The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Badb wrote: ↑Sat Apr 20, 2019 2:11 pm Himalajan portailla
Edith Södergran

Himalajan portailla
istuu suuri Vishnu
ja uneksii.

Ääretön on ilta Himalajan ympärillä.

Valkoisissaan
seisoo pikku pyhiinvaeltaja purppurakajossa.
Kaikkivaltias,
ota minun elämäni
yhdeksi uniesi silmänräpäykseksi...
Haluan nähdä mitä sinä haluat - ja tuhoutua...

Aivan upea runo!
Tämän runon innoittamana, tai ehkä sille vastineena tahdon jakaa toisen Suomessa kirjoitetun runon Vishnusta:

NUORI NARAYANA
Uuno Kailas


Kaunis ruskea jumala lepäsi eräänä aamuna
vienosti läikehtiväisessä meressä
lumpeenlehdellä, lähellä taivaan seinää.

Hän teki ruokopillin ja soitteli sillä.
Sävelet putosivat mereen
niinkuin tuoksuvat, kirkkaat kastepisarat.
Ja meri alkoi kuplia kaikkialla.
Ja jokaisesta kuplasta puhkesi lumpeenkukka.
Ja mehiläiset kantoivat jumalan huulille kukkien maljoista mettä.

Ja Narayana katseli kaiken meren yli
uneksivin, maailmoja-käsittävin silmin.
Ja hän näki kaukaisimmalla korallisaarella,
lähellä toista, vastassa olevaa taivaanseinää
ihanan Meren tyttären leikkivän hiuksillaan.

Narayana kutsui. Ja jumalatar saapui tuulen henkien myötä.
Ja nuori ruskea jumala
rakasti valkoista meren ja ilman tytärtä
ylenpalttisen kiivaalla rakkaudella.
Ja jumalien rakkaus nostatti meressä myrskyn.
Ja aallot heittivät vaahtohelmiä hamaan taivaan kattoon.

Vihdoin Narayana nääntyi rakkaudesta.
Ja jumalatar vajosi merenhenkien syliin.
Ja kultainen otsaripa kimmelsi meressäkauan.

Ja Narayana lepäsi lumpeenlehdellä raukein jäsenin.
Sitten hän ojensi vasemman säärensä veteen.
Ja lukemattomat pienet kultakalat
hypähtelivät Narayanan nilkan yli
piirtäen välkkyvän, ihanan sateenkaaren
taivaan sinisen-sinistä seinää vasten,
joka ihan lähellä kohosi merestä esiin.

Ja Narayana katsoi jälleen merta.
Nyt hän huomasi kaikki ne merimiesten sielut,
jotka hän huolettomasti oli uhrannut nuoren lempensä tähden.
Ja kaunis lempeä jumala murehti niitä
ja kokosi ne kaikki syvältä meren pohjasta
ja pani ne uuteen kuoreen
ja lähetti ne jälleen elämään.

Aurinko vajosi mereen
ja tähdet alkoivat välkkyä taivaan katossa.
Narayana poimi niitä oikean kätensä täyteen
ja pudotti ne yksitellen sormiensa lomitse mereen,
jossa ne hohtivat niinkuin Meren tyttären silmät.

Ja nuori väsynyt jumala
katseli uneksuen tähtien vajoamista
kunnes nukkui lumpeenlehdelle, lähelle taivaan seinää.

Mustien tähtien alla

Mustien tähtien valossa paistaa sieluni temppelin kirkas tähti kuilun reunalta putoan ikuiseen pimeyteen temppeli mustien tähtien temppeli valon ja pimeyden annammeko hallita valon vai pimeyden vai sielun kirkkauden mustien tähtien alla loistaa loistaa azazelin tähti kohti sieluni temppelin kirkkauteen syöden varjot kohti pimeyteen tähti kohti sieluni temppelin kirkkauteen ja älylliseen ikuiseen ymmärrykseen henki joka ei ole sidoksissa aikaan eikä paikkaan mustien tähtien alla loistaa azazelin tähti kohti sieluni temppelin kirkkauteen ja älylliseen ikuiseen ymmärrykseen

lux ferre wrote: ↑Sat May 25, 2019 1:10 pm Mustien tähtien alla

Mustien tähtien valossa paistaa sieluni temppelin kirkas tähti kuilun reunalta putoan ikuiseen pimeyteen temppeli mustien tähtien temppeli valon ja pimeyden annammeko hallita valon vai pimeyden vai sielun kirkkauden mustien tähtien alla loistaa loistaa azazelin tähti kohti sieluni temppelin kirkkauteen syöden varjot kohti pimeyteen tähti kohti sieluni temppelin kirkkauteen ja älylliseen ikuiseen ymmärrykseen henki joka ei ole sidoksissa aikaan eikä paikkaan mustien tähtien alla loistaa azazelin tähti kohti sieluni temppelin kirkkauteen ja älylliseen ikuiseen ymmärrykseen

Kiitos runostasi. Voisi olla kuitenkin kohtuullista käyttää välimerkkejä tai rivinvaihtoja tekstin selkeyden ja ymmärrettävyyden lisäämiseksi.

Joo olisi se ihan hyvä kärsin lukihäirlöstä joten takaisin sorvin ääreen että saan lukijalle vähän enemmän selkeyttä

lux ferre wrote: ↑Sat May 25, 2019 6:06 pm Joo olisi se ihan hyvä kärsin lukihäirlöstä joten takaisin sorvin ääreen että saan lukijalle vähän enemmän selkeyttä

Ajattelin että pyrit kohti riisutumpaa muotoa, ja olet siksi jättänyt pois kaikki välimerkit. Tällainen taustatarina lisää runouteesi ulottuvuuden. Ehkä haastellisuus on tässä lukijan ja kirjoittajan jaettu kokemus...?

Joka tapauksessa, lukijaa ei minusta kannata liiaksi ajatella. Oma periaatteeni on Abinavaguptaan yhdistämä ajatus, että kirjoittaja pitelee lukijan sydäntä kädessään, eikä saisi toivoa sille vahinkoa vaan sitä olisi pideltävä hellästi. Muutoin koen että lukijan mielessä pitäminen vesittää kaike. On parempi seurata omaa visiota tinkimättömästi, vaikka tekstin luovuttaminen luettavaksi voi silloin muodostua haavoittavaksi.

Kiitoksia hienosta sanoista runoudessa on se hieno puoli että niinkuin mainitsit että Siinä korostuu lukijan ja kirjoittajan jaettu kokemus runoudesta tulee aina mieleen Feenix linnun tarunhohtoinen tarina eikö sitä runous ole runous on kuolematon mutta samanlailla kun Feenix lintu se kuolee ja herää uuteen elämään samanlailla näen suhteen runouteen toisen silmissä se voi olla merkityksetön ja toisen silmissä se voi puhjeta kukkaan laitan alle vielä runon pätkän:

Pimeydellä ei ole sielua
Pimeydellä ei ole sanoja
Pimeys on yksi
Pimeys on kaikkeus
Pimeys on ikuinen

Saturnuksen kuutio

Saturnuksen kuution portit voimme avata kohti kadotusta yksi tie ylöspäin yksi alaspäin kuoleman kuutio hengen sisäinen helvetti valitsemmeko kadotuksen ja kuoleman vai totuuden ja rakkauden yksi tie alaspäin yksi tie ylöspäin naamio jonka voimme avata huntu riisuttuna jumalan edessä ei tietoa takaisin palaamisesta kuoleman naamiot ilkkuvat riisutun jumalan edessä

Hiljattain tässä ketjussa mainittiin Uuno Kailaksen yhteydessä teosofia, ja se kuinka se liittyy Suomalaiseen taiteeseen. Runouden osalta tästä tuli maininta hiljattain Helsingin Sanomissa, kun Yrjö Kaijärvestä kerrottiin tulleen kasvissyöjä Intian matkallaan:

”Hänelle tuli sellainen teosofinen asenne elämään. Että jokainen ihminen vastaa omista teoistaan.”
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006127964.html

Suosittelen samalla Nina Nokkosen uutta kirjaa "Totuudenetsijät - Esoteerinen henkisyys Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa" (Vastapaino, 2019).

obnoxion wrote: ↑Tue Mar 26, 2019 9:20 pm

Ave wrote: ↑Mon Oct 22, 2018 9:42 pm (Jäljitän jotain nyt.)

***
keskellä yön radioaaltokohinaa
nousevat laskevat sydämenlyöntiaskeleet
rappukäytävässä
minut on tänne asetettu makaamaan kerrostalon rintaa vasten
unet näkevät minua täällä ja
huomenna
on minun vuoroni nähdä niitä:
laitan tukan ja
lähden kaduille kävelemään
vaikka voisin lentää

***
Leikitään tasapainon löytymistä
leikitään ammatteja
harjoitellaan paheksuvia katseita
jotta osataan isona
olla ihmisiksi
ja jotta osataan
kaupungin yössä
erottaa autot
kiilluvasilmäisistä teräskissoista

Leikitään
mutta pääasiassa
keinahdellaan
kuplitaan
virrataan
vuorovesien
vedenalaisissa puutarhoissa

***

Luin tätä ketjua alusta, enkä tiedä miten minulta on mennyt tämä runo ohi. Tämä on ehkä hyvinkin yksityinen runo, ja sittenkin se tunnelma untuu niin tutulta, suorastaan omalta. Aivan kuin olisin usein ajatellut samoilla lauseilla ollessani yksin valveilla. Innostuin lukemaan enemmänkin tekstejäsi. Olet hyvin taitava kirjoittaja. (En ole varma kuuluiko ensimmäinen sulkeissa oleva lause runoosi, mutta se sopii siihen).

Kiitos, todella. Tavallaan lohdullista, että yksityinen voi olla yhteistä.

Tässä tekstissä lainaan veli johanneksen kauniita sanoja

Lusiferille

Mestari lusifer iltatähti

Aamun ja pimeyden

Salatut sanat unohdetut viisaudet

Varjo mestarin yllä

Mestari lusifer olemme kokoontuneet yhteen

Kädet jotka yhtyvät rukoukseen

Kädet jotka yhtyvät sinun viisauteen

Mestari lusifer iltatähti

Aamun ja pimeyden

Salatut sanat unohdetut viisaudet

"Oma tähteni on Azazelin Tähti, mestari

Luciferin loistava tähti, joka edustaa hengen

riippumattomuutta, aineen kuolemaa, älyllistä

ja okkulttista voimaa"