Runoutta

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
Locked
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

Post by obnoxion »

Cancer wrote:Luin Ahtin kirjan. En erityisemmin pitänyt hänen merkinnöistään - Suomennokset puolestaan toimivat mielestäni hyvin.
Täsmälleen näin! Käännökset ovat erittäin onnistuneita, ja niillä kirjan olisi saanut täyttää. Se että Blaken lahjakkuus tunnistetaan vieläpä tällaisena aikana, jos vaikka edes selittämättömänä tarpeena pysyä "tyypillisen kylähullun" säkeidensä äärellä, tekee ilman helpommaksi hengittää.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

Post by obnoxion »

Kuulin kulkevan Jumalan rannalla
kirkkaan tyhjän järven
Tuli käärme puusta veteen sen
- Kalat opettaa lentämään

Vanha rapu
pohjaan jää
juo tyhjäksi kirkkaan järven
Syö käärme ravun kultaisen
tuli täydeksi
itsekin

Kuulin Jumalan kulkevan luolaansa
tyhjään kirkkaaseen
Seurasi sinne käärmettä
piirsi seinään käärmeen verellä
ravun ja sateenkaaren
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Cancer
Posts: 258
Joined: Thu Dec 13, 2012 4:45 pm
Location: Helsinki

Re: Runoutta

Post by Cancer »

Arkaainen Apollo-torso

Emme tiedä mihin katosi ihmeellinen pää
jossa silmien omenat kypsyi. — Mutta
jumal-torso hehkuu yhäti kuin sata kynttilää,
jotka näköä vain hiukan hajautunutta

valossaan säilöö. Ei muuten laaja rinta
sua häikäisis, katsoja, ei hiljaa kääntyen
hymyilis lanteet ympärillä keskuksen
joka kantoi voimaa virvoittavinta.

Seisois’ kivi tää muuten vääränä ja lyhyen’
alla arvatun syöksyn sirojen olkien,
eikä kiiltäis saalistajan turkin lailla,

eikä vuotais, kuin tähti, kaikista reunoistaan
tilaan ja suhun. — Miten näköä vailla
vaatis nähty sua elämäs muuttamaan?

- Rainer Maria Rilke, 1908 (ensimmäinen suomennokseni saksan kielestä; alkuteksti täällä)
Tiden läker inga sår.
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

Post by obnoxion »

Kiitos uudesta käännöksestäsi! Oletko tehnyt se suoraan alkuperäisestä saksankielisestä sonetista? En itse osaa saksaa, mutta alkuperäisestä runosta huomaan muotopuhtaalle sonetille elimelliset loppusoinnut, ja uskon saavani suutuntuman kellontarkasta jambisesta pentametrista. Näistä olet nähdäkseni painottanut käännöksessäsi loppusointuja.

Olen itse erittäin kiinnostunut runoilijoista jotka ovat myös kuvataiteilijoita (William Blake, Dante Gabriel Rossetti, David Jones). Rilken kiinnostavuutta lisää hänen läheinen yhteys kuvanveistäjä Auguste Rodiniin, jonka sihteerinä Rilke toimi runon kirjoittamisen aikaan, ja joka auttoi runoilijan yli kuivan kauden. Tässä runossa yhteys kuvanveistoon ilmenee hyvin tuossa toisen säkeistön maininnassa lantion hymyssä. Olen ymmärtänyt että tämä alavatsasta haaroihin kulkeva hymyä muistuttava kaari, joka on tyypillinen kreikkalasille anatomisesta tarkkuudestaan tunnetuille veistoksille, on itse asiassa anatominen mahdottomuus. Jos näin on, pidän herkullisen osuvana että juuri symbolistisen kuvanveistäjän innoittama runoilija nostaa esiin tällaisen hyvin diskreetin symbolisen yksityiskohdan anatomisen tarkkuuden hunnun alta. Koska runoilija tarkastelee näkymätöntä (torson päätä, sisäistä valonlähdettä, alastoman ihmisvartalon turkkia), ehkä tähän yksityiskohtaan on siirtynyt Apollon kasvojen arkaainen hymy.

Viimeisessä säkeistösi näyttäisi muuttavan käännöksesi kritiikiksi. Viimeinen lause ”Sinun täytyy muuttaa elämäsi”, on yksi Rilken kuuluisimmista (se on antanut mm. nimensä Rilken ja Rodinin yhteisestä ajasta kertovalle kirjalle ”You Must Change Your Life”). Tätä viimeistä lausetta on yleisesti pidetty tämän sonetin voltana, eli sonetin lopussa tulevana esitellyn teeman näkökulman muutoksena. Tässä kohtaa Rilke rikkoo perinteisten sonettien muotoa, joissa volta on pituudeltaan kuudesta kahteen riviä, kun Rilkellä se on puoli riviä. Tämä lyhykäisyys, etenkin kun se päättyy huutomerkin sijaan pisteeseen, alleviivaa voimakkaasti runon viestiä – ”Sinun on muutettava elämäsi”. Siksi omassa käännöksesi onnistu yllättämään - ”Miten näköä vailla vaatis nähty sua elämäs muuttamaan?”. Näen tässä vahvan, monitasoisen kritiikin, enkä puhu pelkästään näkymättömyyden teemoista ja runon voltasta. Esimerkiksi se että päätit runon viimeisen lauseen kysymysmerkkiin etkä pisteeseen, ehkä senkin voisi tulkita kritiikiksi…?
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Cancer
Posts: 258
Joined: Thu Dec 13, 2012 4:45 pm
Location: Helsinki

Re: Runoutta

Post by Cancer »

Kiitos itsellesi tarkasta luennasta! Suomensin runon tosiaan suoraan alkukielestä. Aloin opetella saksaa muutama vuosi sitten juuri Rilken, hänen edeltäjänsä Hölderlinin ja seuraajansa Celanin takia. Näiden kolmen voi nähdä muodostavan perimyslinjan, jossa epä-, ja yli-inhimillinen etsii ilmaisuaan eri ajoille tyypillisillä tavoilla. Hölderlinillä kyse on antiikin sankarimyytistä ja kohtalokkaasta elämisestä jumalten kanssa, Rilkellä "modernistisen" yksinäisyyden tiivistymisestä (joka näkyy juuri näissä esinerunoissa) yhdistettynä juonteeseen kristillistä mystiikkaa, Celanilla taas kielen tuomisesta mahdollisimman lähelle mykkyyttä (siinä mielessä kuin koneet ja täysin konemaisena nähty luonto ovat mykkiä).

Rilke on kolmikosta helpoimmin lähestyttävä ja myös taiteilijana kokonaisin; Hölderlin ja Celan ovat repeävää, epätasapainoista tai tasapainosta suistuvaa runoutta (ensin mainittu eli tosin vanhaksi mutta vietti jotakuinkin tasan puolet elämästään eristäytyneenä ja mieleltään järkkyneenä, toinen kuoli, kuinkas muutenkaan, oman käden kautta). Olen alkanut suomentaa Rilkeä, koska hänessä on vielä niin paljon ihmistä, "henkilökohtaista", jopa arkista. Hänen runonsa hengittävät melkein aina lähellä porvarillista elämänmenoa. Joka kuitenkin alati ohenee kohti jonkin muun reunaa.

En osaa sanoa runon mitasta mitään sen tarkemmin. Minun on hämmästyttävän vaikeaa tunnistaa perinteisiä eurooppalaisia runomittoja saati saada juuri jonkin tietyn mitan rytmistä ote, vaikka lähes kaikki kirjoittamani runous (myös oma) on selvästi mitallista. Joskus vuosi sitten yritin opetella ulkoa Johan L. Piin Hölderlin-suomennoksia sisäistääkseni heksametrin, mutta aika epäluonnolliselta tuo tuntui... Kuin jonkin kummallisen menetetyn teknologian käyttämiseltä. Loppusoinnuttelusta sen sijaan nautin, kuten olen jo sanonut ja kuten tässäkin huomasit.

Ajatuksesi suomennokseni viimeisestä lauseesta kritiikkinä on kiinnostava. En kirjoittaessani ajatellut kritisoivani mitään, lause vain "juolahti mieleen" (Ahtin tarkoittamalla tavalla!) ja tuntui välittömästi oikealta. Näin jälkeenpäin sanoisin, että kysymys tarkoitti itsensä retoriseksi: torson täytyy olla elävä (~nähdä) koska tunnemme niin selvästi, että se vaatii meitä muuttamaan oman elämämme. "Denn da ist keine Stelle, / die dich nicht sieht. Du musst dein Leben ändern." on kirjaimellisesti: "sillä tässä ei ole kohtaa, / joka ei sinua näkisi. Sinun on muutettava elämäsi." Kaksoiskielto, sivulauserakenne, piste keskellä säettä... - tätä olisi ollut hyvin vaikeaa siirtää suomeksi mitenkään soljuvasti. Päätin siis uhrata Rilken tekstin sanatarkan merkityksen oman tekstini eheydelle.

Kritiikki ehkä sitten kohdistuu liian vastuuntuntoiseen ja arkaan suomentamiseen itseensä. Runous kun on vakava asia, vaikka runoilijat eivät. He eivät ole lopullinen totuus itsestään, ja siksi heidän sanasa "täytyy muuttaa" kuten elämäkin.
Tiden läker inga sår.
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

Post by obnoxion »

Hyvin perusteltu, hieno ja nautittava käännös! George Steiner visioi kirjassaan "Real Presence" maailmaa jossa taidekritiikki olisi kielletty. Siinä maailmassa taidetta käsiteltäisiin vain filologisina luetteloina. Silloin kritiikkiä olisi taide itse: Vergilius oli Homeroksen kriitikko, Dante Vergiliuksen, Milton Danten, etc. Siinä maailmassa sinä olisit nyt Rilken kriitikko, mikä tarkoittaa että käänöksesi on myös itsenäinen teos.

Itse ole hieman aloitellut ranskan opettelua, juuri runouden vuoksi. Ranskalaisen runouden kääntäjänä Yrjö Kaijärvi on suuri suosikkini. Minulle hän tavallaan on Baudelairen ääni. Ja nyt löysin hänen kääntämänään "Paul Verlainen Runoja", enkä ole eläessäni lukenut mitään niin laulavaa.

Celanista en ole koskaan kuullut, mutta traaginen Hölderlin on tutumpi. Hänellä on ilmeisesti nerokas ote Pindaroksen runomittaan, jota on aina pidetty poikkeuksellisena. Minun on jo pitkään pitänyt perehtyä tähän mittaan, koska tällaiset rakenteet kiehtovat minua. Täytyykin palata tähän asiaan myöhemmin.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Cancer
Posts: 258
Joined: Thu Dec 13, 2012 4:45 pm
Location: Helsinki

Re: Runoutta

Post by Cancer »

obnoxion wrote:...käänöksesi on myös itsenäinen teos.
Ironisesti tosin tutustuin runoon alunperin hyvin tunnontarkkana englanninkielisenä käännöksenä. Koin, että Rilkeä oli siinä kohdeltu melkein kuin filosofina, joka selittää maailmaa teknisin, täsmällisissä suhteissa toisiinsa olevin käsittein. Saman vaikutelman sain parhaista lukemistani Duinon elegiojen käännöksistä (Camilla Hammarströmin "Duinoelegier", A. S. Klinen "The Duino Elegies"; Aila Meriluodon suomennos on epämääräisempi vaikka enemmän kuin riittävä ensisysäykseksi Rilken lukemiseen - tietenkin toiset germaaniset kielet myös taipuvat tekstin mukaisiksi kiitollisemmin kuin "soucad suomen sanad").
obnoxion wrote:Celanista en ole koskaan kuullut...
Paul Celanin runoutta tekisikin äkkisteltään mieli sanoa antimetafyysiseksi tai -myyttiseksi ja siis okkultisteille lähtökohtaisesti oudoksi. Hänen maailmansa on sellaisella tavalla rikki kuin vain 1900-luvun totalitarismien kauheudet omakohtaisesti kokeneen ihmisen voi olla; tarinan mukaan hän kuuli Adornon kuuluisan lausahduksen runoudesta Auschwitzin jälkeen ja oli että noinkohan... Vastauksena olisi sitten syntynyt myöhäiskauden merkittävin runo "Engfürung" ("Ahtokulku", suomeksi tulkinnut Caj Westerberg, Tuli&Savu nro. 87). Celan oli siis juutalainen, jonka läheisistä ainakin vanhemmat murhattiin holokaustissa. Tämän on tulkittu vaikuttaneen hänen saksankielen käyttöönsä juuri pirstovalla, mahdottomaksi tekevällä tavalla (miten runoilla kielellä, jonka puhujat tuhosivat oman elämän?).

Historiallista taustaa, jonka tässä latelen ulkomuistista varmasti kaikki kliseet ja epätarkkuudet toistaen, tavataan korostaa hyvin paljon Celanin vastaanotossa, erityisesti akateemisessa. Hänen tekstiensä ympärille on kasvanut valtava valtavan oppinut kommentaarikirjallisuus, ja monesti häntä kohdellaan ikään kuin koskemattomana, ylittämättömänä - runouden viimeisenä sanana. Minusta hänen voimallusuutensa on kuitenkin juuri siinä, ettei hänen elämästään tarvitse tietää mitään tullakseen hänen epäintuitiivisen, kauhistuttavan, avaruudenpimeän ja -tyhjän kielensä ennenkokemattomiin asentoihin vääntämäksi. Hänenkin runoutensa petetään sen pelkkään olevaisuuteen (vs. tulevaisuuteen) keskittymällä.
Tiden läker inga sår.
User avatar
Cancer
Posts: 258
Joined: Thu Dec 13, 2012 4:45 pm
Location: Helsinki

Re: Runoutta

Post by Cancer »

obnoxion wrote:Kuulin kulkevan Jumalan rannalla
kirkkaan tyhjän järven
Tuli käärme puusta veteen sen
- Kalat opettaa lentämään

Vanha rapu
pohjaan jää
juo tyhjäksi kirkkaan järven
Syö käärme ravun kultaisen
tuli täydeksi
itsekin

Kuulin Jumalan kulkevan luolaansa
tyhjään kirkkaaseen
Seurasi sinne käärmettä
piirsi seinään käärmeen verellä
ravun ja sateenkaaren
Tämäkin runosi on ilahduttanut ja hämmästyttänyt minua. On pitkään pitänyt kirjoittaa jotain sekä siitä että edellisestä, mutta olen välillä ollut niin estoinen ja ahdistunut foorumin suhteen, että vähänkään eläytyvämmät viestit ovat jumiutuneet luonnosvaiheeseen. Kuten usein käy minuun osuvien runojen kohdalla, sekoittui tämäkin ympäristöön, jossa sen ensi kertaa luin - ikään kuin heijastaen paikan ja hetken uudenlaisina kielensä pinnasta. Pelkän runoon katsomisen ja kuuntelun sijaan katsoin ja kuuntelin siis myös sen kautta, kokosin maailman sen ehdottamalla tavalla (kuten matalassa vedessä näkee sekä pohjan että kuvajaisen). Juuri tässä tapauksessa maailmaa edustivat Lahden ABC, jonka kahviossa minä ja tyttöystäväni lepäsimme puolen päivän liftaamisen jälkeen, sekä eräs järvenrannassa sijaitseva lähiseudun laavu, jossa yövyimme. Illan sumussa ja sateessa rannalla tuntui todella siltä, että kaloilta voisi oppia lentämään. Ja nyt tulen ajatelleeksi tätä lentokykyä jossain sellaisessa matkaamisena, mitä Rilke kutsui sisäavaruudeksi ("Weltinnenraum") ja mistä olen itse kirjoittanut mm. että "latvat kohoavat kaukana rinnassa". Sade ehkä kohottaa järven sisäisyyden ilmaan ja hivuttaa siten omaa sisäisyyttämme ulos. Tämä selittäisi, miksi sadetta on niin rauhoittavaa, väljentävää kuunnella.

"Saturnuksen laiva"-runon luin tietokoneelta kotonani - samassa paikassa, missä nytkin istun. Seuraavana yönä lähdin kuitenkin ystäväni kyydillä Turkuun, ja vasta ajomatkan aikana runo alkoi todella elää minulle. Tienvarsimaisema, joka ei missään vaiheessa kunnolla pimentynyt, näytti minusta aivan "kesäyön pohjalta" - juuri tämä nimitys alkoi toistua ja purkaantua päässäni kuin kauan etukäteen keksittynä. Sinertävä hämärä olisi aivan hyvin voinut johtua vesimassoista pään yllä; maalaistalot ja oheiset rakennukset ryömivät hiljaksiin suuntiinsa pelloilla ja metsänreunoissa. Tämä oli myös yksi hyvin harvoista kerroista, kun minua ei särähdyttänyt planeettasymboliikan käyttö runossa (yleensä olen kivulloisen lyhytpinnainen "symboliikkaa" kohtaan ylipäätään).

Olisi hyvin kiinnostavaa paitsi lukea lisää runojasi, myös kuulla jotain metodeista ja intohimoista niiden taustalla.
Tiden läker inga sår.
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

Post by obnoxion »

Kiitos lämpimästä palautteestasi, Cancer!
Cancer wrote: "latvat kohoavat kaukana rinnassa"
Miten valloittava fragmentti! Olet todella hyvin tavoittanut tapani kokea. Olen itse kuvaillut hieman vastaavasti sitä tunnetta, kun löytää uuden kotikylän maisemista lapsuuden metsät ja polut uudelleen, että se on kuin kävelisi sydämensä pinnalla. Novalis kirjoittaa fragmenteissaan:
...Uneksimme matkoista maailmakaikkeuden halki: eikö maailmankaikkeus muka ole meissä? Emme tunne oman henkemme syvyyksiä. - Salaisuuksien täyteinen tie johtaa sisimpäämme. Joko meissä tai ei missään on ikuisuus maailmoineen, menneisyys ja tulevaisuus. Ulkomaailma on varjojen maailma, sen varjot lankeavat valon valtakuntaan. Nykyisin tosin meidän sisimpämme vaikuttaa kovin hämärältä, yksinäiseltä, hahmottomalta, mutta kuinka toisenlaiselta se tuleekaan näyttämään meistä kun tämä pimeys on ohi ja varjoruumiit ovat loitontuneet. Tulemme nauttimaan enemmän kuin koskaan, sillä henkemme on ollut puutteessa.
Olennaisesti ajattelen olevani romantikko, siis genius-keskeinen. Mutta minussa on paljon traditionaistia, ja katson traditioita niin kuin romantiikan ajan maalauksissa pienet hahmot tuijottavat vuoristoja ja rotkoja, selkä katsojaan päin. Minulla on tällainen... sanoisinko sitä vakaumukseksi vai ennemmin vakaaksi käsitykseksi, että me elämme ja liikumme olennaisemmin sisä- kuin ulkoavaruudessa. Lentäminen on sekä länsimaissa ja itämaissa kuvannut - lainatakseni Novaliksen termejä - eräänlaista hengen puutteesta vapautumista ja siitä johtuvaa käsittämätöntä nautintoa. Runoissani lennetään itse asiassa hyvin usein, ja monessa tapauksessa ulkoisesti varsin tavanomaisissa puitteissa.

Valmistelen itse asiassa runokokoelmaa, jossa on yhtenäinen tarina. Ja nämä kaksi viimeisintä runoa sisältyvät siihen. Työ on jo pitkällä, sillä runoja on jo valmiina yli viisikymmentä. Olen pyrkinyt käyttämään siinä useita eri tekniikoita ja tyylejä, jotka linkittyvät aina kulloisenkin runon teemoihin. Esimerkiksi autiotaloa kuvaillessani käytän proosarunoa (koska proosarunon muoto muistuttaa rakennusten muotoja - seiniä, ikkunoita, ovia, lattioita...) johon on lisätty hillittyjä kubistisia elementtejä (autiotalo, jonka rakenteiden läpi on mahdollista nähdä, ja joka olennaisesta käyttötarkoituksestaan riisuttu itsenäinen objekti). Mutta ennen kaikkea autiotalo on romanttinen aihe. Vapaasti syntyvät suomenkieliset runoni näyttäisivät olevan muodoltaan lähellä Edith Södergranin runoja (kiitos kun esitteli minulle tämän runoilijan).
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Runoutta

Post by Kavi »

Tänään pakatessani avasin vahingossa V.A Koskenniemen kirjan ja sen sisältö veti mua turpaan:

Kirjanoppineet.

Me olemme liian monta
ja hyvää kirjaa lukeneet,
mont' yötä unetonta
sanan aarteita turhaan tutkailleet.

On selkämme käyristyneet
ja aatos jo raukeaksi käy,
on silmämme hämärtyneet
mut viel ei Jahven merkkiä näy.

Ja kansa jo tuntee, että
ei meiltä se lohdun voimaa saa,
se kaipaa elämän mettä,
mut hengetön kirjain kuolettaa.

Ja Natsarealaista
jo tuhannet uskoen kuuntelee,
hän luopunut isien laista,
ja hän harhaan viepi ja villitsee.

Mut on suussaan kuin salama Herran
ja kuin balsamin lohtu on äänessään.
Hän on elänyt korvessa kerran,
missä sairahat terveiks lääkitään.

Vuoks kirjan monen ja hyvän
toden suuremman liemme me unohtaneet,
ikiviisauden lähtehen syvän
ohi sokkoina harhaten kulkeneet.

Hän on kuullut Jordanin juoksun,
hän on katsonut tummuutta seedripuun,
hän on tuntenut liljain tuoksun
ja nukkunut lintujen lauleluun.

Hän ääressä tumman kaivon
on pilvien kulkua katsellut,
hän tähtiä tyyniä taivon
on sykkivin syömmin seurannut.

Häll' on nuoruus ja nöyryys ja hyvyys,
häll' on voimaa voiton ja taistelun,
häll' on luonnon loputon syvyys,
joka ei ole enää mun, ei sun.

Sanaa tutkien lohdutonta
me olemme varhain väsyneet,
me olemme liian monta
ja hyvää kirjaa lukeneet.
Locked