Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
Malja
Posts: 38
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Postby Malja » Tue Feb 11, 2020 6:44 pm

Ave wrote:
Tue Feb 11, 2020 1:21 pm
Olen joskus miettinyt, että onko fyysinen vetovoima merkki siitä, että kyseisen sielun kanssa on "tarkoitus" olla?
Aven esittämästä kysymyksestä seksuaalisuus-ketjuun kumpusi niin paljon ajatuksia, jotka vievät mielestäni muille urille kuin varsinaisesti seksuaalisuuteen, joten koin aiheelliseksi aloittaa uuden ketjun.
Pahoittelen, jos minulla on jäänyt huomaamatta aiheesta jo käyty keskustelu jossain toisessa ketjussa.

Sosiaalinen media ja internet on pullollaan ohjeita, kuinka tunnistaa, onko suhteessa kyse sielunkumppanuudesta vaiko ilmeisesti vielä voimallisemmasta kaksoisliekki (twin flame) - siteestä.

Mitä mieltä olette näistä teorioista koskien sielunkumppaneita ja kaksoisliekkejä?

Olisi myös mielenkiintoista tietää, millaisia vastaavanlaisia käsityksiä muualta kuin uushenkisyyden piiristä löytyy koskien ihmissuhteita, jotka ovat luonteeltaan aivan erityisen kohottavia/kasvattavia.
User avatar
Ave
Posts: 72
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm
Location: Hämeenlinna/ Tampere

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Postby Ave » Mon Feb 17, 2020 1:51 pm

Oman kokemukseni mukaan ihmissuhteissa konkretisoituu ja lihallistuu sisäinen todellisuuteni, eli mm. alitajuiset ydinuskomukseni (itsestä, toisesta, maailmasta jne.) Tämän voi nähdä myös karmisena "mekanismina", omat ajatukset ja ydinuskomukset ikäänkuin kypsyvät ulkoiseksi todellisuudeksi. (Tässä mielessä ihmiset ansaitsevat toisensa niin kauan kuin ovat yhdessä.)

Sielunkumppani- ja twin flame -pohdinnat voivat joskus toimia herättelemään omia ajatuksia ja ohjaamaan huomiota siihen, mitä todella sielussaan tahtoo ja/tai miksi on "ajautunut" suhteisiin, jotka eivät tunnu tässä mielessä ravitsevilta. Toisaalta ko. pohdinnat voivat johtaa entistä kauemmas ydinasiasta (joka on oman itsensä tunteminen), toivomaan itsensä ulkopuolista selitystä, interventiota, kohtaloa.
If you want to reborn, let yourself die.


https://matkamerenpohjaan.blogspot.com/
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3558
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Postby Nefastos » Mon Feb 17, 2020 2:59 pm

Tämä on kiehtova keskusteluaihe.

Olen samaa mieltä kanssasi, Ave. Henkilökohtaisesti en usko (ts. pidä luultavana) tämäntyyppisiä esityksiä, jotka minusta ovat aina vaikuttaneet hieman eskapistisilta. Ajatus siitä että jossain on joku minulle absoluuttisesti ja universaalisti tarkoitettu oikea sielu on ihana ja kaunis ajatelma, johon en voi uskoa. Koen sen kätkettynä separatismina, tai "kahden ihmisen yhteisenä itsekkyytenä", kuten Blavatsky perinteisiä aviollisia lojaliteetteja kritisoi. Koen, että maailmankaikkeus on hyvin julmallakin tavalla suuri ykseys (Jumala=Saatana), eikä siten anna kenenkään lopullisesti jäädä mihinkään pienemmän piirin erilliseen onnellisuuskuplaan. Sellaisia tarvitaan ja ne ovat arvokkaita välineellisinä juuri näillä maallisilla, psykologisilla tasoilla, eikä sellaisia turvarakenteita tulisi ylenkatsoa; mutta henkisiä, kosmisia todellisuuksia ne eivät ole.

Jos jonkun ihmisen kanssa koen tavalla tai toisella syvää yhteyttä, taustalla voi hyvinkin olla paitsi temperamentillinen ja energeettis-magneettinen yhteensopivuus, myös jonkinlainen yhteinen menneisyys tai tulevaisuus (karma, dharma). Tällöinkin syynä eli mahdollistajana on se, että yhdessä on tehty ja/tai tehtävissä Työtä, jossa erilaiset poolisuudet edelleenrakentavat toisiaan ja samankaltaisiksi ehkä suurella vaivalla löydetyt yhtäläiset periaatteet tukevat toisiaan.

Itse olen varma, että jos jonkinlainen kaksoissieluisuus olisi romanttis-eroottisessa mielessä tosiasia, niin maailman kannalta olisi pahin asia, että löytäisin tuon oman kaksoisliekkini. Minulta nimittäin katoaisi kaikenlainen halu ja kiinnostus tehdä enää mitään muuta kuin absorboitua yhteen tuollaisen ihanan ja kaikin tavoin minua komplementoivan ihmeellisen olennon kanssa. Fohat-tekstissä otinkin tämän tulokulman luomisen mysteeriin: ylipäänsä mitään ilmenee maailmassa vain sen vuoksi, että täydellinen ts. onnellinen maailma yksinkertaisesti katoaisi olemasta magneettisten napaisuuksiensa kumotessa toistensa työstyvät latautuneisuudet.

