Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 1068
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Insanus »

Astraya wrote: Sat Apr 10, 2021 1:57 pm
Useissa tilanteissa vaikuttaa siltä, että lempeyttä ja ystävällisyyttä katsotaan huvittuneesti ja jopa halveksivasti. Jaettu tuska on jakautunut yksilöille ja aiheuttaa vastakkainasettelua jossa tärkeämpää on syytellä auttamisen sijaan. Tämä yhteispaine aikaansaa sen tahatontakin kokemista ja ilmaisua.
Sama fiilis. Joskin minusta on kyllä niinkin että kohtaava empatia ei ole koskaan muodista kadonnut eikä tule katoamaankaan, kriiseissä pelko ja viha suojautumisena vain vaativat sitä usein enemmän kuin ihmiseltä on kohtuullista vaatia. Harvaa lempeys sinänsä inhottaa, epävarmuudessa luottamus (so.petoksen pelon poistaminen) on vain liian iso riski. Jotain samaa on ollut pitkään nähtävissä siinä voimattomassa ihmiskuvassa joka ajattelee että ihmisen "luonto" on itsekäs, vittumainen, piittaamaton, tyhmä jne. Niin joutuu ajattelemaan ettei vain mitään kävisi, että voi olla varma (=turvassa) niillä linseillä löytää materiaalia tukemaan oletustaan ja riittävän syvä palautesilmukka alkaa muistuttaa jo ideologiaa.
With a taste of a poison paradigm
User avatar
Smaragd
Frater
Posts: 1015
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Smaragd »

Insanus wrote: Sat Apr 10, 2021 3:54 pm
Astraya wrote: Sat Apr 10, 2021 1:57 pm Useissa tilanteissa vaikuttaa siltä, että lempeyttä ja ystävällisyyttä katsotaan huvittuneesti ja jopa halveksivasti. Jaettu tuska on jakautunut yksilöille ja aiheuttaa vastakkainasettelua jossa tärkeämpää on syytellä auttamisen sijaan. Tämä yhteispaine aikaansaa sen tahatontakin kokemista ja ilmaisua.
Sama fiilis. Joskin minusta on kyllä niinkin että kohtaava empatia ei ole koskaan muodista kadonnut eikä tule katoamaankaan, kriiseissä pelko ja viha suojautumisena vain vaativat sitä usein enemmän kuin ihmiseltä on kohtuullista vaatia. Harvaa lempeys sinänsä inhottaa, epävarmuudessa luottamus (so.petoksen pelon poistaminen) on vain liian iso riski.
Tähän ”petoksen pelon poistamiseen” nähdäkseni liittyy toisinaan myös sellainen legitiimi ajatus ettei pelkoa voi noin vain poistaa, vaan pelon taustalla lymyävään tuntemattomaan on löydettävä aito käytännöllinen suhde - maata jalkojen alle. Ja tämä on tietysti sitä Iocatorin luontevinta aluetta. Voisin siis nähdä jonkinlaisen syvemmin motivoituneen "huvittumisen" lempeyden edessä oikeana siltana lempeyteen. Mutta tietysti siinä heti kohdataan se ongelma että kujeiluluonne ampuu yli ja muuntuu itsetarkoitukselliseksi suojamuuriksi, joka estää mahdollistamisen sijaan. Nähdäkseni kulttuurissamme ei vielä ymmärretä näitä nyansseja ja Iocatorin tila toimia on melko kapea ja helposti tulkittavissa hyvin yksioikoisesti. Tämä on tietysti taas yksi ikkuna siihen massiiviseen pelon alueeseen mitä meillä on vielä koluttavana.
Mars
Posts: 124
Joined: Wed May 15, 2013 1:54 pm

Re: Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Mars »

Astraya wrote: Sat Apr 10, 2021 1:57 pmTuntuu siltä, että aiempi suomalainen valitus/kynttilän pitäminen vakan alla-kulttuuri on kehittynyt näsäviisastelu ja sarkasmi on seksikästä-kulttuuriin. Useissa tilanteissa vaikuttaa siltä, että lempeyttä ja ystävällisyyttä katsotaan huvittuneesti ja jopa halveksivasti.
Olen myös huomannut samaa, tosin en ainoastaan koronakriisin ajalta. Tuntuu, että kun elämästä riisutaan kaikki arvot ja merkitys, näsäviisastelu, sarkasmi ja kaikelle nauraminen alkaa tuntua luonnolliselta suojautumistavalta. Silloin koko elämästä voi helposti tulla yhtä meemiä, ja lempeyden ja ystävällisyyden osoitukset saattavat saada sarkasmin taakse piiloutuneen yksilön vaivautuneeksi tai jopa vihaiseksi.
User avatar
Ave
Soror
Posts: 324
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Ave »

Itse olen ainakin huomannut, että oma sisäinen misantrooppini on tänä aikana ollut herkemmin pahoittamassa mieltään milloin mistäkin kanssaihmisiin liittämästäni piirteestä. Ja kyllä itseltäni vaatii aikaisempaa enemmän ponnistusta pitää fokus siellä missä sen tulisi olla: omien mielensisältöjen kohtaamisessa, lempeydessä ja Rakkaudessa. Rakkaudessa pysyminen ei ole minulle helppoa.
If you want to reborn, let yourself die.
Angolmois

Re: Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Angolmois »

Ave wrote: Sat Apr 10, 2021 7:26 pm Itse olen ainakin huomannut, että oma sisäinen misantrooppini on tänä aikana ollut herkemmin pahoittamassa mieltään milloin mistäkin kanssaihmisiin liittämästäni piirteestä. Ja kyllä itseltäni vaatii aikaisempaa enemmän ponnistusta pitää fokus siellä missä sen tulisi olla: omien mielensisältöjen kohtaamisessa, lempeydessä ja Rakkaudessa. Rakkaudessa pysyminen ei ole minulle helppoa.
Rakkaus voi joskus näyttäytyä transsendentin "vihan" muodossa, vaikka useimmiten tietenkin profaanissa asussaan. Buddhalaisetkin tuntevat vihamieliset jumaluudet, jotka edustavat (piilotettua) viisautta.
User avatar
Smaragd
Frater
Posts: 1015
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Smaragd »

Angolmois wrote: Sat Apr 10, 2021 8:32 pm Rakkaus voi joskus näyttäytyä transsendentin "vihan" muodossa, vaikka useimmiten tietenkin profaanissa asussaan. Buddhalaisetkin tuntevat vihamieliset jumaluudet, jotka edustavat (piilotettua) viisautta.
Tämä on tärkeä huomio, vaikka ”transendentilla” vihalla voi taas oikeuttaa itselleen melkein mitä vain. Sanoisin että kaikessa vihassa on transendentti potentiaali, mutta se että onnistuuko vihalla lävistäytymään tuolle puolen on nimenomaan kiinni siitä kyvystä rakastaa sillä vihalla: kyetä näkemään persoonan muotojen – sympatioiden ja antipatioiden – tuolle puolen ja antaa vihan toimia vain siinä paikalla mihin se kuuluu ja päästää siitä irti alueilla, joissa se on sokea (tai pyrkiä näkemään sinne pimeään mikäli kyse ei ole vain metsäpalon lailla leviävästä vihasta). Eli jos transendentti nähdään siksi ytimelliseksi Itsen alueeksi missä meillä on silmä kolmion keskellä, niin kaikki persoonan ilmentämä ja siispä myöskin varjostama alue on enemmän tai vähemmän hämärää minne me emme kykene aina näkemään selkeimmin. Siksipä tuo vihalla rakastaminen on varsin vaativaa taidetta.
Angolmois

Re: Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Angolmois »

Smaragd wrote: Sat Apr 10, 2021 9:53 pmTämä on tärkeä huomio, vaikka ”transendentilla” vihalla voi taas oikeuttaa itselleen melkein mitä vain.
Siitä olen vakuuttunut, että transendentti viha ei oikeuta mihin tahansa, ainoastaan vääryyden korjaamiseen mahdollisimman hyväntahtoisesti. Josta päästäänkin seuraavaan...
Smaragd wrote: Sat Apr 10, 2021 9:53 pmSiksipä tuo vihalla rakastaminen on varsin vaativaa taidetta.
...rakkaus on usein ulkoisesti varsin ankara asia (päästään kabbalistisesti oikean ja vasemman käden sovellutuksiin). Vrt. hyväntahtoisen ihmisen on usein oltava hankala ihminen läheisilleen.
User avatar
Ave
Soror
Posts: 324
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Ave »

Angolmois wrote: Sat Apr 10, 2021 10:01 pm
Smaragd wrote: Sat Apr 10, 2021 9:53 pmTämä on tärkeä huomio, vaikka ”transendentilla” vihalla voi taas oikeuttaa itselleen melkein mitä vain.
Siitä olen vakuuttunut, että transendentti viha ei oikeuta mihin tahansa, ainoastaan vääryyden korjaamiseen mahdollisimman hyväntahtoisesti. Josta päästäänkin seuraavaan...
Smaragd wrote: Sat Apr 10, 2021 9:53 pmSiksipä tuo vihalla rakastaminen on varsin vaativaa taidetta.
...rakkaus on usein ulkoisesti varsin ankara asia (päästään kabbalistisesti oikean ja vasemman käden sovellutuksiin). Vrt. hyväntahtoisen ihmisen on usein oltava hankala ihminen läheisilleen.
Jotain mielestäni kertoo se, että suuri osa ihmiskunnan hirvittävimmistä teoista on suoritettu juuri "hyvään" pyrkiessä. Poikkeuksellisina aikoina (jokainen aikahan on poikkeuksellinen) juuri paine hyvän tekemiseen ja oikein tekemiseen voimistuu, kun ulkoiset olosuhteet tuntuvat miltei vaativan "oikeita tekoja". Kuitenkin myös tällaisina aikoina juuri erehtyminen tuon "oikean" suhteen on aina lähempänä. Tämä liittyy siihen, että paineen (stressin) alla ihmisaivojen primitiivimmät (pelkopohjaisemmat ie. epäanalyyttiset) osat ovat omiaan ottamaan (etenkin harjaantumattomasta mielestä) vallan. Sitten toimitaan analysoimatta ja kyseenalaistamatta - ja kaikki "oikeasta" toiminnasta poikkevaksi tulkittu nähdään uhkana. Siinä vaiheessa kun ihmisen todellisuus on ylipäätään kapeutunut pelkkien uhkien havaitsemiseen, kyseessä ei ole ylempien aivotoimintojen koordinoima holistinen ajatusprosessi vaan primitiivinen reagointi. Tämä primitiivinen reagointi voidaan pukea realismin kaapuun tai mihin vaan "oikeaksi" koettuun tapaan toimia.

Kuinka tämä sitten liittyy henkisyyteen? Mielestäni juuri henkisen kontemploinnin kontekstissa täytyy voida ottaa edes teoriassa etäisyyttä kulttuurisesti ehdollistettuun "oikein tekemiseen", koska kuten tiedämme - pinnan alla hyve voi naamioitua paheeksi, ja päinvastoin. Tämä tarkoittaa käytännössä kaikenlaisista helpoista vastauksista pidättäytymistä.

Yhtä vähän kuin pohjimmiltaan koen, että on aiheellista käydä taisteluun mitään tai ketään vastaan. Yhtä vähän koen tarvetta myöskään lähtökohtaisesti mukautua johonkin tiettyyn ajatus- ja toimintamalliin vain sen takia, että se jossain sosiaalisessa kontekstissa koetaan "oikeaksi". Itselleni on vaikeaa samaistua siihen kuvaan ihmisyydestä, minkä enemmistö(?) ihmisistä näyttää jakavan. Tämä ns. poikkeusaika on tehnyt ihmiskuntaan samaistumisesta vielä hieman hankalampaa, mutta olen yrittänyt ymmärtää tätä kaikkea parhaani mukaan ja sulkea ikäänkuin tuota kuilua oman ja "yleisen" kokemusmaailman välillä. Vihan käyttövoima on siinä, että se osaltaan ylläpitää erillisyyttä, jota tässä ulottuvuudessa tarvitaan yhteyteen saapumiseen. Toisin sanoen, tullakseen yhteyteen (Rakkaus) täytyy kokea olevansa erillinen. Pyhä viha on tavallaan kipua omasta erillisyydestä, jonka parantaakseen ajautuu ikäänkuin väkisin kohti Ykseyttä (eli pysyvää oivallusta siitä, että olemme kaikki yhtä). Eri asia tietysti heillä, jotka lopullisesti tuohon kipuun rakastuvat ja oppivat siitä "nauttimaan".
If you want to reborn, let yourself die.
Helios
Posts: 4
Joined: Wed Jul 05, 2017 4:03 am

Re: Koronakriisin myönteiset vaikutukset?

Post by Helios »

Mars wrote: Sat Apr 10, 2021 5:52 pm
Astraya wrote: Sat Apr 10, 2021 1:57 pmTuntuu siltä, että aiempi suomalainen valitus/kynttilän pitäminen vakan alla-kulttuuri on kehittynyt näsäviisastelu ja sarkasmi on seksikästä-kulttuuriin. Useissa tilanteissa vaikuttaa siltä, että lempeyttä ja ystävällisyyttä katsotaan huvittuneesti ja jopa halveksivasti.
Olen myös huomannut samaa, tosin en ainoastaan koronakriisin ajalta. Tuntuu, että kun elämästä riisutaan kaikki arvot ja merkitys, näsäviisastelu, sarkasmi ja kaikelle nauraminen alkaa tuntua luonnolliselta suojautumistavalta. Silloin koko elämästä voi helposti tulla yhtä meemiä, ja lempeyden ja ystävällisyyden osoitukset saattavat saada sarkasmin taakse piiloutuneen yksilön vaivautuneeksi tai jopa vihaiseksi.
Nyt menee koronakehyksestä ulos, mutta itsekin olen tehnyt saman havainnon, eikä rajoitu viime vuoteen tai Suomeen. Kirjallisuuden puolella taidettiin puhua uusvilpittömyydestä jo 1990-luvun puolella, kun David Foster Wallacen vastikään suomennettu Infinite Jest ilmestyi alkukielellä ja Wallace tahtoi irti siitä kaikenkattavasta ironisesta etäännyttämisestä, johon länsimainen kulttuuri oli sairastunut. Siitä voi olla montaa mieltä, onnistuiko yritys. Se on kuitenkin totta, että taiteissa piiloudutaan nykyään usein moninkertaisten ironian ja välinpitämättömyyden naamioiden taakse. Jos otetaan useimmille tuttuna esimerkkinä vaikka rock-balladit, niin niiden aika taitaa olla auttamatta ohi ja jos joku tekee sellaisen nyt, sen oletetaan joko olevan ironinen tai tekijän käyvän vähän hitaalla. Perinteinen romaanitaidekin on ihan siinä hilkulla, että tuleeko kuitatuksi siirappisena lukijan mielistelynä. Ja auta armias, jos tunnustaa pitävänsä noista!

Tuo lienee ihan todenmukainen havainto, että nimenomaan nykyaikainen länsimainen merkitystyhjiö aiheuttaa aiheuttaa tämän ilmiön. Ikäänkuin olisi noloa olla rehellisesti jonkin asian puolesta. Tässä on kriittisyyden ihanne tavallaan nyrjähtänyt ympäri niin, että vilpittömyys, kyky innostua ja usko (omaan asiaansa, siihen että ironian meren tuollapuolen ylipäätään on maata, mitä näitä nyt on) ovat itsessään ja poikkeuksetta merkkejä kyvyttömyydestä siihen kriittisyyteen ja ansaitsevat naljailua.
Post Reply