Runoutta

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
lux ferre
Frater
Posts: 103
Joined: Sat Aug 27, 2016 7:25 pm

Re: Runoutta

Post by lux ferre »

Syvimmästä sieluni kuilusta löydän tulen hartauden kuulen äänen kuulen laulun nyt polvistun rukoukseen temppelin kauneimmat kynttilät paistavat kuin kuu ja tähdet olen löytänyt graalin maljan tiedon ikuiseen elämään ja viisauteen temppelin ovet sulkeutuvat ja yön syleily kahlitsee minut tähän pyhään hetkeen olen löytänyt sen suuren merkityksen elämän ja kuoleman väliltä
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3838
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Runoutta

Post by Nefastos »

PAHOLAISEN RATSU

Minä olen paholaisen ratsu
hänen matkoillaan moniin valloituksiin
ihmisten huutaessa ja huitoessa palmunoksillaan
minä kannan hänen hymyään ja katkeruuttaan

ja Pääkallokukkulallakin
olen puu johon hän nojaa.


(2006)

Hauskasti tuli tänään 14 vuoden jälkeen vastaan vanha runo juuri kun samasta aiheesta oli ollut puhetta Ylen haastattelussa.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Astraya
Soror
Posts: 140
Joined: Wed Nov 16, 2016 10:59 pm

Re: Runoutta

Post by Astraya »

Sammaleen sylissä polvillani.
Mätäpaiseet minusta riippuen.
Väristen niitä kosketan,
puhkon.
Kehässä kyyhkysten päiden,
nielaisen tuhat naulaa.
“There can be no transforming of darkness into light and of apathy into movement without emotion”
― Carl Gustav Jung
User avatar
Nataamahum
Sodalis
Posts: 21
Joined: Sat Jul 18, 2020 12:43 pm

Re: Runoutta

Post by Nataamahum »

Hiljaisuus - runo II

Jotta meillä olisi ääni,
tarvitsemme hiljaisuuden.
Tarvitsemme yön,
kokeaksemme päivän.
Kokeaksemme onnistumisen,
on meidän tunnettava epäonnistuminen.
Tunteaksemme ilon,
on meidän osattava surra.
Osataksemme jotakin,
on meidän ensin myönnettävä ettemme osaa.
Myöntääksemme jotakin,
on meidän ensin tiedettävä mitä on kieltäminen.
Tietääksemme totuuden,
on meidän löydettävä valhe.
Löytääksemme
on meidän hukattava.
Syntyäksemme
on
meidän
kuoltava.
Kas, ei ainetta muovaa pakko, ei pakote. Myös Henkeä vain, on muotokin aineen. Muotokin aineen aina muutoksenalainen. Syntymä ja Kuolema, yksi ja sama, ilmennys kahtalainen.
User avatar
Astraya
Soror
Posts: 140
Joined: Wed Nov 16, 2016 10:59 pm

Re: Runoutta

Post by Astraya »

Revittyjen naamioiden takaa hulluus kurkistaa.
Nauru ei ole omaa.
Itsen auki repien, kahlaten lasten luissa.
Niin paljon kirkumista ettei sitä kuule.
Silmät pelkkiä aukkoja,
näkö on jo toisaalla.
“There can be no transforming of darkness into light and of apathy into movement without emotion”
― Carl Gustav Jung
lux ferre
Frater
Posts: 103
Joined: Sat Aug 27, 2016 7:25 pm

Re: Runoutta

Post by lux ferre »




Oi kuinka kaunis on yö
Sen mustat tuulet
Sen syvä hiljaisuus
Se on niin kaunis
Mutta riivaava
Se on viennyt sydämmeni
Hukun sen lempeään suudelmaan
User avatar
Nataamahum
Sodalis
Posts: 21
Joined: Sat Jul 18, 2020 12:43 pm

Re: Runoutta

Post by Nataamahum »

Huhhuh, sor Astraya! Runosi osui maaliin ainakin täällä. Se vei itseni tunnelmiin ja mietteisiin, jotka koin aikoinaan alttaritauluani tehdessä, ja päivittäisiin hetkiin, kun rituaalityöskentelyn yhteydessä kumarrun ottamaan pulloa alttarini alta kaataakseni vettä maljaan, ja kohtaan ”silmästä silmään” Mestarin poisleikattujen silmien kuopat, joista verta kuvaava punainen steariini valuu alakehykseen asti. Kiitos paljon!

Kommentoinnillani en tahdo siirtää huomiota itseeni, vaan halusin esittää kiitokseni tekstistäsi ja sen tuomasta merkityksellisestä tunnelmasta, muutoin kuin pelkistetyn ”kiitos”-sanan muodossa. Se siitä. Hyvää tekstiä jokainen, mitä olen ennättänyt ketjua kahlailla. Jokaista tekisi mieli kommentoida ja jokaisesta olen ns. jotain saanut.

Kiitos, kumarrus. Jatkakaa, ystävät hyvät!
Kas, ei ainetta muovaa pakko, ei pakote. Myös Henkeä vain, on muotokin aineen. Muotokin aineen aina muutoksenalainen. Syntymä ja Kuolema, yksi ja sama, ilmennys kahtalainen.
User avatar
Astraya
Soror
Posts: 140
Joined: Wed Nov 16, 2016 10:59 pm

Re: Runoutta

Post by Astraya »

Nataamahum wrote:
Fri Aug 14, 2020 11:30 am
Huhhuh, sor Astraya! Runosi osui maaliin ainakin täällä. Se vei itseni tunnelmiin ja mietteisiin, jotka koin aikoinaan alttaritauluani tehdessä, ja päivittäisiin hetkiin, kun rituaalityöskentelyn yhteydessä kumarrun ottamaan pulloa alttarini alta kaataakseni vettä maljaan, ja kohtaan ”silmästä silmään” Mestarin poisleikattujen silmien kuopat, joista verta kuvaava punainen steariini valuu alakehykseen asti. Kiitos paljon!

Kommentoinnillani en tahdo siirtää huomiota itseeni, vaan halusin esittää kiitokseni tekstistäsi ja sen tuomasta merkityksellisestä tunnelmasta, muutoin kuin pelkistetyn ”kiitos”-sanan muodossa. Se siitä. Hyvää tekstiä jokainen, mitä olen ennättänyt ketjua kahlailla. Jokaista tekisi mieli kommentoida ja jokaisesta olen ns. jotain saanut.

Kiitos, kumarrus. Jatkakaa, ystävät hyvät!
Kiitos sinulle Nataamahum jakamisesta. Sehän on hyvin kaunista jos jokin teksti tuo mieleen omia tärkeitä hetkiä. Herättää niitä eloon toisen sanojen kautta.
“There can be no transforming of darkness into light and of apathy into movement without emotion”
― Carl Gustav Jung
User avatar
Ave
Posts: 216
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Runoutta

Post by Ave »

Mestarille II

Kumarran Sinua
pienen tytön tapettu ruumis,
meren pohjaan painuneena
Kummarran Sinua, joka et koskaan saapunut
Kumarran Sinua
ylensyövä ponityttöni, pornoprinsessa!
Kumarran Sinua neitoni,
joka rimpuilet vankina mätääntyvässä ruumiissa
Kummarran lakastuvia kasvojasi,
sinä vanha noita, Kuningatar!
Kumarran syvään,
otsani koskettaa maata
Kumarran sinua Mestari,
kumarran
kunnes pääni irtoaa
kumarran
kunnes vereni valuu
maahan jossa se kasvaa korkeuksiin
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Nataamahum
Sodalis
Posts: 21
Joined: Sat Jul 18, 2020 12:43 pm

Re: Runoutta

Post by Nataamahum »

Me olemme me
Kuolema ja minä
Syntymästä asti yhdessä
Olemme Yksi
Kuolleena syntynyt ei kuole koskaan
Elämä kuolee
Kuolema on
Aina
ja
Ikuisesti

Amen
Kas, ei ainetta muovaa pakko, ei pakote. Myös Henkeä vain, on muotokin aineen. Muotokin aineen aina muutoksenalainen. Syntymä ja Kuolema, yksi ja sama, ilmennys kahtalainen.
Post Reply