Elokuvat ja okkultismi

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
Avatar
Ave
Viestit: 24
Liittynyt: Ke Syys 19, 2018 6:15 pm
Paikkakunta: Hämeenlinna/ Tampere

Re: Elokuvat ja okkultismi

ViestiKirjoittaja Ave » Ma Marras 12, 2018 10:52 pm

Erittäin mielenkiintoinen viesti, Smaragd. Olet rohkea, todella. Olen ehkä ostamassa vanhaa taloa itselleni, päässä ovat pyörineet paljon paikkojen henkeen liittyvät pohdinnat. Ja juuri oma suhtautumiseni kaikkeen tuntemattomuudessaan kauheaan, oli kyseessä sitten alitajuntani materiaali tai juuri "nälkäiset henget" (enkä aloita tässä metafyysistä pohdintaa näiden suhteesta). Olen edelleen miettinyt millä varustaisin itseni näitä kohtaamaan, mutta pidempi pohdinta tästä menee OT:ksi.
If you want to reborn, let yourself die.


https://matkamerenpohjaan.blogspot.com/
Avatar
pseustes
Viestit: 15
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 4:29 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Elokuvat ja okkultismi

ViestiKirjoittaja pseustes » To Maalis 07, 2019 11:02 pm

Suosikkielokuviani viime vuosilta:
  1. The Possession of Michael King (2014), parempia tarjolla olevia riivausaiheisia elokuvia found footage -tyyliin toteutettuna
  2. The Blackcoat's Daughter (2015) (liikenteessä myös nimellä February), Anthony Perkinsin pojan Oz Perkinsin tunnelmaltaan hyvin omaperäinen riivausaiheinen elokuva
  3. The VVitch (2015), 1600-luvun Uuden-Englannin puritaaniyhteisöön sijoituva tarina noituudesta, jonka tekijät selvästi ovat perehtyneet paitsi ajankuvaan myös tuon ajan noitahysterian taustalla olevaan kansanperinteeseen
  4. A Dark Song (2016), Abramelin loitsukirjasta inspiraationsa saanut kertomus naisesta, joka hakee mustan magian keinoin hyvitystä kokemalleen vääryydelle. Huolimatta tietyistä epätarkkuuksista Abramelin rituaalin kuvauksessa, elokuva on oikein tyylikkäästi toteutettu
  5. Hostage to the Devil (2016), dokumentti kiistanalaisen manaajan Malachi Martinin elämästä
  6. Pyewacket (2017), mustasta magiasta kiinnostunut tyttö suutuksissaan manaa esiin demonin tappamaan äitinsä, mutta tulee sitten katumapäälle
  7. The Devil and Father Amorth (2017), Manaajan (1973) ohjaaja William Friedkin saa ainutlaatuisen tilaisuuden kuvata legendaarisen italialaisen manaajan isä Gabriele Amorthin suorittamassa manausrituaalia
  8. Hereditary (2018), mielestäni hieman yliarvostettu kauhupläjäys, mutta koska sillä kaikesta sekavuudestaan huolimatta on tietynlainen yhteys klassisiin demonologisiin traditioihin, niin voihan sitä suositellakin
"..ὅτι ψεύστης ἐστὶν καὶ ὁ πατὴρ αὐτοῦ."
Avatar
Kenazis
Frater
Viestit: 697
Liittynyt: Su Syys 12, 2010 7:57 pm
Paikkakunta: Satakunta - Limbo

Re: Elokuvat ja okkultismi

ViestiKirjoittaja Kenazis » Pe Maalis 08, 2019 9:11 am

Kiitos listasta pseustes. En montaa ole tuosta nähnyt (vielä). Itselle yllättävät viimeaikaiset on olleet Aronofskyn "Mother" ja sellainen elokuva kuin Errementari - Blacksmith and the Devil.
"In darkness let me dwell, The ground shall sorrow be..."
obnoxion
Sodalis
Viestit: 1024
Liittynyt: Ti Touko 25, 2010 7:59 pm

Re: Elokuvat ja okkultismi

ViestiKirjoittaja obnoxion » Pe Maalis 08, 2019 9:28 am

pseustes kirjoitti:
To Maalis 07, 2019 11:02 pm
Hereditary (2018),
Kenazis kirjoitti:
Pe Maalis 08, 2019 9:11 am
Errementari - Blacksmith and the Devil.
Minä pidin näistä molemmista.

Sen sijaan että etsisin elokuvia joissa aihe on okkultistinen, kiinnostaa minua enemmän elokuva sisäisesti täydellisten kuvien sarjana. Mestarillista on kun nämä kuvat voidaan palmikoida yhteen ilmeisen eheällä tarinalla.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Avatar
pseustes
Viestit: 15
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 4:29 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Elokuvat ja okkultismi

ViestiKirjoittaja pseustes » Pe Maalis 08, 2019 6:16 pm

obnoxion kirjoitti:
Pe Maalis 08, 2019 9:28 am
Sen sijaan että etsisin elokuvia joissa aihe on okkultistinen, kiinnostaa minua enemmän elokuva sisäisesti täydellisten kuvien sarjana. Mestarillista on kun nämä kuvat voidaan palmikoida yhteen ilmeisen eheällä tarinalla.
Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Elokuvien suurkuluttajana lempielokuvieni lista on sisältää hyvin erilaisia elokuvia ja tuo lista toki muuttuu lähes joka kerta, kun sellaisen syystä tai toisesta tulen laatineeksi.

Jos nyt jätetään okkultismista sinänsä hierominen sikseen, niin haluan avautua sen verran - en näköjään voi itselleni mitään - että kauhuelokuvilla on erityinen sija sydämessäni. Kauhu tunteena pistää minut kohtaaman itsessäni jotain sellaista, mihin juuri mikään muu tunne ei kykene. Yksi hyvä tapa kuvata tuota jotain on kirjailija H. P. Lovecraftin nimeen liitetty Cosmicism.

Teistisen satanismin näkökulmasta asiaa voisi avata vaikka siten, että vaikka pitäisin - kuten pidänkin - itseäni saatananpalvojana ja siis tavallaan haen Saatanasta itselleni esikuvaa tai peräti jonkinlaista hengenheimolaista, niin Saatana ei minua tarvitse mihinkään: ei ihailijana, ei palvojana, ei yhtään minään. Ja tämä ainakin itsessäni saa aikaan tiettyjä ei niin miellyttäviä väristyksiä, mutta silti haluan noita väristyksiä oppia tuntemaan vaikkapa elokuvan keinoin.

Samaa voisi tietysti sanoa deismistä tai mistä tahansa välinpitämätöntä maailmankaikkeutta saarnaavasta opista.

Suurin osa toki kauhuelokuviksi luokiteltavista tekeleistä on kuraa, mutta ei genre mitenkään huonossa hapessa mielestäni ole.

No joo...näkemiin karkaava moponi.
"..ὅτι ψεύστης ἐστὶν καὶ ὁ πατὴρ αὐτοῦ."
obnoxion
Sodalis
Viestit: 1024
Liittynyt: Ti Touko 25, 2010 7:59 pm

Re: Elokuvat ja okkultismi

ViestiKirjoittaja obnoxion » Pe Maalis 08, 2019 6:55 pm

pseustes kirjoitti:
Pe Maalis 08, 2019 6:16 pm
kauhuelokuvilla on erityinen sija sydämessäni. Kauhu tunteena pistää minut kohtaaman itsessäni jotain sellaista, mihin juuri mikään muu tunne ei kykene. Yksi hyvä tapa kuvata tuota jotain on kirjailija H. P. Lovecraftin nimeen liitetty Cosmicism.
Aivan samoin! Ja suotta ei H.P. Lovecraftista sanota että hän oli kauhun Kopernikus.

Olen itse käyttänyt paljon aikaa etsiessäni jonkinlaista puhdasta, silkkaa kauhua. Siis sellaista joka voidaan välittää ilman ilmiselviä aineksia - ilman väkivaltaa, ilman säikyttelyä, ilman halpaa mainpulaatiota. Olen löytänyt sitä esimerkiksi Hammershoin maalauksista - siis maalauksista joissa ei ole päällisin puolin muuta kuin mitä arkisin, yksityisin hetki. Minusta tuntuu että ne kuljettavat minut aivan sinne sieluni rajalle missä sanoinkuvailtava muuntuu sanoinkuvailemattomaksi. Tällaista tehoa on myös H.P. Lovecraftin novellissa Unet noitatalossa, jossa se syntyy ullakkohuoneen seinän kulman poikkeavuudesta. Olen paljolti yhtä mieltä Jungin kanssa siinä, kuinka kummitustarinat ova ihmiskunnan syvintä perintöä.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Avatar
pseustes
Viestit: 15
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 4:29 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Elokuvat ja okkultismi

ViestiKirjoittaja pseustes » Pe Maalis 08, 2019 8:34 pm

obnoxion kirjoitti:
Pe Maalis 08, 2019 6:55 pm
Olen itse käyttänyt paljon aikaa etsiessäni jonkinlaista puhdasta, silkkaa kauhua. Siis sellaista joka voidaan välittää ilman ilmiselviä aineksia - ilman väkivaltaa, ilman säikyttelyä, ilman halpaa mainpulaatiota.
Tämä menee jo kovasti ohi tämän keskustelusäikeen ulkopuolelle, mutta kysyn: todellako? Eikö sinulla koskaan ole ollut sellaisia painajaisia ilman jonkin taideteoksen inspirointia tai selvästi tunnistettavissa olevan traumaattisen kokemuksen vaikutusta, joissa koet minuutesi hajoavan tyhjyyteen? Eräs tuntemani psykologi kutsui näitä unia annihilaatiokokemuksiksi. Minulla on ollut niitä elämäni varrella useampiakin ja pidän niitä mittapuuna kaikelle sille, mitä sanalla 'kauhu' ymmärrän.

Sikäli seuraan ajatteluasi, että olen valvetilassa ollut hyvinkin kiinnostunut sellaisesta taiteesta - kuten elokuvista - joka edes likimääräisesti tuottaa vastaavanlaisia kokemuksia. Motiivina tälle kiinnostukselle on tietysti halu saada jonkinlainen ote ja ymmärrys näistä kokemuksista.

Taiteen lisäksi olen käyttänyt zen-buddhalaista mietiskelyä eli zazenia yhtenä työkaluna näiden kokemusten...no, kokemisena valvetilassa. Siihen kuulemma liittyy omat vaaransa, mutta olen jättänyt nämä varoitukset omaan arvoonsa.
"..ὅτι ψεύστης ἐστὶν καὶ ὁ πατὴρ αὐτοῦ."
Avatar
Smaragd
Frater
Viestit: 166
Liittynyt: To Tammi 09, 2014 5:27 am
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Elokuvat ja okkultismi

ViestiKirjoittaja Smaragd » Pe Maalis 08, 2019 8:45 pm

obnoxion kirjoitti:
Pe Maalis 08, 2019 6:55 pm
Olen itse käyttänyt paljon aikaa etsiessäni jonkinlaista puhdasta, silkkaa kauhua. Siis sellaista joka voidaan välittää ilman ilmiselviä aineksia - ilman väkivaltaa, ilman säikyttelyä, ilman halpaa mainpulaatiota. Olen löytänyt sitä esimerkiksi Hammershoin maalauksista - siis maalauksista joissa ei ole päällisin puolin muuta kuin mitä arkisin, yksityisin hetki.
Tässä se on. Löysin tämän jo lapsena. Edelleen silloin tällöin, kuin puun takaa, huomaan kuinka huone jähmettyisi paikalleen ja jotain mustaa rikkinäistä ja terävää vyöryy sen läpi. Saturnukseksi olen sen joskus tulkinnut ja aiemmin kun sanastoni oli karkeampaa tulkitsin sen hetkelliseksi psykoosiksi.
Twin Peaksin kolmannella kaudella kun ruumiilliset räpsähtelevät terävästi välitiloihin välittyy esteettisesti jotain samaa kuin tuosta mustasta paikalleen jähmettyneestä mutta silti vyöryävästä massasta.
obnoxion
Sodalis
Viestit: 1024
Liittynyt: Ti Touko 25, 2010 7:59 pm

Re: Elokuvat ja okkultismi

ViestiKirjoittaja obnoxion » Pe Maalis 08, 2019 9:14 pm

pseustes kirjoitti:
Pe Maalis 08, 2019 8:34 pm
Tämä menee jo kovasti ohi tämän keskustelusäikeen ulkopuolelle, mutta kysyn: todellako? Eikö sinulla koskaan ole ollut sellaisia painajaisia ilman jonkin taideteoksen inspirointia tai selvästi tunnistettavissa olevan traumaattisen kokemuksen vaikutusta, joissa koet minuutesi hajoavan tyhjyyteen?
Minun olisi ollut hyvä kirjoitta tarkemmin - siis etsiä vastaavuuksia ja tapoja ilmaista tai käsitellä. Ja juuri esimerkiksi elokuvataiteesta. Sille ei ole mitään selkeäreunaista muotokieltä, vaan sille on ominaista itsevalaiseva alkuperäisyys ja suvereeni sisäsyntyisyys. Sen tunnistaa kun sen näkee juuri siitä syystä, että sen on omistanut jo lapsena painajaisissaan; niissä ihmeellisissä painajaisissa jotka Jumala on viisaudessaan antanut meidän lapsina nähdä.
Smaragd kirjoitti:
Pe Maalis 08, 2019 8:45 pm
Twin Peaksin kolmannella kaudella kun ruumiilliset räpsähtelevät terävästi välitiloihin välittyy esteettisesti jotain samaa kuin tuosta mustasta paikalleen jähmettyneestä mutta silti vyöryävästä massasta.
Minä uskon jakavani tämän kokemuksen täydellisesti, ja se saa minut tuntemaan itseni vähemmän yksinäiseksi. Ja uskallan sanoa että nyt - vaikka puhummekin sarjasta - olemme lähellä aiheemme ytimiä.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija