Runoutta

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
Locked
Krieger
Posts: 22
Joined: Tue May 25, 2010 11:58 pm
Location: Jyväskylä

Runoutta

Post by Krieger »

Ohdakkeet jaloissa polttaa
ihmisen kun näkee
maailmaa katsoo
uskoo muuhun

Temppelin rauniot löytää
portaat muinaiset jylhät
maailman väärän hylkää

Totuutta etsiessä
kuin perhonen toukasta syntynyt
ympyrässä kosmisen kajon
pimeydestä valon löytää

Syntyy ritari kolmen säteen
liasta maan kuolleen nousee
miekan nostaa käteen

Sydän puhtaaksi poltettu
Lucifer-Christoksen valossa
Puhtaassa tulessa
Ikuisesti vapautettu
Krieger
Posts: 22
Joined: Tue May 25, 2010 11:58 pm
Location: Jyväskylä

Re: Runoutta

Post by Krieger »

I

Nään taivaalla tuhannen kuollutta tähteä
Planeetat kuiskivat eläinradan kieltä
Tulinen puu punaisen kallion sisällä, sen päällä puhuu.
Unitajunnan yössä kivi jolle polvistun.
Loputon hiekka veren valossa, toisaalla. Kuuntelen.

Valossa ei tule sanoja toistaa.
Aamu ei saa riittejä oppia.
Ei päivä rituaalia.
Ei ennen itseä.

Olen sota.
Veljeni pelko ja kauhu.


***

II

Hämärässä kuljin, etsin
totuutta, sieluni sisintä
ylpeänä tanssiin syöksyin
leijonan lailla vastaukseen

mutta pelko hiipi kulisseihin
verhon takaa viisauden,
kohtasin ja pelkäsin
pelkäsin huonoa kuuta

tyhjyyden linnut taivaalta
sieluuni sukelsi syvään
tunsin työn tuskan
epätoivon etäältä löysin

hunnun takaa, jumaluuksien
muinaisten, viisas etsii löytää
niin portaat löysin kultaiset
ohdakkeet katalat älyn orjien

Ei totuutta löydä ylväs mieli
ei viisautta kestä pelokas
niin nöyrälle eetterit aukeaa
sydän hopeinen tulta loihtii

Sieltä löytyy musta joutsen
käärme kehon kiertämässä
kiertämässä pitkin matkaa
perille koskaan pääsemättä
Lux

Re: Runoutta

Post by Lux »

Särkyneiden Sielujen Silta

16.02.10

Vuosimiljoonien aikana ympärillemme kasaantuneiden vallitusten kaaduttua
Kylmästä betonista tehtyjen muurien murruttua
Aiemmin luja ja julma luontomme herkistyi uudelle voimalle

Hohkavan harmaasta lyijystä vaivalla rakennetun ruumiin sulatettuamme
Elävän veden virvoittavassa lähteessä kylvettyämme
Raskas taakkamme keveni hetkessä höyhenenvalkoiseksi

Uutettuamme himon ytimestä puhtaan tulenliekin
Vallattoman vihan vaaralliset voimat valjastettuamme
Kuolevainen pelkomme muuntui palavaksi rakkaudeksi

Erillisyyden harhan pirstouduttua säpäleiksi
Kahden maailman punoutuessa yhteen kolmannessa
Avautui edessämme rajaton, säkenöivä kaikkeus

Pirstaleiksi hajonneiden peilien sirpaleista
Mielen kaoottisten kuvien katkelmat yhteen liittämällä
Kokosimme moneen suuntaan johtaneet harhapolut yhdeksi tieksi

Särkyneiden sielunpalasten verisistä säikeistä
Hengen loimilangoista kuultavan kaulaketjun punomalla
Rakensimme katoamattoman sillan ikuisuuteen
Lux

Re: Runoutta

Post by Lux »

Auringon päivän kunniaksi runo aurinkotulesta:

Aurinkotulen Leimuava Pyörre

Muinaisen viisauden tulinen käärme
Syöksyy leimuavana halki kaikkeuden
Henkien kallion asettaessa kaiken paikoilleen
Tähtien paimen tulee ja valaisee

Suurmestari istuu kosmisella valtaistuimellaan
Kaksitoista suurta jumaluutta ympärillään

Pater Noster, qui es in coelis
Sanctificetur nomen tuum
Adveniat regnum tuum
Ad perpetranda miracula rei unius


Kolmoiskuution salaisuuden valtias
Liitää vaivattomasti yläpuolella suurten vesien
Muinaisuuden, ikuisuuden suuri kuningas
Kaikkeuden valtikkaa käsissään pidellen

Sana tuli lihaksi ja asui keskellä ihmisten
Sydämessä jokaisen itsensä ymmärtäneen

Et habebat in dextera sua stellas septem
Et de ore eius gladius utraque parte acutus exiebat
Et facies eius sicut sol lucet in virtute sua


Kiertelevän kehrän halki taivaankannen kaartaessa
Aurinkoristin keskusta hurjaan paloon leimahtaa
Leimuavan pyörteen yhä korkeammalle noustessa
Helvetin liekeissä maailmallinen saasta palaa

Luomisen tulen lävistäessä pyhien puhdistuneen sydämen
Loistavien kasvojen herra paljastaa itsensä kirkkaudessa
Viisautena ja voimana jokaista elonrahtusta hallitsee
Väkevässä mahdissaan itsensä loputtomasti uhraa

The Flaming Swirl of Solar Fire

The fiery serpent of ancient wisdom
Emerges flaming throughout eternity
As the rock of spirits sets everything in its place
The shepherd of the stars arrives and illuminates

The Grandmaster sits upon the cosmic throne
In the seat of the centre surrounded by the twelve great divinities

Pater Noster, qui es in coelis
Sanctificetur nomen tuum
Adveniat regnum tuum
Ad perpetranda miracula rei unius


The lord of the triple cube’s secret
Flies without trouble above the great waters
A great king of ancient and all times
Holds the sceptre of Eternity in his hands

The Word became flesh and dwelt among men
In the hearts of those who understood themselves

Et habebat in dextera sua stellas septem
Et de ore eius gladius utraque parte acutus exiebat
Et facies eius sicut sol lucet in virtute sua


AS the swirling wheel circles through the heavens
The centre of the solar cross flashes into a raging fire
As the flaming swirl rises ever higher
In the flames of hell mundane filth burns

As the fire of creation penetrates the purified hearts of the sanctified
The Lord of the Shining Face reveals himself in a great light
Ruling every drop of existence with wisdom and power
Sacrifices himself endlessly in his magnificent might


Image
Sothoth
Posts: 126
Joined: Fri May 28, 2010 1:18 pm

Re: Runoutta

Post by Sothoth »

Aurinkotuli tarvitsee vastapainokseen feminiinistä kuuta; maanantain kunniaksi vähän lunaarista runoutta:

Valkoinen Kissa

Seitsemän salaperäistä henkeä, yhdeksän yön tuntematonta porttia
Kaksitoista tähtimaailmaa mysteerien haltiattaren iäisessä sylissä
Unieni valkea neito luona neljän virran lähteen
Vuorenhuipun pilvien peittämän

Hunnutettuna asettuu Isis kissan silmiin sinisiin
Tulevaisuutesi kuulastettuna kaunottaren peiliin
On kohtalomme kirjoitettuna avaruuden sineen
Vain linnun valkean siivin voit vaipua ikiuneen

Kohtalottaret punovat säikeitään mittaamattoman puun oksistoissa -
Klotho – Synnytä minut kirkkauteen
Lakhesis – Kannattele minua tyhjyydessä
Atropos – Surmaa valhe itsestäni

Missä Tuonen virta sysimusta vartioi unelmien satumaata
Voit nähdä usvien valtiattaren sumun peitossa
Näihin labyrintteihin on moni kadonnut
Lilithin eksyttävä seitistö on heidät pimeyteen peitellyt

Hiljaa saavun risteykseen kolmen tien
Yksi on valintani arvoinen
Kuulen Hekaten koirien haukunnan
Ajattaren kalmaisten susien iäisen ulvonnan
Ikivanha on tämä polku, silti niin pettävä
Portaat on yksi kerrallaan heitettävä pohjattomaan kuiluun
Luovin ikuisuuden hämärään nieluun
Monvmentvm
Posts: 20
Joined: Fri Jul 09, 2010 1:34 pm
Location: Jämsä

Re: Runoutta

Post by Monvmentvm »

Tahtoisin näyttää sinulle maailmani…

Täynnä lukkoja ja salpoja…

Mustaa valoa…

Valoa joka ei jätä varjoja…
Puhdasta ja kaunista… Virheetöntä…

Musta valo…
Ilman varjoja…
Vain ääriviivat pimeydessä…

Älä pelkää…
Toivon…

Ja salvat ja lukot…
En edes itselleni niitä avaa…
Sillä tiedän mitä niiden takana on…

Pakenen itseäni… Yritän…

Ajatusten syvä meri…
Värittömine aaltoineen…

Hukuttaa loputtomiin kysymyksiin…

Kysymysten tunteet kätketty syvään sisäiseen kylmään…

Tukahdetut tunteet vain jäätävinä liekkeinä…
Ahdistuksen, vihan ja raivon aavikolla…
Jolla ei ole reunaa…
Vain pettymyksen, häpeän ja itsepetoksen vuoret rikkovat lakeutta…

Tämä on minä…
Itse…

-Tekstiä muutaman vuoden takaa
Monvmentvm
Posts: 20
Joined: Fri Jul 09, 2010 1:34 pm
Location: Jämsä

Re: Runoutta

Post by Monvmentvm »

Ajattelija…

Kyyneleet kymmenen kyyn…
Sulat kolmelta korpilta…
Hampaat seittemän koiran…

Vihani viiltävät vasamat olen rakentanut…

Ruosteisesta raudasta, unohdetusta…
Kuumassa ahjossa…
Valossa tähtien…

On teräni tuskan taottu…

Ajatuksista öisen ajan…
Väsymyksestä aamunkoin…
Epäilyksistä valveilla olon…

Kudottu on seitti pahoin ajatuksin…

Totuuden lähteestä…
Aavistuksieni syvästä kaivosta…
Pahan olon pärskyvästä virrasta…

Painajaiseni syntyneet…

Omalla verelläni kaiken olen pyhittänyt…
Synkkyyden syvimmän olemuksen…
Ja kaipuuni perimmäisen tunteen...
Toivoni sulkenut syvälle sisimpääni, sinne minne valo ei koskaan kanna…
Järkeni nostanut jumalakseni…
Inhimillisyyteni sulkenut lukemattomin lukoin…

Tässä minä silti olen…
Sisältä musta…
Mutta minulta löytyy silti vielä rakkautta…

-Parin vuoden takaa, henkisesti hetkellisesti hivenen rikkinäisenä...
Monvmentvm
Posts: 20
Joined: Fri Jul 09, 2010 1:34 pm
Location: Jämsä

Re: Runoutta

Post by Monvmentvm »

Luomettomat Silmät…

Valossa arat, kuivuvat…
Pimeydessä loistavat, uudistuvat…

Kaiken näkevät…
Liekehtivät…

Täynnä lämpöä, rakkautta ja viisautta…
Täynnä mysteerejä, salaperäisyyttä ja jotain sanoilla selittämätöntä…

Katso noihin Silmiin…
Katso suoraan äläkä pelkää…
Katso suoraan Luomettomiin Silmiin syvälle…

Älä katso jos et ole varma…
Valmis luopumaan nykyisestä…
Valmis luopumaan…
Valmis…
Luopumaan…

Valmis näkemään…

Mutta varo, tuo katse katsoo takaisin…
Ja tuosta katseesta ei ole enää paluuta…


Katsoitko?

Katsoitko?

Katsoitko?


Mitä tuossa katseesta näit?
Tuossa lyhyessä ikuisuuden hetkessä näit?

Vai katsoitko?




Mitä tahansa rakas ystäväni teitkin…
Olen rinnallasi…

Katsoitko vai jätitkö katsomatta…

Samantekevää…

Päiviemme loppua me emme onneksi tiedä…
Sinulla on koko iäisyys aikaa katsoa tai olla iäti katsomatta…


Minä olen katsonut…
Silmästä Silmään…

Vielä tajuamatta puoliakaan mitä katse Luomettomien Silmien kertoi…
Paluuta ei enää ole entiseen…


Mitään katseesta en ole katunut…

Katseessa ei mihinkään ja samalla kaikkeen…
Katseessa Luomettomiin Silmiin…
Katseessa kultaiseen avaimeen…
Näkyyn Absoluutista…

Vastannut katseeseen…

…Alku.Loppu.Alku…
Monvmentvm
Posts: 20
Joined: Fri Jul 09, 2010 1:34 pm
Location: Jämsä

Re: Runoutta

Post by Monvmentvm »

Perhosen siiven isku....

Kuvittele...
Sulje silmäsi...
Kuvittele...

Kuvittele perhosen siiven isku sisälläsi...
Pidä silmät suljettuina...
Mitä näet, tunnet ja koet...

Näetkö yhtään mitään, koitko mitään...
Näetkö edes perhosta...
Tunsitko sen siiven iskun...

Sinusta en tiedä, mutta kerron sinulle mitä minä näin, tunsin ja koin...

Kuvittelen...
Suljen silmäni...
Kuvittelen...

Näen perhosen...
Sen siivet ovat hennot, loistaen väritöntä väriä, loistaen samalla kaikissa väreissä...
Tunnen perhosen siiven iskun...

Siiven iskun tuoma tuoksu on jotain joka on vain minulle...
Mieleni täyttyy onnesta...
Hyvistä ja kauniista ajatuksista...

Siiven iskun väläys tuo silmiini kauneuden...
Sellaisen kauneuden joka tuo liki kyyneleet silmiini...
Kauneuden joka on minulle se kaikkein kaunein...

Tunnen tuon hennon iskun sielumaljassani saakka...
Se saa maljani pinnan värähtämään...
Ja tuo syvän sisäisen rauhan mukanaan...

Siiven iskun tuoma tunne on ainutkertainen...
Mutta joka kerta yhtä kaunis...
Puhaltaen pois kaiken synkän, ikävän ja murheen...

Tämän ja paljon muuta...
Yksi sieluni perhosen siiven isku...
Tuo mukanaan...

Toivon todella että tunnet...
Sisälläsi...
Perhosen siiven iskun...
Monvmentvm
Posts: 20
Joined: Fri Jul 09, 2010 1:34 pm
Location: Jämsä

Re: Runoutta

Post by Monvmentvm »

Ensimmäinen Sana

Tuhka…

Peittona paljaan pinnan…
Peitossa jäljet askelten…
Eivät ihmisen, eivät eläimen…

Askeleet joita ei ole…
Jäljet joita silmä ei erota…

Tuhka…

Hautaa alleen…

Entisen, luoden pohjan tulevalle…
Alku.Loppu.Alku.

Ensimmäinen Sana…
Locked