The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Hieman mennään sivuun ketjun otsikosta (siis runoudesta), mutta Atlantis-loresta kiinnostuneille suosittelen Joscelyn Godwinin teosta "Atlantis and the Cycles of Time". Siinä on hyvin tiivistetyssä mutta helppolukuisessa ja kiinnostavassa kokonaisuudessa ilmeisesti kaikki teoriat Atlantiksesta, ja teorioiden taustalla vaikuttavista tahoista.

En unta näe voimasta

Minussa palaa näkymätön tuli
Ei mikään näkyvä sitä kukista

ja

kun kohtaan pohjattoman meren
Juon itseni täyteen

Se kaikki palot sammuttaa

Rafael Ronimus: Kynnyksen vartija

Hän tulee hiipien kuin varas yöllä,
kuin salama hän autioitsee pään,
hän saapuu kautta Herran jylhän sään.
ja häll' on kohtalosi avain vyöllä.

On hällä silmissänsä hornan tulta,
infernon lieskat katseissansa on.
Jos säikyt noita, vie hän järjen sulta,
jos kestät, niin oot herra kohtalon.

"Oi, helly, herra, morsiames tulee!"
niin vieno laulu edellänsä soi.
Mut kun hän saapuu, kun tuo tumma tulee,
niin muista: Älä voihki, vaikeroi!

Vaan seiso vankkana kuin Memnon yössä
ja hälle virka: Sisar, rauhaan käy!
Ja, kas, kuin joku laupeudentyössä
hän sulle hymyy, ja — ei enää näy!

Ei ole paha hän, jos olet hyvä,
ei ole hirmu; jos sä hellä oot.
On silmänsä niin kaunis, kyyneltyvä,
ett' ääneen anot: Taivaat siunatkoot!

Hän on vain kuvastin sun sielustasi,
tuo tumma sisar, joll' on raskas työ,
hän on vain vapahtaja vaivastasi,
kun ylläs, etsijä, on synkkä yö!

Charles Baudelaire / Syyslaulu suom. Kaarlo Sarkia


Me peitymme kohta sisään kylmän hämyn,
lyhyt, heleä kirkkaus kesäimme, hyvästi jää!
Minä kuulen jo pihoilta halkovaunujen rämyn,
puut kiviä vasten kolkosti jysähtää.

Koko talvi on astuva sisimpääni: vihaa,
vilun puistatusta ja kauhua pakkotyön.
Sydän enää on möhkäle punaista, jäistä lihaa
kuin aurinko vankilassa napamaan yön.

Jymy synkempi ei, kun veistetään mestauslavaa!
Olemustani vavahduttaa joka putoova puu.
Kuin torni, min kyljen muurinsärkijä avaa
väsymättömin iskuin, henkeni lannistuu.

Ykstoikkoisena, kolkkona jyminänä
kuin kirstun naulaus kaikuvat iskut nuo ..
Ketä varten? Ol´eilen kesä – syys päivänä tänä!
Kuin lähtö soi salaperäinen ääni tuo.

MUUKALAINEN



Mestari Elämä,
Sinä olet kyllä tahi ei.
Välissä roikkuen
seinää tutkien
Kuoleman mahdollisuutta
miettien
täytät lasin uudestaan.

Ykseys.
Vetää saatana hiljaiseksi!
Sanat loppuvat.
Te tunnette minut,
te tunnette toisenne,
tuntiessani minut,
tunnette toisenne,
tällä tähdellä,
jossa suru ja miekka,
lävistävät toisensa,
tuntematta, näkemättä,
kuinka hirttää itsensä,
jos on jo kuollut!

Bardo!

Ei tarvinnut matkustaa
persoonallisessa elämässä Intiaan
löytämään henkisyyttä!
Synnyin jumalauta juuri tänne,
tähän yhteiskuntaan,
oikeaan aikaan,
oikeaan perheeseen,
oikeaksi lapseksi,

Minuksi.

Ilmennyn.

Ei ole ketään muuta!

Jos sinun huuliltasi valuu
sanoja uhrin
käänny takaisin siihen kohtuun
josta sanat kumpuavat.
Olet Täydellinen.


Mestari Elämä,
Sinä murhaat meidät
valinnanvapaudella ennen viittä.
Viidennessä tiedät,
osaten.

Kaukaisiin metsiin
on viety viisaus
jota Malkuth salailee.
Laineella kalevalaisen tiedon
matkustelen muukalaisena.

VAELTAJA


Ulkona yhteiskunnan
erillisenä eriskumman
irrallisena ihmiskunnan

vaelsin

ilman osaa
ilman ketään
ilman mitään

vaelsin

ei ollut vanhempia
vaikka oli vanhemmat
ei ollut ketään
vaikka oli kaikki kaverit

teinkö itse tämän?
Ajattelinko osani?
Sainko haavat,
joita nyt arviksi teen?

Kosketa minua
Elämän paino.
Juoksuni on valmis.
Kuljen kauas.

*

Lapsi minussa
koki kaiken
väkivallan saatanallisen

rikki meni

Nyt kun ei ole enää
kuin uudet jalat nousta
uusi paita laittaa päälle
lapsuus unohtaa
löytää taas
tulla uudestaan

mennä takaisin ja
kuolla kaikelle

vaellan

päälläni musta vaate
rikotun sielunkukka
vasemman käden tien
syrjäinen aate

vaellan

*

Olen uusi
tiedon lähde menneen
uudeksisyntyneen
vanhemmuus itse

vaellan

Läpi ikuisten, ja murtamattoman kiven, puren hammasta, tälle ristille kulminoituu koko kosminen kauneus, sen kokonainen kauheus. Tyhjäksi lastattu ase ohimolla, koska ei ole enää ketään kenet lahdata. Tyhjäksi lastattu katse, koska ei ole enää ketään ketä katsoa. Hopeatarjottimelta sydämestä kyyneltä kuivasta kielestä. Käsiini kasvaa tuntematonta karvaa. Enkä ole tunnistanut itseäni vuosiin, kerron sinulle, Smaragdiotsa. Luonasi jalokivien tuike. Olet ainoa kenet tiedän, enkä tunne sinua lainkaan. Me olemme Kodittomat, Me olemme Köyhät. Sanat ovat melkein kuin valheita; niin läheltä kulkee henki. EHYEH ASHER EHYEH, salaa tapaa tajuttomuuden takaa. Niin läheltä kulkee henki.

Edwin Arnoldin Buddhan tarinan kertovasta runoelmasta "Aasian valo" vuodelta 1879, Jussi Snellmanin suomennoksesta vuodelta 1951: Katkelma, jossa Buddhan nukkuva äiti hedelmöittyy unessa.

Tuon' yön kuningatar Maja nukkui
miehensä vieressä - Suddhodanan -
ja näki ihmeellistä unta, kuinka
sylistä avaruuden syöksyi tähti
kuin purppuran ja helmen hehkuvainen;
tuo kuusihaara kantoi harteillaan
valkoisen elefantin, "kuusikärsän" -
ja säteitään loi kohtuun uneksijan.
Hän havahtui: - ei autuaampi riemu
milloinkaan paisuttanut äidin rintaa.
Ja tähden loisto täyttää puolen maata,
vavahtaa yössä vankat alkuvuoret,
myrskyiset aallot rauhaan raukeavat,
kupunsa auki luovat liljat maan;
käy ilon kuiske tuonen kuiluihin;
on niin kuin katseet aamuauringon
valaisi kimmeltänsä metsäin yöhön:
"Oi kuulkaa, kuolevaiset - syntyneet
ja kaikki vielä syntymättömät:
On Buddha tullut, viisas, toivottunne!"

Tulessa seppä raudan taivuttaa
työn uuden, kauniin siitä tehdäkseen,
ei taiteilija jaloon kauneuteen
tuletta kultaa muovatuksi saa.

Vain tuli feniks-linnun nuorentaa,
liekeissä kerran tuli minut vie
luo niiden joiden korkeuteen on tie
ja joita aika ei voi saavuttaa.

Kuolema liekeissä on suloinen,
tuhkaksi vähitellen muuttuen
liekkinä tuli minun nousta antaa.

Ja tulen kohotessa luonnostaan
se minut liekkinä vie muasaan,
taivaaseen, minut suoraan kantaa.

- Michelangelo -
suomentanut Yrjö Kaijärvi -

Shiva chuy zaavyul zaal vaharaavith
kranazan manz chuy tarith kyath
zinda nay vuchahan ada kati marith
paana manz paan kad vetsaarith kyath

Shiva on kuin hieno verkko kaikkialle levitetty
Hennosti se lävistää nyt kaiken maan.
Jos et elämässä, kuinka kuolemassa näkisit
Hänet; ellet itsessäsi, jota - katso! - ole ei.

× × ×

Rangas manz chuy byon byon labun
soruy tsaalakh barakh svakh
tsak rasha ta vair gaalakh
ada deshakh shiva sundh mokh

Maailmassa on sellaisia ja tällaisia
Ne kaikki sulata, niin onnen saat.
Älä pidä vihollista, ethän vaahtoa
Ja huomaat: katsot Shivan kasvoja.


- Lalla (allekirjoittaneen vapaasti kääntämänä) -