Tai, jos sanon asian toisin, uskon että kaikki olennot ovat toisilleen ja yhdessä samaa liekkiä, niin että kuka tahansa voi tulla toisen sielunkumppaniksi tai kaksoisliekiksi, jos edes toisella osapuolella on siihen kylliksi todella epäitsekästä rakkautta. Mutta mitä todella aito epäitsekäs rakkaus on ja mitä siihen kuuluu on nykyaikana vielä aivan täydellinen mysteeri melkein jokaiselle ihmiselle; rakkauteen liitetään pääsääntöisesti uskomaton määrä omia itsekkäitä tarpeisuuksia ja vahingoittavia, pienentäviä lojaalisuuksia.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Ave
Posts: 72
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm
Location: Hämeenlinna/ Tampere

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Postby Ave » Tue Feb 18, 2020 10:50 am

Itsellänikin liittyy tähän asiaan kyllä ristiriitaisia mielensisältöjä, yhtäältä juuri ajatus sielunkumppanista herättää nostalgista, elämää suurempaa kaipausta toisaalta näen sielunkumppanuus-idean maallisissa sovelluksissa paljon pettävää ja eskapistista. Olen kai kokemassa muutenkin "romanttisen rakkauden kuolemaa", joten pyrin ottamaan etäisyyttä tällaisiin narratiiveihin huomatessani niiden ruokkivan harhaa, eli odotuksiani ja pelkojani.

Aloin miettiä tämän sielunkumppanuuskäsityksen historiallisia juuria. Oma tietämykseni on tässä asiassa aika heikkoa. Käsitys sielunkumppanuudesta tunnettiin ainakin antiikin kreikkalaisten keskuudessa. Kreikkalaisille käsitys lienee siirtynyt egyptiläisestä kulttuuripiiristä (kuten monet muutkin kulttuurivaikutteet). Platonin Pidoissa kerrotaan jumalan halkaisseen ihmisen kahtia. Tuosta erkaantumisesta lähtien nuo puoliskot ovat etsineet toisiaan. Näen tämän etsinnän viittavan juuri ihmisen pyhään viettiin pyrkiä tasapainottamaan maskuliininen ja feminiininen energia itsessään. Ja tässä tasapainotustyössä juuri romanttiset ihmissuhteet voivat olla suureksi avuksi. Mieleen tulee myös hieros gamos -myytti, pyhä avioliitto, joka viitannee sukupuolittuneiden energioiden (ja niiden edustamien elementtien) harmoniseen yhteensulautumiseen.

Egyptiläisessä jumaltarustossa useat jumalat ovat olleet sekä sisaruksia että puolisoita. Joku tulkitsi tämän insestisen suhteen olevan viittaus juuri sielutason sukulaisuuteen. Insestiset aviosuhteet ovat olleet yleisiä Egyptinkin hallitsevan luokan keskuudessa, joten tietysti jumaltarustojen voidaan katsovan heijastelevan osaltaan näitä kulttuurisia normeja. Itse en kuitenkaan redusoi jumaltarustoja yksioikoisesti kulttuuriseen kontekstiinsa, maallisen kulttuurin ja uskonnollisen kulttuurin välinen suhde on sellainen muna-kana-ongelma, mielestäni.

Koen, että ideaalista itselleni tässäkin asiassa olla luomatta liikaa rajattuja käsityksiä suuntaan tai toiseen, ja pitäytyä jonkinlaisessa avoimuudessa.
Nefastos wrote:
Mon Feb 17, 2020 2:59 pm

Tai, jos sanon asian toisin, uskon että kaikki olennot ovat toisilleen ja yhdessä samaa liekkiä, niin että kuka tahansa voi tulla toisen sielunkumppaniksi tai kaksoisliekiksi, jos edes toisella osapuolella on siihen kylliksi todella epäitsekästä rakkautta.
Itse koen myös, että olevaisen perimmäisellä tasolla olemme kaikki yhtä, joten loogisesti ajateltuna kuka tahansa on sielunkumppanimme ja rakkautemme. Kuitenkin tällä hetkellä koen, että tällaisen "transsendentin absolutismin" todeksieläminen maallisissa suhteissa on ainakin itselleni osoittautunut maan päälliseksi helvetiksi. Esimerkkinä vaikka juuri suhde, joka on epätyydyttävä, mutta johon jää tavoitellakseen jonkilaista "egokuolemaa" (odotuksiensa ja pelkojensa kokoonkuivumista) ja rakkauteen liittyvien väärien assosiaatioiden kuihtumista. On tietysti hupsua ajatella, että tällainen projekti olisi jotenkin miellyttävä tai helppo. Lisäksi tällainen projekti vaatii omien, perin inhimillisten, motiiviensa perinpohjaista tuntemista. (On esimerkiksi typerää ajatella rakastavansa ketään toista ehdoitta, jos ei kykene rakastamaan itseään.) Lisäksi on sinänsä vaarallista tottua ajatukseen, että Rakkaus on kivuliasta työtä. Rakkauden kivun luulisi olevan enemmän kuin synnytyskipua, sellaista joka kyllä tuntuu ja laittaa polvilleen, mutta ei todella satuta.

En todellakaan tiedä.
If you want to reborn, let yourself die.


https://matkamerenpohjaan.blogspot.com/
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3558
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Postby Nefastos » Tue Feb 18, 2020 1:21 pm

Ave wrote:
Tue Feb 18, 2020 10:50 am
Olen kai kokemassa muutenkin "romanttisen rakkauden kuolemaa", joten pyrin ottamaan etäisyyttä tällaisiin narratiiveihin huomatessani niiden ruokkivan harhaa, eli odotuksiani ja pelkojani.

Minulle ajatus romanttisen (tai romanttis-eroottisen) rakkauden kuolemasta tuntuu ainakin toistaiseksi täysin mahdottomalta sisäisen narratiivin murtamispyrkimykseltä. On hyvä ja huono asia, että omassa elämässäni tällainen toive, tarve tai pikemminkin obsessio linkittyy helposti useampaan muuhun psykologiseen haasteeseen – vaikka tosin niinhän lienee aina. Oma kivulias eskapismini näyttäytyy esimerkiksi sellaisessa härkäpäisessä ja usein varsin epärealistisessa vakaumuksessa, että kestämällä "nyt" kovaa työtä elämässä tai ihmissuhteessa, se palkitsee "lopulta" tällaisella romanttis-eroottisella täyttymyksellä. Tuon uskon maagisuudessa on uskoakseni paljon yliherkän ihmisen defenssiä suojautua omaan suoriutumisen panssariinsa.

Ave wrote:
Tue Feb 18, 2020 10:50 am
Platonin Pidoissa kerrotaan jumalan halkaisseen ihmisen kahtia. Tuosta erkaantumisesta lähtien nuo puoliskot ovat etsineet toisiaan. Näen tämän etsinnän viittavan juuri ihmisen pyhään viettiin pyrkiä tasapainottamaan maskuliininen ja feminiininen energia itsessään.

Olen aina kokenut Platonin pallonmuotoisen ihmiskunnan äärimmäisen kiinnostavaksi vertaukseksi. En ole kuitenkaan itse kokenut, että se tarkoittaisi kehityshistoriallisia yksilöitä, vaan että halkaistu ihminen on ihmisyys itse, ihmisrotu, mainitsemasi maskuliininen ja feminiininen energia. Vertikaalisen viivan halkaisema ympyrä on tärkeä symboli Dzyanin kirjan kosmogoniassa, ja käsittelin sitä em. Fohat-tekstissä. Tuo symboli pyörii jatkuvassa käytössä omissa okkulttisissa tutkimuksissani.

Ave wrote:
Tue Feb 18, 2020 10:50 am
Ja tässä tasapainotustyössä juuri romanttiset ihmissuhteet voivat olla suureksi avuksi. Mieleen tulee myös hieros gamos -myytti, pyhä avioliitto, joka viitannee sukupuolittuneiden energioiden (ja niiden edustamien elementtien) harmoniseen yhteensulautumiseen.

Hauskaa että mainitsit tämän. Kirjoitin eilen erääseen lukupiiriin Korkean veisun (Laulujen laulun) kommentaarin. Lainaan otteen:

Laulu alkaa morsiamen antautuvalla, kaipaavalla puheella miehensä (ylkä-sana on jo kovin arkaainen) puoleen. Rakkautta verrataan viiniin, ja vihkimyksessä käytetyn öljyn – messiaskuningashan on nimenomaan "voideltu", the anointed one – esiintuominen mahdollistaa heti lukea tekstiä hieros gamos -allegoriana: maagisen ja pyhän liiton kuvauksena ihmissielun ja jumaluuden välillä. [...] Kiinalaisessa taichitussa luonnon naaraspoolia kuvaa musta pisara ja valkean pisaran keskellä näkyvä musta ydinpiste. Kuten jungilainen anima, miehelle naiseus on sisäinen "musta piste", sanan ambivalenteissa merkityksissä. Tässä Laulussa nämä sisäinen ja ulkoinen naiseus ovat yhtä. Naiselle puolestaan miehinen toiseus näyttäytyy valkeutena ulkopuolella ja valkeana silmänä pisaran keskellä – "silmäsi ovat kyyhkyläiset" (1:15). Oculi tui columbarum.

Ave wrote:
Tue Feb 18, 2020 10:50 am
Kuitenkin tällä hetkellä koen, että tällaisen "transsendentin absolutismin" todeksieläminen maallisissa suhteissa on ainakin itselleni osoittautunut maan päälliseksi helvetiksi. Esimerkkinä vaikka juuri suhde, joka on epätyydyttävä, mutta johon jää tavoitellakseen jonkilaista "egokuolemaa" (odotuksiensa ja pelkojensa kokoonkuivumista) ja rakkauteen liittyvien väärien assosiaatioiden kuihtumista.

Juuri tätä tarkoitin defenssi-romanttisuudella. Oma tarve, jonka tausta on osittain psykopatologinen, saa tukeutumaan narratiiveihin, joissa oman tarpeensa liiallisen itsekkyyden tai liiallisen toiseuttamisen, toissijaistamisen, voi perustella silloinkin, kun ulkopuolinen arvaa helposti, etteivät asiat ole kohdallaan. Romanttis-eroottisissa toiveissamme olemme niin lähellä aivojemme syvimpiä kerroksia, että kaikenlaiset liskot ryömivät esiin siinä missä kyyhkysetkin. On hirvittävän vaikea nähdä, missä kaunis ja hyvä raja – oikea vs. väärä uhrautuminen ja toisaalta oman tarpeisuuden kuunteleminen – kulkee.

Asiaa ei tee helpommaksi, että melko usein näkee "onnellisten" parien näköjään kaatuneen myös vastakkaiseen erehdykseen: puolison huonot puolet ovat sellaisia että ne kutkuttelevat omia huonoja ominaisuuksia ja antavat niille mahdollisuuden kasvaa holtittomasti. Suhde voi elää esimerkiksi molemminpuolisen hedonismin toisiinsa tukeutumisena, tai toisen tarpeena käyttää valtaa ja toisen tarpeena olla vallankäytön kohteena, jne. Eli jälleen tullaan vähän eri kulmasta siihen yllä mainitsemaani mahdollisuuteen, että "onnellistuttava" suhde voi sekin muodostua kokonaisuuden kannalta lankeemukseksi.

Ave wrote:
Tue Feb 18, 2020 10:50 am
(On esimerkiksi typerää ajatella rakastavansa ketään toista ehdoitta, jos ei kykene rakastamaan itseään.)

Tässä näen myös meidän AT:n Lucifer-Christoksemme (ihmisen "Itsen") ytimellisen yhteyden. On turhaa kuvitella voivansa osata rakastaa, ellei kykene olemaan terveesti todella ylpeä. Ja päinvastoin. Nämä ovat yhdessä kehitettävä ominaisuus.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 955
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Postby Insanus » Tue Feb 18, 2020 8:07 pm

En tunne teoriaa, mutta kaksoisliekki käsitteenä herättää voimakkaita mielleyhtymiä varsinkin kun se ymmärretään romanttista sielunkumppania voimakkaammaksi.
Sielunkumppanuutta voisi kenties kuvata kokemus siitä että on "tarkoitettu yhteen", jonkinlaiseksi ihanteellisesti komplementaariseksi suhteeksi jossa toisen vahvuus auttaa aina toisen heikkouksissa jollain alueella ja merkityksellinen yhteistyö ja syvätasoinen yhteys on kitkatonta ja voi ainakin uskoa viettävänsä lopun elämäänsä niin.
Kaksoisliekki tuntuisi minusta joltain joka vastustaa absorboitumista, jossa on ylpeyden ja positiivisen eron tuntu, jonkinlainen veroisuus. Jotain joka on jo valmista ja kiinteyttää sitä. Siinä on myös tuntu vääryydestä ja hirvittävästä riskistä, ehkä Miken ja Bobin suhde Twin Peaksissa olisi sellainen.
Sielunkumppanuus olisi ehkä painottuneemmin jotain syvää yhteyttä, luottamusta ja intohimoisen kanssaelämisen taitoa ja kaksoisliekki vain jotain ylevää fire walk with me:tä ja tulijääflamencoa.
Myrkky sattuu siihen jolla on haava.
User avatar
Malja
Posts: 38
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Postby Malja » Thu Feb 20, 2020 12:11 am

Ave wrote:
Mon Feb 17, 2020 1:51 pm
Sielunkumppani- ja twin flame -pohdinnat voivat joskus toimia herättelemään omia ajatuksia ja ohjaamaan huomiota siihen, mitä todella sielussaan tahtoo ja/tai miksi on "ajautunut" suhteisiin, jotka eivät tunnu tässä mielessä ravitsevilta. Toisaalta ko. pohdinnat voivat johtaa entistä kauemmas ydinasiasta (joka on oman itsensä tunteminen), toivomaan itsensä ulkopuolista selitystä, interventiota, kohtaloa.
Hyödyllinen näkökulma, kohtalonusko ylipäätään on oiva tapa välttää vastuuta, tai ainakin yrittää välttää. Loppujen lopuksihan sitä on vastuussa jos ei muusta niin ainakin vastuuttomuudestaan.
Nefastos wrote:
Mon Feb 17, 2020 2:59 pm
Koen, että maailmankaikkeus on hyvin julmallakin tavalla suuri ykseys (Jumala=Saatana), eikä siten anna kenenkään lopullisesti jäädä mihinkään pienemmän piirin erilliseen onnellisuuskuplaan. Sellaisia tarvitaan ja ne ovat arvokkaita välineellisinä juuri näillä maallisilla, psykologisilla tasoilla, eikä sellaisia turvarakenteita tulisi ylenkatsoa; mutta henkisiä, kosmisia todellisuuksia ne eivät ole.
Muistan tämän, laaja näkemys hienosti kiteytettynä. Kaipa ihmissuhteetkin olisi hyvä nähdä väliaikaisena kulkuvälineenä kohti parempaa ihmisyyttä, kuten vaihtuvat elämäntilanteet ja roolitkin. Ja toisaalta, jos niihin suhtautuu välineellisinä, ei ehkä ole läsnä eikä siis saavuta sellaista kasvua, kuin olisi mahdollista.
Nefastos wrote:
Mon Feb 17, 2020 2:59 pm
Itse olen varma, että jos jonkinlainen kaksoissieluisuus olisi romanttis-eroottisessa mielessä tosiasia, niin maailman kannalta olisi pahin asia, että löytäisin tuon oman kaksoisliekkini. Minulta nimittäin katoaisi kaikenlainen halu ja kiinnostus tehdä enää mitään muuta kuin absorboitua yhteen tuollaisen ihanan ja kaikin tavoin minua komplementoivan ihmeellisen olennon kanssa. Fohat-tekstissä otinkin tämän tulokulman luomisen mysteeriin: ylipäänsä mitään ilmenee maailmassa vain sen vuoksi, että täydellinen ts. onnellinen maailma yksinkertaisesti katoaisi olemasta magneettisten napaisuuksiensa kumotessa toistensa työstyvät latautuneisuudet.


Tässä valossa kaksoisliekin etsintä olisi siis arhatin toimintaa.
Mutta kukapa ei haluaisi kokea ehdotonta rakkautta, vaikka sitä tuskin kannattaa odottaa muilta kuin itseltään.
Ja jos rakkaus on ehdotonta, niin silloinhan sen pitäisi kohdistua kaikkiin ja kaikkeen yhtäläisesti..


Ave wrote:
Tue Feb 18, 2020 10:50 am
Olen kai kokemassa muutenkin "romanttisen rakkauden kuolemaa", joten pyrin ottamaan etäisyyttä tällaisiin narratiiveihin huomatessani niiden ruokkivan harhaa, eli odotuksiani ja pelkojani.
Olen ollut jokseenkin samoilla linjoilla viime aikoina
En tosin koe, että romanttisen rakkauden tulisi tyystin kuolla, vaikka olisi hyvin toivottavaa, että sen merkitys pienenisi sielunmaisemassani, koska romanttis-eroottiset kuvitelmani vaikuttavat aiheuttavan enemmän esteitä ja kärsimystä, kuin vaikuttavan kohottavasti. Ehkä asia on juuri niin kuten tässäki ketjussa on pariin otteeseen mainittu, että täytyy kyetä rakastamaan ensin itseään.
Minusta se on todella suuri saavutus, johon ei ehkä ole motivaatiota pyrkiä jos on ulkoinen rakkauden lähde aina valmiina lämmittämään sydäntä.
Toisaalta jos on täysin kadottanut kosketuksensa rakkauteen, korjaavat kokemukset voivat olla paikallaan.

Joskus kyllä koen itsensä rakastamisen vähän hämmentäväksi ajatukseksi, mihin sen rakkauden oikein kohdistaa jos pyrkii rakastamaan itseään?
Mielikuvaan itsestä? Tai ehkä tulee pyrkiä olemaan rakkaus, samastua rakkauteen.
Ave wrote:
Tue Feb 18, 2020 10:50 am
Mieleen tulee myös hieros gamos -myytti, pyhä avioliitto, joka viitannee sukupuolittuneiden energioiden (ja niiden edustamien elementtien) harmoniseen yhteensulautumiseen.
Tämä käsite on käynyt mielessäni usein, sen jälkeen kun jokunen vuosi sitten nostin tarot-pakasta Rakastavaiset pohtiessani seuraavaa siirtoani
En ole kuitenkaan tutkinut asiaa enempää, koska epäilin, että kiero mieleni yrittää taas löytää jonkin oikotien, jonka kautta mukamas pääsisi nopeammin ja helpommin (adsurdia edes puhua helppoudesta ihmissuhteisiin liittyen) edistymään henkisellä tiellä. Nyt kun ajattelen, niin voisi olla hyvä tutustua aiheeseen paremmin, koska olen luullakseni valmis tekemään kortista muitakin kuin parisuhteeseen liittyviä tulkintoja.
Olisin kiitollinen, jos joku voisi vinkata luotettavan, suht helppolukuisen tekstin, mistä aloittaa.

Ave wrote:
Tue Feb 18, 2020 10:50 am
Esimerkkinä vaikka juuri suhde, joka on epätyydyttävä, mutta johon jää tavoitellakseen jonkilaista "egokuolemaa" (odotuksiensa ja pelkojensa kokoonkuivumista) ja rakkauteen liittyvien väärien assosiaatioiden kuihtumista. On tietysti hupsua ajatella, että tällainen projekti olisi jotenkin miellyttävä tai helppo. Lisäksi tällainen projekti vaatii omien, perin inhimillisten, motiiviensa perinpohjaista tuntemista.
Tulee mieleeni eräs aiempi suhteeni, johon jäin, koska en monestakaan syystä uskaltanut lähteä. Tein asiantilasta itselleni siedettävämmän selittämällä ylevästi, että tämä on minun samsarani, minun kiirastuleni, jossa karaistun, vaikka lopulta päätökseni lopettaa suhde oli molempien eduksi.
Eiköhän elämä aseta tarpeeksi haasteita ilman, että niitä tarvitsee tietentahtoen hakea tai pitkittää jos on olemassa vaihtoehtoja (yleensä on).
Nefastos wrote:
Tue Feb 18, 2020 1:21 pm
Asiaa ei tee helpommaksi, että melko usein näkee "onnellisten" parien näköjään kaatuneen myös vastakkaiseen erehdykseen: puolison huonot puolet ovat sellaisia että ne kutkuttelevat omia huonoja ominaisuuksia ja antavat niille mahdollisuuden kasvaa holtittomasti. Suhde voi elää esimerkiksi molemminpuolisen hedonismin toisiinsa tukeutumisena, tai toisen tarpeena käyttää valtaa ja toisen tarpeena olla vallankäytön kohteena, jne. Eli jälleen tullaan vähän eri kulmasta siihen yllä mainitsemaani mahdollisuuteen, että "onnellistuttava" suhde voi sekin muodostua kokonaisuuden kannalta lankeemukseksi.
Tällainen "onni" on varmaan lähempänä haasteettomuuteen perustuvaa mukavuutta, kuin todellista onnea, joka on mielekkään toiminnan sivutuote, kuten joku viisaampi sen on ilmaissut.

Tapaan yleensä tulkita voimakkaat vetovoiman kokemukset, joskus jopa vähemmän intensiivisten yhteyksien muodostumiset, patologisina.
Siitä käytetään kai termiä trauma bonding, asianomaiset rekonstruoivat vanhoja traumojaan siinä toivossa, että tällä kertaa näytelmällä olisi onnellinen loppu.
Joskus ajattelen, että olisi parempi vain myöntää, että on viehättynyt aivan vääränlaisista tyypeistä ja "tyytyä" vähän tylsempiin suhteisiin, joskus taas ajattelen, että ehkä suhteiden ketjun päässä on joku jollaista ei olisi edes aavistanut kaipaavansa, ellei olisi käynyt läpi kaikkia edeltäviä suhteita.
Nefastos wrote:
Tue Feb 18, 2020 1:21 pm
Oma kivulias eskapismini näyttäytyy esimerkiksi sellaisessa härkäpäisessä ja usein varsin epärealistisessa vakaumuksessa, että kestämällä "nyt" kovaa työtä elämässä tai ihmissuhteessa, se palkitsee "lopulta" tällaisella romanttis-eroottisella täyttymyksellä. Tuon uskon maagisuudessa on uskoakseni paljon yliherkän ihmisen defenssiä suojautua omaan suoriutumisen panssariinsa.
Haha, luterilainen työmoraali..
Itsekin tapaan olla aika pitkäjänteinen ihmissuhteissa, vaikka muutoin olenkin kaikkea muuta. En kylläkään siksi, että odottaisin niissä piilevän potentiaalin puhkeavan vielä joku päivä kukkaan, vaan siksi että epäilen odotusteni olevan lähtökohtaisesti epärealistisia tai haluan välttää eron aiheuttaman kärsimyksen.
User avatar
Ave
Posts: 72
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm
Location: Hämeenlinna/ Tampere

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Postby Ave » Thu Feb 20, 2020 10:40 am

Insanus wrote:
Tue Feb 18, 2020 8:07 pm
Sielunkumppanuus olisi ehkä painottuneemmin jotain syvää yhteyttä, luottamusta ja intohimoisen kanssaelämisen taitoa ja kaksoisliekki vain jotain ylevää fire walk with me:tä ja tulijääflamencoa.
Jep. Näistä teorioita muotoillaan new agen piirissä jatkuvasti oman maun mukaan uusiksi ja tuo on juuri yksi tulkinta, johon olen törmännyt: sielunkumppani on sielu jonka kanssa koetaan synergia ja ylimaallinen, kohottava yhteys. Kaksoisliekki puolestaan on sielu, jonka kanssa muodostettua suhdetta kuvaa volatiliteetti, oman varjomateriaalin (-energian) esiinvyöryminen ja ns. negatiivisen karman työstäminen (vrt. Maljan maininta trauma bondingista). Jotkut ovat sitä mieltä, että kaksoisliekkisuhde voi kehittyä sielunkumppanuudeksi, mutta vain harvoin.

Olen itse miettinyt paljon tuota varjomateriaalin työstämistä parisuhteessa. Jotkut kertovat, että parisuhde tuo heistä esiin "parhaan itsensä". Itse olen pitkissä parisuhteissani joutunut intensiivisesti kasvokkain varjoni kanssa. Tässä nykyisessä suhteessa olen kohdannut varjoani ja tunnistanut sen omakseni. Ajattelin, että intensiivisen varjotyöskentelyn jälkeen ikäänkuin näkisin suhteenkin tuossa uudessa valossa ja voisin rakastaa ja olla rakastettavana kokonaisempana. Kuitenkin tämän intensiivisen varjotyöskentelyn myötä huomaan, että minulla on hyvin vähän tahtoa jäädä suhteeseen. Olen joutunut kysymään, johtuuko tämä siitä, että alitajuisesti syyllistän suhdetta siitä, että se toi minusta pimeimmän esiin ja olen valmis heittämään ns. lapsen pesuveden mukana. Vai johtuuko tahdottomuus siitä, että olen (sielutasolla) "kasvanut yli" tästä suhteesta.
Malja wrote:
Thu Feb 20, 2020 12:11 am
Joskus kyllä koen itsensä rakastamisen vähän hämmentäväksi ajatukseksi, mihin sen rakkauden oikein kohdistaa jos pyrkii rakastamaan itseään?
Mielikuvaan itsestä? Tai ehkä tulee pyrkiä olemaan rakkaus, samastua rakkauteen.


