Muutoksia elämäntavoissa?

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
Aquila
Frater
Posts: 692
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Postby Aquila » Thu Nov 25, 2010 5:20 pm

Flamen wrote:
Vaikka seuran arvostamien elämäntapojen kohtaaminen on "kuin kotiin tulisi", en silti koe olevani millään tavoin vapaampi elintapojen tarkastelua koskevasta työstä. Aiemmin elin ilman edellämainittuja aineita vain, koska se tuntui olevan oikein. Nyt työnä on pohjimmaisten syiden etsiminen ja ymmärrys näille elintavoille. Ennen yksi keskeinen tekijä oli "itsensä ylentäminen" niiden avulla (etenkin Laveylaisessa vaiheessa), mutta nykyään niihin ei liity ylimielistä latausta, ne vain tuntuvat oikeilta. Silti niiden syvin intentio tai motiivi ei ole helposti näkyvissä.
Itsekin olen tietyissä vaiheissa tehnyt joitain elämänmuutoksia vain korottaakseni omaa kuvaani, sekä omissa, että muiden silmissä. Lienee yleistä, että kyseistä keinoa on kokeiltu siinä vaiheessa, kun on etsitty tietä individualisaatioon. Tuolta korokkeelta on tietenkin helppo pudota ja varmasti sitä parempi, mitä aikaisemmin se tapahtuu ja mitä vähemmän sitä vastustetaan. Luontevinta on tietenkin kun elämäntapojen muutokset syntyvät kuin itsestään. Silloin on varmemmin taustalla sisäinen muutos, joka hakee tilaa ulkoiselle ilmentymiselleen. Ehkäpä silloin se sisäinen intentio tulee esille, kun tarkkailee, millä nuo taakse jätettyjen asioiden jättämät "aukot" täyttyvät?
vorago
Posts: 3
Joined: Sun May 01, 2011 5:31 pm

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Postby vorago » Mon May 23, 2011 1:12 pm

Muutos on universumin ainut vakio.

Retrospektiivisesti katsellen voin itse nähdä nykytilan selkeänä muutosten summana, jossa on nähtävissä jopa selkeää luonnollista virtausta. Olkootkin sitten kyse luotisuorasta joesta tai epätasaista töyrästä pitkin valuvasta yksittäisestä pisarasta. Alla olevan lisäksi voisi tietysti puhua muistakin tapahtumista, vanhemmista muutoksista, mutta tällä kertaa näin.

Elämäntilanteiden vaihdellessa, ja muutosten ollessa vahvimmin käynnissä, ei ehkä aina tule miettineeksi niiden osuutta kokonaisuudessa. Esimerkiksi ne hetket kun kaiut kuiluista kutsuvat kovemmin kuin suloinen seireenien laulu tai mortifikaation transsendentti kuolemanlöyhkä silittelee aistimaailmaa (joskus kuin vastakarvaan), voivat olla painolastiltaan suorastaan musertavia, sillä etenkin näennäisen negatiivisissa vaiheissa tarvitsee todella voimavarojaan etenemiseen.

Kuitenkin tämä musertava painolasti voi olla potentiaalisesti myös painonsa arvoinen Kultaa, jos alkemia toteutuu, ja kultahippuja alkaakin paistaa jätteiden seasta.

Tässä on kuvailtuna ehkä yksi merkittävimmistä tähänastisista muutoksista elämän varrella. Tuntuu että kokonaisuuden hahmottaminen on vaan kehittyneempää. Tähän liittyy mielestäni erityisesti myös se aspekti, että asiat ilmenevät ehkä piirun verran puhtaampina ja "arkkityyppisempinä", eikä oma persoonallisuus pyri enää - ainakaan niin paljoa - ripustamaan itse valitsemiaan huntuja niiden ylle.

