Runoutta

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
User avatar
Cancer
Posts: 274
Joined: Thu Dec 13, 2012 5:45 pm
Location: Helsinki

Re: Runoutta

Postby Cancer » Mon Jun 04, 2018 1:46 am

Tirsalle

Mikä synnyttämää kuolevaisen
tuhoutuu myös tuhossa maisen
vapaan’ ylle Tuotannon kohotakseen —
mitä mä kanssas siis vielä teen?

Sukupuolet häpeäst’ ja ylpeydestä
päivään kumpus, jonka yötä ei kestä;
mut armo se laimensi kuolemasta unta:
raatamaan nous eroteltu ihmiskunta.

Äiti sä osani, jonka vie tuoni,
sydämeni muotoilu julma oli juoni,
ja kyynelees vaan itsepetosta halpaa
silmillein, korvillein kun sovitit salpaa —

turtaan kielen kun telkesit tomumajaan —
ei luottamista kuolemalle-kavaltajaan!
Uhri Jeesuksen avas reitin taivaaseen —
mitä mä vankinas vielä teen?

- William Blake

(Suomennosprojektini jatkuu. Tämän alkuteksti "To Tirzah"; nimi, jonka gnostikko Blake antaa naisdemiurgilleen, on neljännestä Mooseksen kirjasta, valittu ilmeisesti vastakohdaksi ikuista elämää edustavalle Jerusalemille. "Then what have I to do with thee?"-säkeen subliimi ylimieli on soinut päässäni vuosikaudet, joten tietysti juuri se osoittautui kääntymättömäksi.)
Tiden läker inga sår.
obnoxion
Sodalis
Posts: 1988
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

Postby obnoxion » Mon Jun 04, 2018 7:25 pm

Cancer wrote:Tirsalle

Mikä synnyttämää kuolevaisen
tuhoutuu myös tuhossa maisen
vapaan’ ylle Tuotannon kohotakseen —
mitä mä kanssas siis vielä teen?

Sukupuolet häpeäst’ ja ylpeydestä
päivään kumpus, jonka yötä ei kestä;
mut armo se laimensi kuolemasta unta:
raatamaan nous eroteltu ihmiskunta.

Äiti sä osani, jonka vie tuoni,
sydämeni muotoilu julma oli juoni,
ja kyynelees vaan itsepetosta halpaa
silmillein, korvillein kun sovitit salpaa —

turtaan kielen kun telkesit tomumajaan —
ei luottamista kuolemalle-kavaltajaan!
Uhri Jeesuksen avas reitin taivaaseen —
mitä mä vankinas vielä teen?

- William Blake

(Suomennosprojektini jatkuu. Tämän alkuteksti "To Tirzah"; nimi, jonka gnostikko Blake antaa naisdemiurgilleen, on neljännestä Mooseksen kirjasta, valittu ilmeisesti vastakohdaksi ikuista elämää edustavalle Jerusalemille. "Then what have I to do with thee?"-säkeen subliimi ylimieli on soinut päässäni vuosikaudet, joten tietysti juuri se osoittautui kääntymättömäksi.)
Tämä taitaa olla vapaampi käänös kuin aiemmat Blake-käännöksesi. Kokemuksen ja Viattomuuden laulujen gnoominen trokee on vaikea siirtää suomenkielelle. Ehkä se onnistuis parhaiten lisäämällä runojalkoja, mutta suomekielessä trokee on luentevimmin kalevalaista, joka ei ole sillä tavalla iskevää tai laukkaavaa kun Blakella. Luen juuri Risto Ahdin käännöksiä, ja pidin sinun Tiikerisi laukasta enemmän kuin Ahtin. Ahti taas saa rivit näyttämään enemmän Blakelta, sillä hän kirjoittaa lyhyillä, taivuttamattomilla sanoilla ytimekkäitä lauseita, kuten Blake. Mutta tämä koskee lähinnä Viattomuuden ja Kokemuksen lauluja. Pitkät runoelmat ovat jo lähempänä proosarunoutta, ja niitä voisi varmasti kääntää vapaammin. Oletko koskaan ajatellut tarttuvaisi Blaken profetioihin? Olisi todella kiinnostavaa lukea vaikka joku lyhyempikin pätkä sinun kääntämänäsi.

Tuo sinun lempilauseesi on itse asiassa Jeesuksen suusta (Johanneksen evankeliumi 2:4), kun hänen äitinsä pyytää häntä Kaanaan häissä muuttamaan veden viiniksi. Itse pidän tuosta kohdasts jossa armo laimentaa kuolemasta unta. Mitä itse asiassa ovat armo, kuolema ja uni? Ajattelen että tässä runossa on keskeisenä yliaistillisuuden kokemus, tai kuten sanoit, Blaken gnostilaisuus - elävä gnostilaisuus.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Cancer
Posts: 274
Joined: Thu Dec 13, 2012 5:45 pm
Location: Helsinki

Re: Runoutta

Postby Cancer » Tue Jun 05, 2018 4:13 am

Olen välillä tullut haaveilleeksi kirjasta, jonka nimi olisi "Hornan Raamattu" (I have also the Bible of Hell...) ja johon olisi koottu Blaken profetioita suomennettuina. Eli kyllä, olen todellakin ajatellut. Mitä olisivat Urizen, Orc, Golgonooza yms. suomeksi? Ajatuskin on posketon! Itse asiassa luulen, että tulen väistämättä ryhtymään tähän työhön jossain vaiheessa, Blake kun on yksi niistä runoilijoista, joiden "lukeminen" - lausuminen, fiilistely - on jo suunnilleen yksinoloni elintoiminto.

Todella kiinnostavan oloinen tuo Vimmainen Genius! Tiedossani ei ollut mitään muita laajoja Blake-suomennoksia kuin Anhavan Taivaan ja helvetin avioliitto. Kommentaareistakin olen lukenut vain Northrop Fryen Fearful Symmetryn. Harold Bloom tosin kirjoittaa Blakesta aika paljon, muttei yhtä kirjaa lukuunottamatta keskity vain tähän.

Tavassani kääntää loppusoinnullista runoutta on varmaan vaikutteita suomiräpistä. Räpissähän ylipäätään juuri riimit ovat keskeisiä, mistä johtuen niitä venytetään kekseliäämmiksi ja kekseliäämmiksi. Minusta on vaikuttanut turhalta pyrkiä mahdollisimman lähelle alkutekstin merkitystä, koska alkuteksti itsekään ei tietenkään ole identtinen sen kanssa, mitä on yrittänyt tavoitella; olen tietoisesti antanut merkityksen muuttua jonkin kiehtovan sointukuvion suuntaan: esim. sukupuolten tulkinta "erotelluksi ihmiskunnaksi" sekä kuoleman "laimeneminen" ovat molemmat tulosta riimistä unta-kunta. Tämä on kai vastausta niihin liian moniin lukemiini loppusoinnullisiin suomennoksiin, joissa on tarkkuuteen pyrkien latistettu alkutekstin soinnullinen rehevyys riviksi ennalta-arvattavia -en, -aan ja -a-päätteitä.

Kiitos tiedosta tuon toistuvan säkeen suhteen. Raamattua ja valistusajan esoteriaa lienee välttämätöntä tuntea laajemmin kuin minä nyt, jos aikoo Blakea toden teolla alkaa suomentaa.
Tiden läker inga sår.
obnoxion
Sodalis
Posts: 1988
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

Postby obnoxion » Tue Jun 05, 2018 10:21 am

Northrop Fry on kyllä todella relevantti. Ehkä kannattaisi myös hankkia S. Foster Damonin "A Blake Dictionary", joka on täysin korvaamaton opas Blaken mytologiaan ja lähteisiin.

Vimmaisen Geniuksen alussa Ahti kirjoittaa hankalasta suhteestaan Blakeen. Hän on hankkinut "Taivaan ja Helvetin avioliiton" kolmasti. Kahdesta ensimmäisestä toisen hän repi ja toisen poltti. Minun teki mieleni tehdä samoin Ahtin kirjalle, mutta olen tehnyt sopuni sen kanssa. Minusta nuo Ahtin alkusanat kuvaavat hyvin modernismin kamppailua Blaken ikuisen ajankohtaisuuden kanssa. Oma kamppailuni on vastaavasti modernismin kanssa, kun taas Blake on ollut minulle aina läheinen ja ristiriidaton sielun sukulainen, eräänlainen haltijakummisetä. Ahti on kuitenkin suomentanut valikoiman Viattomuuden ja kokemuksen lauluja, joita ei kannata ohittaa.

Anhava on minulle Blaken ääni, aivan kuten Cajander on Shakespeare ja Kaijärvi Baudelaire. Vaikka uusia käännöksiä saa mielellään tulla, ei näiden paikkaa ole mahdollista horjuttaa. On ihanaa kääntää jotain josta on jo olemassa hyvä käännös. Silloin työhön voi tuoda mukaan runsaasti omaa luomisvoimaansa. Kun itse käännän, pyrin valikoimaan ainakin jonkun aspekti alkutekstistä jolle olen uskollinen, mutta yleensä valitsen mahdollisimman monta. Tuntuu siltä, että mitä enemmän pystyn järjestelmällisesti tuomaan käännökseen alkuperäisiä muotoja, sitä suuremmalla oikeutuksella voin käyttää omaa mielikuvitustani muotojen lomassa.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Cancer
Posts: 274
Joined: Thu Dec 13, 2012 5:45 pm
Location: Helsinki

Re: Runoutta

Postby Cancer » Tue Jun 05, 2018 1:22 pm

Jos nyt jatkan metaforaasi, niin minulle Blaken ääni on Kristoffer Rygg. Hankin Anhavan käännöksen lähinnä siksi, etten edelleenkään voi lukea Marriagea englanniksi kuulematta taustalla/päällä Garmin ulvontaa ja Themes-levyn junnaavia kitaroita. Itse asiassa tutustuin Blakeen alunperin juuri tätä kautta, jotakuinkin tasan kymmenen vuotta sitten.
Tiden läker inga sår.
obnoxion
Sodalis
Posts: 1988
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

Postby obnoxion » Wed Jun 06, 2018 11:00 am

Cancer wrote:Jos nyt jatkan metaforaasi, niin minulle Blaken ääni on Kristoffer Rygg. Hankin Anhavan käännöksen lähinnä siksi, etten edelleenkään voi lukea Marriagea englanniksi kuulematta taustalla/päällä Garmin ulvontaa ja Themes-levyn junnaavia kitaroita. Itse asiassa tutustuin Blakeen alunperin juuri tätä kautta, jotakuinkin tasan kymmenen vuotta sitten.
Tämä ei olekaan minulle tuttu. Viimeinen Ulverin levy jonka olen kuullut oli Madrigals of Night. Lopetin joskus vuonna 2000 metallin kuuntelemisen lähes kokonaan.

Tuli mieleeni että myös Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä tuo lempilauseesi esiintyy, mutta sillä kertaa Saatanan hokemana. Eräs suomalaisen kirjallisuuden huippuhetkiä on Simeonin näkymatka Saatanan seurassa kuuhun, jossa he kiipeävät "ympärivingertäviä rappuja" mustaan saapasnahkatorniin. Kun Simeon kysyy Saatanalta jotain, alkaa vastaus aina ärtyneesti "sakramenttu, poika! mitä on minun tekemistä sinun kanssas!" Näkymatkat kuuhun ovat valtavan kiehtova aihe. Raivoisassa Rolandosss (Orlando Furioso) on tästä myös erinomaine esimerkki.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Kenazis
Frater
Posts: 983
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Runoutta

Postby Kenazis » Wed Jun 06, 2018 12:37 pm

obnoxion wrote:
Cancer wrote:Jos nyt jatkan metaforaasi, niin minulle Blaken ääni on Kristoffer Rygg. Hankin Anhavan käännöksen lähinnä siksi, etten edelleenkään voi lukea Marriagea englanniksi kuulematta taustalla/päällä Garmin ulvontaa ja Themes-levyn junnaavia kitaroita. Itse asiassa tutustuin Blakeen alunperin juuri tätä kautta, jotakuinkin tasan kymmenen vuotta sitten.
Tämä ei olekaan minulle tuttu. Viimeinen Ulverin levy jonka olen kuullut oli Madrigals of Night. Lopetin joskus vuonna 2000 metallin kuuntelemisen lähes kokonaan.
Suosittelen, että kuuntelet, jos ei tuttu. Madrigals on viimeinen Ulverin metallilevy. Tuo Themes from William Blake-levy on jotain pop/kokeellinen/rock/something materiaalia. Loistava julkaisu vaikka itsekin kyllästyin bändiin Tuota seuranneen levyn jälkeen.
"We live for the woods and the moon and the night"
obnoxion
Sodalis
Posts: 1988
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

Postby obnoxion » Wed Jun 06, 2018 1:38 pm

Kenazis wrote:
obnoxion wrote:
Cancer wrote:Jos nyt jatkan metaforaasi, niin minulle Blaken ääni on Kristoffer Rygg. Hankin Anhavan käännöksen lähinnä siksi, etten edelleenkään voi lukea Marriagea englanniksi kuulematta taustalla/päällä Garmin ulvontaa ja Themes-levyn junnaavia kitaroita. Itse asiassa tutustuin Blakeen alunperin juuri tätä kautta, jotakuinkin tasan kymmenen vuotta sitten.
Tämä ei olekaan minulle tuttu. Viimeinen Ulverin levy jonka olen kuullut oli Madrigals of Night. Lopetin joskus vuonna 2000 metallin kuuntelemisen lähes kokonaan.
Suosittelen, että kuuntelet, jos ei tuttu. Madrigals on viimeinen Ulverin metallilevy. Tuo Themes from William Blake-levy on jotain pop/kokeellinen/rock/something materiaalia. Loistava julkaisu vaikka itsekin kyllästyin bändiin Tuota seuranneen levyn jälkeen.
Kävin hiema tutustumassa, ja kyllä Ulverin tuotanto vaikuttaa ihan kiinnostavalta. Tosin, kuten yleensä metalli taustasta nousevan avantgarden kohdalla, koko tuotannon vaihtelua tuntuisi kuvaavan terävärajainen rikkonaisuus. Ajattelen että se liittyy metalligenren sisäsyntyiseen tiukkarajaisuuteen. Jos vertaa omaan suosikkiini The Cureen, vaihtelun skaala on hyvin laaja, mutta se ei ole jyrkän lineaarista kehittymistä jostain johonkin, vaan aaltomaista liikettä jossa vanhaan tunnelmaan voidaan palata lähes vuosikymmenen jälkeen. Ja kaikesta vaihtelusta huolimatta yhtyeessä on niin paljon liikahtamatonta pysyvyyttä, että siitä piirtyy lähes päättymättömyyden kuva.

Noista Ulverin levyistä tuo The Shadows of the Sun vaikutti äkkiseltään lupaavimmalta. Afrikka on tällä hetkellä minulle kasvavan kiinnostuksen kohde, ja siksi levyn kansi miellytti heti. Olen myös hiljalleen opetellut kuuntelemaan klasista musiikkia, ja Igor Stravinskyn maininta levyn musiikin vaikuttajana sai minut heti kiinnostumaan. Tällaisen musiikin sanoittaminen tuo lisäksi mieleeni runoilijat joita Schubert on säveltänyt. Schubertin runoilijoista on erittäin kiinnostavasti kirjoittanut Susan Youens, jonka kirjoja ole hankkinut nyt useampia. Esimerkiksi "Retracting a Winter's Journey" on erittäin suositeltava niille joilla on syvällinen kiinnostus runouteen ja/tai musiikkiin.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Cancer
Posts: 274
Joined: Thu Dec 13, 2012 5:45 pm
Location: Helsinki

Re: Runoutta

Postby Cancer » Thu Jun 07, 2018 1:05 am

Minä pidän melkein eniten Ulverin aivan uusimmasta tuotannosta (Messe I.X-VI.X, The Assasination of Julius Caesar). Tätä ei usein tapahdu bändien kohdalla, joita on kuunnellut ns. aina. Niihin kahteen metallilevyyn yritin joskus tutustua, mutta kyllä sen lajin musiikin täytyy olla paljon kierompaa, että minuun uppoaa.
Tiden läker inga sår.
User avatar
Cancer
Posts: 274
Joined: Thu Dec 13, 2012 5:45 pm
Location: Helsinki

Re: Runoutta

Postby Cancer » Mon Jun 11, 2018 11:26 am

Luin Ahtin kirjan. En erityisemmin pitänyt hänen merkinnöistään - ne ovat jotenkin ylimalkaisia ja "heliseviä", vaikka kirjoittajan voikin sanoa olevan oikealla asialla. Suomennokset puolestaan toimivat mielestäni hyvin. Ne ovat kirkkaita ja nöyriä tavalla, johon en itse ole - vielä? - pystynyt. Parhaissa niistä Blaken runot ilmestyivät eteeni kuin vanhat ystävät, joita ei ole vuoteen pariin tavannut: kasvoiltaan terävöityneinä, eri vaatteissa, valtavaan määrään uutta kokemusta jokaisella tarkalla sanalla viitaten. Etenkin Viattomuuden tunnusmerkit aukesi minulle uudelleen:

Nähdä Maailma Hiekanjyvässä
Ja taivas Villikukassa,
Pitää Äärettömyyttä kämmenellä,
Ja elää Iankaikkisuus tunnissa

Sanan "hour" kääntäminen juuri tunniksi on minusta osuvaa, kai koska Ahti on lisännyt säkeeseen myös elämisen. Tällaisena säe on täydellinen kuvaus usein teini-ikään tai lapsuuteen sijoittuvista (mutta ei niihin rajoittuvista) äkkisyvistä hetkistä, jotka ikään kuin eivät koskaan ole aivan ohi. Menneisyys muuttuu koko ajan, ja kaikki, mitä teemme, voi olla sen kiteytyneimpien kuvien uusiksitulkintaa.

(Tarkennus: "tunti" esim. "hetken" sijasta siis mielestäni juurruttaa mystis-tyyppisen kokemuksen tehokkaasti arkeen ja ulkoisuuteen. Tulee mieleen, että kyseessä voi olla vaikka tunnin mittainen keskustelu jonkun kanssa, tai tunnin kävelylenkki, ei välttämättä sellainen täysin tarkkarajainen ajanpiste, johon ikuisuus abstraktissa mielessä mahtuu. Blake ei ole niin kurinalainen tai iloton, että tavoittelisi "puhdasta" ikuisuutta.)
Tiden läker inga sår.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest