Esittäytymiset

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
obnoxion
Sodalis
Viestit: 1024
Liittynyt: Ti Touko 25, 2010 7:59 pm

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja obnoxion » Ke Helmi 06, 2019 1:06 pm

Kavi kirjoitti:
Ke Helmi 06, 2019 11:34 am
Mikael kirjoitti:
To Tammi 31, 2019 3:41 pm
Se vaihe oli lyhyt ja hyvin pian käänsin toiseen ääripäähän tällaisen amerikkalaisvetoisen kristillisen hevin puolelle. Se olikin sitten sellaista, että huh huh. Mutta kun etsii itseään ja omaa suhdettaan vakaumukseen ja taiteeseen, niin silleen voi käydä. En ole koskaan varsinaisesti elänyt elämääni musiikin kautta, mutta se on taidemuoto, joka on aina ollut kuitenkin läheinen.

Rankempi musiikki ja raflaava taide on osa elämääni edelleenkin, mutta jotenkin haen nykyisin sisältöjä enemmän kuin ulkokuvia. Bläkkishommissa tuntui, että imagon ylläpitäminen teki itse taiteesta ohuempaa. Voi toki olla, etten kuunnellut oikeita bändejä.
Stryperin kuuntelu on tietenkin anteeksiantamatonta ;) , mutta en itse jaksa häpeillä esimerkiksi Tourniquetin kuuntelua tai vaikkapa Trouble-yhtyettä varsinkin kun musiikki on omasta mielestäni ensiluokkaista. Kristillisillä äärimetalliyhtyeillä aikanaan lähdetty liikenteeseen myös.
Black metallin ja tietynlaisen blasfemian voiman löysin vasta muutamia vuosia sitten, mutta ymmärrän tuon imagojutun.
Aiheesta tekisi mieli kirjoitella enemmänkin, mutta eipä siitä sen enempää.
Moni BM-bändi on vuosituhannen vaihteesta asti tuntunut Piledriver -päivityksiltä, ja toisaalta vastareaktiot joissa pyritään tuomaan älyllisyyttä rock musiikkiin ei sekään minusta toimi. Ensin metallissa rockin lanneliike siirtyy kaulaan, ja black metallin "no mosh" -ihanteessa saavutetaan musiikillinen parkinsonismi, jossa liike tiheentyy jähmettymiseksi. Minulle tärkeää on että rock musiikilla on juuret lantioon, eli että se voisi olla edes teoriassa tanssittavissa.

Kun autosta on cd-soitin rikki ja viikossa on kuullut kaikkien kaupallisten kanavien koko tarjonnan, olen välillä vaihtanut kristillisten kanavien puolelle. Saman kaavan mukaan siellä melodiat kulkevat, mutta syntyy hetkeksi illuusio vaihtelusta. Sitten taas jotain Joose Keskitaloa kuintelen yhtä tyytyväisenä kuin vanhaa Danzigia.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Kavi
Frater
Viestit: 252
Liittynyt: Ma Touko 09, 2016 4:52 pm

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja Kavi » Ke Helmi 06, 2019 1:22 pm

obnoxion kirjoitti:
Ke Helmi 06, 2019 1:06 pm
Kavi kirjoitti:
Ke Helmi 06, 2019 11:34 am
Mikael kirjoitti:
To Tammi 31, 2019 3:41 pm
Se vaihe oli lyhyt ja hyvin pian käänsin toiseen ääripäähän tällaisen amerikkalaisvetoisen kristillisen hevin puolelle. Se olikin sitten sellaista, että huh huh. Mutta kun etsii itseään ja omaa suhdettaan vakaumukseen ja taiteeseen, niin silleen voi käydä. En ole koskaan varsinaisesti elänyt elämääni musiikin kautta, mutta se on taidemuoto, joka on aina ollut kuitenkin läheinen.