Siinä määrin, kuin koen ymmärtäväni AT:n aspektijaosta, tuntuu että kehitys on ollut harmaan ja mustan kautta tämänhetkiseen punaiseen. Vaikka tätä aspektia kuvataankin eräänlaiseksi "ponnistuksen vaiheeksi", on tämä ponnistelu jostain syystä aika vaivatonta ja yksinkertaistakin. Tämä vaivattomuuden tunne voi johtua kyllä myös fokuksen terävöitymisestä - tosiasiassa se ehkä syö voimavaroja yhtä paljon kuin ennenkin, toisaalta kehittynyt liekki polttaa tehokkaammin.
Luulisin että paljon turhaa on karissut matkalla pois, joka puolestaan on säästänyt energiaa oleellisempien puolien käyttöön, niitä näin kehittäen ja vahventaen. Eräällä tavalla tässä voi nähdä vertauksen ihmisestä kivilohkareena, jota sitten aletaan työstää patsaaksi. Yksinkertaisuuteen viitaten tuntuu myös että zen-viisaus valaistumisesta, halkojen hakkuusta ja veden kantamisesta omaa hyvinkin todenperäisen ja konkreettisen todellisuuspohjan.

Mutta väliaikaista kaikki. Ympyrät sulkeutuvat ja avautuvat. Voi olla että esimerkiksi parin vuoden päästä tällaisen tekstin kirjoittaminen olisi ainakin sisällöltään aivan jotain muuta...

[Muokkaus: Kylläpä tulikin ambivalenttia selostusta! Voisin melkein luvata, että teen tälle myöhemmin jatkoa, jossa yritän saada jotain vähän konkreettisempaa esiin. No, toivottavasti tästä on jotain iloa foorumille.]

.v.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3460
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Postby Nefastos » Tue May 24, 2011 11:44 am

vorago wrote:No, toivottavasti tästä on jotain iloa foorumille.


Oli ainakin minulle, hyvin samantapaisiakin tunnelmia lähiaikoina painottaneena. Kiitos siis. Tietty kyse on paljolti ikäkausista sekä maailmassa (makrokosmiset syklit) että omassa elämässä (mikrokosmiset-).

vorago wrote:Tähän liittyy mielestäni erityisesti myös se aspekti, että asiat ilmenevät ehkä piirun verran puhtaampina ja "arkkityyppisempinä", eikä oma persoonallisuus pyri enää - ainakaan niin paljoa - ripustamaan itse valitsemiaan huntuja niiden ylle.


Tässä on ehkä kaksikin asiaa, jotka voivat toimia myös toisistaan erillään. Ihminen voi oman luonteensa & syklivaiheensa puitteissa oivaltaa hienosti arkkityyppistä syvyyttä joistakin asioista, ja kuitenkin "omia huntuja" tulee ripustelleeksi niiden käytävien eteen, joiden sisällöstä ei ole ihan selvillä vielä. Siten sekä jo olemassaolevan mielen materiaalin enenevä oivallus että myös valmius (ja aktiivinen halu!) käydä kokonaisvaltaistavaa työtä uusien asioiden parissa voivat vaatia omat prosessinsa.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
vorago
Posts: 3
Joined: Sun May 01, 2011 5:31 pm

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Postby vorago » Tue May 24, 2011 8:55 pm

Nefastos wrote:
Tässä on ehkä kaksikin asiaa, jotka voivat toimia myös toisistaan erillään. Ihminen voi oman luonteensa & syklivaiheensa puitteissa oivaltaa hienosti arkkityyppistä syvyyttä joistakin asioista, ja kuitenkin "omia huntuja" tulee ripustelleeksi niiden käytävien eteen, joiden sisällöstä ei ole ihan selvillä vielä. Siten sekä jo olemassaolevan mielen materiaalin enenevä oivallus että myös valmius (ja aktiivinen halu!) käydä kokonaisvaltaistavaa työtä uusien asioiden parissa voivat vaatia omat prosessinsa.
Niin. Olettaisin että rajoittuneen tajunnan puitteissa näiden tiettyjen hunnutuksien tapahtuminen - olipa se sitten tietoista tai alitajuista - voi olla ihan jo erään sortin suojelumekanismikin. Ikuisuuden kuvaamattoman nerokkuuden/paradoksaalisuuden paljastuminen suoraan ja yhtenä latauksena voi olla yksinkertaisesti liikaa. Tämähän voisi vertautua jopa melko suoraan kundalinin herättelyyn ja nousun hallintaan.

Se mihin voinee vaikuttaa, on se millaisilla hunnuilla raottamattomat mysteerit vielä peittelee. Toisin sanoen, pitäisi pyrkiä toimimaan siten, ettei tietämättään tule ladanneeksi toistaiseksi (osittain) tuntemattomiin asioihin itsensä toimesta arvoja ja ominaisuuksia, joita ne eivät itse asiassa ehkä lopulta pidäkään sisällään. Luulottelu luo vankiloita.

(En muista missä aivan toisessa yhteydessä seuraava pomppasi esiin pari päivää sitten, mutta otanpa nyt asian vielä tähän yhteyteen, että varmasti päästään vielä sivummalle itse ketjun aiheesta...)
Aika villin sivujuonteen luulottelu/suggestio-aiheeseen saisi Orwellilaisen doublethink-termin kautta. Lyhykäisyydessään termi tarkoittaa "mekanismia", jonka avulla henkilö hyväksyy samanaikaisesti kaksi ristiriitaista uskomusta. Praxis'een omaksuttuna kuulostaa kyllä hyvinkin alaspäiseltä "kaaosmaagiselta" touhulta, jossa kyllä potentiaalisesti polttaa näppinsä hyvin nopeasti. Enkä tiedä tukisiko tällainen alun alkaeenkaan AT:n päämääriä. Tulipahan vaan mieleen!

.v.
User avatar
Aquila
Frater
Posts: 692
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Postby Aquila » Tue May 24, 2011 10:01 pm

vorago wrote: Se mihin voinee vaikuttaa, on se millaisilla hunnuilla raottamattomat mysteerit vielä peittelee. Toisin sanoen, pitäisi pyrkiä toimimaan siten, ettei tietämättään tule ladanneeksi toistaiseksi (osittain) tuntemattomiin asioihin itsensä toimesta arvoja ja ominaisuuksia, joita ne eivät itse asiassa ehkä lopulta pidäkään sisällään. Luulottelu luo vankiloita.
Tässä on varmasti perää, varsinkin niissä tapauksissa kun ei ymmärrä luopua sellaisesta "hunnutuksesta", joka alkaa näyttää epätodelliselta vaan pitää tiukasti kiinni omasta näkemyksestään. Esimerkkejä löytyy monia, mutta tässäkin on luultavasti jonkinlainen puolustusmekanismi käytössä, koska ihminen ei välttämättä tahdo maailmansa murtuvan, vaikka joskus juuri se olisi tarpeen. Vasemman käden tiellä näkisin tämän erääksi todella olennaiseksi vaiheeksi, jossa vanhoista uskomuksista tai ajattelumalleista luovutaan ja ne korvataan uusilla ja todemmilla.
vorago wrote: Aika villin sivujuonteen luulottelu/suggestio-aiheeseen saisi Orwellilaisen doublethink-termin kautta. Lyhykäisyydessään termi tarkoittaa "mekanismia", jonka avulla henkilö hyväksyy samanaikaisesti kaksi ristiriitaista uskomusta. Praxis'een omaksuttuna kuulostaa kyllä hyvinkin alaspäiseltä "kaaosmaagiselta" touhulta, jossa kyllä potentiaalisesti polttaa näppinsä hyvin nopeasti. Enkä tiedä tukisiko tällainen alun alkaeenkaan AT:n päämääriä. Tulipahan vaan mieleen!
En ehkä enää puhu Orwellin tarkoittamasta doublethink-ajattelusta, mutta tavallaan tämä voisi ollakin toimiva keino joissakin olosuhteissa. Ei siten, että tarvitsisi suoranaisesti elätellä valheita, mutta esimerkiksi nykyaikana niissä pisteissä, joissa tiede alkaa lähestyä tieteelliselle ja rationaaliselle ajattelulle mystisiä raja-alueita voidaan huomata, että asiat eivät enää olekaan joko-tai, vaan sekä-että ja mahdollisesti silti yhtä aikaa ei kumpaakaan. Tämä on käsittääkseni ihan arkista jossakin kvanttifysiikan maailmoissa (, joista peräisin olevien ajatusten kanssa on kaaosmagiankin piirissä taidettu flirttailla?). Ei sillä, että se vielä kertoisi mitään perimmäistä totuutta, mutta jonkinlaisessa vaiheessa elämää sopivanlaisiin käsittämättömyyksiin törmääminen voi olla hyvinkin mullistavaa. Lopulta kuitenkin erilaisissa vaiheissa eteenpäin vievät erilaiset asiat. Pidemmän päälle sekin lienee silti johtava loputtomiin suhteellisuuksiin ja ympäripyöreisiin heittoihin, joiden mukaan mikään ei ole mitään, mutta on silti kaikkea jne. jne. Myönnän joskus itsekin syyllistyneeni tämänkaltaiseen ajatteluun, mutta se oli eräs vaihe oikeita asioita etsiskellessä.
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 926
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Postby Insanus » Mon Oct 07, 2013 11:16 am

Lihansyönti jäi kuukausi or so sitten kokonaan pitkällisen eettisen pohdinnan (-"ostetaanko kanaa"? -"ei jaksa") jälkeen. Myös, kun muutin Vantaalta pois, dokaaminen loppui kummasti seinään. Kummallista vakautta muutenkin tullut kaikin tavoin. Sitä on kyllä kaivattukin.
Myrkky sattuu siihen jolla on haava.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3460
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Postby Nefastos » Tue Oct 15, 2013 3:00 pm

Insanus wrote:Myös, kun muutin Vantaalta pois, dokaaminen loppui kummasti seinään.


Toivottavasti Vantaan kaupunki oppii jotenkin karakterisoimaan itsensä tällaisten juttujen kautta & myymään itseään vahvimpien alueidensa kautta. :mrgreen:

Tulee jälleen mieleen, että niin okkultisti (joka uskoo henkisten maailmojen yksilöstä riippumattomaan olemassaoloon) että materialistisempi psykologi (joka operoi tiedostamattomien assosiointien alueella ihmismielessä) voisivat molemmat varsin hyvin tutkia tätäkin asiaa - paikallisuuden vaikutusta ihmispsyykeeseen - joutumatta mitenkään ristiriitoihin keskenään. Samahan pätee oikeastaan kaikenlaiseen parapsykologiaa vähän lähestyvään tutkimukseen: se voidaan ottaa täysin mekaanisena, tai vastaavasti mekaniikan ylittävänä asiana. Ollaan välialueella, joka taipuu yhtä hyvin kahdenlaiseen tutkistelutapaan.

Oma taannoinen muuttoni Helsinkiin todellakin mahdollisti hyvin toisentyyppisten mielen alueiden aktivoimisen kuin mikä pikkukaupunki-ilmapiirissä oli ollut mahdollista. Samoin jopa lyhyemmät käynnit ulkomailla eri kaupungeissa antavat ikään kuin aivan oman lähestymiskulmansa oman sielun rakenteisiin. Ulkoisella paikalla on todella merkityksensä ihmisen sisäiseen energetiikkaan.

...Mistä ei tule vetää sitä johtopäätöstä, että vaihtamalla ulkoista paikkaa voisi jotenkin selättää omia sisäisiä ongelmiaan, ellei sitä kykene oman päänsä sisällä ainakin alustavasti tekemään. Tässäkin asiassa vuorovaikutus lienee se merkityksekkäin asia, ei yksin sisäinen eikä yksin ulkoinen ratkaisumalli.

Erilaisten maantieteellisten keskusten aktivoitumiset eri aikoina voitaisiin purkaa salatieteellisesti jopa kyseisten paikkojen chakra-vastaavuuksien kautta. Teoriassa (nim. okkulttisen, ei psykologisen teorian mukaan) voitaisiin jopa ennakoida maantieteellisten alueiden aktiivisuutta erilaisina aikoina riippuen siitä, millaisiin chakrisiin yhteyksiin ne on kartoitettu. Esimerkkinä, jos uskon tuntevani millainen on jonkin kaupungin chakrinen vastaavuus esimerkiksi Azazelin Tähden rakenteessa, voin ennustaa millainen kaupunkikeskus tulee vastaamaan tietyntyyppiseen tilanteeseen, ja miten tuon kaupungin veljet luovat tietyntyyppistä vastinetta johonkin haasteeseen, ongelmaan tai potentiaaliin. Tämähän on jo psykologisestikin aika ymmärrettävää. Samantyyppistä työtä voisi siten - tarvittavalla taustatutkimuksella & paneutumisella - siten suorittaa paitsi seuran, myös laajemman skaalan vastaavuusilmiöiden tarkasteluun. Parhaimmillaan tällainen energiapoliittinen jonglööraus voisi opettaa ymmärtämään jopa sellaisten ääri-ilmiöiden kuin sotien geochakrista rakentumista & tällaisten ylikiihottuneiden energiarakenteiden purkamista & ennaltaehkäisyä.

Mutta toistaiseksi tämä on tietenkin utopiaa, ainakin eksoteerisella kentällä. Ehkäpä se kuitenkin on osa työtä, jota adeptit tekevät.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Libra

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Postby Libra » Sat Nov 09, 2013 3:19 pm

Kirjoitan tämän kirjoituksen elämäntapamuutoksen -aiheiseen linkkiin. Meinasin aloittaa uuden keskustelun, mutta ehkäpä tämä sopii parhaiten tähän viestiketjuun. Jos admin on sitä mieltä, että tästä olisi parempi rakentaa oma viestiketju, hän tehköön niin ja siirtäköön tämän uudeksi viestiketjuksi.

Aiheena on koulu, ja nimenomaan "tavallinen" koulu. Aloitin opiskelun ammattikorkeakoulussa syksyllä sosiaalialalla, ja seuraavat 3 vuotta olen tavoitteen mukaan koulussa ja suuntaudun ajastani sellaiseen työhön, jossa voin tehdä - sitä ainoaa - mahdollista eksoteerista työtä, jota voin kuvitella tekeväni tämän maan päällä. Aikoinaan kun olin pahasti hukassa ja ohjauduin ulkoapäin kuunnellen muiden ihmisten neuvoja, opiskelin itseni insinööriksi ja totesin sen jälkeen kun valmistuin, että mulla ei ole mitään tulevaisuutta tällä alalla enkä ole seurannut omaa sydäntäni. Toki okkulttisesti ajateltuna niin on ehkä pitänytkin käydä, ja ulkoisen elämän mahdottomalta tuntunut palapeli hajosi (vuosissa mitattuna) hitaasti mutta varmasti. Nyt joka tapauksessa olen elämänmuutoksen seurauksena päässyt tosi hyvään tavoitteeseen, ja opiskelen amk:ssa ja elämäni on rakentumassa ns. hyvin. Menneisyys velkoo velkojaan, ja sillä on oma vaikutuksensa opiskelussa ja se osaltaan aiheuttaa jatkuvaa stressiä ja tämä onkin asia, josta oikeastaan haluankin puhua ja kysellä teiltä jotka olette koulu- tai työmaailmassa, että millaisia kokemuksia/tuntemuksia/ajatuksia teillä on asiaan liittyen.

Elin aika monta vuotta elämääni "puoli-syrjäytyneenä" (en keksi parempaa ilmaisua); toisinaan olin paskaduunissa ja toisinaan koetin opiskella jotain vähemmän kiinnostavia opintoja; tein pätkätöitä, olin työttömyysputkessa, ryyppäsin ja valitin; etsin itseäni ja menetin uskoni ulkoisen työn osalta lopulta, ja niin hauskaa kuin se onkin, niin vasta sen jälkeen kun menetin uskoni ja romahdin löysin sellaisen tahdonvoiman ja asenteen (korostan tätä sanaa), että elämänmuutokseni läksi käyntiin. Oikeastaan missään muussa ei ole tapahtunut muutosta kuin asenteessa ja sitä kautta ajattelussa ja ajatusmaailmassa. Pintatasolla ajatellen asiaa. Totesin, että ainoa syy, miksi en yrittäisi uudestaan yhteiskuntaan paluuta, olisi omalla kohdallani pelko. Ei mikään muu, kuin pelko. Onko meillä muuta ongelmaa, kuin monikasvoinen pelko?

Nyt kun olen aloittanut opiskelut niin täytyy sanoa, että olen tuntenut suurta riemastusta ja iloa sen asian vuoksi, että päätin lähteä tälle tiell ja uskaltautua menemään juuri sinne, mikä tuntui aikoinaan kaikista pelottavimmalta paikalta vihan, ylimielisyyden, turhuuden yms. tunteiden kautta. Koulun käynti ei ole kuitenkaan helppoa, tämä käy työstä ja varsinkin kun joudun - ainakin toistaiseksi - piilottelemaan menneisyyttäni, niin on vaikeaa olla ajoittain tunnilla ja keskustella sellaisista kipeistä asioista, joista olen itse oman osani joutunut kärsimään, ja kun pitää tavallaan näytellä ja naamioida itsensä. Olen enemmän kuin paljon keskittynyt alusta alkaen siihen asiaan, että menneisyyteni ei kuitenkaan saa haitata nykyistä elämääni siinä mielessä, että pitäisi jatkuvasti tarkkailla omaa puhettaan mitä tulee menneisyyteeni. Olen naureskellut sisälläni monesti tunnilla kun on puhetta esimerkiksi juoppoudesta, ja kun asiaa käsitellään sosiaalialan työn kontekstissa, niin olisi aika absurdia kertoa omista kuoppakokemuksista julkisesti.

Eniten tuottaa vaikeuksia se asia, että on tavallisen ajattelun ympäristössä ja varmaankin turhauttaminen on se adjektiivi, mitä haluaisin käyttää tässä kohden. Turhauttaa monet pakolliset byrokraattiset turhuudet joita tällä alalla riittää, ja turhauttaa se kun muotosyistä joutuu opiskelemaan paljon paskaa. Turhauttaa joutua kuuntelemaan Cheekiä radioista ja plaa plaa plaa. MUTTA! Tämän kaiken keskellä turhautumista ja pientä kiukkua seuraa yleensä heti Tietoisuus siitä, että nyttenhän minä olen Kurukshetran kentällä taistelemassa ja minä käyn koulua. Minä käyn koulua! Mitä mä tekisin omassa kämpässäni samaan aikaan? Jos en olisi koulussa, niin mitä mä tekisin? Ehkä (ei kun ei-ehkä vaan kyllä) juopottelisin omalla kämpällä - niin ulkoisessa kuin sisäisessäkin yksinäisyydessäni - ja myhäilisin ikkunan toisella puolella sitä asiaa, että olisin muka voittanut maailman? Olisin onnistunut pakenemaan kamalaa 'Jumalan' syliä pudoten turvalliselta tuntuvan helvetin jäiseen uuniin.

Onko sulla vaikeuksia koulu- tai työmaailmassa? Miksi? Oletko erottanut täysin oman okkulttisen työsi ulkoisesta työstä ja vaikenetko elämässäsi okkultismista eksoteerisella tasolla?

Olisi kiva kuulla teidän kokemuksista, ja varsinkin ristiriitojen käsittelystä.
Wyrmfang
Frater
Posts: 1113
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Jyväskylä

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Postby Wyrmfang » Sat Nov 09, 2013 5:07 pm

Osittain samantapainen tarina koulu/työmaailman suhteen. Minulle opiskelu sinänsä on aina ollut jopa liian itsestäänselvästi luontevaa; kohtuullisen hyvillä arvosanoilla hikutetusta lukiosta matematiikkaa lukemaan yliopistoon. Pari vuotta meni aika tehokkaasti mutta sen jälkeen into alkoi hiipua ja se omalle kämpälle erakoituminen & viikonloppuisin tietyllä kaveriporukalla ryyppääminen kiinnostaa enemmän. Huomasin ettei matematiikka lopulta olekaan alani ja vaihdoin pääaineen filosofiaan. Filosofia ei kuitenkaan ollutkaan ihan sitä mitä ajattelin ja tuntui ahdistavalta kuten tuohon aikaan mikä tahansa tiede. Muut opinnot sai vielä tehtyä jotenkin mutta gradu jäi roikkumaan, yliopistolla ei tullut käytyä käytännössä lainkaan.

Kuten Libralla, aika paljon tässä oli kyse pelosta; pelosta ettei ehkä olekaan oikeassa oman muiden yläpuolelle asetetun vakaumuksensa kanssa, sosiaalisista peloista jne. Kun nämä asiat tiedosti, gradun sai tehtyä loppuun ja tunnettua ihan mielekkäänä vaihtoehtona siirtyä jatko-opintoihin.

Helppoa ei ole missään vaiheessa nytkään; filosofia alana on ylipäätään sellainen, että toimeentulosta ei ole mitään takeita, vaikka tekee jatkuvasti hiki hatussa töitä. Akateemisessa maailmassa vaadittava itsensä esiin tyrkyttäminen tuntuu todella vaikealta ja itse tutkimus aika ajoin turhauttavalta. Omaa elämänkatsomusta ei käytännössä voi tuoda suoraan esiin.

Kuitenkin koen olevani onnekas, sillä vaikuttaisi siltä että voin tällä alalla (jos arvon valtiovalta ei kohta lopeta kokonaan akateemista filosofiaa "tuottamattomana") aika pitkälle yhdistää maallisen ja henkisen työni. Tieteellisellä lähestymistavalla on tietenkin rajansa, mutta omalla kohdallani koen senkin oikeastaan enemmän kehittävänä kuin turhauttavana (silloin kun ei ole känkkäränkkä päällä); omia oivalluksiaan ei voi kuitenkaan suoraan välittää toisille, jolloin on ihan hyvä keskittyä sanomaan se, mitä sanallisesti voidaan välittää, mahdollisimman selkeästi ja kyeten myös kyseenalaistamaan omat näkemyksensä. Tätä ei ikinä opi jos pysyy vain itselleen läheisellä maaperällä pönkittäen näkemyksiään enemmän tai vähemmän samanmielisten kesken. Yllättäen usein juuri siitä, mikä herättää voimakkaimpia vastareaktioita, yleenäs löytyy jotain, mitä seuraavana täytyisi oppia.
Tulihenki
Posts: 175
Joined: Tue Jun 12, 2012 2:24 pm
Contact:

Re: Muutoksia elämäntavoissa?

Postby Tulihenki » Thu Nov 14, 2013 8:57 pm

Libra wrote: Onko sulla vaikeuksia koulu- tai työmaailmassa? Miksi?
Tätä aihetta onkin tullut käsiteltyä ja pohdiskeltua viime aikoina.

Nyt jälkikäteen, kun mietin niin jo ala-asteella alkoi elämään minussa suunnaton vastenmielisyys koulumaailmaa ja ylipäätänsä yhteiskunnassa elämistä kohtaan. Tulee mieleen elävästi päiviä, kun noin 10-vuotiaana ajattelin, että ei minun tarvitse kouluun mennä ja jäinkin jonkun tekosyyn varjolla kotiin välillä. Yläasteella rankkaan koulukiusaukseen joutuminen sitten sai tämän orastavan pellon kasvamaan; olin paljon poissa, mutta suoriuduin kuitenkin kohtuullisesti ja myöhemmän tiedostavamman elämänvaiheen eettiset pohjat olivat jo mukana.

Yläasteen jälkeen sitten tuli useampana vuotena aina syksyllä koitettua jotain alaa eikä siitä mitään tullut. Hirveän vahva tunne, että en kuulu tänne oli läsnä. Jonkinlainen kurinalaisuus, mitä koulumaailma vaatii ei kiinnostanut yhtään enkä nähnyt yhtään syitä, miksi minun pitäisi osallistua mihinkään.

Tästä tulisi todella pitkä kirjoitus, joten vedän mutkia vähän suoraksi ja kirjoitan pääkohtia.

Sitten siellä noin 20-vuotiaana, kun aloin etsimään todella jotain merkitystä elämääni, koin ihan entisellä tavalla yhteiskuntaan osallistumisen - ei siis mitään kiinnostusta. Koulut ja työt näyttäytyivät minulle jonain illuusiona, joista ei mitään tarkoitusta minulle ilmennyt. Vaikka en osannut ilmaista tunteitani sanallisesti enkä tiennyt, mitä etsiä, toimin kuitenkin vimmaisesti löytääkseni edes jotain.

Libran tavoin lasken itsekin olleen vähintäänkin puoliksi syrjäytynyt vuosien ajan. Yhteiskunnan silmissä olin niitä, jotka eivät olleet missään tiedostoissa - olin melkeinpä aave siis. En edes hakenut yhteiskunnalta tukia, koska olisinhan joutunut jotenkin lähtemään mukaan siihen, missä en nähnyt muuta kuin epätodellista tai vähintäänkin turhuutta minulle.

Jokunen vuosi tuota ja sitten alkoi asteittainen muutos. Aloin kokemaan huonoa omatuntoa; aloin miettimään, että tuhlaanko potentiaaliani ja pitäisikö jotain keksiä. Sitten koitti yksi aamu ja päätin hoitaa kaiken kuntoon. Yhden päivän aikana tein kaiken mahdollisen ja pääsin parin viikon päästä siitä työvoimatoimiston virkailijalle keskustelemaan. Nöyryydellä otin vastaan suoranaiset haukkumiset ja lähdin mukaan työharjotteluun, jonka kautta sain vielä ihan töitäkin. Työvoimatoimiston virkailija kieltämättä näytti helpottuneelle, kun näki, että eihän minulle ole hätää, koska olin saanut niin paljon kehuja sekä lisätöitä ihan palkalla.

Tein töitä ja paljon. Kaikki mitä tarjottiin minä tein enkä valittanut. Joinakin päivinä näin vaan tähtiä, kun paiskin hommia. Ei siinä välillä ollut mitään järkeä, mutta kai sitä jotenkin koitti itselleen hyvittää menneitä.

Olisin voinut töitä jatkaa, mutta päätin selättää demonien joukon ja lähteä kouluun, mikä olikin hirveän merkittävä päätös itselleni.

Joskus sitä miettii, että kaiken tämän, kun vain olisi osannut tehdä aikaisemmin, mutta laajemmassa ajassa ja perspektiivissä katsottuna tässä on tapahtunut isoja asioita ja sisäisiä pulmia ratkennut tai ainakin niihin on osannut ottaa oikean otteen.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 2 guests