The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Kiitos, Ave. Itsekin pohdin liittymistä vuosia ja odottelin intuitiota looshin valinnan suhteen. Sitä ei tullut. Sen sijaan ymmärsin, että häpeäalttiina ja helposti erakoituvana henkilönä vältän kaikin keinoin näkyväksi tulemista ja se on suurin syy olla osallistumatta yhteisölliseen toimintaan. Riskinä tässä voi toki olla, että huomaan olevani pajupillin kanssa keskellä klassisen musiikin konserttia. Mistäpä tietää. Häpeäaltis ihminen ottaa itsensä suurella vakavuudella, minkä olen yrittänyt lopettaa. Toivottavasti löydät jonkin ratkaisun kipuiluusi.

Tervetuloa Metsänpeikko. Itsekin olen peikko ja myös näytän siltä. Minulla meni viisi vuotta miettiessäni liittyisinkö vai en, koska tiesin ettän annan ison palan itsestäni pois littymällä yhtään mihinkään.

Moi, olen 1985 syntynyt mies. Ex-fundementalisti kristitty. Vaaka. Avioton eikä lapsia. Olen henkilö jolla ongelmia ahdistuneisuushäiriön ja masennuksen kanssa, mutta Azazelin Tähden löydettyä vointini on kohonnut. Suurin nautintoni on tutkia ja lukea, historiaa/kulttuuria/uskontoja/okkultismia. Suurin toiveeni on löytää oma paikkani maailmassa ja jakaa näkemyksiäni kaltaisteni seurassa(tämä on taitanut toteutua Azazelin Tähden löydettyä).

Hei! Olen 37-vuotias mies. Olen ollut parin vuoden ajan kiinnostunut Azazelin Tähden kirjallisuudesta sekä nettisivuilta löytyneistä teksteistä ja yhtä kauan olen odottanut Fosforoksen uusintapainosta. Toivottavasti kirja täyttää ne ennakko-odotukset, joita minulla sitä kohtaan on. Sain sen vihdoin tänään käsiini pitkän odotuksen jälkeen.

Seuraan en kuitenkaan ainakaan toistaiseksi kuulu. Minulla ei ole käytössäni sellaista okkulttista sanastoa ja tietämystä, että pystyisin keskusteluihin kovinkaan syvällisesti osallistumaan.

Uskonnot ja ihmismielen pimeät puolet ovat toki kiinnostaneet aina pikkulapsesta ja Noidan käsikirjasta lähtien, heh... Olen vuosien varrella kovasti yrittänyt olla ateisti, siinä kuitenkaan koskaan täysin onnistumatta. Kävin rippikoulun kuten useimmat ja minulla on lämpimiä muistoja teologisista väittelyistä papin kanssa, mutta ei kristinusko pystynyt minulle koskaan sellaista viiteryhmää tarjoamaan, jonka olisin voinut ottaa omakseni. Kristinuskon tarjoamat vastaukset tuntuivat hyväntahtoisilta, mutta auttamattoman vajavaisilta.

Olen perusluonteeltani ihmisarka, pelokas ihminen. Pelko saattaa ilmentyä välillä turhana ylpeytenäkin. Pelkoni on kerran, vuosia sitten, voimistunut pitkäkestoiseksi psykoosiksi asti. Elin täysin omassa subjektiivisessa maailmassani muutamia kuukausia. Kokemus oli myös vahvasti uskonnollisen tematiikan värittämä. En toivo sen toistuvan, mutta selviytyäkseni siitä minun oli pakko alkaa muokata koko persoonallisuuttani uuteen suuntaan, ja tämä matka on ollut mielekäs. Nyt näen kirkkaammin kuin ennen psykoosia. Näinä päivinä pidän itseäni melko tasapainoisena yksilönä, mutta matka itsetuntemuksen ja tietoisuuden kehittämiseksi jatkuu.

Pelko aiheuttaa minulle kuitenkin joskus edelleen sellaisia haasteita arkielämässä, että minun on lähes välttämätöntä tehdä asialle jotakin. Pelko on myös henkisen, hengellisen ja miksei ruumiillisenkin kasvun esteenä ja tähän ongelmaan olen etsinyt muun muassa Azazelin Tähden kirjallisuudesta apua. Olen toki ollut ja olen edelleen lääketieteellisten palveluiden piirissä, mutta sielullisiin kysymyksiin eivät sairaanhoitajat ja lääkärit ota kantaa, enkä heiltä sitä odotakaan. Silti, sielullisen tason ongelmat vaativat sielullisen tason ratkaisuja.

