Soturin tietä suurempi uhraus [elokuvat]

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3418
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Soturin tietä suurempi uhraus [elokuvat]

Postby Nefastos » Thu Jun 09, 2016 9:56 am

Seuraa pitempi anekdoottinen avaus sukupuoliarkkityypeistä elokuvissa, kulttuurissa ja/tai esoteriassa kiinnostuneille.

* * *

Minulla on yleensä aika vähän sanottavaa elokuvista. Silloin kun on mahdollisuus käyttää vapaa-aikaa puhtaasti rentoutumiseen, valitsen yleensä jonkin interaktiivisemman muodon. Nyt kuitenkin viime päivinä olen katsonut useita elokuvia, ja sattumalta niistä saa esitettyä vähän uuden tulokulman muutenkin keskustelussa olleeseen aiheeseen.

Kolme neljästä veljeskunnan viimeisimmistä blogiartikkeleista on käsitellyt sukupuoliarkkitypiikkaa - ensimmäinen viitteenomaisesti, myöhemmät selvästi siihen fokusoiden. Oma artikkelini aiheesta on myös tuloillaan piakkoin. Tässä keskustelussa haluaisin nostaa käsittelyyn erään puolen näistä samoista asioista.

Omissa kirjoituksissani olen puhunut paljon naisellisesta lähestymistavasta, ja nostanut sitä esiin monessa suhteessa ihanteellisena lähestymistapana nykyajalle. Samalla olen toistuvasti kritisoinut pyrkimystä "naisen miehistämiseen", siihen, että naisen emansipaation ihannekuvaksi otetaan miehisyyden useinkin varsin negatiivinen malli. Machoarvot sopivat mielestäni erittäin huonosti kummallekin sukupuolelle, joten niiden lisääminen sinnekin missä niitä ei aiemmin ole ollut on ei-toivottavaa.

Viime päivinä näkemäni elokuvat edustavat erilaisia lajityyppejä: toiminnallista disneilyä (Alice Through the Looking Glass, 2016), perus b-luokan kauhua kevyillä okkulttisilla höysteillä (As Above, So Below, 2014), sekä vähän taiteellisempaa kauhu-näkemystä (Herzogin Nosferatu, 1979). Sattumalta huomaan, että kaikissa näissä näkemissäni elokuvissa on erityisen vahva naispääosarooli. Miehet ovat megalomaanisia mielipuolia (Alice), hauraita puolinörttejä (As Above) tai pahoja, heikkoja ja sairaalloisen itsepäisiä (Nosferatu).

Miesten osuus ei nyt kuitenkaan kiinnosta minua; miehistä on tehty niin paljon elokuvia - jopa useita joissa miehisyyden merkkinä ei ole iso ase ja kyky käyttää sitä - että luovutan miehille mielelläni välillä statistisempia osia. Se, mikä minua tässä seuran naisarkkitypiikan spekulaatioiden suhteen kiinnostaa, on naisten aktiivisten roolien aktiivisuuden miehinen tai naisellinen ilmaisu, siis se pulmakohta, josta olen aiemmin puhunut yleensä ilman esimerkkejä. Sen vuoksi toivon, että tämä pitkä avaus sallitaan esimerkkinä.

1. Alice Through the Looking-Glass
Alicen näkemys aktiivisesta naisesta on melkein hirtehinen. Elokuva pyrkii esittämään pääosaroolinsa alleviivatun voimakkaana, aktiivisena naishahmona, mutta kompastuu silti - huomaten tai huomaamattaan - tekemään koko naisellisesta voimaantumisesta vain osoituksen halusta osoittaa oma voimansa poissaolevalle isähahmolle. Toisin sanoen, näennäinen emansipaatio tuleekin osoitukseksi täysin päinvastaisesta alistumisesta patriarkaaliselle voimalle. Tämä on kuitenkin aika vähän kiinnostavaa; merkityksekkäämpää on, että ympäriinsä miehisesti sankaroidessaan sankaritar tulee asettamaan koko universumin alttiiksi absoluuttiselle tuholle, tai oikeammin, ja mikä vielä pahempaa, absoluuttiselle inertialle. Tätä ei millään tavalla elokuvassa noteerata, joten moraalinen opetus - tai, jos niin haluamme sanoa, uudistava sukupuoliroolitus - jää haavoittavaksi ja perverssiksi. "Ole kuin miehet, sillä heidän tapansa toimia on ylivertainen; sinä ansaitset sen!" tuntuu jälleen olevan sanomana nuorille naisille.

2. As Above, So Below

Sama idea As Abovessa. Naispääosasta on tehty eräänlainen Indiana Jones -hahmo, akateeminen ja seikkailullinen hurjapää, jolla on niin fyysinen kuin älyllinenkin vastaus joka pulmaan. Yksin hän vetää seurueensa salatieteellisten katakombien läpi & tulee samalla saavuttaneeksi adeptin voimavarat sitä melkeinpä huomaamattaan. Koska, kuten lopussa todetaan, häntä kiinnosti alun perinkin vain "totuus". Paitsi, että ei todellakaan. Tässäkin elokuvassa, aivan kuten edellisessä, "vahva" naispääosa itse asiassa hysteerisesti pyrkii todistamaan itseään poissaolevalle (itsensä tappaneelle) isälle. Ja aivan samoin kuin em. elokuvan vastaava rooli, asettaa samalla kuolemanvaaraan - ja todellakin, useampaan hirvittävään kuolemaan - vastentahtoisina perässään raahaamia sivullisia. "Miehinen" voima & impulsiivisuus on jälleen toteutettu jopa vielä vauhkommin kuin miten miehet sitä yleensä toteuttavat. Eli jo pirun huonosti.

3. Nosferatu: Phantom der Nacht
Ehkei ole yllättävää, että lähemmäs korkeakulttuuria tuleva elokuva tulee esittäneeksi näistä kauneimman viestin. Elokuvan käytännössä ainoa tervejärkinen, kautta linjan vahva ja viisas (ja kyllä, myös hyvin kaunis) naispääosa Lucy ilmaisee samanaikaisesti miehisiä ja naisellisia hyveitä, mutta painottaen jälkimmäisiä tuolla ylivertaisella tavalla, jota tahdon nimittää "soturin tietä suuremmaksi uhraukseksi". Lucy on sekä intuitiivisesti että älyllisesti selvänäköinen, hän on suojeleva, uskollinen, rohkea, &c. Lucysta ei puutu ainoatakaan hyvettä, mutta se minkä varassa hän toimii ja on jatkuvasti aktiivinen on feminiininen, tässä maailmassa pääsääntöisesti huomiotta ja palkatta jäävä epäkiitollinen taistelu, nimittäin taistelu rakkauden ja itseuhrauksen kautta. Erityisen huomioitavaa ehkä on, että tämän esimerkin jälkeen jopa elokuvan tähän asti täysin voimaton & mehuton Von Helsing pystyy suorittamaan oman pikkuriikkisen osansa käyttäen vastaavaa uhrautuvaa metodia omalla miehisellä symboliikallaan esitettynä.

* * *

Sana on vapaa. Huomioita, esimerkkejä ja mielipiteitä voi esittää näistä elokuvista tai muista elokuvista. Tähän valikoituvat filmit nyt ihan sattumapohjalta sen mukaan, mitä juuri olin nähnyt.

Otsikon mukaista aihetta voi halutessaan pohtia myös muista tulokulmista.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Benemal
Frater
Posts: 723
Joined: Thu Feb 23, 2012 8:24 pm

Re: Soturin tietä suurempi uhraus [elokuvat]

Postby Benemal » Thu Jun 09, 2016 8:09 pm

Doomsday (Neill Marshall, 2008).

Tässä päähenkilö on kyllä aika kova jätkä, Max Rockatanskyn ja Snake Plisskenin hybriditytär (joihin hahmoihin ja heidän elokuviinsa perustuu), mutta minusta kuitenkin kaunis ja inhimillinen soturiuden ilmentymä elokuvassa. Eli poissa on se teennäisyys, mistä kirjoitit. Niin ja tiukka leffa kanssa.

Kahta manitsemaasi elokuvaa en aio katsoa. Nosferatu on mielestäni yliarvostettu, mutta onhan siinä Popol Vuhin soundtrack.

Löysinpä sattumalta tänään kirppiseltä Alice in Wonderland tv-version vuodelta 1999. Vaikka se olisi huono, on se silloinkin parempi, kuin Burtonin jätös.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3418
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Soturin tietä suurempi uhraus [elokuvat]

Postby Nefastos » Fri Jun 10, 2016 12:13 pm

Benemal wrote:Nosferatu on mielestäni yliarvostettu, mutta onhan siinä Popol Vuhin soundtrack.


Mukava kuulla, että se on arvostettu. Itse en ollut kuullut ylistelyjä ennen elokuvan katsomista, ja tuollainen neitseellinen mielentila ilman odotuksia on yleensä se paras lähtökohta päästä sisään minkä tahansa taideteoksen tunnelmaan.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Benemal
Frater
Posts: 723
Joined: Thu Feb 23, 2012 8:24 pm

Re: Soturin tietä suurempi uhraus [elokuvat]

Postby Benemal » Fri Jun 10, 2016 6:01 pm

Niinpä. Itsehän tiesin sen olevan kulttiklassikko, ennen katsomista. Hankala kokonaan unohtaa sellainen, leffaa katsoessa. Joskus se kyllä voi olla hyvä tietää. Varsinkin, jos leffa on erityisen puuduttava, niin tietää odottaa jotain "palkintoa".
obnoxion
Sodalis
Posts: 1737
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Soturin tietä suurempi uhraus [elokuvat]

Postby obnoxion » Wed Jun 29, 2016 8:03 am

En ole nähnyt yhtäkään mainituista elokuvista, mutta naissankarin esimerkki, kuten sen kuvailit, puhuttelee minua syvästi.

Minulla ei ole mielessäni mitään kovin syvällistä esimerkkiä televisiosta, eikä toisaalta mitään lisättävää esimerkkiisi. Halusin silti pukea ihastukseni sanoiksi.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Abhavani
Frater
Posts: 297
Joined: Thu Feb 12, 2015 2:11 pm

Re: Soturin tietä suurempi uhraus [elokuvat]

Postby Abhavani » Thu Jul 28, 2016 7:47 pm

Hienoista naisroolihahmoista tulee mieleen ensimmäisenä Fanny & Alexanderin isoäiti. Hän on inhimillinen, lämmin, rauhallinen ja äärimmäisen viisas hahmo elokuvassa. Hän ei ole juonikuvioiden keskipisteessä juurikaan, mutta jollain tavalla hänen ympärilleen kaikki nivoutuu. Hän on tavallaan etäinen, sillä viihtyy ja viettää aikaansa (etenkin F&A:n äidin jäätyä leskeksi ja lähdettyään kokeilemaan uusioperhe-elämää) yksikseen, surren poikansa menetystä. Hänen luokseen jokainen hakeutuu hädän hetkellä, ja hän myös osaa jokaista lohduttaa joka lohdutusta kaipaa. Suurperhe rakoilee ja hajoilee tarinan aikana, mutta kokoontuu lopuksi jälleen isoäidin ympärille. Hänestä on kaikki synnytetty, ja häneen kaikki jälleen palaa.

Voisipa hyvinkin olla kaikkien aikojen suosikkielokuvani, kunhnan kyseessä on se TV-sarjana esitetty pidempi versio. Ingmar Bergmanin elokuvissa useinkin on muuten hienot hahmot, ja etenkin naishahmot.
User avatar
RaktaZoci
Posts: 1429
Joined: Tue Feb 05, 2013 11:32 pm
Location: Salo

Re: Soturin tietä suurempi uhraus [elokuvat]

Postby RaktaZoci » Tue Aug 02, 2016 5:44 pm

En osaa ehkä itse tehdä yhtä syvällistä analyysiä kuin Nefastos yllä, mutta sanon kuitenkin muutaman sanan aiheesta: Tuo As above, so below ei mielestäni ollut mitenkään kovin hyvä elokuva. Muistan hämärästi sen katsoneeni, mutta yleinen muistikuva tuntuisi olevan, että se oli lähinnä melko tyypillinen uudemman tuotannon kauhuleffa, jolle tyypillistä on ennalta-arvattavuus sekä laimea loppu. Näkisin sen ehkä vetoavan henkilöihin, jotka eivät ehkä halua katsoa kauhua, mutta heidät on pakotettu jostakin syystä niin tekemään. En ollut vaikuttunut. Muistan kuitenkin hämärästi siinä olleen naishahmon pääosassa. En ehkä jostain syystä ymmärtänyt elokuvassa piilossa olevaa symboliikkaa.

Kuitenkin, eräs mieleeni JÄÄNYT naispääosa oli vanhan kauhuklassikon, Evil Deadin, päähenkilö, josta oli uudessa versiossa tehty naispuolinen. Kaikki jotka tuntevat Bruce Campbellin alkuperäisen suorituksen ymmärtävät, että ko. roolia on hyvin vaikea peitota. Olinkin syystä skeptinen tämän uuden version suhteen. Lopputulos oli kuitenkin onnistunut ja naishahmo yllätti niin itsensä kuin katsojankin vahvuudellaan elokuvan lopussa. Itse olin kovin positiivisesti yllättynyt, suosittelen katsomaan..
die Eule der Minerva beginnt erst mit der einbrechenden Dämmerung ihren Flug.
-Hegel

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest