Runoutta

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
Locked
User avatar
Cancer
Posts: 258
Joined: Thu Dec 13, 2012 4:45 pm
Location: Helsinki

Re: Runoutta

Post by Cancer »

Tulin avanneeksi parin kolmen vuoden takaisen runokirjayritelmäni tiedoston. Vanhojen tekstinpätkien samanaikainen tuttuus ja vieraus liikutti poimimaan niistä muutamia jaettaviksi. Järjestys on sattumanvarainen, ja niin sen olisi kai alun perinkin pitänyt olla: kirjan hiomisvaiheessa en meinannut mitenkään saada aikaiseksi luontevaa alusta loppuun luettavaa kokonaisuutta, vaikka monet fragmenteistani sinänsä ovatkin mielestäni kestäneet aikaa.


ENNUSTUS (ote)

En osaa lopettaa ajattelemista sillä tänään minuun on revennyt sisar.
Ohikiitävä keuhko, tuolla

*

Sammalen herkkyys sormien alla niin kuin metsän kosketusnäyttö.
Hengitän elimillä joita en äsken tiennyt olevan.

*

Iho voi aueta yhtenä luomena kun
kyllin läheinen kosketus kuoritaan.

Haavoista voi tulla silmiä.

*

Mutta toinen asia, varsinainen tehtävä on
tuoreeltaan suunnata näönvuoto oikein

*

Kuka koskettaisi hautakudostani?
Kenen sormet löytäisivät sen?

*

Salaperäisessä tahdissa laajenevasta ja
supistuvasta puuttumisestasi on
tullut minulle kolmas keuhko.

En voi elää ilman sitä.

*

Annan hiusten kasvaa pitkiksi ja takkuisiksi.
Tämä on toinen, hitaampi ääneni.

*

Rehottavia hiuksia ravitsee se, minkä hautoina olemme valinneet olla,
mikä luutuu kuten maatuva maatuu.

*

Kun kuolleille ja vastaantulijoille puhumisen kyvyt
avautuvatkin samaan suuntaan

Kun pysähtyminen on raivoisinta iskemistä.

Puut on laskettava mielenosoittajiksi.

*

Nukahdella ystävien oksistoihin.
Olla turvassa korkealla heissä.

Kuiskata vaivihkaisia halkeamia kiveykseen,
kasvottomia hymyjä, joita vihreä paine hivuttaa
leveämmiksi

Olemme asettumassa romahdukseen asumaan.
Tiden läker inga sår.
lux ferre
Posts: 97
Joined: Sat Aug 27, 2016 7:25 pm

Re: Runoutta

Post by lux ferre »

Olenko matkalla kohti kuolemaa vai näenkö hänen kirkkaiden kasvojensa heijastuen sirpaleisen peilin kautta kohtaavatko henki ja aine tämän matkan aikana vai johtavatko ne mieleni syviin vesiin kummat kasvot minulle heijastuvat matkallani tummat vai kirkkaat se on mysteeri jota joudun tutkimaan henki joka ei ole sidoksissa aikaan eikä paikkaan tuo suuri mysteerinen piikit jotka pistävät minua peilin kautta matkani aikana voiko varjot voittaa voiko ikuinen pimeys kahlita minut hellään syleilyynsä vai annanko sen salatun ruusun loistaa
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Runoutta

Post by Kavi »

lux ferre wrote: Fri Jan 31, 2020 4:08 pm Olenko matkalla kohti kuolemaa vai näenkö hänen kirkkaiden kasvojensa heijastuen sirpaleisen peilin kautta kohtaavatko henki ja aine tämän matkan aikana vai johtavatko ne mieleni syviin vesiin kummat kasvot minulle heijastuvat matkallani tummat vai kirkkaat se on mysteeri jota joudun tutkimaan henki joka ei ole sidoksissa aikaan eikä paikkaan tuo suuri mysteerinen piikit jotka pistävät minua peilin kautta matkani aikana voiko varjot voittaa voiko ikuinen pimeys kahlita minut hellään syleilyynsä vai annanko sen salatun ruusun loistaa
En ole erityisen hyvä analysoimaan tai puhumaan runoudesta, mutta pidin tästä suuresti!

Omista runoistani sen verran, että tunnen, että olisin jonkinlaisessa välittäjä-roolissa. Tarkoitan siis tällä sitä, että saatan poimia sanan kävellessäni ulkona vaikkapa mainoksesta ja pohtia sen sanan merkitystä, jonka jälkeen syntyy puhutteleva ajatus, joka pitää sitten kirjoittaa ylös.
Koska omat lähtökohtani tekstiin ja runouteen näyttävät eriävän esimerkiksi Cancerin ja obnoxionin mainiosta ja ihailtavan analyyttisestä tavasta, toisinaan joudun sisäiseen kamppailuun: "miksi tässä on tämänkaltaiset sanat? Eiväthän nämä tarkoita eksaktisti yhtikäs mitään!"
Tästä esimerkkinä seuraavanlainen runoelma:

Me istumme ulko-oven portailla
Sinä olet kaunis

Maryam - kabbalistin unelma
Mutta minä olen sinusta erossa
Ruokokorissa, kyynelkanavaa pitkin
Alas jokea,
Kuulen veden kohinan
lux ferre
Posts: 97
Joined: Sat Aug 27, 2016 7:25 pm

Re: Runoutta

Post by lux ferre »

Vielä yksi runo jonka kirjoitin haluan antaa jokaiselle omat mielipiteen ja miten tulkita runoja

Tyhjyys sydämmessä


Kuinka voisimme täyttää tämän mustan tyhjyyden sisällämme kuinka särkyneen peilin voi korjata taas ehjäksi emme saa vaipua syvän tyhjyyden pauloihin joka voi kovettaa sydämemme jos tähdet kohtaisivat taivaalta ja säteilisivät tässä kosmisessa maailmassa tunnetko sinä värähtelyt sisälläsi niinkuin minä tunnetko polttavat säteet mitkä polttavat sisälläsi kuka seisoo edessämme kuka poistaa tyhjyyden sydämmessä ja kärsimyksen emme voi luottaa vain pelastukseen näiden mustien planeettojen alla meidän täytyy kohdata se haluatko tietää tämän mysteerisen arkkityypin vai haluatko kohdata sydämmen tyhjyyden millä sanoilla nimitän tätä suurta planeetallista arkkityyppiä kohtaan hänet yhä uudestaan avatkoon hän jokaisen sisäisen valon loistakoon aurinko taivaalla pudotkoon tähtien lailla taivaalta oletko sinäkin löytänyt sisäisen virtauksen virta joka vie eteenpäin oletko löytänyt sisäisen sakramenttisi joka tuhansien kynttilöiden lailla syttyy sisällämme uudestaan vai johtaako tämä sisäiseen hulluuteen se on mysteeri jota jokainen meistä tutkii kun päivät kuluvat hänen valonsa pitää meidät yllämme hänelle on annettu monia nimiä aikojen saatoksissa herran sanat jotka kaikuvat mustan polun kulkijalle tämä arkkityyppi jota kutsun saatanaksi toivottavasti jokainen löytää hänen matkallaan kohti totuutta tässä maailmassa pudotkoon tähdet ja tehkää minut ehjäksi
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

Post by obnoxion »

Milsista runouden juhlaa!!!
Kiitos Cancer ja Lux Ferrre!

Lupaan palata pohtimaan molempien tekstekjä kunhan löydön aikaa. Voin kuitenkin jo nyt sanoa että positiivista palautetta on luvassa molemmille runoilijoille. (Sillä runoilijoita te olette.)

Nyt viimeistään meillä alkaa olla tässäkin ketju, jossa julkaistaan aidosti laadukasta, alkuperäistö kirjallisuutta ja kiinnostavaa tulkintaa.

Kiitos kaikilla jotka olette olleet mukana rakentamassa tätä ketjua, ja koko tätä yhteistä foorumiamme. Me olemme löytäneet keitaan suuresta aavikosta, jota ravitsee maanalainen lähde.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
lux ferre
Posts: 97
Joined: Sat Aug 27, 2016 7:25 pm

Re: Runoutta

Post by lux ferre »

Kiitos obnoxius kauniista ja kannustavista sanoista muutama tekstin laitan se punainen lanka jota pitää tutkia omassa sisäisessä työssä


Merkuriuksen rukous

Tähtien valossa paistaa Merkuriuksen tähti täydekseen ihmisen Merkuriuksen valo pimeyden loisteessa merkeissä tien kuoleman merkuriaana täydentää sisäisen liekin ihmisen virtakoon ikuisen tulen veri Merkuriuksen valossa tuoden tummutta tähtihymnissä ihmisten merkuriaana täydentää sisäisen liekin ihmisten ääni tummien tähtien kaikuun työssä alttarin kellon äänen kuuleen virtakoon ikuisen tulen veri Merkuriuksen työssäni
User avatar
Cancer
Posts: 258
Joined: Thu Dec 13, 2012 4:45 pm
Location: Helsinki

Re: Runoutta

Post by Cancer »

Kavi wrote: Fri Jan 31, 2020 6:19 pmMe istumme ulko-oven portailla
Sinä olet kaunis

Maryam - kabbalistin unelma
Mutta minä olen sinusta erossa
Ruokokorissa, kyynelkanavaa pitkin
Alas jokea,
Kuulen veden kohinan
Pidän tästä runosta kovasti. Wikipedian mukaan Maryam on arameankielinen kirjoitusasu nimelle, jonka jakavat useat Raamatun naiset, näiden joukossa neitsyt Maria ja Mooseksen sisar Miriam. Jälkimmäinen vaikuttaa runosi kontekstissa relevantimmalta ruokokori- ja jokimainintojen takia. Viittaus johtaa ajatukset yhtäältä syvään yhteenkuuluvuuteen, toisaalta peruuttamattomaan vieraantumiseen, syntymässä erotetuksi tulemiseen.

Ensimmäinen säe saattaa olla juuri niitä, joiden arvoa epäilet ei-eksaktiuden takia, mutta minusta se ikään kuin ankkuroi koko muuta runoa. Monesti on miellyttävää, kun runo ei ole puhdasta symbolikieltä vaan kytkeytyy konkreettisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Tässä puhuja aloittaa arkisesta, välittömästi ymmärrettävästä tilannekuvasta ja etenee nopeasti hyvin monitahoiseen symboliikkaan ja myytteihin. Ulottuvuudet täydentävät toisiaan: arkinen toteavuus olisi yksinään latteaa, mytologiaviittaukset ja omintakeiset kielikuvat taas mahdollisesti liian korkealentoisia.

Minua tulee varmasti vielä vainoamaan kuva, jossa puhuja kelluu orpolapsena ruokokorissa alas omaa kyynelkanavaansa. Olisi hienoa kuulla enemmän runosi taustasta, ja sitäkin hienompaa jos jakaisit vielä lisää runouttasi.
Tiden läker inga sår.
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

Post by obnoxion »

Kavi wrote: Fri Jan 31, 2020 6:19 pm Me istumme ulko-oven portailla
Sinä olet kaunis

Maryam - kabbalistin unelma
Mutta minä olen sinusta erossa
Ruokokorissa, kyynelkanavaa pitkin
Alas jokea,
Kuulen veden kohinan
Minulta jäi tämä runo huomaamatta aiemmin. Ehkä kun se oli viestin lopussa, jonka katsoin nopeasti vain kommentoivan aiempaa runoa, johon ajattelin palata,myöhemmin...

Tällainen hienovarainen Vanhan testamentin rikkauksien käsittely vetoo minuun erityisesti.

Itselleni tulee nykyisin Maryamista mieleen pre-rafaeliittinen käsite Mariasta erityisenä mielentilana. Palaan tähänkin paremmalla ajalla. Tahdoin vain nopeasti mainita jotain, kun nyt saattoi näyttää että ohitin tämän runon edellisessä viestissäni jostain oudosta syystä.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Runoutta

Post by Kavi »

Kiitoksia paljon kummallekin!
Aloittelevana ja kokemattomana kirjoittajana ei ole helppoa jakaa omaa runoutta, mutta pyrin jatkossa silloin tällöin jakamaan "valmiimpia" runoja ja kritiikkiäkin voi antaa. Runous ja taide ylipäätään on paikka, jossa koen voivani käyttää myyttis-uskonnollisia ilmaisuja vapaasti. Olisi hienoa tehdä oma "Laulujen laulu" tai Psalmit.
Cancer wrote: Sun Feb 02, 2020 1:47 am Ensimmäinen säe saattaa olla juuri niitä, joiden arvoa epäilet ei-eksaktiuden takia, mutta minusta se ikään kuin ankkuroi koko muuta runoa. Monesti on miellyttävää, kun runo ei ole puhdasta symbolikieltä vaan kytkeytyy konkreettisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Tässä puhuja aloittaa arkisesta, välittömästi ymmärrettävästä tilannekuvasta ja etenee nopeasti hyvin monitahoiseen symboliikkaan ja myytteihin. Ulottuvuudet täydentävät toisiaan: arkinen toteavuus olisi yksinään latteaa, mytologiaviittaukset ja omintakeiset kielikuvat taas mahdollisesti liian korkealentoisia.

Minua tulee varmasti vielä vainoamaan kuva, jossa puhuja kelluu orpolapsena ruokokorissa alas omaa kyynelkanavaansa. Olisi hienoa kuulla enemmän runosi taustasta, ja sitäkin hienompaa jos jakaisit vielä lisää runouttasi.
Runon taustalla saattanee olla tunnetila, jonka koin erästä rap-kappaletta kuunnellessa, jossa oli taustoissa käytetty myös konekiväärin tulitusta ja sattumoisin lausahdus: "Maryam missä olet?"
Runossa yritin kanavoida tietynlaista rukousta tai tunnustusta jumalallista feminiiniä kohtaan, mutta on siinä paljon muutakin jota en osaa käsitteellistää. Tekemättä mitään shakti- tai binah-tulkintoja, reilusti sanottuna taustalla on kyse omasta suhtautumisesta itseeni, muihin ja itse elämään.
Kontemploimalla esimerkiksi kumppanin kasvoja voi päätyä juurikin runouden myyttiseen maailmaan.

Pohdin myös sanan "Maryam" käyttämistä, sillä olisihan se äärimmäisen kiehtovaa rikkoa perinteistä raamatunkertomusta asettamalla Neitsyt Maria Miriamin paikalle vielä kun tietää Mooseksen ja Jeesuksen yhtymäkohdista (mm. kaikki poikalapset on tapettava). Pohdin kuitenkin, että Maryam on ambivalentimpi ilmaisu eikä ole siten sidottu vain yhteen näkökulmaan.

Haluan kuitenkin jättää lukijalle jonkinlaiset vapaudet tulkita tekstiä. Kenties jossakin tulkinnassa runon voi nähdä täysin eri suunnasta. Toivon myös ettei sössötykseni pilaa itse tekstejä.





obnoxion wrote: Sun Feb 02, 2020 12:12 pm Minulta jäi tämä runo huomaamatta aiemmin. Ehkä kun se oli viestin lopussa, jonka katsoin nopeasti vain kommentoivan aiempaa runoa, johon ajattelin palata,myöhemmin...

Tällainen hienovarainen Vanhan testamentin rikkauksien käsittely vetoo minuun erityisesti.

Itselleni tulee nykyisin Maryamista mieleen pre-rafaeliittinen käsite Mariasta erityisenä mielentilana. Palaan tähänkin paremmalla ajalla. Tahdoin vain nopeasti mainita jotain, kun nyt saattoi näyttää että ohitin tämän runon edellisessä viestissäni jostain oudosta syystä.
Tämähän ei haittaa. Odotan kommenttejasi myös Lux Ferren ja Cancerin runouteen!
Kyseinen käsite Mariasta mielentilana ei olekaan itselleni entuudestaan tuttu. Jään odottamaan tulkintaasi.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Runoutta

Post by Smaragd »

Riivatut vedet

Luolan hellan päällä lepää pyöreä kiviastia
liekit hätyyttelevät veden haltioita kielen päälle

luola syvenee perältä ja kiviseinät
rautain raskausarpea

ovat houkutelleet huoneen isännän
metallien salaisuuksien ääreen

mutta isäntä riippuu ylösalaisin luolan katosta
eikä vedenhaltiat puhu virvoittavia hänen vangitulla kielellään

korkeintaan polttavat reikiä suuhun
tai utuverhona kulkevat henkeä ahdistaen

peikkomuori väkevä kuin tuhat miestä
peittää astian rautakannella

paine ja kuumuus hirttää muorin
ja peikko huuhtoutuu sulavien rautajuovien mukana maan uumeniin

siellä muodoton uhka – Näkki
vartioi salaisuuksiaan.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Locked