Tervetuloa foorumille, Iacobus ja kiitos kattavasta esittelystä

Tervetuloa, Iacobus!

Iacobus wrote: ↑Thu Oct 14, 2021 6:49 pm Minulla ei ole käytössäni sellaista okkulttista sanastoa ja tietämystä, että pystyisin keskusteluihin kovinkaan syvällisesti osallistumaan.

Jos joskus päätät liittyä seuraan, ei kannata ottaa paineita siitä, osaako olla keskusteluissa tarpeeksi syvällinen. Oma kokemukseni lyhyen jäsenyyteni aikana on ollut, että monenlainen osallistuminen on mahdollista, ja jos jännittää, niin myös ihan vain kuunteluoppilaana on sallittua olla.

Tervetuloa Iacobus!

Aranea wrote: ↑Sun Oct 17, 2021 2:24 am Jos joskus päätät liittyä seuraan, ei kannata ottaa paineita siitä, osaako olla keskusteluissa tarpeeksi syvällinen. Oma kokemukseni lyhyen jäsenyyteni aikana on ollut, että monenlainen osallistuminen on mahdollista, ja jos jännittää, niin myös ihan vain kuunteluoppilaana on sallittua olla.

Kiitos mukavista sanoista. Luulen, että jossain vaiheessa pyrin seuraan liittymään, sitten kun aika on sopiva. Asiaa pitää vielä puntaroida ja lukea nyt edes se Fosforos loppuun, kun sen vihdoin tällä viikolla käsiini sain. Kuunteluoppilaan rooli sopisi kyllä minulle mainiosti, mutta odotan itseltäni enemmän. Tässä vaiheessa elämää pitäisi pystyä ottamisen lisäksi myös antamaan.

Hauskaa ajatella, että joskus useita vuosia sitten kun ensimmäisen kerran eksyin Azazelin Tähden nettisivuille, ihmettelin vain, että mitähän hörhöporukkaa tämäkin on. Joku siemen jäi kuitenkin itämään ja olen löytänyt itseni lukemasta nettisivujen tekstejä ajatuksen kanssa useita kertoja sittemmin.

Ja lopulta, täysin vahingossa ja ilman mitään tietoista intentiota, törmäsin puolitoista vuotta sitten erääseen itsensä okkultistiksi identifioivaan henkilöön. Lyhyt keskustelumme oli niin miellyttävä, että rohkaistuin tapaamisen jälkeen hankkimaan itselleni vihdoin Azazelin Tähden kirjallisuutta, jota olen pelonsekaisin mutta kiinnostunein tuntein lueskellut. En edes halua säilyttää kirjoja kirjahyllyssä muiden kirjojen seassa, vaan säilytän niitä erillisessä salalaatikossa sängyn alla.

Tämä keskustelu linkittyy hyvin toisaalla foorumilla käytävään keksusteluun kirjoittamisaktiivisuudesta. Okkulttista sanastoa tai maailmoja muuttavaa, tajuntaa räjäyttävää ulosantia ei tarvitse olla, eikä sitä saisi edes vaatia (itseltään tai muilta). Sanasto kasvaa, niinkuin minkä tahansa kielen käytössä, sanastoa käyttämällä. Hiljaa hyvä tulee. Uusille tulokkaille ja vanhoille konkareille on yhtälailla tärkeää murtaa keskustelukupliaan (tai keskustelemattomuutta?). Vaikeat konseptit ovat joillekin jo niin vakiintuneet ja juurtuneet, että niiden selittäminen toisin sanoin, pelkistäminen ja rautalangasta vääntäminen toimii hyvänä ja tarpeellisena harjoutuksena. Eikä saa unohtaa ns. "tyhmiä kysymyksiä" jotka usein onnistuvat asettamaan perusolettamuksia kyseenalaisiksi.

Kultivoidaan vilpitöntä kyselyä, ei uhkaavia konseptimonoliittejä. Tai jotain.

Tervehdys vain uusille tulokkaille. Itse en ole malliesimerkki osallistumisesta, quite the opposite. Mutta inspiroitte minutkin rikkomaan hiljaisuuteni!