Runoutta

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
lux ferre
Frater
Viestit: 34
Liittynyt: La Elo 27, 2016 7:25 pm

Re: Runoutta

ViestiKirjoittaja lux ferre » Ke Loka 10, 2018 12:56 pm

Pari runoa

Alla verenpunaisten ruusujen

Hän pukeutuu mustaan rakkaansa menettänyt ikuisuuteen silmänsä pelimustaa surupuku pukee hänet verenpunaisten ruusujen alla hän viimeisen suudelman saa kunnes katoaa ikuisuuteen hän pukeutuu mustaan äänet rakkaat unohtuneet tyhjä kosketus häntä hyväilee ainiaan hän tuntee vain ikuisen

Mestarin ääni

Minä kuulen äänesi sinä johdata minut kohti valoa ja pimeyttä mestari sinä elät tuolla puolen olet ikuinen ajaton herrani nimeäsi huudat johdata minut kohti kirkkauttasi

Saatanan musta liekki

Saatanan musta liekki totuutta etsien sydämmessä palaa kuolemaa etsien palaten kohti kadotuksen tietää sielun peiliin katsoen valoa ja pimeyden kaaoksesta tähtiä etsien saatanan musta liekki totuutta universumin kaaoksesta etsien risti kääntyen yhtyen sydämmiimmi kaaoksesta avosydämminen ihminen tämä kaiken yhdistäen hiljaisella rukouksen sielunsa seremonian päättäen
obnoxion
Sodalis
Viestit: 1024
Liittynyt: Ti Touko 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

ViestiKirjoittaja obnoxion » To Loka 11, 2018 2:28 pm

lux ferre kirjoitti:Löytyi tommonen teksti laatikon uumenista

Ruusujen terälehtien alla tanssimme viimeisen tanssin jossa viimeisen suudelman saan sinä kuidut viereltäni pois kun kesän kaunein aurinko kirkkain tähti joka taivaallani on loistanut .
lux ferre kirjoitti: Alla verenpunaisten ruusujen

Hän pukeutuu mustaan rakkaansa menettänyt ikuisuuteen silmänsä pelimustaa surupuku pukee hänet verenpunaisten ruusujen alla hän viimeisen suudelman saa kunnes katoaa ikuisuuteen hän pukeutuu mustaan äänet rakkaat unohtuneet tyhjä kosketus häntä hyväilee ainiaan hän tuntee vain ikuisen
Näissä kaksi runoa vaikuttavat variaatioilta samasta aiheesta. Ylhäältä putoilevat punaiset terälehdet ovat vahvasti tantrinen teema, vaikka ei kai näissä runoissa nouse kyseisestä perinteistä suoraan. Kiinnostavaa toistuvuuttaa kuitenkin, ja yhdessä varioinnin kanssa antavat vaikutelman että jossain tavanomaisen toisella puolella on todellakin jotain hyvin tärkeää mutta vaikeasti tavoitettavaa jota yrität kuvailla.

Hieman toista mieltä olen siitä toistuvuudesta jolla kaaosta käsittelet aivan viimeisimmässä runossa, jossa se ei kyllä avaudu tai pysäytä. Olisi kiinnostavaa kuulle mitä tarkoituksesi on kaaoksella ilmaista?

Näin muutaman runon jälkeen jää vaikutelma että sinun runoutesi dynamiikka syntyy tämän- ja tuonpuoleisuuden välillä. Se onkin loputon aihe.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
obnoxion
Sodalis
Viestit: 1024
Liittynyt: Ti Touko 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

ViestiKirjoittaja obnoxion » Pe Loka 12, 2018 10:07 am

Ennen matkaani
En ehtinyt ripustella
Uhrisauvaasi.
Syksyn brokadit
Niiden tilalla vuorellasi.

kono tabi wa / nusa mo toriaezu / tamukeyama /
momiji no nishiki / kami no ma ni ma ni

- Sugawara no Michizana (845 - 903) -

Tämä runo kirjoitettiin Tamukeyaman uhrivuorella, kun kirjoittaja joutui kiirehtimään Keisarin matkaseuraksi Naraan, eikä siksi ehtinyt toimittamaan shintolaista rituaalipuhdistusvälinettä, nusaa eli onusaa, jumalalle. Nusa on huiskamainen sauva joka on runsaasti ripusteltu kankaisilla tai paperisilla nauhoilla, ja muistuttaa turpeudessaan vuorenhuippua. Olen suomentanut runon vertailemalla englanninkielisiä käännöksiä alkuperäiseen japaninkieleen ja pyrkinyt säilyttämään alkuperäisiä mittoja niin paljon kuin osasin. Runon jakamisen intentio on - sen lisäksi että olen pyrkinyt iloitsemaan tästä upeasta syksystä - antaa lohdullinen näkökulma niille, jotka eivät löydä elämästään tilaa hartaudenharjoitukselle. Kun muu ei ole mahdollista, voi ottaa sydämessään osaa luonnon keskeytyksettömään uhrijuhlaan.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
lux ferre
Frater
Viestit: 34
Liittynyt: La Elo 27, 2016 7:25 pm

Re: Runoutta

ViestiKirjoittaja lux ferre » La Loka 13, 2018 9:19 pm

Eli tekstit ovat katkelmia erilaisista runoista joita olen tehnyt ja kokonut kasaan. Nämä runot tulevat jostain mielen syövereistä kun viittasit vahvaan tantriseen teemaan joka kyllä paistaa läpi tekstiä kun tarkemmin ajattelee kaaos sanaa avaan sen verran tällä tarkoitan omaa sisäistä kaaosta joka jokaisessa ihmisessä on ja joka jossain vaiheessa se virta muuttuu valolla ja pimeydellä tarkoitan oikean ja vasemman käden polkua ja näiden teiden yhdistämisyämistä tähdillä tarkoitan lusifer christosta sielun peilillä tarkoitan portti näiden kahden maailman välillä saatana avaa näitä mysteerejä kohti kirkkautta joka päättyy hiljaiseen rukoukseen
obnoxion
Sodalis
Viestit: 1024
Liittynyt: Ti Touko 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

ViestiKirjoittaja obnoxion » La Loka 13, 2018 10:14 pm

lux ferre kirjoitti:Eli tekstit ovat katkelmia erilaisista runoista joita olen tehnyt ja kokonut kasaan. Nämä runot tulevat jostain mielen syövereistä kun viittasit vahvaan tantriseen teemaan joka kyllä paistaa läpi tekstiä kun tarkemmin ajattelee kaaos sanaa avaan sen verran tällä tarkoitan omaa sisäistä kaaosta joka jokaisessa ihmisessä on ja joka jossain vaiheessa se virta muuttuu valolla ja pimeydellä tarkoitan oikean ja vasemman käden polkua ja näiden teiden yhdistämisyämistä tähdillä tarkoitan lusifer christosta sielun peilillä tarkoitan portti näiden kahden maailman välillä saatana avaa näitä mysteerejä kohti kirkkautta joka päättyy hiljaiseen rukoukseen
Kiitos, tämä avasi asiaa huomattavasti.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Badb
Soror
Viestit: 183
Liittynyt: Su Joulu 14, 2014 5:56 pm

Re: Runoutta

ViestiKirjoittaja Badb » Su Loka 14, 2018 10:46 am

Silmäni heijastavat
sinimustan liekin leikin
ja porton sieluuni on painettu
Luciferin hohtava kädenpainallus.
Nämä huulet ovat maistaneet
omaa sydänvertani
ja veripisarat ovat sotkeneet rituaalikaapuni.

Tikari ja Kuun valo
viiltävät ihoani
ja Saatana painaa rakastajan suudelmansa
polttaen ja satuttaen
ja sielun pimeä yö kun koittaa,
pidän saattajaani tiukasti kiinni kädestä.

Seison jyrkänteellä
huntu kasvoillani
ja kuuntelen avaruuden äänetöntä sinfoniaa
ja tiedän, että minä ja Hän olemme lopulta yksi.
Avatar
Ave
Viestit: 25
Liittynyt: Ke Syys 19, 2018 6:15 pm
Paikkakunta: Hämeenlinna/ Tampere

Re: Runoutta

ViestiKirjoittaja Ave » Su Loka 14, 2018 1:21 pm

Onpa ollut ilo seurata, että täällä on runontajuisia ihmisiä ja että moni kirjoittaa itsekin.

Olen itse lukenut viime päivinä paljon Kalevalaa ja sen kunniaksi tällainen hupsuntotinen runoelma:

Tule mulle miehiöksi
rattopoika raakileeksi
hettehiä hamuamahan
metisiä makoamahan
Tule otsoksi omenaiseksi
korpiksi kumeakurkuksi
Tule, tule turhioksi
vetisiin värjöttelemähän
alaviin maihin asujaksi
Tuulen selkään kipuajaksi!


(Tuossa tuntui muutama päivä (vai viikko) sitten, että marraskuun henki kävi ikäänkuin kääntymässä. Ja nyt taas: ikäänkuin kesä polttaisi itseään loppuun keltaisena lehtiroihuna ja tunnelma on aivan eri.) https://fi.wiktionary.org/wiki/para
If you want to reborn, let yourself die.


https://matkamerenpohjaan.blogspot.com/
Avatar
Cancer
Viestit: 164
Liittynyt: To Joulu 13, 2012 5:45 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Runoutta

ViestiKirjoittaja Cancer » Ma Loka 15, 2018 11:07 am

obnoxion kirjoitti:Runojen vahvuudeksi luen myös sen että niistä voisi irroittaa useitakin aforistisia säkeitä ilman että pieni tai suuri kokonaisuus särkyisi. Tällainen tuo uskottavuutta runon panteistiselle tunnelmalla.
Tämä kehu ilahduttaa minua erityisesti. Koen kiehtovat runot usein "kenttämäisinä", joukkona toistensa kiertoradoille päätyneitä sirpaleita, jotka eivät suoraan kosketa toisiaan vaan elävät välilleen jäävästä - ja tässäkin tematisoidusta - tyhjästä. Kokonaisuuden merkitys on auki kuin elekronin hiukkas-aaltoluonne: pureutumalla yksittäiseen kuvaan tai säkeeseen niin syvästi kuin kunnon lukeminen edellyttää, päädytään helposti, ellei väistämättä, ristiriitaan toisten kanssa, kuten elektronin tarkan paikan selvittäminen tekee sen nopeuden mittaamisen mahdottomaksi. Eheä kokonaiskuva ja yksityiskohtien syvyysulottuvuus eivät mahdu mieleen samanaikaisesti; runo vuotaa, repsottaa, pakenee aina jostain. Minulla tämä lukijan-kokemus tietysti sekoittuu vahvasti kirjoittajankokemukseen, jossa en koskaan ole täysin tyytyväinen yhteenkään runoon vaan tulen toimeen ainoastaan unohtamalla ja siirtymällä eteenpäin - liudentamalla mielestäni suomenkielen alkeishiukkasten paikat, jotta niillä taas voisi olla nopeus.
obnoxion kirjoitti:Ennen matkaani
En ehtinyt ripustella
Uhrisauvaasi.
Syksyn brokadit
Niiden tilalla vuorellasi.
Mieleen tulevat tämänsyksyiset ja -kesäiset hankaluuteni sovittaa yhteen ulkoinen ja sisäinen sadonkorjuu (vaikka hitto, eihän minun pitänyt hyväksyä tuota erottelua...): olen katsellut pihoille mätänevien hedelmien ja marjojen määrää vähän samoin haikeana ja vaikeana kuin tietäessäni, että jokin inspiraation hetki menee ohi painamatta mihinkään suoraan jaettavaa jälkeä. Ylijäämän ajatteleminen uhrilahjana helpottakoon tätä tuskaa tulevaisuudessa.
Ave kirjoitti:Tule mulle miehiöksi
rattopoika raakileeksi
hettehiä hamuamahan
metisiä makoamahan
Tule otsoksi omenaiseksi
korpiksi kumeakurkuksi
Tule, tule turhioksi
vetisiin värjöttelemähän
alaviin maihin asujaksi
Tuulen selkään kipuajaksi!
Uskaltaudun kehumaan kalevalanmittaasi sujuvaksi ja ilmeikkääksi vaikka olen itse vasta alkanut tutustua kalevalaiseen runouteen (tai kuoria koulussa ym. opittuja käsityksiä sen päältä). Huomioni kiinnittyy ensimmäisenä "metiseksi" väljentyneeseen "metsään": olen pohtinut tämän sanan etymologiaa pitkään ja nyt siis löytänyt sille ainakin yhden äänteellisen juuren, jos en ihan alkuperää. Runouden tulee mielestäni hajottaa kielen referentiaalisuutta juuri näin, etsiskelemällä sanojen maanalaisia yhteyksiä, murtamalla esiin niiden makua ja tuntua pelkän viittaavuuden kuoren alta. Näin ajateltuna mitat ja metaforat voivat olla kuin työkaluja kielellisen luonnon helläksi muokkaamiseksi, siinä missä akateemiset tai journalistiset tyyli-ihanteet ovat meluisia, öljyä polttavia koneita. (Vaikka toisaalta runon synty muistuttaa kuitenkin eniten puun kasvua.)

Mielenkiintoisia piirteitä ovat myös tuo seitsemännen säkeen lyylittelevä "turhio" (itse olen joskus puhutellut rakastettua "ongelmaiseksi") sekä eroottisen yhdessäolon samastaminen luonnossa-, ja luontonaoloon, eläinnaamioihin, tuulen ja sateen mukana kulkemiseen. Itse asiassa tästä runosta löytyy hämmäsyttävän paljon ajateltavaa, ja hupsuuden tai keveydenkin mieltäisin siinä nimenomaan vahvuudeksi.
Tiden läker inga sår.
Avatar
Cancer
Viestit: 164
Liittynyt: To Joulu 13, 2012 5:45 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Runoutta

ViestiKirjoittaja Cancer » Pe Loka 19, 2018 5:51 pm

Vitun itku (huhtikuu)

Kenen syrjäisyyttä puristaa rintalastaa vasten
Kenen keväiden murtuneet häpyluut ottaa

Suussa valoa ja kaarnaa ja rujo
Kenen vuoksi rispaantua rispaantumistaan

Kenen kylmässä keuhkossa kaukana linnut
Kenen kirkkaaksi sääksi ohenneessa lihassa

kirkuvat, kaartavat

Kenen keskosnukkaa vielä harmaa vihreä

Herään ja herään
läpivetoon

Olen jälkeen jäänyt, vähänänkyttäjä

Kenen sisäpuolen kuulaita limoja taivas
Kenen vaaleaa vittua silmäni kiiltävät

häikäisevässä metsässä ----Kärtän

kuka jakaa kelojen alastomuuden

Nälän väkästen vetämänä ---Vaadin

viimeistenkin luomien lähtöä

Vaadin saada tietää kenen tuoksu tämä on,
tämä jolta kevätpäivät kuorivat suojaa

*

(Tämä joka piti muutenkin postata tuntuu nyt jatkokommentilta edellisiin, myös tavoillaan eroottisiin runoihin. Aveen yhdistävät etenkin luontoteemat — joskin ne minulla ilmenevät leikittelevien sijaan mahdollisimman verestävinä — ja Balbdiin ehkä sitten rakastetun tuonpuoleisuus. Moriartymorte-blogista piti vielä sanoa, että aikanaan sen lukeminen pelotti minua.)
Tiden läker inga sår.
Avatar
Ave
Viestit: 25
Liittynyt: Ke Syys 19, 2018 6:15 pm
Paikkakunta: Hämeenlinna/ Tampere

Re: Runoutta

ViestiKirjoittaja Ave » Su Loka 21, 2018 2:49 pm

Cancer kirjoitti:Vitun itku (huhtikuu)

Kenen syrjäisyyttä puristaa rintalastaa vasten
Kenen keväiden murtuneet häpyluut ottaa

Suussa valoa ja kaarnaa ja rujo
Kenen vuoksi rispaantua rispaantumistaan

Kenen kylmässä keuhkossa kaukana linnut
Kenen kirkkaaksi sääksi ohenneessa lihassa

kirkuvat, kaartavat

Kenen keskosnukkaa vielä harmaa vihreä

Herään ja herään
läpivetoon

Olen jälkeen jäänyt, vähänänkyttäjä

Kenen sisäpuolen kuulaita limoja taivas
Kenen vaaleaa vittua silmäni kiiltävät

häikäisevässä metsässä ----Kärtän

kuka jakaa kelojen alastomuuden

Nälän väkästen vetämänä ---Vaadin

viimeistenkin luomien lähtöä

Vaadin saada tietää kenen tuoksu tämä on,
tämä jolta kevätpäivät kuorivat suojaa
Katkos. Se on sana, joka nousee mieleeni tässä yhteydessä. Silti ja siksi, jatkuvuus: repaleinen, seitinohut. Mutta siinä kivenvahva. Tässä tuntuu ihmisen osa tämän- ja tuonilmaisen rajoilla.

Pidän paljon tästä, rakastan (miksi pantata sanaa, vain sen kuluneiden konnotaatioiden tähden?)
If you want to reborn, let yourself die.


https://matkamerenpohjaan.blogspot.com/

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija