Page 32 of 38

Re: Runoutta

Posted: Sat Aug 29, 2020 7:45 am
by lux ferre
Perkeleen temppelissä

Perkeleen temppelissä
Pimeyden syleilyssä
Pohjantähden alla
Pirut tanssivat verenpunainen taivaan alla
Noitarumpu lyö kosmista tahtia
Noita ja velho
Miekka ja maaginen sauva
Sisäinen matka kohti temppelin raunioita
Jonka me muuramme uudelleen
Ja rukoilemme kauniin punaisen taivaan alla
Pirujen kanssa perkeleen temppelissä

Re: Runoutta

Posted: Sun Aug 30, 2020 9:16 am
by lux ferre
Nämä runot kirjoitin unieni pohjalta

Paholaisen sinetti

Koskekaa paholaisen sinettiä
Tehkää verivala mestarille
Rukolkaa hänen nimeään
Vuodattakaa elämän viini
Pirujen pikariin ja ylistäkää seitsämästi
Hänen nimeään

Magna Mater suuri äiti

Mustan tien polku
Suuren mysteerin tie
Edessä varjoisten tummien kasvojen
Edessä mestarin

Magna Mater lillith
Aamutähden loisteessa
Kuljen kohti
Lähemmäksi totuutta
Ja saatanan polkua

Re: Runoutta

Posted: Sun Sep 27, 2020 8:57 pm
by Peregrina
Vierelläni kulkee,
rakastelee lankeemustani.
Tunkeutuu jokaiseen rakoon,
repien niitä, repien suuremmiksi.
kunnes lakkaan ja olen vain nukke.
Naamio epävarmuuden kasvoilla,
muutoksen ääni,
sanat tyhjässä taulussasi:
"Vain kuolema on varmaa, siis elä!"

Re: Runoutta

Posted: Tue Sep 29, 2020 3:20 pm
by Kavi
En löytänyt aforismi-aihetta, joten lisään ajatuksen tänne.

Postiluukkuun oli työnnetty A4-printti, jossa yritettiin käännyttää ihmisiä uskoon. Vaikka paperin sisältö olikin kurjemman puoleista, niin viimeinen lause oli jotenkin runollinen ja peräti hieno:

"...ja ole Sinä elämäni Herra, ja anna Henkesi täyteys,
sillä ilman Henkeäsi en kestä tielläsi."

Re: Runoutta

Posted: Tue Oct 06, 2020 10:15 pm
by lux ferre
Uskallanko raottaa sumun esiripun näenkö sirkat lentelevän auringossa koenko  tyhjän avaruuden kuiskauksen putoavako tähdet tielle luokseni koen saturnaakin.varjon ja ykseyden kirkkaat sanat kuoleman löydänkö henkinen malja valistun polun nämä sanat kumpuavat matkakallani kohti tuntemattomia kahleita tämä valistunut tie joka vie kohti herrani suurinta mysteeriäni

Re: Runoutta

Posted: Thu Oct 22, 2020 8:56 pm
by lux ferre
Käärmeen vihkimys

Seitsämän valon sädettä seitsemän ikuista vihkimystä,saatanan sinettiä rituaali kaapuun pukeutunut maagikko syntiin lankeemus liiton alkuna veren ikuinen kosketus käärmeen perimä

Re: Runoutta

Posted: Sat Nov 07, 2020 12:25 am
by Astraya
Metalliset rattaat kirskuvat ja pyörivät, lihan päällä etenevät, rikki repivät.
Missään ei ole ketään.
Mieli polttaa ja satuttaa.
Inho ja viha puristaa rinnan onteloita kasaan.
Tappaa vai kuolla, en osaa valita.
"Kastele kukat", silti lappuun kirjoitan.

Re: Runoutta

Posted: Fri Nov 13, 2020 12:43 pm
by Nefastos
Raamattu-lukupiirissämme nousi esiin John Donnen Death, be not proud, ja minulta pyydettiin selvyyden vuoksi suomennos. Tässä tuo nopea suomennokseni niille lukijoillemme, joille runo jäisi kielimuurin vuoksi toivottoman etäiseksi.

Älä ylpeile, Kuolema, vaikka jotkut ovat Sinua kutsuneet
Mahtavaksi ja peljättäväksi – sellainen et lie;
Ne jotka voittaneesi koit
Eivät kuole, Kuolema parka, etkä minuakaan tappaa voi.
Levosta ja unesta, jotka vain kuviasi ovat,
Me iloitsemme; niinpä sinusta sitä enemmän,
Ja piankin parhaat meistä mukaasi käyvät,
Luidensa lepoon, sieluinsa vapahdukseen.
Olet orja kohtalon, sattuman, kuninkaiden ja epätoivoisten,
Myrkyssä, sodassa ja sairaudessa varrot, mutta
Kun kerran lempeä kukka ja lumo antaa meille levon
Yhtä syvän, syvemmän kuin pistosi, miksi ylpeilisit?
Lyhyen unen päästä me heräämme ikuisuuteen
Eikä kuolemaa enää ole; Kuolema, kuoleva olet.


Lienee tarpeetonta sanoa, etten koe kuolemaa aivan samoin kuin anglikaanipastori Donne. Mutta okkultistin ja kristityn kuolemakokemusta yhdistää kuitenkin ajatus kuoleman mysteeristä, joka poistaa siltä latteuden, profaaniuden, martaana lojumisen tylpän kolkkouden. Usko sieluun on uskoa avautuvaan ja syvenevään mielekkyyteen.

Re: Runoutta

Posted: Fri Nov 13, 2020 5:32 pm
by Angolmois
Hylätty Maailma

Sieluttomat kuoret vaeltavat levottomina
Maailma palaa luvattomissa tuskissaan
Jumalat eivät ole meitä hylänneet
Me olemme hylänneet Jumalat

Viiltävä kipu viistää läpi planeetan ytimen
Tällä mustalla maailmanajalla ei tunneta armoa
Hylätyn maailman viimeiset orpolapset
Etsivät isäänsä ja äitiänsä sumujen keskeltä

Re: Runoutta

Posted: Tue Jan 12, 2021 12:47 pm
by lux ferre
valkoinen prinsessa tanssi pakkasen keskellä lumiverhon ympäröimänä jäisen kukkien hento kosketus nyt se saapuu ikuinen talvi hänen ikuinen unelmansa sydän jäätynyt maa jäätynyt routaan nyt hän tanssi ikuista jäistä tanssia järviemme rannalla kadoten kevään rakkauden tullessa