehityksen myötä, se mikä ensin oli vain symbolinen viittaus dharmaan mieltymysten tai näennäisesti sattumanvaraisten valintojen muodossa, kirkastuu elämän (tai elämien) tehtäväksi?

Benemal wrote: Sat Mar 07, 2020 7:22 pm Nefastos kirjoitti: ↑itini muistaa aina mainita minulle isoisäni isästä, jolla oli sama nimi ja syntymäpäivä kuin minulla, ja joka oli "tsaarin suutari" – mitä ikinä se sitten tarkalleen ottaen tarkoittaakaan.
Veikkaisin, että Tsaarilta on hajonnut tossu jollain Suomen reissullaan - joka on luultavasti kulkenut Lappeenrannan kautta - isosisoisäsi ja kaimasi suutari Johannes Nefastossu on sitten korjannut sen.
Nyt kyllä Benemalilla välähti, repesin huolella :lol
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Post by Nefastos »

Malja wrote: Thu Mar 12, 2020 10:06 pmSaitko selville, kuka olit ennen nykyistä ruumiistustasi? Vai oliko tämä irrelevantti seikka?
Paljon kuulee sanottavan, ettei juuri kannata antaa painoarvoa edellisten elämien muistoille, mutta kuvittelisin, että niistä voisi olla hyötyä jos jatkaa samaa tärkeää työtä kuluvassa elämässä kuin edellisissä. Tai voihan noista kurkistuksista menneeseen olla siinäkin mielessä hyötyä, että niissä esiintyvistä säännönmukaisuuksista voi saada vihiä omasta dharmastaan.
Olen tosin hyvin skeptinen mitä tulee edellisten elämien muistoihin, mielikuvitus kun tuottaa niin helposti todentuntuisia valemuistoja.

Eräs jäsen esitti erittäin hyvin reinkarnaatiokokemusten jäsentymistä edellisessä Lucifer-looshin kokouksessa. Esitän sen tässä nyt hyvin lyhyesti, koska olemme tällaisilla kauniisti umpeen kasvaneilla sivupoluilla, vaikka ajatus ansaitsisikin oman pitkän keskustelunsa: "Usein ne kokemukset jotka ensin saattaa kokea lineaarisena sielun kulkemisena läpi eri syntymien alkavat Työn edistyessä tuntua ikäänkuin samanhetkisesti läsnäolevilta olemuksilta eri ajoissa." (Pahoitteluni ajatuksen mahdollisesta tahattomasta mutiloinnista.) Tämä vastaa minunkin kokemustani, ja olen kirjoittanut hieman asiasta artikkelissani Proud as the Sky's Vault, Humble as Bone. Koen, että ihmisen reinkarnaatioprosessi ei ole lineaarinen, vaan salaisuus piilee Ajan oikeassa käsittämisessä. Kaikki Aionit, aikakaudet, eli sefirat, "luomispäivät", ovat läsnä samanaikaisuudessa. Mutta tästä ehkä enemmän jossain toisessa keskustelussa. Joka tapauksessa, en tahtoisi (enkä voisi) sanoa: "Minä olin se ja se", mutta sen sijaan: "Tämänhetkisellä sielullani ja NN:llä on salaperäinen yhteys" on paremmin esitetty. Uskoakseni vasta adeptimestarille minuus on ehdoton esine, ja hänelle paradoksaalisesti sen itseyden menettämisen kautta.

Malja wrote: Thu Mar 12, 2020 10:06 pm
Nefastos wrote: Thu Mar 05, 2020 3:20 pmMutta ne sekä ovat yksi että eivät ole, koska "Jumala" on muiden täydellisyyksiensä joukossa myös täydellinen itsetietoisuus, joka siten edellyttää osatekijöidensä keskinäistä introspektiota.

Tästä saa sellaisen vaikutelman, että Jumala lakkaisi olemasta itsetietoinen, jos Se olisi homogeeninen ykseys ilman osatekijöitä. Vai olisiko Jumala tällöin puhdas tietoisuus ilman kohdetta? Koska ei ole mitään mikä eroaa jostain toisesta?

Jos jokin on de facto homogeeninen, se tietysti ei voi olla tiedollinen meidän sanalle antamassamme merkityksessä, koska sen tietoisuus ei voi kohdistua mihinkään. Näin ehdottomalla tasolla on vain äärimmäinen itseensä vaipuminen, joten sellainen Jumala olisi meidän eriytyneiden olentojen kannalta yhtä tyhjän kanssa; jonkinlainen omassa onnellisuudessaan järjettömänä kupliva Azathoth. Mutta jo se että jotakin ilmenee osoittaa, että tämä ajatus ei ole tosi, ts. se ei ole ainoa tosi; kiistatta on olemassa Samsara, tai itse kukin minä ei tässä kirjoittaisi/lukisi. Kuten sanottua, monadien päällekkäinen dharminen rakenteisuus luo sen kehkeytyvän maailman, jossa Jumala voi kokea itsensä näennäisessä toiseudessa.

Malja wrote: Thu Mar 12, 2020 10:06 pmKäsitinkö oikein, että elämä elämältä, henkisen kehityksen myötä, se mikä ensin oli vain symbolinen viittaus dharmaan mieltymysten tai näennäisesti sattumanvaraisten valintojen muodossa, kirkastuu elämän (tai elämien) tehtäväksi?

Dharma on olennon tapa olla olemassa, tiedosti se tämän dharmansa tai ei. Emanaation kaarella dharma=karma, niin että kukka kääntyy kohti aurinkoa koska se a) haluaa ja b) niin on hyvä. Remanaation eli Jumalaan palaamisen kaarella puolestaan erillistyneestä karmasta on (usein melkoisella kivulla ja ponnistuksella) uudelleen työstettävä esiin dharma, koska se mitä haluan ja mitä minun tulee tehdä voivat olla kehkeytyneet moninaistumisen kautta eri näköisiksi asioiksi. Minun on siis tuotava elämässäni kaikki yhteen, fokusoitava suunnattomasti, jolloin punainen lanka jälleen löytyy. Tällaisessa prosessissa se mikä ensin oli vain symbolinen viittaus dharmaan tulee vähitellen puhdistumaan dharmaksi todella johdattavassa merkityksessä. Sen voi kohdata missä tahansa missä elää; kohtaaminen voi alkaa työstä, suhteesta, esoteerisen harjoituksen muodosta, tai tavasta kohdata toinen ihminen. Kun suuntaa seurataan, sen näkee yhtä selkeämpänä, ja oma ponnistus auttaa tässä enenevästi. Tämä on, uskoakseni, yksi nykyihmisyyden läpäisevistä haasteista: nähdä, että toivottava suunta eli merkitys ON olemassa, vaikka sitä ei enää pystykään löytämään helposti kuten menneen maailman kastitetuissa ja ulkoa ohjeistetuissa järjestelmissä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked