Elokuvat ja okkultismi

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
Kenazis
Posts: 811
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Elokuvat ja okkultismi

Post by Kenazis »

Benemal wrote:Onhan saman ohjaajan klassikko Rosemary's Baby tuttu? Kyseisen leffan aikoihin Polanskin vaimo Sharon Tate, joutui Mansonin jengin murhaamaksi.
Itse olen Polanskilta varmaan kaikki elokuvat nähnyt (ainakin kertaalleen) ja elin 2000-luvun alussa, jossain hyvin kummallisessa maailmassa, jossa omani ja tuo kyseinen 1969- luvun tapahtuma sekoittuivat mielenkiintoisella tavalla. Voisin jälkikäteen jopa sanoa, että olin pakkomielteinen Tate-Labianca-murhiin perehtymisessä...oi noita muistoja.
"We live for the woods and the moon and the night"
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Elokuvat ja okkultismi

Post by obnoxion »

Onko kukaan tullut katsoneeksi puolalaista elokuvaa "Daas"?

Elokuvaan liittyy keskeisesti kiistanalainen juutalaisen mystiikan messiaaninen suuntaus frankismi, joka on jatkumoa 1600-luvun sabatealaisuudesta. Suuntausta voisi luonnehtia jokseenkin vasenkätiseksi. Elokuvassa esiintyy historiallinen Jacob Frankin hahmo, ja ilmeisesti elokuvan nimi Daas (sama termi kuin kabbalasta tutumpi Da'ath) kuuluu frankismin keskeiseen käsitteistöön. Olisin kiinnostunut paitsi katselukokemuksista, myös siitä josko tätä olisi jostain saatavilla.

Tässä traileri:
https://www.youtube.com/watch?v=h2WzdHyhYac
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
E.Velestie
Posts: 40
Joined: Thu Feb 18, 2016 9:12 am

Re: Elokuvat ja okkultismi

Post by E.Velestie »

obnoxion wrote:Onko kukaan tullut katsoneeksi puolalaista elokuvaa "Daas"?

Elokuvaan liittyy keskeisesti kiistanalainen juutalaisen mystiikan messiaaninen suuntaus frankismi, joka on jatkumoa 1600-luvun sabatealaisuudesta. Suuntausta voisi luonnehtia jokseenkin vasenkätiseksi. Elokuvassa esiintyy historiallinen Jacob Frankin hahmo, ja ilmeisesti elokuvan nimi Daas (sama termi kuin kabbalasta tutumpi Da'ath) kuuluu frankismin keskeiseen käsitteistöön. Olisin kiinnostunut paitsi katselukokemuksista, myös siitä josko tätä olisi jostain saatavilla.

Tässä traileri:
https://www.youtube.com/watch?v=h2WzdHyhYac
Valitettavasti ei ole tullut katsottua, mutta ilmeisesti kyseessä tämä? Ebaysta löytyisi.
http://www.ebay.com/itm/Daas-DVD-2011-A ... QF6Dnnmzyw
☩ Ho Ophis Ho Archaios ☩
User avatar
RaktaZoci
Posts: 307
Joined: Tue Feb 05, 2013 10:32 pm
Location: Salo

Re: Elokuvat ja okkultismi

Post by RaktaZoci »

Satuin sattumalta eilen törmäämään elokuvaan nimeltä "The knight of Cups". En tiennyt siitä entuudestaan mitään, mutta Tarot-viittaus nimessä sai huomioni. Kun tutustuin asiaan tarkemmin huomasin siinä esiintyvät Christian Balen sekä Natalie Portmanin ja Cate Blanchettin. Kiinnostukseni heräsi.

Takakannen perusteella juoni ei vaikuttanut kummoiseltakaan. Sisältö paljastui kuitenkin erilaiseksi. Elokuvan tunnelma oli hyvin taiteellinen, ajattelinkin suoralta kädeltä, että ohjaaja on varmasti von Trier, Cronenberg tms. Näin ei kuitenkaan ollut. Palaan ohjaajaan hetken kuluttua.. Elokuvassa päähenkilö (Bale) vaeltaa kuin tuuliajolla ja ensimmäinen miljöö onkin erämaa. Elokuva käy läpi teemoja, joista ensimmäinen on "The Moon", seuraava "The Hanged Man" jne. You get the picture. Tietysti tajusin tämän symboliikan jo nimen perusteella, mutta olin yllättynyt miten paljon sitä elokuvassa esiintyi. Koko matkan voisi ehkä jopa nähdä Narrin (The Fool) matkana tiellään. Elokuvassa oli myös paljon muita viittauksia, kuten nainen tekemässä jotakin rituaalia (mahdollisesti LPRP), tunnistin ainakin sign of Horuksen. Päähenkilö tapaa matkallaan monia naisia ja seurustelee heidän kanssaan eri tavoin. Ajattelin, että ehkä nämä naiset saattaisivatkin edustaa yhden ja saman henkilön eri puolia..

Ohjaajasta: Kyseessä oli herrasmies nimeltä Terrence Malick. Nimi kalskahti minullekin oudolta, mutta pienen googlaamisen jälkeen tajusin nähneeni hänen aiemman elokuvansa "The tree of life", jossa on mm. Brad Pitt. Se ei ehkä ollut mikään uskomattoman hyvä, koska muistan sen vain hämärästi. Nyt kuitenkin mielenkiintoni kasvoi tätä herraa kohtaan. Hänen filmografiastaan ei löytynyt mitään muuta, joka olisi ollut minulle entuudestaan tuttu. Täytyy kuitenkin olla jokin syy, miksi hän tekisi tällaisen elokuvan.

Suurelle yleisölle tämä on varmasti suuri kysymysmerkki. Balen suhteen tavalliset katsojat odottavat varmasti jotakin Dark Knightin tyylistä toimintarainaa, mutta saavatkin tällaisen symbolisen taidepläjäyksen. Toivon kuitenkin sen saavan edes jonkun ajattelemaan, heijasteleehan se nyky-yhteiskunnan tietynlaista onttoutta päähenkilön kokemusten sekä myös kolkkojen kaupunkimaisemiensa avulla.
die Eule der Minerva beginnt erst mit der einbrechenden Dämmerung ihren Flug.
-Hegel
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Elokuvat ja okkultismi

Post by Kavi »

RaktaZoci wrote:Satuin sattumalta eilen törmäämään elokuvaan nimeltä "The knight of Cups". En tiennyt siitä entuudestaan mitään, mutta Tarot-viittaus nimessä sai huomioni. Kun tutustuin asiaan tarkemmin huomasin siinä esiintyvät Christian Balen sekä Natalie Portmanin ja Cate Blanchettin. Kiinnostukseni heräsi.
Katsoin samaisen elokuvan vastikään vaikka pitkään olisi pitänyt tämä jo katsoa aikaa sitten. :D
Päähenkilö tapaa matkallaan monia naisia ja seurustelee heidän kanssaan eri tavoin. Ajattelin, että ehkä nämä naiset saattaisivatkin edustaa yhden ja saman henkilön eri puolia..
Samantapaista ajattelin itsekin. Myös erinäisissä ja monissa huoneistoissa hengailu toi mieleen sanan "tila". Paikat tuovat mukanaan erilaisia hetkiä tai elämän vaiheita. Välillä käytiin huoneissa jossa oltiin oltu jo aikaisemmin.
Täytyy kuitenkin olla jokin syy, miksi hän tekisi tällaisen elokuvan.
Pohdiskelin, että kyseessä täytyy olla herran panos luovalle työlle ja kenties tarkoitettu itselleen ja muille luovan alan ihmisille. Ainakin itseeni resonoi koko elokuvan kestävä päämäärättömyys, ajoittaiset vesi-kohtaukset ja sitten lopussa tsemppaus nousta ylös ja jatkaa matkaa.
Myös isän hahmo antoi paljon lohtua, repliikki joka menee suurinpiirteen näin: "Olet pärjännyt hyvin, isääsi paremmin. Niin sen kuuluukin mennä".
Suurelle yleisölle tämä on varmasti suuri kysymysmerkki. Balen suhteen tavalliset katsojat odottavat varmasti jotakin Dark Knightin tyylistä toimintarainaa, mutta saavatkin tällaisen symbolisen taidepläjäyksen. Toivon kuitenkin sen saavan edes jonkun ajattelemaan, heijasteleehan se nyky-yhteiskunnan tietynlaista onttoutta päähenkilön kokemusten sekä myös kolkkojen kaupunkimaisemiensa avulla.
Uskon ja toivon, että jokainen jolla on kärsivällisyyttä löytää tuosta elokuvasta itselleen jotakin tulokulmaa ja josta voisi olla apua myös omaan elämään.
Numinous
Posts: 38
Joined: Sun Dec 18, 2016 8:01 pm

Re: Elokuvat ja okkultismi

Post by Numinous »

Zetekh wrote: - DARREN ARONOFSKY (ohjaaja, käsikirjoittaja)
Vähän modernimpi ohjaaja, joka on varmaan tuttu monille leffoistaan "Unelmien sielunmessu" ja "Black Swan", joissa niissäkin on omat uloittuvuutensa, mutta okkultismista puhuttaessa nostaisin kuitenkin jalustalle hänen debyyttityönsä "Pi (1999)", mikä on kunnon Jnana-jooga teemainen kertomus matematiikkanerosta, kaaoksesta, jumalasta, numerologiasta, sekä myös hänen myöhemmän leffansa "The Fountain" (2006) joka käsittelee paikoittain surrealistisesti kuolemaa, jälleensyntymistä ja ikuista elämää rikkoen perinteistä elokuvakerrontaa myöskin kunniakkaasti.
Tulipa vihdoin katsottua Aronosfkyn Nooa (2014), jota ei vielä avausviestin kirjoittamisen aikaan ollut olemassa. Elokuva herätti paljon ristiriitoja tuoreeltaan. Imdb:stä on hauska lukea arvosteluja, joissa puolessa ateistit ovat närkästyneet siitä, että heille pakkosyötetään jotain Raamattu-paskaa ja toisessa puolessa taas kristityt ovat närkästyneet siitä, että elokuvalla ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa. Ja alunperin oli se joukko kristittyjä, jotka olivat aivan fiiliksissään siitä, että Raamatun jumalallista totuuksista tehdään ison rahan hollywood dramatisointeja ja halusivat pitää tästä käsityksestään kiinni, oli elokuvan sisältö mikä hyvänsä.

No, itse kuulun siihen pieneen prosenttiin, jolle elokuva todella pärähti, siihen joukkoon, jolle Raamatun symboliikka on hyvin tuttua kuin myös elokuvassa esitetyt kipuilut ja joka on aika kyllästynyt siihen fundamentalistiseen tulkintaa, joka pyrkii selittämään kaikki parhain päin. Tässä elokuvassa ei nimittäin selitellä. Luoja on hiljaa. Nooa joutuu päättämään seuraako sisäistä ääntään vai ulkoista kuuliaisuuden vaatimusta. Väittäisin tämän olevan jokaisen fundamentalistin perimmäinen kipuilu. Onko Jumala se, joka vaatii ehdotonta kuuliaisuutta vastoin järkeä ja tunnetta, vai onko tosi jumaluus jossain intuitiivisen mielen ja inhimillisen empatian tavoitettavissa?

Hauskasti elokuvan teemat limittyvät paraikaa lukemaani Amin Maaloufin profeetta Manin elämästä kertovan Valon puutarhat romaanin teemoihin. Manin ja manikealaisuuden yksi keskeisimmistä ajatuksista on, että Jumala ei voi olla sekä valkeuden että pimeyden Herra, vaan näiden kahden prinsiipin välillä on jatkuva taistelu.

Aronofskyn Nooaa on sanottu gnostilaiseksi ja minusta se on sitä mitä suurimmassa määrin, vaikka tulkinta on jossain määrin kiistanalainen. Elokuvassa ei kuitenkaan ole minusta ollenkaan itsestäänselvää se, kuka on protagonisti ja kuka antagonisti. Itse ainakin identifioiduin moniin "pahiksena" kuvatun Tubal-Cainin ajatuksiin. Hänen keskeisin pointtinsa oli se, että koska Luoja on luonut ihmisen kuvakseen, ihmisen tehtävä on tehdä sitä, mitä Luojakin tekee, pitäen sisällään sekä luomisen että tuhoamisen. Loppuviimeksi elokuvan sanoma lieni se, että ihmisen pitää olla parempi kuin Luoja ja tehdä jalompia tekoja kuin hän, mikä on täysin gnostilainen ajatus, mutta elokuva tarjosi aineksia myös tietynlaisen käänteisgnostilaisen ajattelun legitimointiin, minkä jossain määrin koen itselleni läheiseksi. Tubal-Cainin motiivit elokuvassa ovat hyvin inhimilliset ja ymmärrettävät: koska ihminen on sitä mitä hän on, on ihmisen tehtävä myös toteuttaa omaa luontoaan, eikä pyrkiä siitä pois. Loppuviimeksi katsoja jää (ainakin minunkaltaiseni) miettimään, ketkä kaikki olivat omalla tavallaan oikeassa elokuvassa. Lopulta on vain valittava polku, jota seurata, eikä ole ollenkaan yksiselitteistä, mikä sen pitäisi olla.
User avatar
RaktaZoci
Posts: 307
Joined: Tue Feb 05, 2013 10:32 pm
Location: Salo

Re: Elokuvat ja okkultismi

Post by RaktaZoci »

Katselin eilen uuden filmatisoinnin elokuvasta GHOST IN THE SHELL. Alkuperäinen tarina on julkaistu manga-sarjakuvana ja vuonna -95 julkaistu elokuva on anime-elokuva. Tarina herätti minussa paljon filosofisia kysymyksiä. Koitin kaivella filosofia-alaotsikon alla olevia topicceja, mutten ainakaan suoralta kädeltä löytänyt dualismiin ja ihmisyyden olemukseen liittyvää keskustelua, vaikka näistä asioista on varmasti paljon puhuttu muissa keskusteluissa. Kirjoitan nyt kuitenkin tämän elokuvat-aiheen alle ja mikäli keskustelu äityy filosofisemmaksi, voinee sen siirtää omaksi topicikseen.

Tiivistetty synapsis elokuvasta: Luodaan uudenlainen "hybridi", jossa ihmisaivot siirretään kokonaan kyberneettiseen kehoon. Elokuvassa herää kysymyksiä siitä, mikä määrittää ihmisyyden? Sijaitseeko ihmisen itse jotenkin fyysisesti aivoissa ja jos ne siirrettäisiin toiseen kehoon, siirtyisikö persoona mukana? Käsittääkseni teosofisesta näkökulmasta näin ei ole, so. koko ruumis määrittää yksilön tietyssä mielessä karmisen tuomion mukaan, joka kohdistuu jokaiseen ruumiissa sijaitsevaan atomiin. Olenko oikeassa?

Toisaalta, elokuva herättää myös klassisen filosofisen pohdinnan eloon, jonka mm. Descartes esitti. Sen mukaan mieli (sielu) ja ruumis ovat toisistaan erillisiä ja on pohdittava niiden mahdollisuuksia vaikuttaa toisiinsa. Tätä vaikutustahan käsittääkseni D. ei oikein osannut järkevästi selittää, mutta oli silti sitä mieltä, että nämä kaksi komponenttia ovat perustavanlaatuisesti toisistaan erillisiä. Hän esitti, että voisi olla mahdollista, että jokin hyvin ovela demoni huijaa minua uskomaan ympäröivän maailman todellisuuteen, mutta kaikki se on loppujen lopulta illuusioita. D. tuli kuuluisassa oivalluksessaan vakuuttuneeksi, että ajattelu on ainoa kyseenalaistamaton akti, joten on oltava olemassa jokin joka ajattelee, so. mieli. Ruumis taas voi olla olematta olemassa tai sen olemassaoloa on vaikea todistaa.

Tämä johtaa ajatukseni 2000-luvun filmatisoituihin versioihin tästä kuvauksesta, joista varmasti tunnetuin on Matrix. Elokuvassa esitetään oliomaailman olleenkin todellisuudessa virtuaalitodellisuutta, jonka pahat koneet ovat luoneet. Tietyssä mielessä saman tyyppiseen tulkintaan päätyy Terminator-elokuvasarja, jossa itsestään tietoiseksi tullut kone alkaa sodan uhkana pitämäänsä ihmiskuntaa vastaan. Ghost in the Shell-elokuvassa taas ihmiset ovat "päivittäneet" itseään kyberneettisesti siinä määrin, että lähes koko ihmiskunta on alati yhteydessä jonkinlaiseen verkkoon aivojensa välityksellä. Tämä jättää heidät vahingoittuviksi hakkeroinnille, joka voidaan suorittaa heidän aivoissaan. Elokuva päätyy esittämään, että menneisyytemme ja muistomme eivät määritä meitä ihmisinä, vaan sen sijaan tekomme. Muistojen maailmassa raja todellisuuden ja fantasian välillä on häilyvä ja ihmisiin voidaan myös suggestoimalla (elokuvassa aivoja manipuloimalla) istuttaa ns. vääriä muistoja.

Onko ihmisyys siis mielessämme? Onko se aivoissamme? Voiko tekoäly olla inhimillinen mikäli se ei tiedä olevansa tekoäly? Voiko ihminen koneitten vaikutuksessa ollessaan muuttua epäinhimilliseksi? Suuria kysymyksiä, mutta varsin kiinnostavia sellaisia.. :)
die Eule der Minerva beginnt erst mit der einbrechenden Dämmerung ihren Flug.
-Hegel
User avatar
Benemal
Posts: 562
Joined: Thu Feb 23, 2012 7:24 pm
Location: South-Fin

Re: Elokuvat ja okkultismi

Post by Benemal »

Osallistun varmaan keskusteluun, mutta juuri nyt vain suosittelen katsomaan sen upean animen. Se on kauneimpia ja tyylikkäimpiä sci-fi elokuvia, mitä on tehty.

https://www.youtube.com/watch?v=AsIQ_kA77b4
Helios
Posts: 4
Joined: Wed Jul 05, 2017 4:03 am

Re: Elokuvat ja okkultismi

Post by Helios »

RaktaZoci wrote:Katselin eilen uuden filmatisoinnin elokuvasta GHOST IN THE SHELL. Alkuperäinen tarina on julkaistu manga-sarjakuvana ja vuonna -95 julkaistu elokuva on anime-elokuva. Tarina herätti minussa paljon filosofisia kysymyksiä. Koitin kaivella filosofia-alaotsikon alla olevia topicceja, mutten ainakaan suoralta kädeltä löytänyt dualismiin ja ihmisyyden olemukseen liittyvää keskustelua, vaikka näistä asioista on varmasti paljon puhuttu muissa keskusteluissa. Kirjoitan nyt kuitenkin tämän elokuvat-aiheen alle ja mikäli keskustelu äityy filosofisemmaksi, voinee sen siirtää omaksi topicikseen.

Tiivistetty synapsis elokuvasta: Luodaan uudenlainen "hybridi", jossa ihmisaivot siirretään kokonaan kyberneettiseen kehoon. Elokuvassa herää kysymyksiä siitä, mikä määrittää ihmisyyden? Sijaitseeko ihmisen itse jotenkin fyysisesti aivoissa ja jos ne siirrettäisiin toiseen kehoon, siirtyisikö persoona mukana? Käsittääkseni teosofisesta näkökulmasta näin ei ole, so. koko ruumis määrittää yksilön tietyssä mielessä karmisen tuomion mukaan, joka kohdistuu jokaiseen ruumiissa sijaitsevaan atomiin. Olenko oikeassa?

Toisaalta, elokuva herättää myös klassisen filosofisen pohdinnan eloon, jonka mm. Descartes esitti. Sen mukaan mieli (sielu) ja ruumis ovat toisistaan erillisiä ja on pohdittava niiden mahdollisuuksia vaikuttaa toisiinsa. Tätä vaikutustahan käsittääkseni D. ei oikein osannut järkevästi selittää, mutta oli silti sitä mieltä, että nämä kaksi komponenttia ovat perustavanlaatuisesti toisistaan erillisiä. Hän esitti, että voisi olla mahdollista, että jokin hyvin ovela demoni huijaa minua uskomaan ympäröivän maailman todellisuuteen, mutta kaikki se on loppujen lopulta illuusioita. D. tuli kuuluisassa oivalluksessaan vakuuttuneeksi, että ajattelu on ainoa kyseenalaistamaton akti, joten on oltava olemassa jokin joka ajattelee, so. mieli. Ruumis taas voi olla olematta olemassa tai sen olemassaoloa on vaikea todistaa.

Tämä johtaa ajatukseni 2000-luvun filmatisoituihin versioihin tästä kuvauksesta, joista varmasti tunnetuin on Matrix. Elokuvassa esitetään oliomaailman olleenkin todellisuudessa virtuaalitodellisuutta, jonka pahat koneet ovat luoneet. Tietyssä mielessä saman tyyppiseen tulkintaan päätyy Terminator-elokuvasarja, jossa itsestään tietoiseksi tullut kone alkaa sodan uhkana pitämäänsä ihmiskuntaa vastaan. Ghost in the Shell-elokuvassa taas ihmiset ovat "päivittäneet" itseään kyberneettisesti siinä määrin, että lähes koko ihmiskunta on alati yhteydessä jonkinlaiseen verkkoon aivojensa välityksellä. Tämä jättää heidät vahingoittuviksi hakkeroinnille, joka voidaan suorittaa heidän aivoissaan. Elokuva päätyy esittämään, että menneisyytemme ja muistomme eivät määritä meitä ihmisinä, vaan sen sijaan tekomme. Muistojen maailmassa raja todellisuuden ja fantasian välillä on häilyvä ja ihmisiin voidaan myös suggestoimalla (elokuvassa aivoja manipuloimalla) istuttaa ns. vääriä muistoja.

Onko ihmisyys siis mielessämme? Onko se aivoissamme? Voiko tekoäly olla inhimillinen mikäli se ei tiedä olevansa tekoäly? Voiko ihminen koneitten vaikutuksessa ollessaan muuttua epäinhimilliseksi? Suuria kysymyksiä, mutta varsin kiinnostavia sellaisia.. :)
Menee ehkä vähän sivuun okkultismi-aiheesta, mutta vaikka kaikki mainitsemasi pitää paikkansa, niin tuo uusi Ghost in the Shell ei kuitenkaan puhtaasti elokuvana pääse minusta ollenkaan samalle tasolle kuin alkuperäinen filmatisointi. Sinänsä kyllä arvostan sitä, ettei ole menty helpoimman kautta ja tyydytty filmaamaan alkuperäistä sellaisenaan uusiksi, mutta tuo lopputulos oli vähän liiaksi sellainen geneerinen agenttitarina, jossa päähenkilö saa selville että tämän pomo onkin pahojen puolella. Bournet tulevat vahvasti mieleen.

Se alkuperäisen Ghost in the Shellin tekoälyhän taisi haluta olla inhimillinen, ja tuo motiivi sitten liikutti koko elokuvan juonta. Runollista, mutta mitähän oikea tekoäly tekisi, jos olisi tietoinen (mitä tuo tarkoittaa?) ja ihmistä älykkäämpi? Äkkiseltään ajateltuna tässä on sisäänrakennettuna se ajatus, että kone voi olla itsetietoinen, ja lisäksi että sen henkinen rakenne on automaattisesti samanlainen kuin ihminen. En omilla tiedoillani pitäisi tietoista konetta ollenkaan mahdottomana, mutta se on aika raju oletus että tietoisuuteen itsessään sisältyisi sisäänrakennettuna samoja motiiveja kuin ihmisellä on, vai kuinka? Esimerkiksi itsesäilytys on varmaan perustavimpia viettejä kaikella elollisella (ja senkin ihminen pystyy ohittamaan!), mutten ole vakuuttunut että ihmisen ohjelmoima tekoäly välttämättä päätyisi pitämään sitä olennaisena, vaikka saisi kaiken käytettävissä olevan tiedon ja tekisi siitä ihan aidosti omat johtopäätöksensä. Tämä ajatus varmaan johtaisi loppuun asti vietynä siihen, että meillä on itse kullakin tietyt reunaehdot, joiden ulkopuolella ei vaan ole mahdollista ajatella - ei suoranaisesti siksi, ettei niitä ajattelun ulkopuolella olevia asioita kirjaimellisesti voisi ajatella, vaan koska biologia (tai ohjelmointi) asettaa rajoitteita.

Tuosta päästäänkin taas sellaiseen verrattain arkiseen aiheeseen, jotta miten ihminen reagoi kohdatessaan jotain täysin uutta, aiemman kokemuspiirinsä ulkopuolella olevaa. Ihminenkin taitaa toimia noissa tilanteissa aika kaoottisesti, joten olisi haaste saada tekoäly toimimaan noissa tilanteissa moraalisesti. Toisaalta täysin uusiin tilanteisiin reagoiminen on niin hienostunut toiminto, että jos tekoäly pääsee siihen pisteeseen, sillä on jo varmaan hallussa niin paljon muutakin olennaista, ettei ihmisten auta kuin toivoa parasta. Tietoisuuden suhteen kovan linjan materialistien mekanistisilla näkemyksillä ja toisaalta niiden vastapuolella on varmaankin pointtinsa, mutta sitä tietoisuutta tuskin pystyy ainakaan nykytiedoilla toteamaan ulkoapäin, joten antaisin arvoa sellaiselle pragmaattiselle suhtautumistavalle, että "jos se vaikuttaa tietoiselta, suhtaudu siihen kuin se olisi tietoinen".

Tai jotain sinnepäin, vähän tajunnanvirtaosastolle meni.

Kyberpunk-osastolta voisin mainita elokuvan Strange Days ( http://www.imdb.com/title/tt0114558/ ), joka on minusta pahasti aliarvostettu. Siitä on jo muutama vuosi kun tuon näin, mutta elokuvahan on toisaalta herättänyt negatiivista huomiota sillä, kuinka siinä kuvataan seksuaalista väkivaltaa, ja toisaalta päähenkilö Lennyn kehitystä voi halutessaan tulkita hyvinkin allegorisesti (kuten melkein mitä tahansa mielekästä juonta tai elämäntarinaa?). Pähkinänkuoressa elokuvan tulevaisuudessa vuonna 2000 ihmisten muistoja voidaan tallentaa, ja näitä muistoja myydään laittomasti viihteenä. Lenny diilaa nauhoja noista muistoista, mutta törmää niin rankkaan materiaaliin, että hänenkin moraalinsa rajat tulevat vastaan. Periaatteessa aika tyypillinen tieteistrilleri, mutta samalla myös elokuva moraalin häilyvyydestä ja vähän populaariviihteen rajoistakin.
User avatar
Thelithiz
Posts: 90
Joined: Mon Apr 11, 2016 10:04 am

Re: Elokuvat ja okkultismi

Post by Thelithiz »

Valerian and the city of a thousand planets

Ajattelin taas vain kuinka tällaisestakin teinitoimintapläjäyksestä näen tiettyjä juttuja joita muut eivät. Tapaamme porukalla puhua elokuvasta katsomisen jälkeen. Yksi tulkitsee kaiken poliittiseksi satiiriksi, toista ärsyttää sukupuoliroolit, joku liikuttuu rakkaustarinasta, kolmas arvioi juonta ja uskottavuutta, neljäs teknistä toteutusta jne. mutta itse huomaan kiinnittäväni huomiota eri asioihin ja tunteilevani vähän eri asioista. Tässä esim. näin selvästi kuinka humanoidit elivät täydellisessä rauhan paratiisissa, kunnes tuntematon tuhosi sen. Tuhon ansiosta he oppivat tietoja ja taitoja, joiden avulla he viimein pääsevät takaisin, tai oikeastaan rakentavat paratiisin itse uudestaan, kuitenkin tietoisempina maailmankaikkeudesta. Siis lankeemusta jne. ajattelin.

Vastaavia viittauksia yleismaailmallisiin myytteihin ja esoteriaan on kenties kaikissa tarinoissa, vaikkei usein tarkoituksella, enkä varmasti kuitenkaan ole ainoa joka huomaa sen.
Locked