Runoutta

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
Locked
Angolmois

Re: Runoutta

Post by Angolmois »

Oma vastineeni: "Olethan sentään soturi, joten tapata itsesi nyt edes sotakentällä sitten!"

Trumpetit laulaa ja helvettiin mennään.
Angolmois

Re: Runoutta

Post by Angolmois »

Timanttitähti

Pyhin siemenistä alas taivaasta sataa, kylmien rakeiden lailla alas maahan syöksyy, kuin säihkyvä timantti kruunusta, maahan langenneen Mestarin tähden, räntäsateeksi se maahan laskeutuessaan sulaa. Yhdeksän kuutiota, tähteä kuusisakaraista, yhdeksän maailman läpi Viisauden Sana valautuu, luoden tuhotessaan, tuhoten luodessaan, kuusi naulaa läpi seitsemännen sivaltaa, syvyyteen iskeytyessään jään murskaa tieltään.
Tulihenki
Posts: 227
Joined: Tue Jun 12, 2012 2:24 pm
Contact:

Re: Runoutta

Post by Tulihenki »

Kaivoin vanhoja teksejä ja voi olla, että olen tänne joskus linkittänyt, mutta laitan uudelleen. Harvoja omia tekstejä, joita pystyn vielä lukemaan ilman, että harkitsen ikkunasta hyppäämistä. Jonkinlaisen messuamisen näen tekstissä ja ajassa, jolloin kirjoitin.

Pyhä Maa

Olen unelmoinut äänettömistä aalloista
Hajotkoon sieluni karstat niiden vaimeaan sointiin
Lävitse sisäisen meren aina Aurinkoon saakka
Niin kuin maailma silmissäni katoaa

Lunaariset henget kieppuvissa vaelluksissaan
Sisäisten energioiden loputtomissa liikkeissä
Hajotkoon pedot tuhansien naamioiden takana
Valaistukoon tuhannet harhat petojen kuolon kuiskeessa

Jumaluuden kolminkertainen Initaatio
Alkuperäisen kosketus
Tietoisuuden spiraalinen tanssi
Tulessa palaneen rituaali

Salainen hautuumaa, josta pyhät kaipuut nousevat
Tässä kirkossa lävistetty syntyy uudelleen
Tuhansien kuolleiden Pyhä Maa
Valheiden kuolema, Totuuden ylistys



Luomishymni

Ikiainen Ehdottomuus
Kaiken se sisälsi ja siinä kaikkeudessaan se oli tyhjä
Olemassaolon ilmenemätön juuri
Kaikkeuden virran kuolemattoman tanssin lähde

Ehdottomuudesta astui esiin Yksi
Sen ehdottomuus oli välttämättömyys ilmetä
Välttämättömyyden lakien kautta esiin tuli Toinen
Oli tarve kolmannelle ja Kolmas heräsi

Oli pyhässä kolminaisuudessa Tahto, Rakkaus ja Viisaus
Tahto muodosti luomisen kaipuun
Rakkaudessa oli Jumaluuden täydellisyyskuva
Viisaudessa oli voima yhdistää

Luomisen alaspäinen virtaus
Astui esiin Viisauden jumalat
Syntyi korkeimmat taivaat
Ylistivät enkelit Viisauden tekoja

Ei luomisen virta jäänyt ylistykseen
Sen Tahto oli kulkea alas
Oli Rakkauden oltava alhaisimmassakin ylistävää
Valtakunta niin ylhäällä kuin alhaalla

Korkeimman kolminaiset säteet
Luomisen seitsemät taivaat
Ilmennyksen alhaiset helvetit
Valtakunta niin alhaalla kuin ylhäällä
User avatar
Astraya
Posts: 125
Joined: Wed Nov 16, 2016 9:59 pm

Re: Runoutta

Post by Astraya »

Mies hamuaa valkoisia seiniä, koskettaa kuin rakastajaa.
Piirtää niille yön merkkejä. Kutsuu ja houkuttelee.
Mieli valuu lattiakaivosta, ajatukset ovatkin vieraita.
Eivät omia.
Ei suojapaikkaa, ei lohtua.
“There can be no transforming of darkness into light and of apathy into movement without emotion”
― Carl Gustav Jung
Angolmois

Re: Runoutta

Post by Angolmois »

Okkultistikokelaan Arki

Yksin tyhjässä talossa pyörien
Satunnaisesti kirjojen lehtiä selaillen
Yksin ajatusteni kanssa
Pyrkien elämään valossa

Rukoushetki toisensa jälkeen
Sanoja ja loitsuja tuntemattomille jumalille
Voi kunpa voisinkaan
Kohota maasta taivaan sijoille

Astraalista pasteerausta
Kiusausten koulussa
Hetki hetkittäin
Koetukset seuraavat toisiaan

Samaistun milloin mihinkin
Palveluksia jumalille ja demoneille
Elämän uneen upoten
Toistuvasti erehtyen, luulen niin

Sielullista herkkyyttä kehittäen
Elämisen taitoa opetellen
Tasapainoa hakien
Ymmärrystä ja rakkautta kehittäen

Kahden maailman välillä
Ei ole mitään mihin nojata
Jäistä kuorta sulattaen
Ei tätä kukaan voi täysin osata
lux ferre
Posts: 97
Joined: Sat Aug 27, 2016 7:25 pm

Re: Runoutta

Post by lux ferre »

Valapatto

Seitsemän syntiä
Seitsemän siunausta
Seitsemän tähteä
Jumalan pyhä luku
Alempi ja ylempi kolmio
Kohtaavat tien risteyksessä
Rukous ja malja
Tuhansien enkelten harha
Me etsimme pyhää kuollutta
Mutta niin kaunista
Herran suuret sanat
Miekkaan nyt lävistäen
Elävä viini virtaa kyynelten
Lailla tyhjyyden metsissä
Miekan kirous ja täyttymys
User avatar
Astraya
Posts: 125
Joined: Wed Nov 16, 2016 9:59 pm

Re: Runoutta

Post by Astraya »

Kiitos veli Lux Ferre, väkevästä ja kauniista runosta.
“There can be no transforming of darkness into light and of apathy into movement without emotion”
― Carl Gustav Jung
lux ferre
Posts: 97
Joined: Sat Aug 27, 2016 7:25 pm

Re: Runoutta

Post by lux ferre »

Kiitoksia kaikille kommenteista runoistani tässä olisi taas yksi runo:

Hartaus tähtitaivaalle

Tähtien tummien kosmisen kutsun kuulen
Yön kaunis hiljentyminen hartaus yötaivalle kirkkaan sumun keskellä sateen hiljainen ropina vetää minut syvemmin luonnon ydintä tästä maasta sinä olet tullut ja siihen palaava pimeyden keskellä näen verisien jokien virtaavan kenet huudon kuulen kuka odottaa ympyröiden keskellä kuka vetää minut takaisin tähän maailmaan unieni keskeltä nyt huomaan lehtien pudonneen ja luonnon ympärillään kuolleen
Badb
Posts: 124
Joined: Sun Dec 14, 2014 4:56 pm

Re: Runoutta

Post by Badb »

Makaan Saatanan alla
Pyhäkköporton puvussani
Rakkauden stigmat sielussani
Juovat rinnoissani, reisissäni, rituaalikammioni suulla
Uhraan itseni kosmisen Ykseyden alttarilla
Ja rakastelen nauloista tehdyllä vuoteella
Angolmois

Re: Runoutta

Post by Angolmois »

Tulee harrasteltua tätä sieltä täältä kirjojen lehdiltä synkrojen katselua, ja yleensä viestit ovat kyllä varsin osuvia. Tällä kertaa avautui Eino Leinon Laulun Lahja -kokoelma.

Oi, varjele Herra mun järkeäin

Oi, varjele Herra mun järkeäin,
mua varjele hullun yöstä,
mua kurita, mut älä anna mun
näin elävänä hautahan syöstä.
Mun pääni on niin sairas, mun päiväni levoton
ja yö kun musta joutuu, niin poissa mun uneni on.
Herra, varjele järkeni valo!

Minä kuulen ääniä kummia,
joit’ eivät toiset kuule.
Ja vaikka ma syntiä paljon tein,
mua paatuneeks älä luule.
Ei aina ole huono, ken täällä lankeaa,
voi olla jalka heikko ja kivinen olla maa.
Herra, varjele järkeni valo!

Elä usko, mit’ ihmiset sanovat,
elä kysele heiltä mua,
mut kysy mun kuolleelta äidiltäin,
joka lienevi lähellä sua.
Mua ihmiset ei nähneet, ne näki mun varjoni vain,
minä itse kaukana kuljin ja kaukaa viestit sain.
Herra, varjele järkeni valo!

Sain viestit mailta vierailta,
joit’ eivät toiset tunne.
Minä nään vain sumua silmissäin,
ma vaikka katson kunne.
En eroita ma muuta kuin kasvot äityein.
Oi, äiti, äiti, äiti, oi ota mun sydämein!
Herra, varjele järkeni valo!

Minä olin hänen kultasilmänsä
ja hän mua hemmotteli.
Hän rukoili mun puolestain
niin kauvan kuin hän eli.
Oi, ethän, ethän, äiti, mua heitä vieläkään.
Kun sua vaan ma muistan, niin itken yhtenään.
Herra, varjele järkeni valo!

Kas itku syömen puhdistaa –
Oi, kiitos, kiitos Herran,
viel’ että voin ma itkeä –
kai anteeks annat kerran.
Oi, Herra, Herra, Herra, ota multa kaikki muu,
ota leipä, laulun lahja, tai sulje mullalla suu,
mutta varjele järkeni valo!


- Eino Leino, Laulun Lahja
Locked