Page 14 of 38
Re: Runoutta
Posted: Tue Sep 11, 2018 4:45 pm
by obnoxion
Tähän maailmaan
alkaa tulla syystuuli.
Kun kutsuu ruoho
minä lähden nummelle,
minä lähden vuorille.
- Ikkyu-
Kääntänyt Tuomas Anhava.
Re: Runoutta
Posted: Mon Sep 24, 2018 10:24 am
by Cancer
kesän viimeinen
tulipunainen orapihlaja
seisoo portinpielessä
kuin suuren jumalattaren polkupyörä
- Hai Zi
(suom. Pertti Seppälä; lainattu syksyn kunniaksi)
Re: Runoutta
Posted: Wed Oct 03, 2018 2:14 pm
by Cancer
Haltioiminen: lävitsesi puhumista
niin että kaikki osasi näkyvät
Että oksa pääsee jatkamaan kättäsi
ja keuhkosi lehvästö ahnehtimaan valoa
Että yhteytät äkkiä syvän menneen kanssa
Huomaavaisuus: kasvojesi riisumista
siron kallon ainoan ilmeen edestä
Hurmioituneen tasatuijotuksen
Sana rivolta sanalta hampaasi paljastuvat,
iskevät pitelemään auringon kiteitä
Syvyys täällä on pystyssä, yllettävä
Sallit minunkin lävistyä.
*
Olkoon tämä hidastaja, kallonavaaja,
tiehyt jonka varrelle hengitys saostuu
Olkoon tämä vierasta lajia sinussa
Ja onnellista, vaitonaista likaa
Sade osuu kattoon
kuin laaja sana
Puut tunnustelevat ohimoitasi
Olet menettänyt kaiken tätä varten,
antanut viedä muistisi vihreään
Olet tyhjä, suhisten luettava merkki.
Re: Runoutta
Posted: Tue Oct 09, 2018 11:19 am
by obnoxion
Kiitos runoista, Cancer! Näissä on niin monia tasoja mihin tarttua. Yksi näistä on sanan teema: Ensin määritellään kaksi sanaa, haltioiminen ja huomaavaisuus. Sitten sateen ääni kattoa vasten muodostuu kuin panteistiseksi logos-mystiikaksi, jolle tyhjäksi tullut ihminen muodostuu kirjainmerkiksi. Yhtä aikaa hyvin kristillistä ja pakanallista, jos ajatellaan asiaa niin että Blake on esimerkki kristillisyydestä ja Wordsworth pakanallisuudesta.
Sateesta kattoa vasten tulee mieleen käänteisesti kielen osuminen kitalakea vasten. Tämä tavallaan avaa sitä miten runon puhuja jatkaa vaikka hymyilevällä pääkallolla ei puheen tuottamiseen tarvittavia elimiä enää ole. Tämä tietenkin on vain omaa pohdintaani, mutta se tekee runon minä/sinä -dynamiikasta loppua kohden kiehtovan monimutkaista.
Runojen vahvuudeksi luen myös sen että niistä voisi irroittaa useitakin aforistisia säkeitä ilman että pieni tai suuri kokonaisuus särkyisi. Tällainen tuo uskottavuutta runon panteistiselle tunnelmalla.
Re: Runoutta
Posted: Wed Oct 10, 2018 12:56 pm
by lux ferre
Pari runoa
Alla verenpunaisten ruusujen
Hän pukeutuu mustaan rakkaansa menettänyt ikuisuuteen silmänsä pelimustaa surupuku pukee hänet verenpunaisten ruusujen alla hän viimeisen suudelman saa kunnes katoaa ikuisuuteen hän pukeutuu mustaan äänet rakkaat unohtuneet tyhjä kosketus häntä hyväilee ainiaan hän tuntee vain ikuisen
Mestarin ääni
Minä kuulen äänesi sinä johdata minut kohti valoa ja pimeyttä mestari sinä elät tuolla puolen olet ikuinen ajaton herrani nimeäsi huudat johdata minut kohti kirkkauttasi
Saatanan musta liekki
Saatanan musta liekki totuutta etsien sydämmessä palaa kuolemaa etsien palaten kohti kadotuksen tietää sielun peiliin katsoen valoa ja pimeyden kaaoksesta tähtiä etsien saatanan musta liekki totuutta universumin kaaoksesta etsien risti kääntyen yhtyen sydämmiimmi kaaoksesta avosydämminen ihminen tämä kaiken yhdistäen hiljaisella rukouksen sielunsa seremonian päättäen
Re: Runoutta
Posted: Thu Oct 11, 2018 2:28 pm
by obnoxion
lux ferre wrote:Löytyi tommonen teksti laatikon uumenista
Ruusujen terälehtien alla tanssimme viimeisen tanssin jossa viimeisen suudelman saan sinä kuidut viereltäni pois kun kesän kaunein aurinko kirkkain tähti joka taivaallani on loistanut .
lux ferre wrote:
Alla verenpunaisten ruusujen
Hän pukeutuu mustaan rakkaansa menettänyt ikuisuuteen silmänsä pelimustaa surupuku pukee hänet verenpunaisten ruusujen alla hän viimeisen suudelman saa kunnes katoaa ikuisuuteen hän pukeutuu mustaan äänet rakkaat unohtuneet tyhjä kosketus häntä hyväilee ainiaan hän tuntee vain ikuisen
Näissä kaksi runoa vaikuttavat variaatioilta samasta aiheesta. Ylhäältä putoilevat punaiset terälehdet ovat vahvasti tantrinen teema, vaikka ei kai näissä runoissa nouse kyseisestä perinteistä suoraan. Kiinnostavaa toistuvuuttaa kuitenkin, ja yhdessä varioinnin kanssa antavat vaikutelman että jossain tavanomaisen toisella puolella on todellakin jotain hyvin tärkeää mutta vaikeasti tavoitettavaa jota yrität kuvailla.
Hieman toista mieltä olen siitä toistuvuudesta jolla kaaosta käsittelet aivan viimeisimmässä runossa, jossa se ei kyllä avaudu tai pysäytä. Olisi kiinnostavaa kuulle mitä tarkoituksesi on kaaoksella ilmaista?
Näin muutaman runon jälkeen jää vaikutelma että sinun runoutesi dynamiikka syntyy tämän- ja tuonpuoleisuuden välillä. Se onkin loputon aihe.
Re: Runoutta
Posted: Fri Oct 12, 2018 10:07 am
by obnoxion
Ennen matkaani
En ehtinyt ripustella
Uhrisauvaasi.
Syksyn brokadit
Niiden tilalla vuorellasi.
kono tabi wa / nusa mo toriaezu / tamukeyama /
momiji no nishiki / kami no ma ni ma ni
- Sugawara no Michizana (845 - 903) -
Tämä runo kirjoitettiin Tamukeyaman uhrivuorella, kun kirjoittaja joutui kiirehtimään Keisarin matkaseuraksi Naraan, eikä siksi ehtinyt toimittamaan shintolaista rituaalipuhdistusvälinettä, nusaa eli onusaa, jumalalle. Nusa on huiskamainen sauva joka on runsaasti ripusteltu kankaisilla tai paperisilla nauhoilla, ja muistuttaa turpeudessaan vuorenhuippua. Olen suomentanut runon vertailemalla englanninkielisiä käännöksiä alkuperäiseen japaninkieleen ja pyrkinyt säilyttämään alkuperäisiä mittoja niin paljon kuin osasin. Runon jakamisen intentio on - sen lisäksi että olen pyrkinyt iloitsemaan tästä upeasta syksystä - antaa lohdullinen näkökulma niille, jotka eivät löydä elämästään tilaa hartaudenharjoitukselle. Kun muu ei ole mahdollista, voi ottaa sydämessään osaa luonnon keskeytyksettömään uhrijuhlaan.
Re: Runoutta
Posted: Sat Oct 13, 2018 9:19 pm
by lux ferre
Eli tekstit ovat katkelmia erilaisista runoista joita olen tehnyt ja kokonut kasaan. Nämä runot tulevat jostain mielen syövereistä kun viittasit vahvaan tantriseen teemaan joka kyllä paistaa läpi tekstiä kun tarkemmin ajattelee kaaos sanaa avaan sen verran tällä tarkoitan omaa sisäistä kaaosta joka jokaisessa ihmisessä on ja joka jossain vaiheessa se virta muuttuu valolla ja pimeydellä tarkoitan oikean ja vasemman käden polkua ja näiden teiden yhdistämisyämistä tähdillä tarkoitan lusifer christosta sielun peilillä tarkoitan portti näiden kahden maailman välillä saatana avaa näitä mysteerejä kohti kirkkautta joka päättyy hiljaiseen rukoukseen
Re: Runoutta
Posted: Sat Oct 13, 2018 10:14 pm
by obnoxion
lux ferre wrote:Eli tekstit ovat katkelmia erilaisista runoista joita olen tehnyt ja kokonut kasaan. Nämä runot tulevat jostain mielen syövereistä kun viittasit vahvaan tantriseen teemaan joka kyllä paistaa läpi tekstiä kun tarkemmin ajattelee kaaos sanaa avaan sen verran tällä tarkoitan omaa sisäistä kaaosta joka jokaisessa ihmisessä on ja joka jossain vaiheessa se virta muuttuu valolla ja pimeydellä tarkoitan oikean ja vasemman käden polkua ja näiden teiden yhdistämisyämistä tähdillä tarkoitan lusifer christosta sielun peilillä tarkoitan portti näiden kahden maailman välillä saatana avaa näitä mysteerejä kohti kirkkautta joka päättyy hiljaiseen rukoukseen
Kiitos, tämä avasi asiaa huomattavasti.
Re: Runoutta
Posted: Sun Oct 14, 2018 10:46 am
by Badb
Silmäni heijastavat
sinimustan liekin leikin
ja porton sieluuni on painettu
Luciferin hohtava kädenpainallus.
Nämä huulet ovat maistaneet
omaa sydänvertani
ja veripisarat ovat sotkeneet rituaalikaapuni.
Tikari ja Kuun valo
viiltävät ihoani
ja Saatana painaa rakastajan suudelmansa
polttaen ja satuttaen
ja sielun pimeä yö kun koittaa,
pidän saattajaani tiukasti kiinni kädestä.
Seison jyrkänteellä
huntu kasvoillani
ja kuuntelen avaruuden äänetöntä sinfoniaa
ja tiedän, että minä ja Hän olemme lopulta yksi.