Page 11 of 26

Re: Runoutta

Posted: Sat Mar 24, 2018 6:56 pm
by Laupias Samael
Nimetön runo omasta pöytälaatikostani:

Ajattelen
olen siis olemassa mutta miten
sitä minä ihmettelen

Ne sanovat sen olevan normaalia
täällä ei kuunnella taivaanrannan maalaajia
Tänne muka on vain tultu
Ei hyvä selitys, ehkä olen hullu

Egyptin jumala Hermes
magian ja viisauden ves
Niillä pimeän kansan pes
Suomeen tuli väinämöises
alkemia

Taide luontoa täydentää
Näyttää mitä silmät ei nää
Kaaoksen järjestää
vapaa tahto ja luovuus
fysiikan ja mielen totuus

Mitä pimeän kautena
pimeällä keskiajalla
oikein tapahtui, mitä unohtui
miksi kaikki on pimeää taas?


Riko kahleesi, tai et ole ihminen!
Riko kahleesi, tai et ole ihminen!
Riko maailman kahleet, tai et ole mitään!

Re: Runoutta

Posted: Wed Apr 04, 2018 4:56 pm
by Cancer
Murtunut torni

Kelloköysi joka kokoo Luojan aamusella
päästää mut ja pudottaa kuin tuhlatun päivän
kumahdusta alas — haahuumaan katedraalin pihanurmella,
käymään syvänteeltä ristille jalois’ kylmä hornanhäivän.

Kuulitko jo, näitkö miten varjo suuri
tornis’ hartiavoimin heilauttaa, heittää
väljist’ urkupilleist’ vastaveisui ilmoille juuri
kun auringon säde tähdet ylivaltaans’ peittää?

Kellot, sanon, kellot murtaa tornin oman
ja singahtaa ties minne. Kielensä viiltää, kaihertaa
lihaan, luun ytimiin nuotiston korjaamattoman,
kipuintervallini . . . Suntioon ja orjaan mua vertaa!

Soikeat kiertokirjeet kapeis’ rotkois’ kerää
umpikujat kuoroa kukkuroilleen. Kuolee äänet toistens’ alle!
Pagodien, tapulien soitos’ kaikuu: ”Herää!” —
tasangolla kaiut levii — latistettuin’ kaikkialle!

Mä astuin murtuneeseen maailmaan näin
jahtaamaan rakasta näkijäin-seuraa, ääntään
hetken tuulien tempomaa (ken ties minne päin),
ja pian epätoivon päätökset epätoivois’ kääntään.

Sanaani vuodatin. Vaan oliko se sukua, joka vallalla,
siement’ ilmojen tuon kolminaisen tuomari-kuninkaan
jonka reisi pronssaa maan, iskee Kristallisanalla
haavoist’ ensin uutta eloo — sit elon tyhjiin kokonaan?

Jyrkilt’ kysyvän vereni rynnäköilt’ lain’ en
selvyyttä saanut (veri pystyiskö pitämään
tornin todelle niin kaarelle yltävän) — Tai nainen,
jonka sulokuolevaisuus saa salavoiman itämään? —

ja jonka sykkeen lävitse kuulen, tahditusta
laskein suonieni säestävän, vihdoin epäilyksettä,
rintaa kutsuin riivannutta sota-angelusta,
tuota puhdasta, alkuperäistä, tervettä . . .

Nyt sisimmässä todella torni kivetön kiipii
(ei kivi taivast’ tavoittais), pyörre keveämmiksi
kerran siunattui rakeit’, ilmihiljaisuuden siipii
jotka väristäen sinikehii leveämmiksi

kastaa sydämen matriisin järveen tyveneen
ja silmän, jok’ pyhätön taas paisuttamal’ peilipinnalt’ vastaa . . .
Maast’ sen avaten kurottavan korkeuden koristeen,
kakssuuntasen suihkeen, jonka syöksyssä rakastaa.

— Hart Crane, 1932

Tämäkin suomennos omani. Hyvin suositeltava alkuteksti "The Broken Tower" ja hiukan taustatietoa täällä. Teki mieli taustoittaa itse, mutta viesti alkoi paisua niin hallitsemattomasti, että jätin toistaiseksi väliin.

Re: Runoutta

Posted: Wed Apr 18, 2018 12:38 am
by lux ferre
Löytyi tommonen teksti laatikon uumenista

Ruusujen terälehtien alla tanssimme viimeisen tanssin jossa viimeisen suudelman saan sinä kuidut viereltäni pois kun kesän kaunein aurinko kirkkain tähti joka taivaallani on loistanut .

Re: Runoutta

Posted: Sat May 19, 2018 4:10 pm
by obnoxion
Yöllä taivas muuttuu mereksi
Puun latvaa pohjavirta huojuttaa

Pidätän hengitystä
Hieman ponnistan

ja alan nousta pintaan

Kuin vanhan hummerin, nyt navetan
näen; kiilusilmän, aita-jalan

Kissan, possun karsinasta
- myös luudan nousevan

näen
kanssani Saturnuksen laivaan.

Re: Runoutta

Posted: Sun May 20, 2018 11:58 am
by Cancer
Mykistävä runo, Obnoxion.

Re: Runoutta

Posted: Sun May 20, 2018 12:40 pm
by obnoxion
Cancer wrote:Mykistävä runo, Obnoxion.
Voi kiitos! Tuntuu hyvältä kun sinä sanot noin, kun olen lukenut miten hienosti näillä foorumilla olet kääntänyt ja tulkinnut runoutta.

Re: Runoutta

Posted: Thu May 24, 2018 3:07 pm
by Cancer
Nietzschen haudalla

Suuri metsästäjä on kuollut.
Kiedon hänen hautansa lämpöisin kukkaverhoin.
Kylmää kiveä suudellen sanon:
Tässä on esikoisesi ilonkyynelissä.
Ivallisena istun haudallasi
kuin herja — kauniimpana kuin osasit uneksia.

Kummallinen isä!
Lapsesi eivät petä sinua,
he käyvät yli maan jumalaskelin
hieroen silmiään: missä mahdan olla?
Ei, vakavoituakseni… tässä on sijani,
tässä on isäni rapistunut hauta.
Jumalat — vartioikaa ikuisesti tätä paikkaa.


- Edith Södergran, 1918

En tykännyt löytämästäni suomennoksesta niin tein uuden. Samoin kuin William Blake joskus tuntuu Nietzscheltä ennen Nietzscheä ja paremmin, tuntuu Södergran tältä jälkeenpäin ja huonommin. Mutta toisaalta hän on myös Suomen vahvin runoilija (merkityksessä yksilöllisin, selvärajaisin, vähiten "kieleen hajoava").

Minua kiehtoo tässä runossa eniten erään "sukupuolimystisen" aseman kuvaus, nimittäin isä-tytär-suhteen. Södergranin iva Nietzscheä kohtaan on samanaikaisesti täydellisen hellää ja täydellisen viiltävää. Nietzschen "poika" jäisi väistämättä etäämmälle tästä. Miespuolinen (runoilija-) lukija (kuten minä) pääsee kosketuksiin Södergranin esittelemän tunnerakenteen kanssa ehkä vain kuiskaamalla tälle itselleen: sällsamma moder... ellei storasyster. Olen monesti kokenut itseni leikkeihin mukaan tunkevaksi ärsyttäväksi kakaraksi avatessani jonkin Södergranin teoksen.

Re: Runoutta

Posted: Thu May 24, 2018 6:43 pm
by Smaragd
Noin puolen vuoden sisällä tullut luettua tämä Södergranin runo aikaisempana suomennoksena eikä se silloin näin vahvaa vaikutusta tehnyt. Toki kyky kohdata tiettyjä merkityksiä muuntuu ajan saatossa, mutta kiitän selkeän ansiokasta työtäsi Cancer.
Historialliselta kannalta tarkasteltuna tuo Jumalille esitetty vartiopyyntö ei ilmeisesti kantanut tarpeeksi pitkälle. Nimittäin toisen maailmansodan avainhenkilöiden toimet haiskahtaa mm. tämän perusteella poikamaiselle haudanryöstölle.

Re: Runoutta

Posted: Fri May 25, 2018 10:19 am
by Cancer
Kiitos kehuista ja hyvä huomio fasistien Nietzschen suhteen. Massaliikkeet ylipäätään voivat suhtautua ajattelijoihin, joista innoittuvat, vain vakavasti, sulkien näin etukäteen pois Södergran-tyyppisen asenteen, jossa pilkka ja uskollisuus ovat yhtä.

Re: Runoutta

Posted: Fri May 25, 2018 10:50 am
by obnoxion
Minulle Södergran ei itse asiassa ole tuttu, ja Nietzsche on ollut minulle kokonaisuudessaan aina jotenkin luotaantyötävä. Olen kuitenkin viime vuonna löytänyt väylän Nietzscheen Giorgio de Chiricon metafyysisten maalausten kautta. Nuo maalaukset ovat minusta puhdasta runoutta, ja suosittelen tutustumaan niihin mikäli Nietzsche kiinnostaa.