"Runous" kieli-mielen sulattamisena

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
Locked
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

"Runous" kieli-mielen sulattamisena

Post by Nefastos »

Pahoittelen oudon näköistä otsikkoa. Se on kuitenkin korrektein, mitä tälle aiheelle keksin.

* * *

Keskustelussa paaston erilaisista käytöistä erilaisiin temperamentillisiin tarpeisiin puhuimme juuri kielellisen mielen (kâma manas) kohtaamista haasteista, ja kuinka niihin voisi okkulttisessa valmistautumisessa suhtautua. Voi olla, että "taide" ehkei mielly nykypäivänä niinkään harjoitukselliseksi kuin itseisarvoiseksi. Okkultistina koen asian toisin: taide on ennen kaikkea "Ars", kokonaisvaltainen asia, jolla ei ole itseisarvoa ellei se johda merkitystason syvenemiseen ja positiivisiin mahdollisuuksiin. Taide, uskonto, magia, tiede, ja niin edelleen – kaikki nämä ovat näennäisesti erillisiä instrumentteja prosessissa, joka tosiasiassa on yksi, ja niiden kaikkien varaan rakentuva.

Se mitä "runoudella" tässä tarkoitan, on mielen kielellisen tason hallittua disintegroitumista ja re-integroitumista: sen pidättävän käsitteistymisen hajoamista ja uudelleenmuotoutumista. Tällaista kielen- ja mielenkäyttöä on rajattu taiteen alueelle, mutta se on myös välttämättä mielen kokonaisvaltaiseen magiaan tarvitsema taso; eräänlainen käytävä sisätiloista ulkoilmaan, tai ihmistekoisista käytävistä mielen syvempiin, luonnon louhimiin rakenteisiin.

Lainaan esimerkiksi viime yön päiväkirjamerkintäni:

Päiväkirja 107 wrote:½1 am. Hermot, hermot, hermot, kuinka nokkanne ovatkaan kovat, & ne putoavat, & ne monistuvat, & niistä tulee köysiä, jolla sidotaan esiin silta, jonka hiukset tulevat kiviksi siinä koskessa johon heitetään raskaita varusteita, niin raskaita että ne pinoutuvat, & syntyy hutera saari, kun vesikasvit kietovat ne, & kun joki on kuivunut, niin silloin joenuomaa kulkee ihmisiä jotka osoittavat taivaanrantaan: "Katsokaa!"

Kuten oletettavasti näkyy, tämän kieleen viritetyn virran tarkoitus on ollut käsitellä jännitystila, eli virtauttaa liian jännittyneet/jähmettyneet miellerakenteet kuten linkin takaisessa paastotekstissä oli puhe. Kielen pahoinpitely tällaiseen rytmittävään tarkoitukseen on puolittain psykokinesteettistä, ja operoi sisäisillä kokemistiloilla niihin liittyvin assosiatiivisin tuntemuksin. Koska se on kirjoitettu yksinomaan itselle, sen "runous" on meditatiivista; ei autoeroottista, kuten ekshibitionismissa tai ekshibitionismin hautomisessa. Jälkimmäinen on helposti ongelmana sellaisessa löysässä runoudessa, joka luodaan näennäisesti omaehtoisesti, mutta tosiasiassa toisille esittämisen toivein, eli sosiologisin tms. jaetuin tarkoitusperin. Nämä ovat alttiimpia "likaantumaan" egoistisiksi, jolloin sisäänpäinen liikevoima menetetään. Runona tällainen virrankaarre on merkityksetön, älyn "runouttamisena" meditatiivinen ja mielekäs. Koen, että tällaisessa käytössä "taide" myös palaa juurilleen ihmisen henkisen elämän selkäytimestä tulevana merkityksellistäjänä & psykopomisena apuna. Pois museolasin takaa, sielun luolamaalaukseksi siihen sisäiseen luontoon, jossa elämme & haluamme kasvaa Merkityksiin.

* * *

Tässä alustuksessani on toivon mukaan useampia kohtia, joihin ottaa kantaa:

– Taiteeseen yleisesti liittyvän kokeilevuuden ja taipuisuuden käyttö okkulttisessa mielen harjoittautumisessa
– Kielen runollinen, vääntyvä taso manaksen ja kâma manaksen välisenä siltana
– Sisäisen puheen hallinta sen kielellis-teknisen paradigman muokkaamisena ("runollistaminen" tai "runouttaminen" vastalääkkeenä)

Tällainen oman mielensä virittäminen on mielestäni okkultistille äärimmäisen tärkeää, mutta se vaatii elementin, joka yleensä on käsitetty jäävän taiteelliselle, esittävälle tasolle. "Puuttuva lenkki" on esimerkiksi alkemisti, joka ei tee presentoivaa taidetta, vaan jolle Ars = oma maagisen askension prosessi sinänsä.

Tämä on myös ero Azazelin Tähden Käärmeen aspektin ja elinehdokseen tai harrastuksekseen luovan taiteilijan töiden välillä. Käärmeen aspektin taiteessa taide toimii okkulttisen prosessin alaisuudessa, sen edistämiseksi, eikä päinvastoin.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: "Runous" kieli-mielen sulattamisena

Post by Insanus »

Sisäisen puheen merkityksen uudelleenarvioinnista tulee mieleen esimerkiksi tapa jolla tunnetila löytää oman rationalisointinsa vaivattomasti ulkoisesta "tunnen x koska tapahtui y", "en voi a koska b" jne. Jos x ja b ovat nyt tässä jotain negatiivista traumaattista estyneisyyttä niin niiden kielellinenkin uudelleenmuotoilu voi varmasti tehdä niistä helpommin käsiteltäviä tai suoraan jo muuttaa kokemistapaa. Tietysti joku aidan matalimman kohdan "you can do it" - tsemppimanaus pitää sisällään kaikenlaista tyhjää kaupallisuutta ja herättää niin paljon vastarintaa ettei sitä helposti käyttäisi energisoitumiseen joku jota nykykulttuuri kovasti vieroksuttaa ainakaan ilman lisättyä ironiaa mutta onneksi se ei ole ainoa vaihtoehtokaan.

Pidin mantranani vuosikausia sitä Patanjalin ohjetta jota Fosforoksessa lainataan että joogaharjoitus merkitsee asteittaista siirtymistä muodollisista konsepteista muodottomiin. Luin sen niin että käsite rajaa havainnosta osan esiin objektina, mutta sen tilallisen muodon sijaan käsitteen merkitys on jotain joka on pikemmin tapahtumista tai tarkoitetta: että esimerkiksi "tuolille" on olennaisempaa se että se on istuin, eikä se että sillä on niin ja niin monta jalkaa joiden päällä on jokin lätty. Näiden "olennaisuuksien" tislaamisella tarkoitteiden energetiikka (hirvittävä ilmaisu, mutta kai sen tajuaa) alkoi näyttäytyä jonain minkä subjektiivinen puoli on tärkein sen oikeaan ymmärtämiseen. Määritelmän mukaan
Nefastos wrote: Thu Jun 04, 2020 12:50 pm

Se mitä "runoudella" tässä tarkoitan, on mielen kielellisen tason hallittua disintegroitumista ja re-integroitumista: sen pidättävän käsitteistymisen hajoamista ja uudelleenmuotoutumista.

.
tätäkin voinee tässä yhteydessä pitää "harjoituksellisena runoutena".

Varsinaisesti runotekstejä en tee kovinkaan usein, viime kerrasta lie jo ainakin vuosi. Käyttämällä nurinkurista kieltä saman asian suhteen (selittää asiat vastakohdistaan johtuvina, ankaruus laiskuutena, kompensointi tasapainona tms) abstraktioiden kahlitseva hypnoosi hellittää ainakin hieman.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: "Runous" kieli-mielen sulattamisena

Post by Soror O »

Tunsin heti vetoa tähän otsikkoon.

Juuri automaattikirjoituksen olen kokenut tällaiseksi runoudeksi. Automaattikirjoitusta harjoittaessa huomasin, kuinka vahvasti mieli oli kiinnittynyt ajatukseen kielen (ja mielen) "oikeasta muodosta". Itseäni häiritsi alkuun tavattomasti päästää irti muodon kontrollista ja tuottaa ns. nonsenseä. Tätä kokemusta hajoavan kielen häiritsevyydestä oli tärkeää tutkia. Automaattikirjoituksen pintapuolisesti rikkinäinen/hajonnut kieli avautui kuitenkin syvyyssuuntaan tavalla, johon konventionaaliseen muotoon sidottu kieli ei pystynyt.