Niinpä, itsensä rakastaminen on hieman harhaanjohtava termi... tai se ilmenee eri tasoilla eri lailla. Jollain tasolla itsensä rakastaminen on minulle sitä, että kohtelen itseäni rakkauden "kohteena": pyrin tarjoamaan aitoa lohtua, kohtelen kauniisti kuten ystävää jne. Ja Itse tässä on todellakin oma olemus totaliteettina eli kaikkena mitä siihen kuuluu (se kivulias varjo mukaanlukien). Perimmäisellä tasolla kuitenkin rakkaus on, kuten Malja viittasit, ilman kohdetta koska raja subjektin ja objektin välillä lakkaa olemasta. Rakkaus on kaiken hyväksyvää läsnäoloa, katse, joka ei sammu. Se katsoo yhtälailla alhaista ja ylhäistä, valoa ja pimeyttä - ja lakkaamatta tunnistaa siinä itsensä. (Tämähän lienee monillekin näin paperilla itsestäänselvää - vaan sydän punnitaan siinä, kuinka tätä elää todeksi arjessaan.)
Nefastos wrote:
Tue Feb 18, 2020 1:21 pm
Minulle ajatus romanttisen (tai romanttis-eroottisen) rakkauden kuolemasta tuntuu ainakin toistaiseksi täysin mahdottomalta sisäisen narratiivin murtamispyrkimykseltä. On hyvä ja huono asia, että omassa elämässäni tällainen toive, tarve tai pikemminkin obsessio linkittyy helposti useampaan muuhun psykologiseen haasteeseen – vaikka tosin niinhän lienee aina. Oma kivulias eskapismini näyttäytyy esimerkiksi sellaisessa härkäpäisessä ja usein varsin epärealistisessa vakaumuksessa, että kestämällä "nyt" kovaa työtä elämässä tai ihmissuhteessa, se palkitsee "lopulta" tällaisella romanttis-eroottisella täyttymyksellä. Tuon uskon maagisuudessa on uskoakseni paljon yliherkän ihmisen defenssiä suojautua omaan suoriutumisen panssariinsa.


Myönnettäköön, että ajatus romanttisen rakkauden kuolettamisesta on defenssiivinen! Olen idealisti ja oikeastaan tuntuu, että tuo idealismi minussa on se viheliäisin asia. Nimittäin jos en kohdista idealismiani romanttisen rakkauden kultivointiin, niin sitten kohdistan sen tällaisiin äärimmäisiin askeesiunelmiin, joissa olen kuolettanut kaikki harhaiset narratiivini ja samalla inhimillisyyteni. Idealismini kääntyy lopulta jyrkkään mustanpuhuvaan nihilismiin ja kyynisyyteen, jolloin lopputulemana on tällainen sekasikiö olento, joka repii itseään kahtia. Itseasiassa viime yönä unessa Nefastoksen muodosssa minua muistutettin jostain tähän asiaan liittyen. Oli kysymys kai juuri siitä, ettei aina tarvitsisi asioita käydä läpi repivien äärimmäisyyksien kautta. On viisautta osata erotella, minkä säästää ja minkä antaa kuolla.
If you want to reborn, let yourself die.


https://matkamerenpohjaan.blogspot.com/
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3558
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Postby Nefastos » Thu Feb 20, 2020 11:20 am

Insanus wrote:
Tue Feb 18, 2020 8:07 pm
Sielunkumppanuutta voisi kenties kuvata kokemus siitä että on "tarkoitettu yhteen", jonkinlaiseksi ihanteellisesti komplementaariseksi suhteeksi jossa toisen vahvuus auttaa aina toisen heikkouksissa jollain alueella ja merkityksellinen yhteistyö ja syvätasoinen yhteys on kitkatonta ja voi ainakin uskoa viettävänsä lopun elämäänsä niin.

Hiljattain puhuimme synkronisiteettikeskustelussa nopeammista ja hitaammista sykleistä, ja esitin, että lopulta kaikki oleminen on nopeampia tai hitaampia silmukointeja. Samaan asiaan liittyen tässäkin erääksi tärkeäksi tekijäksi muodostuu tuo yhteinen rytmi: paitsi että sielunkumppani-rakastavaisten kaikkien osatekijöiden tulee osua yhteen (auts), muodostuu toinen haasteensa siitä, että molempien tulee kasvaa a) samansuuntaisesti & b) yhteensopivaa vauhtia. Näin kysyvässä prosessissa yhtenä tärkeänä tekijänä on myös oman rakkauskäsityksen molemminpuolinen kasvu. Mistä saadaankin nopeasti aika paradoksaalisia lopputulemia, mitä tulee ikuiseen yhdessäoloon.

Silti, kuten sanottua, haluaisin kovin mielelläni teoriassa tällaiseen mahdollisuuteen uskoa, ja jossain mielessä uskonkin. Kuitenkin sellaisella painotuksella, että ihmisten kyky ponnistaa oma kehitystahtonsa tuollaisen yhteyden tilan ansaitsemiseksi on ainakin nykyisessä maailmassamme äärimmäisen tärkeä osatekijä, ja ilman sitä kaikkein parhaimpana tuntuva liitto voikin olla kaikkein pahin. Kulta-ajan ihmiskunnassa asia näyttäisi (on näyttänyt) varmasti hyvin toisenlaiselta.
Malja wrote:
Thu Feb 20, 2020 12:11 am
Tässä valossa kaksoisliekin etsintä olisi siis arhatin toimintaa.

En ole varma, mitä tarkoitat termillä tässä yhteydessä. Tunnen theravadalaisen (ts. hinayana-) arhatilaisen ihanteen lähinnä Dhammpadan tapaisista asketistisista esityksistä, mahayana-arhat taas on ymmärtääkseni teosofistyyppistä henkilökohtaista äärimmäistä altruismia korostava kristuksellisen uhrautumisen hahmo. Itse olen tulkinnut arhatisen asteen liittyvän (neljänteen) vihkimykseen, jossa ihminen herää oman komplementtienergiansa käsittelyyn ja tulee sen virvoittamaksi: sitä kautta kyseessä olisi todellakin tämä prosessi, mutta kaksoissielu nimenomaan henkisenä sisäkokemuksena eikä ulkoisena ihmisenä.

Tantrisen maailmankatsomuksen kannalta ajateltuna jokaisella olennolla on oma "kaksoisliekkinsä" shaktissaan.

Malja wrote:
Thu Feb 20, 2020 12:11 am
Joskus kyllä koen itsensä rakastamisen vähän hämmentäväksi ajatukseksi, mihin sen rakkauden oikein kohdistaa jos pyrkii rakastamaan itseään? Mielikuvaan itsestä? Tai ehkä tulee pyrkiä olemaan rakkaus, samastua rakkauteen.

Aito rakkaus terveen itserakkauden mahdollistamana on jälleen näitä asioita, joissa tietynlainen lapsuuskokemus näyttäytyy elämän läpi kulkevana siunauksena, ja lapsuuden vammat aiheuttavat jatkuvan haasteen elämään. Minulla on tässä suhteessa ollut se erityinen onni, että sain varhaislapsuudessa niin paljon rakkautta ja ihailua osakseni, että siitä jäi tietynlainen ehdoton itsevarmuus aikuisuuteen. Itsetuntoni vahingoittuneet puolet ovat vammautuneet vasta myöhemmin, joten niiden työstäminen on ollut helpompaa.

Uskoakseni asia olisi hyvä kokea nimenomaan itsen kokonaisuuteen, ei mihinkään mielikuvaan. Vahingoittunut rakkaushan on juuri sellaista, joka sitoo rakkauden tiettyyn erillistekijään, ja kokee, että rakkaus tulisi (tai voitaisiin!) ansaita jollakin tietyllä teolla, ja ihminen kokonaisuutena voi siis jäädä sen ulkopuolelle. Mutta rakkauden idea on päinvastainen: olemuksen summa ja essenssi kuuluvat aina siihen kokonaisuutena. Tämä ei tarkoita että rakastetun jokainen puoli tulisi hyväksyä kun kerran rakastaa, mutta ei vaikeita asioita myöskään tule eikä voi piilottaa pois. Me olemme kaikki keskeneräisiä prosesseja, ja rakkaus näkee ihmisen kokonaisuutena eikä erillisosissaan; se on "universal solvent", yleisliuotin.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Ave
Posts: 72
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm
Location: Hämeenlinna/ Tampere

Re: Sielunkumppanit ja Twin Flame-suhteet

Postby Ave » Thu Feb 20, 2020 11:49 am

Nefastos wrote:
Thu Feb 20, 2020 11:20 am
. Samaan asiaan liittyen tässäkin erääksi tärkeäksi tekijäksi muodostuu tuo yhteinen rytmi: paitsi että sielunkumppani-rakastavaisten kaikkien osatekijöiden tulee osua yhteen (auts), muodostuu toinen haasteensa siitä, että molempien tulee kasvaa a) samansuuntaisesti & b) yhteensopivaa vauhtia. Näin kysyvässä prosessissa yhtenä tärkeänä tekijänä on myös oman rakkauskäsityksen molemminpuolinen kasvu. Mistä saadaankin nopeasti aika paradoksaalisia lopputulemia, mitä tulee ikuiseen yhdessäoloon.
Mielenkiintoista kuulla, että olette keskustelleet tästä. Itselläni on kokemusta tuosta rytmien erilaisuudesta. Hieman turhauttavaa, kun toinen esim. havahtuu tässä hetkessä seikkoihin, jotka itse näin suhteessa jo kuusi vuotta sitten (eikä tämä ole pelkästään omahyväinen tulkintani, vaan yhteisestikin jaettu). Ei lämmitä kuulla jälkikäteen, että olin oikeassa, koska mitä hyötyä siitä edes oli...

Toisekseen: oma ihannekumppanini on sellainen ihminen joka uskaltaa jatkaa matkaa, jos hän kokee ettei yhdessäoleminen enää ravitse sieluaan tai tarjoa tarpeellisia oppitunteja. Ihanne-ihmiseni uskaltaa olla täynnä Itseään. (Koska sellaisella ihmisellä on myös eniten annettavaa toisille.)
Nykyinen kumppanini puolestaan pitää lähtökohtaisena hyveenä yhteenjäämistä. Ja toisaalta niinhän se on, että liian helpolla luovuttaminen ja eskapistinen ihmissuhde-shoppailukin on pelkurien toimintaa...
If you want to reborn, let yourself die.


https://matkamerenpohjaan.blogspot.com/

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 3 guests