The Star of Azazel - Azazelin Tähti

KUVA HUNNUSSA
Yrjö Kaijärvi


Jumalatar Isis,
miten voisinkaan,
miten voisinkaan minä huntusi nostaa:
olen kuva,
olen huntuusi kudottu kuva.

ÄÄNET
Helvi Juvonen


Pilvi puhui punareunainen,
ja kammioni seinät ja ovet, akkunat
sen äänen kaikki saivat, kaikki toistivat:
Nouse, nouse.

Ja ulkona näin pensaat palavat.

Valot varjoksi muuttuu puun lehdet tippuvat jumalan tiedonpuusta valosta kohti kärsimykseen sieluni sisäinen matka kohti kuolemasta kohti kirkkauteen sisäisen matkani aikana temppelin pilarit ovat musertuneet sieluni sisäinen matka ruumini kuoleman varjon herralle kirkkaalle tähdelle sielun sisäiselle kuolemalle valolle joka temppelin päässä kirkkailla kasvoilla odottaa sieluni sisäinen uhrilahja pimeydestä mustaan kirkkauteen rituaali kasvottoman kuoleman ilkkuen musertuvien pilarien takaa kuka odottaa minua salaisen matkani päässä riisun elämän naamion ja kohtaa kirkkaan kuoleman

Hengen Mortifikaatio

Ilmeettömät kasvot peiliin heijastuen kasvot vääristyneet eivät ole kauneudella marmori peilistä ne loistavat totuudellaan lasittuneisiin silmiisi katsovat oletko edessä hengen ja totuuden vai aineen vääristyneen persoonan kaaos joka jyllää sydämissämme kaaos joka on sielussamme sysimustassa yössä rituaali kammio kaaoksen Ilmeettömät kasvot peiliin heijastuen kasvot vääristyneet eivät ole kauneudella marmori peilistä ne loistavat totuudellaan lasittuneisiin silmiisi katsovat oletko edessä hengen ja totuuden vai aineen vääristyneen persoonan vai Löydätkö totuuden ja rakkauden

Sinä olet dzinnien ihmisten kuningas,
Pyhimysten kuningas,
Kauhun ja ylistyksen herra,
Uskonvelvoitteen ja ylistyksen asunto,
Arvollinen ylistykselle ja kiitokselle,
Herra! Matkojemme suojelija,
Kuun ja pimeyden valtias,
Auringon ja tulen jumala,
Suuren valtaistuimen jumala,
Hyvyyden jumala.
Herra! Kukaan ei tiedä kuka olet.

-jesidien rukouksesta azazillille

lux ferre wrote: ↑Thu Jul 25, 2019 2:57 pm Sinä olet dzinnien ihmisten kuningas,
Pyhimysten kuningas,
Kauhun ja ylistyksen herra,
Uskonvelvoitteen ja ylistyksen asunto,
Arvollinen ylistykselle ja kiitokselle,
Herra! Matkojemme suojelija,
Kuun ja pimeyden valtias,
Auringon ja tulen jumala,
Suuren valtaistuimen jumala,
Hyvyyden jumala.
Herra! Kukaan ei tiedä kuka olet.

-jesidien rukouksesta azazillille

Kiitos tästä! Se saattaa olla kaunein lukemani rukous.


Tässä Elina Vaara (1903 - 1980), ehkä romanttisin ja lyyrisin tulenkantajista, käsittelee keskeisintä aihettaan - pyhää kuuta:

KUUN ALLA

Ruuheni keinuu ääneti kuun alla.
Hyvä on kaislojen apeaa suhinaa kuulla.
Hyvä on joskus paeta onneaankin.
Hyvä on olla ihanasti murheellinen.
Lohdullista on kerran olla yksin
keskellä vihreää merta
kalpean kuun alla.

Veden kylmä, hiljentynyt ääni
valtimon-sykkeenä lävitseni soi.
Olen vain usva, öisistä vesistä noussut,
olen vain kaisloista yksi,
nimeä ja kohtaloa vailla.
Olinko milloinkaan se salainen, lämmin virta,
joka poreili kätkössä jäisten syvyyksien?
Olenko milloinkaan minä antanut rakkauteni
kuoleman-vakavasti, huumaantuneena
kalpean kuun alla?

Oman ruumin kuoleman mielessäni valitsee musta kirkkaus varjoinen sielu joka loistaa kirkkaassa pimeydessä kädet yhdistyvät rukoukseen kuoleman kirkas kuoleman ruusut meidän tulee palvoa kasvotonta kuolemaa kun kohtaamme hengen ja aineen kuoleman jossa kuoleman enkelit laulavat torviaan puhaltaen antakaa varjon hallita elämän kaaoksesta joka polku johtaa rukoukseen kuolemaan kirkkaaseen yhdistäen kädet kuoleman enkelten jotka laulavat langenneiden nimiä

Merkuriuksen rukous


Tähtien valossa paistaa Merkuriuksen tähti täydekseen ihmisen Merkuriuksen valo pimeyden loisteessa merkeissä tien kuoleman merkuriaana täydentää sisäisen liekin ihmisen virtakoon ikuisen tulen veri Merkuriuksen valossa tuoden tummutta tähtihymnissä ihmisten merkuriaana täydentää sisäisen liekin ihmisten ääni tummien tähtien kaikuun työssä alttarin kellon äänen kuuleen virtakoon ikuisen tulen veri Merkuriuksen työssäni

On merkillistä kuinka suureksi henkiseksi tueksi Vincent van Goghin ajatukset ja elämä ovat minulle muodostuneet, ottaen huomioon että hänen hengellisyytensä juuret ovat maallikko-evankelilaisuudessa ja Paavalin kristinuskossa. Sattumalta, kun tutkiskelin van Goghin maalauksia mustiin pukeutuneen naisen teemasta poppelipuukujalla, löysin toisesta, Ilja Glazunovin taidekirjasta tämän käänöksen Aleksandr Blokin runosta (jonka Glazunov on kuvittanut hyvin toisenlaisessa hengessä kuin se jossa van Goghin ääreltä runon nyt löysin). Runon on kääntänyt suomeksi Anna-Maija Raittila.

TUNTEMATON NAINEN

Vanhojen tarinoiden tuoksuiset,
liukuvat silkit uumillaan,
kapeissa sormissaan sormukset
ja suruharso hatussaan.

Ja kahlittuna katson harson taa,
niin kietoo outo läheisyys,
lumottu vieras ranta odottaa
ja lumoava etäisyys.

Haltuuni suotu outo salaisuus,
kuin jonkun toisen aurinko.
Sisälle tunkee, sielun käytäviin
kitkerän viinin hurmio.

Aamu alkoi meditaatiolla rento hyvä mieli pieni runo luettavaksi:

syksyn lehdet putoavat luonto kuolee sateen virtaan en tiedä mikä on valo joka minut lävistää koskenko minä näkymätöntä pintaa jossa kaikki valo virtaa meille maailman herkkä valo kuolee ja virtaa lävitseni ja haihtuu savuna ilmaan ja jatkaa matkaa tuonelan virtaa