Huomasin, että automaattikirjoitukseni olivat oikeastaan todellisempia runoja, kuin mitään runoiksi kirjoittamani runot. (Tämä kertoo tietysti tasostani runoilijana, mutta myös siitä, mistä runoudessa on pohjimmiltaan kysymys).
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: "Runous" kieli-mielen sulattamisena

Post by Nefastos »

Ave wrote: Thu Jun 04, 2020 11:09 pmJuuri automaattikirjoituksen olen kokenut tällaiseksi runoudeksi. Automaattikirjoitusta harjoittaessa huomasin, kuinka vahvasti mieli oli kiinnittynyt ajatukseen kielen (ja mielen) "oikeasta muodosta". Itseäni häiritsi alkuun tavattomasti päästää irti muodon kontrollista ja tuottaa ns. nonsenseä. Tätä kokemusta hajoavan kielen häiritsevyydestä oli tärkeää tutkia. Automaattikirjoituksen pintapuolisesti rikkinäinen/hajonnut kieli avautui kuitenkin syvyyssuuntaan tavalla, johon konventionaaliseen muotoon sidottu kieli ei pystynyt.

Tässä onkin minusta tärkeä kuilu kuljettavaksi, sillä sehän on tuo sama kuilu manaksen & kâma manaksen välissä, eli kuilu toisaalla aistein havaittavan ja luokiteltavissa olevan ("aineen"), toisaalla aina paradoksaalisin attribuutein varustetun sisäkokemuksen ("hengen") välillä. Siten käytän mieluummin itse lainausmerkitettyä "runoutta" kuin kovin kielteisesti latautunutta sanaa nonsense. Mitä on "sense"? Aistia, järkeä? Toisaalta aistimukset palautuvat lopulta juuri tuohon sisäisen jäsentymättömyyteen, järki sen sisäiseen paradoksaalisuuteen. Lingan taustalla häämöttää âtma, kâma manaksen taustalla näkyy manas. Jos pyrimme vapautumaan kulttuurisesta antropomorfismista, ei ole olemassa sellaista asiaa kuin nonsense, on vain uudenlaisia muotoja "to make sense". Tämän vuoksi pidän itse myös monenlaisesta hallitusta älyn vapauttamisen pyrkimyksestä erilaisella hallitulla pelauttamisella, jossa erityisiä sääntöjä käyttämällä luodaan fantastisia rakenteita. Läpi seikkaillussa fantasiassa – oli okkulttisen pinnan ulkosyrjänä kyseessä taide tai viihde – eletään melkein väistämättä juuri tuolla vaikeasti sanoitettavissa olevan mielekkyyden alueella.

Insanus wrote: Thu Jun 04, 2020 5:14 pmKäyttämällä nurinkurista kieltä saman asian suhteen (selittää asiat vastakohdistaan johtuvina, ankaruus laiskuutena, kompensointi tasapainona tms) abstraktioiden kahlitseva hypnoosi hellittää ainakin hieman.

Esimerkiksi tässä on kyseessä sellainen "läpi seikkailtu fantasia", jossa tulokulman vaihto mahdollistaa oman mielen jännittämisen ja vapauttamisen kahtalaisen harjoituksen. Nykykulttuurin lähtökohtainen ehdotus pystyy yleensä valitsemaan vain jomman kumman: on suorituskeskeinen rationaalisuus, ja on velttouteen kaatuva omien tunne-elementtien kyseenalaistamaton läpieläminen. Kun näitä tietoisesti vastakohdattaa (esimerkiksi) esittämälläsi tavalla, aletaan omaankin mieleen saada aivan uudenlaista otetta. Jäljellä ei olekaan enää vain ongelma kontrollista, vaan uudenlainen kuva minuudesta & maailmasta.

Insanus wrote: Thu Jun 04, 2020 5:14 pmPidin mantranani vuosikausia sitä Patanjalin ohjetta jota Fosforoksessa lainataan että joogaharjoitus merkitsee asteittaista siirtymistä muodollisista konsepteista muodottomiin. Luin sen niin että käsite rajaa havainnosta osan esiin objektina, mutta sen tilallisen muodon sijaan käsitteen merkitys on jotain joka on pikemmin tapahtumista tai tarkoitetta: että esimerkiksi "tuolille" on olennaisempaa se että se on istuin, eikä se että sillä on niin ja niin monta jalkaa joiden päällä on jokin lätty. Näiden "olennaisuuksien" tislaamisella tarkoitteiden energetiikka (hirvittävä ilmaisu, mutta kai sen tajuaa) alkoi näyttäytyä jonain minkä subjektiivinen puoli on tärkein sen oikeaan ymmärtämiseen.

Itse olen paremmin puutteessa käyttänyt tuota energetiikan ilmaisua niin kauan, että olen jotenkin kietoutunut ja rakastunut siihen lopulta. Se antaa muotoa ja jänteisyyttä jollekin, mitä on totuttu liikaa ajattelemaan vain hyödynnettävänä polttoaineena. (Tämähän on ongelma myös perinteisessä okkultismissa, ei ainoastaan eksoteerisessa kulttuuripohjassa.) Prinsiippimallissa meillä on vastineena toki linga sharîra, "fallinen kehoisuus", mutta tässä sitten on taas sana josta varmaan vain edesmennyt Perttu Häkkinen olisi voinut viehättyä kylliksi sitä koskaan käyttääkseen. Kuitenkin juuri tästä sanallistamisen kahteen suuntaan käyttämisen kyvystä Patanjalin harjoituksessa on mielestäni pitkälti kyse: se on jooginen rakenne perinteiselle solve & coagula -mallille, jossa käsitteistö ja energetiikka on sulautettavissa ja kristalloitavissa tarpeen mukaan. Tässähän on jo koko magia, mieli operoimassa luonnon perusteellisinta ilmennystä, sen liikettä tasolta toiselle (muodosta muodottomaan & päinvastoin).
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: "Runous" kieli-mielen sulattamisena

Post by Kavi »

Kykenemättä tuoda mitään uutta mullistavaa, kuin omaa näkökulmaa tähän keskusteluun, kiinnitän huomioni Aven ja Nefastoksen puheenvuoroihin sillä ne sisältävät itsellenikin tärkeitä asioita.

Tietynlaista Käärmeen aspektin työtä tein jo ennen AT:hen liittymistä ja yritin käsitellä sellaisella runollisella otteella eri asteisia teemoja jotka ovat mielestäni myös AT:n kulmakiviä.
Ongelmaksi luovassa työssä itselleni muodostuu se että erämaan kiusoitteleva ääni tulee aina välistä häiritsemään:
"Mitä jos kirjoittaisit ja tekisit kokonaisen kirjan tästä aiheesta?"
"Miten olisi musiikki-albumi?"

Sinänsä ajatus jonkin kokonaisuuden julkaisemisesta tai tekemisestä ei ole itsessään tuomittava asia, mutta siihen sisältyy tai jokin osa omasta psyykeestä tuo jotakin suorituskeskeistä ideologiaa tilalle, johdattaen itseäni pois siitä mistä oli alunperin kyse.
Luovan työn temppeliin alkaa kerääntyä uhrilampaita myyvä joukkio ja se todellinen työ ja motiivi jotenkin häviää kaiken markettihumun ja vilinän keskellä.
Silloin tarvitaan juuri sitä hahmoa joka käy kaatamassa rahanvaihtopisteet ja tähdentää mistä on todella kysymys. TOISAALTA holistisemmassa näkökulmassa, jossa tätä seuraa tapahtumaketjuna ulkopuolelta, on kyse todellakin jo siitä runollisesta tavasta sulattaa milloin mitäkin.
Ehkä itselläni tämä sirkulaarinen malli ei pyöri pelkästään kama-manasisen sulattelussa vaan jollain tavalla myös kaman alueella.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: "Runous" kieli-mielen sulattamisena

Post by Nefastos »

Kavin kauniista viestistä on helppo löytää omaa tarttumapintaa.
Kavi wrote: Fri Jun 05, 2020 1:42 pmSinänsä ajatus jonkin kokonaisuuden julkaisemisesta tai tekemisestä ei ole itsessään tuomittava asia, mutta siihen sisältyy tai jokin osa omasta psyykeestä tuo jotakin suorituskeskeistä ideologiaa tilalle, johdattaen itseäni pois siitä mistä oli alunperin kyse.

Tämä on myös kohta, jossa ihmiset helposti & nopeasti alkavat kaatua johonkin temperamentilliseen kuoppaan. Tarkoitan, mainitsemaasi ongelmaan otetaan jokin hyvin intuitiivinen (lue: väärä) vastausrakenne, vaikka tosiasiassa ongelma on vasta esittäytynyt, ja sitä voisi/pitäisi alkaa pohtia eri suuntiin. Mutta koska ollaan niin syvällä oman sisäkokemuksen ja ulkomaailman kohtauttamisten haastavissa psykologisissa rakenteissa, ratkaisu tehdään Aleksanterin tavoin solmua leikkaamalla. Syntyy erilaisia taiteeseen liittyviä tuttuja nyrjähdyksiä, joista voi mainita muutaman:

a) Taitava taiteilija ei saa aikaiseksi julkaista (eli prosessi jonka olisi tullut antaa apua monille, jää sisäiseksi, "dharma" täyttämättä)
b) Taiteilija loittoontuu taiteensa kokijoista, mikä puolestaan alkaa synnyttää taiteilijalle maskipersoonallisuutta (ja tästä voi seurata erilaisia isojakin ongelmia)
c) Taiteilija erottaa toisistaan teoksensa sisäisen kipinän ja ulkoisen ilmennyksen, jolloin vaarana on esim. teknisyyteen tai palautteeseen kiinni jääminen
d) Taiteilija muotouttaa itsestään rähinöivän tai vaikeilevan agitaattorin, joka rooliuttaa itsensä rakenteen ulkopuolelle (kohtaavuusongelma peitetään tympeällä hybriksellä)

Mielenkiintoista on huomata, että näissä kaikissa ongelma on pohjimmiltaan sama: itseyden ja toiseuden silloittamattomuus, eli hermeneuttisen asenteen puuttuminen tai vamma sen kovin puolinaisessa yrityksessä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: "Runous" kieli-mielen sulattamisena

Post by obnoxion »

Nefastos wrote: Thu Jun 04, 2020 12:50 pm Se mitä "runoudella" tässä tarkoitan, on mielen kielellisen tason hallittua disintegroitumista ja re-integroitumista: sen pidättävän käsitteistymisen hajoamista ja uudelleenmuotoutumista. Tällaista kielen- ja mielenkäyttöä on rajattu taiteen alueelle, mutta se on myös välttämättä mielen kokonaisvaltaiseen magiaan tarvitsema taso; eräänlainen käytävä sisätiloista ulkoilmaan, tai ihmistekoisista käytävistä mielen syvempiin, luonnon louhimiin rakenteisiin.
Insanus wrote: Thu Jun 04, 2020 5:14 pm Pidin mantranani vuosikausia sitä Patanjalin ohjetta jota Fosforoksessa lainataan että joogaharjoitus merkitsee asteittaista siirtymistä muodollisista konsepteista muodottomiin. Luin sen niin että käsite rajaa havainnosta osan esiin objektina, mutta sen tilallisen muodon sijaan käsitteen merkitys on jotain joka on pikemmin tapahtumista tai tarkoitetta: että esimerkiksi "tuolille" on olennaisempaa se että se on istuin, eikä se että sillä on niin ja niin monta jalkaa joiden päällä on jokin lätty. Näiden "olennaisuuksien" tislaamisella tarkoitteiden energetiikka (hirvittävä ilmaisu, mutta kai sen tajuaa) alkoi näyttäytyä jonain minkä subjektiivinen puoli on tärkein sen oikeaan ymmärtämiseen.
Nämä ovat minulle hyvin keskeisiä asioita, ehkä keskeisimpiä. Ajattelen että juuri taide, runollisuus, voivat luoda nykypäivään avoimen väylän muodottomaan henkisyyteen.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: "Runous" kieli-mielen sulattamisena

Post by Insanus »

obnoxion wrote: Fri Jul 17, 2020 2:50 pm Ajattelen että juuri taide, runollisuus, voivat luoda nykypäivään avoimen väylän muodottomaan henkisyyteen.
Toivoisin taas joskus kokevani samoin. Tunnen hukanneeni suurimmalta osin kykyni taiteeseen vaikka näpertelenkin yhä välillä ja sen mukana olennaisen avaimen syvyyssuuntaiseen kokemiseen. Ainakin Nefastoksen aikaisemmassa viestissään esittämät syyt a-d ovat kaikki tuttuja ja pelon, häpeän ja inhoisen ironian cocktail on valmiina aina odottamassa kun sellaisiin syviin asioihin tarttuu. Asiat ovat niin pyhiä että pienikin huolimattomuus silloittamisissa tuntuu syyltä kaataa kaikki nuotioon kun kyvyttömyytään salaisuuden tulkkina ei siedä. "Huonosti" luominen vaatii rohkeutta ja uskoa...
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: "Runous" kieli-mielen sulattamisena

Post by Nefastos »

Insanus wrote: Fri Jul 17, 2020 6:51 pm"Huonosti" luominen vaatii rohkeutta ja uskoa...

Kyllä, ja kuitenkin "hyvin" luominen jää todella kitsaaksi, jos epäonnistumista pelkää.

Minulla on pitkään ollut vahva kokemus siitä, että aina kun saavutan jotakin todellista, saavutan sen kulkemalla "huonosti luotujen" ja upoksiin painuneiden rakenteiden kautta kuin virran kiviä eteenpäin kävellen. Rinnakkaisvertauksena, jokainen sydämellä tehty epäonnistuminen on siten kuin tulevan palatsin sokkelin rakentamista.

Jos katsoisimme Dangman silmällä Johann Sebastian Bachin aiempiin reinkarnaatioihin, näkisimme uskoakseni sarjan innokkaalla sydämellä tehtyjä heikonlaisia musiikkiesityksiä (tai musiikkiesityksiin vertautuvia muita töitä) pikemminkin kuin kammiossaan täydellisyyttä hautovan perfektionistin. Tämä on toki uskonvarainen asia. Mutta henkilökohtaisesti koen, että täydellisyys voi seurata vain vuorovaikutusta, että vuorovaikutus on altistumista, ja alttiudessa valitettavasti on aina kolme kompastumisen mahdollisuutta yhtä balanssipistettä kohti. (1 = ongelma henkilöltä 1, 2 = ongelma henkilöltä 2, 3 = ongelma kahden oikean vision kohtauttamisessa.) Siten on varmaa, että saamme aina nähdä kaikenlaisia horjahteluja puoleen ja toiseen ennenkuin loistelias teos on valmis.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: "Runous" kieli-mielen sulattamisena

Post by Insanus »

Nefastos wrote: Sun Jul 19, 2020 12:31 pm
Insanus wrote: Fri Jul 17, 2020 6:51 pm"Huonosti" luominen vaatii rohkeutta ja uskoa...

Kyllä, ja kuitenkin "hyvin" luominen jää todella kitsaaksi, jos epäonnistumista pelkää.

Minulla on pitkään ollut vahva kokemus siitä, että aina kun saavutan jotakin todellista, saavutan sen kulkemalla "huonosti luotujen" ja upoksiin painuneiden rakenteiden kautta kuin virran kiviä eteenpäin kävellen. Rinnakkaisvertauksena, jokainen sydämellä tehty epäonnistuminen on siten kuin tulevan palatsin sokkelin rakentamista.

Jos katsoisimme Dangman silmällä Johann Sebastian Bachin aiempiin reinkarnaatioihin, näkisimme uskoakseni sarjan innokkaalla sydämellä tehtyjä heikonlaisia musiikkiesityksiä (tai musiikkiesityksiin vertautuvia muita töitä) pikemminkin kuin kammiossaan täydellisyyttä hautovan perfektionistin. Tämä on toki uskonvarainen asia. Mutta henkilökohtaisesti koen, että täydellisyys voi seurata vain vuorovaikutusta, että vuorovaikutus on altistumista, ja alttiudessa valitettavasti on aina kolme kompastumisen mahdollisuutta yhtä balanssipistettä kohti. (1 = ongelma henkilöltä 1, 2 = ongelma henkilöltä 2, 3 = ongelma kahden oikean vision kohtauttamisessa.) Siten on varmaa, että saamme aina nähdä kaikenlaisia horjahteluja puoleen ja toiseen ennenkuin loistelias teos on valmis.
Totta kaikki. Altistumisessa "kieli-mieli" joutuu empaattisesti arvaamaan kielellisyydestä piiloon jääneet lataukset ja kommunikoidessaan antamaan niille sanat tai ainakin jotkin arvot, kuvat, soinnut tms. Sellainen tulkinta voi tuskin koskaan olla aivan oikea, mutta kuitenkin se on tehtävä. En muista zen-oppilaan nimeä joka sanoi että aina parempi olla hiljaa kuin puhua mutta joskus pitää kuitenkin puhua.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Locked