Rankempi musiikki ja raflaava taide on osa elämääni edelleenkin, mutta jotenkin haen nykyisin sisältöjä enemmän kuin ulkokuvia. Bläkkishommissa tuntui, että imagon ylläpitäminen teki itse taiteesta ohuempaa. Voi toki olla, etten kuunnellut oikeita bändejä.
Stryperin kuuntelu on tietenkin anteeksiantamatonta ;) , mutta en itse jaksa häpeillä esimerkiksi Tourniquetin kuuntelua tai vaikkapa Trouble-yhtyettä varsinkin kun musiikki on omasta mielestäni ensiluokkaista. Kristillisillä äärimetalliyhtyeillä aikanaan lähdetty liikenteeseen myös.
Black metallin ja tietynlaisen blasfemian voiman löysin vasta muutamia vuosia sitten, mutta ymmärrän tuon imagojutun.
Aiheesta tekisi mieli kirjoitella enemmänkin, mutta eipä siitä sen enempää.
Moni BM-bändi on vuosituhannen vaihteesta asti tuntunut Piledriver -päivityksiltä, ja toisaalta vastareaktiot joissa pyritään tuomaan älyllisyyttä rock musiikkiin ei sekään minusta toimi. Ensin metallissa rockin lanneliike siirtyy kaulaan, ja black metallin "no mosh" -ihanteessa saavutetaan musiikillinen parkinsonismi, jossa liike tiheentyy jähmettymiseksi. Minulle tärkeää on että rock musiikilla on juuret lantioon, eli että se voisi olla edes teoriassa tanssittavissa.

Kun autosta on cd-soitin rikki ja viikossa on kuullut kaikkien kaupallisten kanavien koko tarjonnan, olen välillä vaihtanut kristillisten kanavien puolelle. Saman kaavan mukaan siellä melodiat kulkevat, mutta syntyy hetkeksi illuusio vaihtelusta. Sitten taas jotain Joose Keskitaloa kuintelen yhtä tyytyväisenä kuin vanhaa Danzigia.
En ole varma onko asia näin, mutta tulee mielleyhtymä hartaaseen virsikoraalien veisaamiseen ja tämä on ehkä osittain tai kokonaan tiedostettu asia urkujen käyttöä myöten.
7&8
Avatar
Mikael
Viestit: 12
Liittynyt: Ti Tammi 29, 2019 1:21 am

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja Mikael » To Helmi 07, 2019 10:36 am

Kavi kirjoitti:
Ke Helmi 06, 2019 11:34 am
Stryperin kuuntelu on tietenkin anteeksiantamatonta ;) , mutta en itse jaksa häpeillä esimerkiksi Tourniquetin kuuntelua tai vaikkapa Trouble-yhtyettä varsinkin kun musiikki on omasta mielestäni ensiluokkaista. Kristillisillä äärimetalliyhtyeillä aikanaan lähdetty liikenteeseen myös.
Katsos, kohtalontoveri :D

En koskenut ampiaiskavereihin pitkällä tikullakaan. Minulla ne oli juuri tuo Tourniquet, Mortification, Living Sacrifice ja monia näiden tyylitovereita.

Minulle se maailma kävi vain niin hemmetin ahtaaksi. Amerikkalaista kristillisyyttä värittää korostunut kammo esimerkiksi seksuaalisuutta ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan, ja en vain pystynyt kuuntelemaan enää niitä. Monen orkesterin sanoituksissa vilisi kuitenkin niin ihmisyyden vastaista julistusta, että se kävi vain askel kerrallaan mahdottomaksi. Ja koska ajauduin lopulta polun varjoisalle puolelle, luovuin koko White metal -kokoelmastani.
"I hope I didn´t brain my damage"
-Homer J Simpson-
Avatar
pseustes
Viestit: 15
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 4:29 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja pseustes » Ti Maalis 05, 2019 7:55 pm

Olen viisikymppinen mies, jo vuosia Jyväskylässä asunut. Niinpä ei ole yllättävää, että sain tietää tästä yhteisöstä kotikaupungissani liikenteessä olevien huhupuheiden kautta. Tietoa oli saatavilla paitsi netin välityksellä, myös eräiden tiedotusvälineiden kautta. Teistinen satanismihan on aiheena intohimoja herättävä. Kaikkihan me tiedämme, mitä mielikuvia tuo sanapari yleisesti ihmisten mielissä aiheutttaa. Pääsääntöisesti jotain vastenmielisiä ellei jopa pelottavia mielleyhtymiä. Eikä minulla ole näitä mielikuvia mitään vastaan, vaikka en niitä aktiivisesti pyri ruokkimaankaan. Mutta tämä on oma aiheensa toisessa asiayhteydessä.

Näkemysteni kannalta oleellisia kohtia ovat:

1. Ensinnäkin siihen kuuluu kristillistä ajatusmaailmaa, jonka sittemmin olen hylännyt sen klassisessa merkityksessä, mutta joka silti muodostaa merkittävän taustan ajattelussani.

2. Kristillisen maailmankatsomuksen sijaan olen omaksunut ns. setiläisen gnostilaisen ajattelun. Tämän foorumin jäsenet tietänevät, että kyseinen maailmankatsomus on tietyissä mielessä vastakkainen kristilliselle ajattelulle. Esim. Vanhan testamentin paratiisikertomuksen käärme ei suinkaan ole perinteisen tulkinnan mukainen paholaisen ilmentymä vaan kreikkalaisen Prometheus-myytin kaltainen valistuksen lähde.

3. Kolmanneksi näkemysteni rakennusaineena on buddhalaista - erityisesti zen-buddhalaista - ajattelua.

4. Neljänneksi maailmankuvani perustuu vahvasti luonnontieteelliseen ajatteluun, johon minulla on akateeminen koulutus.

5. Viidenneksi olen vuosien varrella opiskellut paljon ns. mustaa magiaa ja ns. demonolotriaa eli demonien palvontaa. Mustan magian osalta olen perehtynyt ns. loitsukirjallisuuteen keskittyen lähinnä sellaisiin klassikoihin kuin Lemegeton, Grimorium verum, ns. Abramelin kirja ja paavi Honoriuksen grimoire. Demonolatrian osalta taas keskeiset lähteeni ovat olleet S. Connollyn teokset sekä niistä löytyvät lähdeviitteet.

Edellä mainitut kohdat 2-4 muodostavat edelleen ajatteluni keskeisen sisällön. Viidennen kohdan osalta olen joutunut merkittävästi tarkistamaan kantaani jopa siinä määrin, että olen huomattavasti muokannut käsitystäni teistisestä satanismista. Myös tästä tarkemmin ehkä joskus toisella kertaa.
"..ὅτι ψεύστης ἐστὶν καὶ ὁ πατὴρ αὐτοῦ."
Avatar
Kenazis
Frater
Viestit: 697
Liittynyt: Su Syys 12, 2010 7:57 pm
Paikkakunta: Satakunta - Limbo

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja Kenazis » Ti Maalis 05, 2019 9:06 pm

Tervetuloa foorumille pseustes. Samaistuttavia ideoita tuot ilmi.
"In darkness let me dwell, The ground shall sorrow be..."
Wyrmfang
Frater
Viestit: 929
Liittynyt: Ti Touko 25, 2010 10:22 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja Wyrmfang » Ti Maalis 05, 2019 9:41 pm

Tervetuloa minunkin puolestani.

Setiläisten kanssa on ollut yllättävän vähän keskustelua foorumilla siihen nähden, että moni jäsen tuntee setiläisiä, ja useimmiten näkemykset ovat aika yhteneviä. En tiedä puhunko kaikkien AT:laisten puolesta, mutta minusta setiläisyys edustaa pitkälti sellaista vasemman käden tietä modernilla ajalla, joka vastaa AT:n käsitystä. Jonkinlaisia näkemyseroja tulee ehkä sen myötä, että AT:n perusidea on yhdistää tähän myös oikean käden tien keskeisiä ideoita. Toisin sanoen, setiläinen näkemys yksilönä kehittymisestä voi ehkä tuntua turhankin yksilökeskeiseltä moraalisesti ja ontologisesti siihen nähden mihin AT on sitoutunut. Itse koen kuitenkin, että kyse on enemmän aste-erosta kuin täydestä yhteensopimattomuudesta, ja hajontaahan on meidän seurankin sisällä aika reippaasti. Odotan mielenkiinnolla millaisia keskusteluja saadaan aikaan!
obnoxion
Sodalis
Viestit: 1024
Liittynyt: Ti Touko 25, 2010 7:59 pm

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja obnoxion » Ti Maalis 05, 2019 10:26 pm

Tervetuloa! Itse ymmärsin setiläisyyden tarkoittavan alkuperäistä gnostilaistasta suuntausta, jonka kirjallisuuteen kuuluu muun muassa Semin selitys (Paraphrase of Shem).

Mutta puhuiko Wyrmfang nyt modernista Seetin temppelistä...?
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Wyrmfang
Frater
Viestit: 929
Liittynyt: Ti Touko 25, 2010 10:22 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja Wyrmfang » Ti Maalis 05, 2019 10:59 pm

obnoxion kirjoitti:
Ti Maalis 05, 2019 10:26 pm
Tervetuloa! Itse ymmärsin setiläisyyden tarkoittavan alkuperäistä gnostilaistasta suuntausta, jonka kirjallisuuteen kuuluu muun muassa Semin selitys (Paraphrase of Shem).

Mutta puhuiko Wyrmfang nyt modernista Seetin temppelistä...?
Juu, se oli mielessä, kiitos huonon historian tuntemuksen. Vaikka löyhä yhteys noidenkin välillä kenties on. Joka tapauksessa liikutaan hedelmällisissä aiheissa.
Avatar
Heith
Soror
Viestit: 980
Liittynyt: Pe Touko 31, 2013 12:54 pm

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja Heith » Ke Maalis 06, 2019 7:31 pm

Tervetuloa pseustes! Mielenkiintoisen oloisia ajatuksia. Odotan kirjoituksiasi foorumilla.
Avatar
pseustes
Viestit: 15
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 4:29 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja pseustes » Ke Maalis 06, 2019 8:07 pm

Tarkennampa aiempaa esittäytymistäni hieman näin ajan kuluksi:
pseustes kirjoitti:
Ti Maalis 05, 2019 7:55 pm
5. Viidenneksi olen vuosien varrella opiskellut paljon ns. mustaa magiaa ja ns. demonolotriaa eli demonien palvontaa. Mustan magian osalta olen perehtynyt ns. loitsukirjallisuuteen keskittyen lähinnä sellaisiin klassikoihin kuin Lemegeton, Grimorium verum, ns. Abramelin kirja ja paavi Honoriuksen grimoire. Demonolatrian osalta taas keskeiset lähteeni ovat olleet S. Connollyn teokset sekä niistä löytyvät lähdeviitteet.
Mustan magian opiskelu ei tarkoita, että olisin varsinaisesti harjoittanut sitä. Kasarin/ysärin BM-vuosinani muutaman samanhenkisen kanssa toki olevinamme harjoitimme jotain, mutta se nyt oli täysin hihasta vedettyä fiilistelyä. Varsinainen opiskeluni tuli myöhemmin ja oli vain ja juuri sitä: opiskelua. Samoin kuin opiskelin esim. fysiikkaa, se hyvin harvoin tarkoitti, että suorittaisin ne kokeet, joihin kirjoista oppimani teoriat perustuivat. Ei minulla ollut esim. varaa rakentaa omaa hiukkaskiihdytintä.

Toisin sanoen: en ole noita eikä minua kiinnosta olla noita. En dissaa noituutta enkä sen harjoittajia, mutta se ei ole minun juttuni. Sitä, mitä elämältä haen, noituus ei minulle tarjoa. Jo pelkkä periaatteellinen ymmärrys noituuden luonteesta - ilman että sitä varsinaisesti harjoittaisin - paljastaa tämän tosiasian.

Mitä tulee demonien ja erityisesti saatananpalvontaan, niin ei tarvitse pitkään suorittaa nettihakuja, kun törmää em. S. Connollyn nimeen. Jos kirjalla on sellainen koukuttava nimi kuin "The Complete Book of Demonolatry", niin oletus ainakin itselläni oli, että nyt päästään asiaan. Pettymys oli kuitenkin suuri:
  1. Se on sekavasti koostettu kyhäelmä hänen aiemmista teksteistään. Toki hänen lähdeaineistonsa, eli vuosisatoja - mutta tuskin sentään vuosituhansia - vanha loitsukirjallisuus on luonteeltaan itsessään sekavaa, monitulkintaista ja ajattelunsa puolesta mitä suurimmassa määrin synkretististä. Ei synkretismissä sinänsä ole mitään pahaa, mutta jos sillä koitetaan peittää ajattelun sekavuutta ja epäjohdonmukaisuutta - kuten on valitettavan tavallista okkultistisissa tuotoksissa - on oltava erityisen varovainen lukemansa tekstin äärellä.
  2. S. Connolly tietysti liittyy tiettyyn skeneen okkultismin harrastajien piireissä. Näistä skeneistähän ei tunnetusti ole puutetta. S. Connolly väittää olevansa yhteydessä tiettyihin sukulinjoihin, joiden juuret palautuvat kauas menneisyyteen ja joilla on hallussaan vain kyseisten sukulinjojen jäsenten silmille tarkoitettuja okkultistisia tekstejä eli ns. grimoireja. Tätä minulla ei ole syytä kiistää. S. Connollyn Demonolatry-kirjan esipuheen on laatinut juuri tällaisen väitetyn sukulinjan edustaja, muuan M. Delaney. Mutta se, kuinka S. Connolly kuvaa kyseistä skeneä, johon hän näyttää eri sitein liittyvän, ei herätä minussa innostusta vaan turhautumista. Kuten en halua olla noita, minulla ei ole mitään halua kuulua sellaisiin puolisalaisiin organisaatioihin, joihin S. Connelly ja eräät muut anglosaksisen maailman nimekkäimmät okkultistit/noidat/saatananpalvojat jne. kuuluvat.
  3. Kolmanneksi mainitsen ohimennen seikan, joka minua häiritsee paitsi S. Connollyn ja muiden hänen kaltaistensa ajattelijoiden ja praktikkojen myös monien muiden teistisen satanismin puolesta liputtavien puolesta - koskee myös tätä foorumia ja sen taustayhteisöä. Tarkoitan Saatanan tai miksi häntä nyt kukakin haluaa kutsuakin (oma lempi-ilmaisuni on Valontuoja eli Lucifer) negatiivisten ominaisuuksien vähättely. Tavallisesti tarina menee niin, että Saatanan ja demonien huono maine on peräisin juutalais-kristillis-islamilaisesta ajattelusta ja että näiden uskontojen mukaan demonien taustalta löytyy juutalaisen monoteismin haastavia muita jumalia kuten Baal, joka oman palvontayhteisönsä kontekstissa oli tietysti kaikkea muuta kuin pahuuden ilmentymä. Vaikka em. setiläisen gnostilaisuuden viitekehyksessä se, mikä on pahaa abrahamilaisten uskontojen kontekstissa, onkin oikeasti hyvää (esim. paratiisin käärme), niin tämä ei mielestäni poista niitä voimakkaasti negatiivisia elementtejä, joita Saatanaan liittyy. Siksi en pidä perusteluna lakaista näitä saatanallisina pidettyjä piirteitä varsinkin teistisen satanismin tapauksessa ikään kuin maton alle poliittisen korrektiuden ja julkisen hovikelpoisuuden nimissä.
Luulen, että näkemykseni eivät täysin käy yksiin tämän sivuston julkilausuttujen periaatteiden kanssa enkä siksi olekaan hakemassa yhteisönne jäsenyyttää. Tarkoitukseni on tunnustella, missä määrin näkemyksilläni on toisaalta vastakaikia ja toisaalta kenties voimakastakin vastustusta.
"..ὅτι ψεύστης ἐστὶν καὶ ὁ πατὴρ αὐτοῦ."

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa