The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Viime looshikokouksen jälkeen tätä aihetta sivuttiin jossain määrin ja muistelisin väittäneeni ettei kukaan sisimmässään tahdo elää maailmassa jossa ei ole kärsimystä. Tarkoitin kitkasta syntyvää tulta tietenkin.

Ongelmallista "mikä ei tapa, se vahvistaa":ssa on, jos se tulkitaan niin että kaikki vahvuus on hyvästä ja kaikki heikkous pahasta: mitä ikinä tapahtuukin, se saa toki psykologiamme reagoimaan ja jollain tapaa "vahvistumme" (ts.jokin meissä vahvistuu), mutta sitä voinee ajatella niinkin että pentagrammin jo valmiiksi liian terävä kulma saadaan entistä terävämmäksi kokonaisvaltaisen harmonian kustannuksella. Tämä ainakin tuntuu olevan usean Nietzsche-fiilistelijän ongelma, joka tulee ironisesti havaituksi sitten kun huomataan että "se, mikä ei tapa, ei enää vahvistakaan".

Nefastos wrote:on toisaalta paljon ihmisiä, jotka tanssivat läpi elämänsä astuen monille varpaille yksinkertaisesti siksi, että oma elämä ei ole pitänyt sisällään kylliksi aitoa kärsimystä opettaakseen elävää myötätuntoa; ja toisaalta olen kohdannut monia sellaisia, joiden kärsimyksillä ei tunnu olevan mitään äärtä tai määrää, vaan jotka jo ovat täynnä empaattista herkkyyttä, mutta jotka kohtaavat elämässään mielettömän määrän vastoinkäymisiä ja tuskia yhä uudelleen.

...mikä puolestaan on omiaan ruokkimaan sellaista ajatusta, että kärsineiden pitäisi käydä vähän opettamassa näitä varpaille tallojia, tai päinvastoin, että menestyjä voisi auttaa terveessä narsismissa. Uskoisin että tämä(kin) ajatus palautuu sukupuolisynergian problemoihin ja juuri yksipuoleisen kehityksen ongelmiin, jotka ovat oikaistavissa (luulen, optimistina kerrankin) yksilön elämässä nopeammin kuin luulisi. Alitajuisista kuvista juurikin uskon löytyvän parannuskeinon ja tavan 'katkaista onnen tai epäonnen noidankehä', joka ei sinänsä heti linkity mihinkään absoluuttiseen, vaan saisi ikään kuin sähkövarauksen tavoin vetämään vastakkaisia vaikutuksia puoleensa.

Mieleeni tuli myös Oshon väittämä siitä, että maailman nälänhätä on seurausta siitä, että tietyt kulttuurit väheksyvät materiaa ja että länsimainen ns.mielisairas henkinen tyhjiö olisi seuraus päinvastaisesta.

En jaksanut käydä koko topicia läpi, en tiedä onko jo mainittu. Mutta ollut itsellä aikaa pitkään hankala kausi, mennyt kyllä jossain määrin eteenpäin henkisesti, nöyryyttä tullut jo vähän. Niin osaatteko sanoa jotain vinkkejä tämmöisistä hankalista kausista selviämiseen?

Tähti wrote:En jaksanut käydä koko topicia läpi, en tiedä onko jo mainittu. Mutta ollut itsellä aikaa pitkään hankala kausi, mennyt kyllä jossain määrin eteenpäin henkisesti, nöyryyttä tullut jo vähän. Niin osaatteko sanoa jotain vinkkejä tämmöisistä hankalista kausista selviämiseen?

Ainakin yksi yleisluontoinen keino ratkaista ongelmia on varmaan koettaa katsoa niiden yhteisiä piirteitä ja sen kautta pyrkiä havaitsemaan niiden "viesti". Jos tavallaan kaikki ongelmat ovat kitkaa itseyden ja toiseuden välillä voi ajatella että näin voi löytää sen särön itsestään joka saa aikaan konflikteja ja ratkaisemalla sen kitkee ongelmien juuren.

Kriisissä yritän aina muistaa, että se loppuu, kuten elämäkin. Kuulen päässäni: Väliaikaista kaikki on vaan...

Tähti wrote:En jaksanut käydä koko topicia läpi, en tiedä onko jo mainittu. Mutta ollut itsellä aikaa pitkään hankala kausi, mennyt kyllä jossain määrin eteenpäin henkisesti, nöyryyttä tullut jo vähän. Niin osaatteko sanoa jotain vinkkejä tämmöisistä hankalista kausista selviämiseen?

En tiedä että mistä sinun hankaluutesi johtuvat, joten vähän paha mennä sanomaan. Itselläni suurin osa ongelmista johtuu siitä, että on jo helvetin pitkään kuvitellut että ihmisen pitää olla jotain tietynlaista. Todella onnellinen en ollut oikeastaan koskaan ennen kuin tajusin että ei ole mitään syytä olla sellainen väkisin. Sitä kuristaa itseään omilla ei mihinkään perustuvilla vaatimuksillaan. Varmasti yleinen ongelma nuorilla ihmisillä, tuollaista vastaanhan reagoidaan yleensä leikkimällä vahvaa ja kääntämällä huomio muualle itse ongelmasta.

Oikeastaan kaikki ongelmat ratkeavat itsestään, kunhan vain aidosti haluaa ja sisimmässään tietää että mikä on vialla. Meditoi, ota iisisti ja ole omassa rauhassa. Ja älä pakota itseäsi, se on tärkeää. Sillein ainakin itse saan mieleni tyyntymään.

Jooh, hyviä vinkkejä kiitos. Tulee vaan ajoittain epätoivoinen olo, siihen kun yhdistyy välillä vielä uupuminen ja katkeruus, niin voi morjens

Kyllä tässä nyt parempaan suuntaan. Mulla oli pitkä kausi että meni väärään suuntaan, eli oli piirteitä nousta muiden päälle, negatiivisen polun piirteitä, eristyneisyyteen ja ylimielisyyteen. Nyt on kyllä ton saanut käännetty.

Tantrisen numerologian mukaan mulla onkin ensimmäinen askel tosi haastava:

Sielu - 11 Sielun numero edustaa ensimmäistä haastetta ihmisen elämässä, yhteyttä sisäisen ja ulkoisen minän välillä. Numero 11 sielun numerona tarkoittaa usein suurta kunnianhimoa suhteessa oman itse ylittämiseen. Tämän kehon tasapainottamiseksi erityisen tärkeää on kehittää nöyryyttä ja kykyä sitoutua henkiseen kehitykseen jonkin tietyn opetuksen tai menetelmän kautta. Itsensä voi voittaa vain kykenemällä täydelliseen antautumiseen.

http://www.3ho.org/3ho-lifestyle/tantric-numerology